Koivugraavattu lohi ja hovimestarin kastike
Koivugraavattua lohta tiukempaa sesonkiruokaa ei olekaan. Tee nyt, sillä muutaman päivän päästä voit olla jo myöhässä. Mausteena lohessa on käytetty hiirenkorvia ja ainakin täällä eteläisessä Suomessa ne ovat ottaneet huikean kasvuspurtin viime päivien lämpöaallon ansiosta. Villivihanneksia helpommin löydettävää sesonkiruokaa luonnosta, jota taitaa löytyä lähes kaikkien naapurustosta tai lähimetsistä. Ai, miltä koivu maistuu? Nappaa lehti pihalta ja maista.
Ruoka on siinäkin mielessä sesongissa, että lohi on graavattu ruotsalaistyylisesti makeammaksi kuin suomalainen serkkunsa. Ja tiedättehän, että toukokuu on ihan ruotsalaiskuukausi. Jos eivät he voita jääkiekon maailmanmestaruutta (ja niillä alkusarjan peleillä ei ole mitään merkitystä), niin vähintään euroviisut. Jos ei tänä vuonna tule kumpaakaan, niin Euroviisujen isännöinti ja kuninkaalliset häät kesäkuun alussa varmasti tarjoavat laastaria haavoihin.
Ohje on alunperin Sillä Sipuleilta, jotka puolestaan olivat löytäneet sen Jens Linderin kirjasta Vanhan ajan keittiö. En muuttanut sitä yhtään. Ruotsalainen tapa käyttää graavauksessa sokeria ja suolaa yhtä paljon antaa kalalle tasaisen kauniin värin. Ei kannata pelästyä sokerin määrää, se ei maistu läpi, mutta lohi ei ole aivan yhtä suolaista kuin suomalaiseen tapaan valmistettu graavilohi.
Lohta tarjottiin anopille äitienpäivälounaan alkupalana grillatun parsan ja sinappisen hovimestarin kastikkeen kanssa. Uudet perunat olisivat olleet luksusta, mutta hiirenkorva-aika sattuu aina paremmin parsa- kuin perunasesonkiin. Myös kastikkeen ohje on samaisesta kirjasta, mutta olen vähentänyt siinä makeutta käyttämällä makean sinapin sijaan dijonsinappia.
Koivugraavattua lohta
(tulostettava resepti)
kuudelle-kahdeksalle alkupalana
400 g lohta
1/4 dl merisuolaa
1/4 dl sokeria
3/4 dl hiirenkorvalla olevia koivunlehtiä kevyesti silputtuna
1. Leikkaa lohi poikittaissuunnassa kahtia. Asettele lautaselle nahkapuolet alaspäin.
2. Sekoita suola ja sokeri. Hiero seos molempien lohenpalojen pintaan.
3. Silppua toisen palan pinnalle koivunlehdet. Nosta kalapalat vastakkain nahkapuolet ulospäin.
4. Anna maustua huoneenlämmössä puoli tuntia tai kunnes sokeri ja suola ovat sulanneet.
5. Kääri muoviin ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään 12 tunniksi. Kääntele välillä.6. Pyyhi ylimääräiset mausteet ja koivunlehdet pinnalta ennen tarjoilua ja siivuta tarjolle.
Hovimestarin kastike
(tulostettava resepti)
kuudelle-kahdeksalle alkupalaan
2 rkl ruokosokeria
1 tl suolaa
4 rkl tilliä silputtuna
1 rkl dijonsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä
valkopippuria
1. Sekoita suola, sokeri ja tilli.
2. Sekoita joukkoon sinappi ja viinietikka.
3. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, ettei se ala erottua. Vatkaamiseen riittää oikein hyvin haarukka eli esim. tehosekoittimen voi jättää kaappiin. Säätele öljyn määrällä kastikkeen paksuus. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Ihanaa että meistä oli vinkiksi. Tämä on aivan ihana ruoka ja toimii myös vaaleilla kaloilla tosi hienosti!
Tämä oli jotenkin ihanan keväinen resepti. Kiitos teille – ja teistä on kyllä usein vinkiksi. Tänään syötiin myös Jukan reseptillä tehtyjä ribsejä.
Samanlainen lyhyt sesonki on kuusenkerkkien kanssa. Voisikohan hiirenkorvia pakastaa ja kokeilla sitten juhannuksen tienoilla uuden perunan mausteena?
Tai ostaa italialaisia pottuja jo nyt. Toisaalta ehkä pitääkin nauttia siitä, että joku ainesosa on oikeasti sesonkiruokaa tässä maailmassa, jossa kaikkea saa nykyään vuoden ympäri.
