Sitruuna-rosmariini-jogurttipannacotta
Divaanissa on ruokapalsta, jossa Suvi Rüster kokkaa kolme ruokalajia kunkin Divaanin toimittajan suosikkiraaka-aineesta vuorollaan. Minä täydennän sarjan neljännellä reseptillä täällä blogissa. Olen aika innoissani tästä juttusarjasta: Pääsen kehittämään reseptejä ja samaan aikaan näen, mitä suuresti arvostamani ammattilainen saa aikaan samasta raaka-aineesta.
Ensimmäinen raaka-aine on yksi omistakin suosikkeistani: Sitruuna. Sen monipuolisuudesta kertoo eniten se, että oli mahdottoman vaikeaa valita, mihin suuntaan reseptissä lähtisin. Risottoa, vanukasta, torttua, pannacottaa vai pastaa? Juuri monikäyttöisyyden takia myös meidän jääkaapissamme on aina pari luomusitruunaa. Sitruunat ovat yksi niitä asioita, joissa olen uskollinen luomulle. Vaikka ei olisi kemikaalikammoinen, pehmeämpi maku puoltaa luomuvaihtoehtoa.
Ensin hifisteltiin suolalajikkeilla, nyt vuorossa on kuulema pippurit, seuraavana kenties sitruuna? Jenkkiresepteissä on viime vuosina tullut yhä useammin vastaan Meyer sitruuna. Alunperin Kiinasta peräisin oleva lajike on sitruunan ja todennäköisesti mandariinin risteys. Se ei ole yhtä hapokas kuin tavalliset sitruunat. Yhdysvalloissa sen suosio alkoi Kaliforniasta ja viimeistään, kun Martha Stewart otti sen resepteihinsä, se yleistyi laajemmin. Ohut kuori on tehnyt sen haastavaksi kuljettaa, mutta ehkä sitä jossain vaiheessa saadaan myös Suomeen. Tammikuussa Tesco lennätti sen nimittäin omiin valikoimiinsa Briteissä. Ainakin toistaiseksi on kuitenkin pitäydyttävä tavallisessa sitruunassa, mutta onneksi se ei suinkaan ole tyytymistä. Ainakin tällaiselle hapannaamalle sitruunan hapokkuus ja raikkaus on juuri se syy, miksi sillä on erityinen paikka vihanneslokerossani.
Kaikista vaihtoehtoisista resepteistä päädyin harkinnan jälkeen tekemään sitruunaista jogurttipannacottaa kevyellä rosmariinin häivähdyksellä. Päätökseen vaikutti oikeastaan eniten nurkan takaa tuleva pääsiäinen. Tämä olisi mukavan raikas päätös aterialle jonain pääsiäisen päivistä. Halutessaan sen voi hyydyttää myös vaikkapa pieniksi piiraiksi: Paista pohjat hyvissä ajoin, anna jäähtyä ja kaada täyte pohjien sisään hyytymään.
Tässä siis minun sitruunainen reseptini: Raikas jogurtilla kevennetty pannacotta, jossa on häivähdys rosmariinia. Tänään ilmestyvässä Divaanissa on Suvi Rüsterin kolme reseptiä samasta pääraaka-aineesta.
Sitruuna-rosmariini-jogurttipannacotta
(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-kolmelle
2 dl kuohukermaa
1 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl ruokosokeria (tai jotain muuta sokeria tai hunajaa)
1-2 liivatelehteä
1 rosmariininoksa
puolikkaan sitruunan kuori ja kokonaisen mehu
1. Laita kattilaan kerma, sokeri, puolikkaan sitruunamehu, sitruunankuori ja oksasta irrotetut, kevyesti silputut rosmariininlehdet. Kiehauta, keittele muutama minuutti, nosta liedeltä ja anna maustua puolisen tuntia.
2. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi, siivilöi kerma ja sekoita joukkoon jogurtti. Kuumenna tilkka sitruunamehua, sulata joukkoon liivatelehdet, joista on puristettu ylimääräinen vesi pois. Sekoita seos kerma-jogurttiseoksen joukkoon. Maista, lisää halutessasi sitruunaa tai sokeria.
3. Kaada tarjoiluastioihin tai vuokiin ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi, mieluummin pidemmäksi ajaksi.
PS Sain mahdollisuuden tehdä Divaanista tarjouksen, jonka saat vain blogini kautta. Jos haluat jatkossa Divaani-lehden eli sisustusideoiden lisäksi mm. Suvin reseptit kotiin kannettuna, kannattaa tarttua tähän tarjoukseen:
Divaani-lehti kestotilauksena 4 numeroa 19,90 euroa (norm. 30,60 e) ja tilaajalahjana Suvi Rüsterin ja Sami Revon yhteistyönä syntynyt Täydellinen ohje -kirja (arvo 34,90 e).
