Olen viettänyt pari iltaa aika tiiviisti sohvannurkassa seuranani suosikkini kevään puutarhakirjavalikoimasta. Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellisen puutarhan vuosi (WSOY) aiheuttaa valtavan kutinan viherpeukaloon. Kirja on visuaalisesti kaunis, mutta ehdottomasti parasta on sen informatiivisuus. Opin valtavasti kirjan ääressä. Se kattaa suuremmankin puutarhan vuoden alkukeväästä talveen. Laajudestaan huolimatta se on kuitenkin riittävän perusteellinen esimerkiksi hyötyviljelyn osalta, juuri sopiva ajatellen keittiöpuutarhaani.
Arvostelukappaleena saamani kirjan oppien perusteella olen nyt suunnitellut istutuksiani. Erityisen hyödyllinen oli listaus kasvukumppaneista eli rinnakkain soveltuvista lajikkeista, jotka parhaimmillaan tukevat toistensa kasvua. Sipulien viereen tulevat porkkanat, jotka auttavat torjumaan sipulin tuholaisia. Tomaatin kylkeen istutan basilikan, joka suojelee sitä jos ei kaikelta, niin ainakin joiltain taudeilta. Etanoita houkuttavat lajikkeet istutan parvekkeelle. Viime kesänä vertailimme salaattilajikkeita, jotka eivät niin houkuttaisi etanoita. Kirjassa sellaisena mainitaan sidesalaatti. Sen siemeniä olin ennättänyt ostaa jo maunkin puolesta, mutta tämä tieto ei ainakaan vähentänyt innokkuuttani sen istuttamiseen. Kasvimaalle taitaa päätyä etanoiden karkottamiseen iisoppia – tai sitten tuhkaa ja munankuoria.
Kiitän myös lopusta löytyvää hakemistoa. Vielä en pystynyt omaksumaan kaikkea vaikkapa tomaatinviljelystä. Oppeihin on helppo palata, koska hakemistoon on listattu kasvit lajikkeittain ja sivut, joilla niistä on kirjoitettu.
Kirja saa aikaan valtavan poltteen upottaa sormet multaan, koska se on ihanan positiivinen. Vai mitä sanotte kannustavasta lauseesta: “Keväällä uurastus kannattaa, tarjoaahan loppukesä yhtä sadonkorjuun juhlaa”. Sehän suorastaan pursuaa optimismia, eikö totta? Näissä tunnelmissa aloitin istutuspuuhat niistä kasveista, jotka eivät säikähdä pienestä, vaan itävät parhaiten kylmässä. Porkkana ja mustajuuri päätyivät jo nyt maahan. Ne olisi voinut istuttaa jo viime syksynä. Yrttien kanssa yritän malttaa odottaa kunnolla kesäkuun puolelle. Vanhan kansan oppien mukaan hallavaara on ohi kesäkuun yhdeksäs päivä. Pimeitä öitä kaipaavat aasialaiset kasvit kuten paksoi kannattaa istuttaa aikaisintaan kesä-heinäkuun taitteessa tai ne innostuvat valon johdosta kukkimaan ja käyttävät kaiken energiansa siihen, eivätkä syötävän osan kasvattamiseen.
Aloittelevana hyötyviljelijänä kaipaan valtavasti tietoa ja moni asia on uutta, joten kirja oli kuin tehty minulle. Kirjasta on varmasti kuitenkin iloa myös kokeneemmalle viljelijälle tai puutarhurille, niin kattava opus se on. Ja niin houkutteleva, että hetkeksi melkein unohdin pioneista, omenapuista ja marjapensaista huumaantuneena, etten ole omakotitaloihminen. Kirjan äärellä en ihmettele, miksi pientalojen kauppa on kiihkeimmillään keväällä.
Onnistuin muuten myös löytämään kaipailemiani shison siemeniä sekä vihreään että punaiseen shisoon. Ne löytyivät Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri-kaupasta nimellä veripeippi. Kasvin voi löytää myös nimellä perilla. Hyötykasviyhdistys oli aarreaitta hiukan harvinaisempien lajikkeiden osalta. Shison lisäksi ostin mm. salaattifenkolia, vihersipulia sekä punamaltoista pinaattia. Tästä eteenpäin olen virallisesti siementen ostokiellossa.
Meinasin viimeksi puutarhakirjoista kirjoittaessasi jo kysyä, oletko lukenut tätä yksilöä. Kiitos hyvästä analyysistä, taidan nyt hankkia sen Kivistön hyllyyn myös. Meillä oli täällä perintönä joku vanha aloittelevan puutarhurin opas, jota ahmin ensimmäiset vuodet. Kaikkea tietoa ei voinut millään sisäistää ensimmäisenä vuonna, eikä ehkä toisenakaan, mutta onneksi puutarhan hoito onkin hidas ja rauhoittava harrastus, eikä kiireistä suorittamista.
Taidankin tästä porkkanariviä harventamaan.
Minä taas liottelen täällä papujen siemeniä, jotta saan ne maahan vielä tänään. Porkkanoissa ei vielä ole harventamista, vasta muutama päivä sitten sain maahankin.
Minä tykkäsin kirjasta kyllä todella paljon. Olen tosin monta vuotta teitä kokemattomampi, joten toivottavasti tekin löydätte sieltä uutta tietoa.
Ai tuollainen yösääntö on aasialaisista. Oliko siinä tarkemmin lueteltu mitä kaikkia se koskee?
Ainakin oli mainittu paksoi, tatsoikaali, komatsuna eli vihannessinappi ja daikon. Nämä lajikkeet toisaalta eivät hätkähdä sitten edes pikkupakkasta eli niistä saa satoa useimpia muita lajikkeita myöhempään syksyyn ja maku kuulema vain paranee.
No juu, daikonin siemeniä tilasin just kanssa sieltä Alku et Juuresta. Hyvä tietää.
Daikon kylvetään heinäkuun alkupuolella ja sadonkorjuu on vasta syys-lokakuussa. Se voi muuten parhaimmillaan kasvaa jopa puolimetriseksi, ja normaalistikin noin 30-senttiseksi, joten siinä on Ankeriaalla penkissä kaivamista 😉
Huomaatko, tämän kirjan ansiosta vaikutan tosi asiantuntijalta 😉