Minusta tuntuu, että nuo koivunlehdet ovat putkahtaneet tämän viikonlopun aikana, sitten kun tapahtuu niin tapahtuu nopiaan. Vielä kun ne kuusenkerkät putkahtaisivat niin pääsisi siirapin tekoon.
Mihin kaikkeen käytät sitä siirappia? En ole koskaan edes testannut enkä maistanut. Aukko sivistyksessä 😉
En ole minäkään koskaan maistanut, ajattelin pienen satsin tekaista, jos vaikka jätskin ja lettujen kanssa 🙂
Tuun teille kylään 😉 Tai sitten voidaan yhteinen kuusenkerkkäkävely. Kuulostaa jotenkin runolliselta.
Kuusenkerkkäsiirappi on tosi hyvää jätskiä kera, mutta vielä parempaa tulee, jos tekee siitä jäätelöä.
Ja milloin tarkalleen ottaen kannattaa silmäillä niitä kerkkiä?
Mikä onnekas anoppi sulla onkaan 🙂
Kyllä saattaa onnekkuus olla toisinpäin, minulla on oikein hieno anoppi. Miniästä en mene takuuseen 😉
Sokerisuolaus sopii lohelle erinomaisesti, muttei vaalealle kalalle. Lohen rakenne silyy upeana ja maku on raikas. Käytän vähän eri aikoja. Tuota koivua on ehdottomasti kokeiltava!
Laita reilusti ihan koko määrä, mikä reseptissä on, muuten sen maku jää liian hentoiseksi. Taustalla se on joka tapauksessa, mutta ei kannata säästellä sen koivun kanssa.
Ja sitten kun hiirenkorvat muuttuvat lehdiksi siellä, voi tulla kylään meille. Ei näy vielä vihreää häivähdystäkään!
Ne tuli tännekin ihan päivissä, kohta tulee siis sinnekin. Yhtäkkiä tajusin perjantaiaamuna, että puissahan on hiirenkorvat ja viikonlopun aikana ne alkoivat avautua uutterasti ja nyt täällä on hieno kevään vaaleanvihreys jo tukevasti aluillaan.
Hieno! Koivunlehtiä olen kyllä käyttänyt, mutta en noin hienosti..
Minä olin tähän saakka käyttänyt vain vastaan. Mihin teillä on käytetty?
Lähinnä juurikin vihtaan..ja joskus koristeena salaateissa ja silleen.
Mulla on muuten pari postausta kuusenkerkistä, käy katsomassa jos kiinnostaa..
http://jokihakakokkaa.blogspot.fi/2012/06/vaniljainen-kuusenkerkkasiirappi.html
http://jokihakakokkaa.blogspot.fi/2012/06/kuusenkerkkatoffee.html
Kiinnostaa, jotain on nyt siitä kerkästä pakko testata, kun ollaan selvästi tällaisella luontoteemalla tänä keväänä liikkeellä.
Kiva idea!
Taisin kuitenkin lukea tämän postauksen liian myöhään… meidän pihalla näyttäisi siltä, että sesonki meni jo 🙂
Ehkä varjoisalta paikalta tai teet pienen retken kotiseudun pohjoisosiin 😉
Totta. Eikä kovin pitkääkään lenkkiä varmaan joutuisi tekemään, sillä naapuritalon piha on huomattavasti varjoisampi ja niin täynnä koivuja, että eiköhän sieltä jokunen hiirenkorva vielä löydy 🙂
Joskus ratkaisu on lähempänä kuin luuleekaan…
Isoisä juoksutti koivusta aina mahlaa, mutta lehtiä hänkään ei hoksannut käyttää. Ois kyllä varmasti tästä koivulohesta tykännyt, kun oli myös kova kalamies.
Ruotsalainen tapa graavata lohi on minustakin mainio. Tosin lohen leikkaan sitten kuitenkin aina suomalaiseen tapaan siivuiksi kuten sinäkin näytät tehneen.
P.s. Joko ananassalsa kohta tulee?
Siivuiksi vedän minäkin, minusta palat eivät ole yhtään niin hyvänmakuisia.
Ankerias, pelastit naisen päivän, joku ihan oikeasti odottaa reseptiäni. Yritän ennättää huomenna laittaa sen eetteriin.
Hoksasiko isoisä muuten keittää maa-artisokkakeiton koivunmahlaan. Sain sellaista kerran ja se oli aivan järjettömän hyvää. Toki oli tekijäkin ammattilainen, mutta koivunmahla oli mahtava pohja keitolle.