Täydellinen ohje on yksi kirjasuosikeistani: Kaikki Oliviasta banaanilaatikkoon repäisemäni suosikkireseptini (kuten focaccia, köyhät ritarit, jättirapucurry, pavlova) on koottu yksien kansien väliin. Lisäksi reseptin yhteydessä on myös provinkit, kuinka onnistut niiden toteuttamisessa. Niistä olen poiminut omaan keittiööni mm. köyhien ritarien kevyen karamellisoinninin. Siihen päälle Sami Revon kuvat. Toimii!
Jos haluat tarttua tarjoukseen, tee se tästä linkistä avautuvan tilauslomakkeen kautta.
Täällä toinen hapannaama joka rakastaa sitruunaa 🙂
Hei vähänkö hyvä tuo pannacottapiirakka-idea, se täytyy ehdottomasti kokeilla! Ja niin on taas nätit kuvat. Punaviinimarjojakin saa näemmä jo kaupasta, niitä just kaipailin koristeluun.
Me ollaan niin hapannaamoja 😉
Ajattelin testata sitä piirakkaideaa pääsiäisen aikaan – itsekin ajattelin, että se on hyvä idea – omakehu, tiedäthän…
Mustapekka oli luottotoimittaja näidenkin marjojen kohdalla. Tuhlasin niihin, mutta oli ne kyllä joka sentin arvoisia.
Jonnaseni, sinäkö hapannaama? Mulla on vielä pääsiäisjälkkärit (ja ruoat ylipäätään, kukkia sentään kävin ostamassa jo monta puskaa) aivan auki, pannacotta voisi olla yksi vaihtoehto.
Mun täytyy tarttua kyllä nyt tohon tilaukseen, vaikka oon periaatteessa lehtien tilauslakossa. Multa puuttuu tuo kirja, vaikka tiedän sen olevan täynnä huippuohjeita, ja esim. pavlovan teen aina Olivian ohjeella.
No, minä minä 😉
Minulla taas kukatkin ostamatta – paitsi nippu kirsikanoksia. Huomenna onneksi vapaapäivä, niin ehtii laittaa kotia pääsiäiskuosiin.
Tuo kirja on kyllä todella hyvä ja vanha totuus on, ettei totaalinen lakko kannata, aina voi kohtuullistaa 😉
Mistä niitä kirsikanoksia saa? Paitsi Bauhausista kuulemma. Ainakaan torilla ei ollut.
Riikka-hyvä, sitä mitä ihminen ei saa Stockalta, sitä ei tarvitse 😉 Paitsi on kyllä pari juttua: Kuten Martellin pasta ja kunnon artisokkatahna…
Mutta kirsikanoksia nyt kuitenkin saa sieltä Stockalta, kuten Tusla muistelikin.
Täytyy siis suunnata huomenna Stockalle. Tai ehkä sittenkin käyn viikonloppuna saksimassa oksat suoraan kirsikkapuusta landevisiitillä. Kauankohan kestää että niihin ilmestyy maljakossaollessaan kukkia vai ilmestyykö lain? Kaupunkilaisena ostin pajunkissatkin torilta ja iskin muutamaan oksaan pari höyhentä.
Ilmestyy kyllä, ne ovat vain sellaisia pieniä valkoisia kukkia tässä lajikkeessa. Vajassa viikossa alkoi tulla ensimmäisiä.
Sitruuna on nyt kaikkien huulilla, se taitaa olla tämä kevät. 🙂
Riikalle täältä voisin huudella, että saatoin nähdä kirsikanoksia ehkä Stockalla. Toki voin muistaa ihan perunoitakin, mutta kannattaa kokeilla. Nippu keltaisia tulppaaneja hoitaa meillä pääsiäiskoristeen virkaa. Elin toivossa virpomisvitsoista, mutta vain yhdet raasut olivat uskautautuneet meille virpomaan. Yhdellä oksalla ei paljoa koristella, mutta ehei, en ala askartelemaan! 😉
Meillä ei myöskään askarrella, ei!
Jos ei katso lämpömittaria, vaikuttaa siltä todentotta, että on kevät.
Sitruuna on meidän keittiössämme aina sesongissa 🙂 olipa sitten kevät tahi syksy. Näin pääsiäisenä se maustaa ihanasti yrttien kera lampaankin. Tuo kirja on ihana!
Samoin täällä, se sopii niin moneen juttuun, ettei toista vastaavaa ole.
Ja kirja on tosi hyvä!
Minäkin rakastan sitruunaa ja ihan lähellä kasvaa sitruunapuu,josta käyn välillä hieman pihistämässä muutaman sitruunan;D
Meyer-sitruunoilla on täällä hyvin lyhyt sesonki,ja ne kuuluvat lempisitruunoihini,ehdottomasti.Tosiaankin niiden kuori on ongelmallinen eivätkä ne kestä pitkiä matkoja sen vuoksi.Ovat myös mitä fotogeenisimpiä sitruunoita!
http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2012/10/blogisynttarit-ja-arvonta.html
Luin, että Meyer-sitruunoilla on aika lailla kaikkialla sama lyhyt sesonki, mikä tekee niistä erityisherkkua ihan kaikkialla.
Ehkä täälläkin vielä joskus päästään maistamaan. Ainakin sinun postauksesi sitruunat ovat todella fotogeneettisiä!
Unohtui vielä mainita että kuten siinä Meyer-.sitruunapostauksessani kirjoitin voi sen hyvin korvata sekoittamalla sitruunan ja mandariinin mehua keskenään…
Tätä vinkkiä pitää testata.
Puhuit niin vakaumuksella luomusitruunoiden puolesta, että pitääkin kokeilla myös. Kiitos vinkistä!
Upeat noi marjat, kuvat, lautaset.
En ole muuten mitenkään kovin luomu-uskovainen, mutta luomusitruunat ovat minusta parempia. Niistä löytyy todennäköisemmin ohutkuorisia, mehukkaita yksilöitä.
Ja kiitos kehuista, en ole muuten mikään koristelija, mutta marjoilla saa helposti aika kaunista aikaan.
Todella upeat kuvat!
Minä olen tykännyt kovasti tuosta kirjasta. Sen pehmeät kannetkin on niin ihanat!
Kiitos, iltavalo tekee ihmeitä.
Minä olin ensin hämmentynyt niistä pehmeistä kansista, mutta ovathan ne kyllä ihanat.
Meyer sitruunat tupsahtelevat nyt silmiini, mutta eivät valitettavasti suuhuni, kaikkialta. Voi kun niitä pääsisi maistamaan. Yritin etsiä niitä jo Tukholmastakin, mutta ilmeisesti siis Britit olisivat lähin kohde.
Sitruunaista pääsiäistä!
Ainakin lähin, jonka itse onnistuin löytämään verkon perusteella. Joulu-tammikuusta toukokuulle silmät auki Tescossa 😉
Maukasta pääsiäsistä sinnekin – maukasta on synonyymi sitruunaiselle 😉
Mitkä kuvat! Vau! Mietin tässä pari päivää sitten, mitä tekisin pääsiäisenä jälkiruoaksi, ja kaikki jälkiruoat, mitä keksin, sisälsivät sitruunaa 😀 joten kyllä, se on myös täällä suosikki!
Meillä on aika samanlainen jälkiruokalista. Pashaa on tosin saatava yhtenä päivänä, siinäkin on toki sitruunaa mukana, mutta ei ihan pääroolissa.
Sitruunainen juustokakku houkuttelisi myös. En ole nimittäin tehnyt juustokakkua todella, todella pitkään aikaan.
Kiitos kuvakehuista, itsekin olin kerrankin tyytyväinen lähes ensimmäisiin otoksiin.
Upian näköistä Jonna, ja sulla on tiedossa erinomaisen kiva kuukausittainen puuha!
Mä revin tukkaa päästäni kaikkien eri ajisten sitrusten kanssa: ostin iiiihanan ulkomaankielisen hillo- ja marmeladikirjan, jossa jokaisen sitrusmarmeladin appelsiini-, sitruuna-, ja greippi- ja limelajike mainitaan reseptin tärkeimpänä finessinä. Ja sitten menen kauppaan ja siellä on appelsiineja. Ja sitruunoita. Että mitäs laitettais..
Mutta toisaalta, kirja avasi sellaisen pandoran laatikon muutenkin, että ensin pitää opetella oikeasti keittämään hilloja. Katsotaan niitä lajikkeita sitten 😉
Eikö olekin, pää kihisee jo ideoita toukokuulle 😉
Minä en suostu uskomaan, ettet sinä osaisi keittää erinomaista hilloa – ja erinomaisilla välineillä, kuparikattilat ja kaikki. Mutta kieltämättä sitruslajikkeet eivät ole rantautuneet tänne Pohjolan perukoille. Yritin kuumeisesti miettiä, jotain ruokalajia, jossa meillä on sitten sitäkin ihanampia lajikkeita, joita muualta ei saa. En keksinyt 😉 Paitsi perunat ovat kyllä ihania ja metsämarjat.
Sitruuna on ehdottomasti yksi suosikki raaka-aineeni ja aina löytyy muutama luomu sitruuna myös meidän keittiöstä :). Aivan mahtava kuva muuten!
Sitä menee meillä useamman kerran viikossa johonkin. Ei ole montaa ruokaa, johon ei hiukan kuorta voisi raastaa joukkoon. Sopivasti kohta alan tehdä sitruunajuustokakkua huomiseksi 😉
Kiitos kovasti, tähän aikaan vuodesta on mahtavaa kuvata.
Kuulostaa niin hyvältä, että ajattelin kokeilla. Vähän kuitenkin epäilyttää, miten saan vältettyä juoksettumisen, kun reseptissä yhdistetään kerma ja sitruuna. Onko tähän hyviä vinkkejä?
Olen tehnyt tämän monta kertaa, enkä ole saanut juoksettumaan. Käytän kuohukermaa, jossa on riittävä rasvapitoisuus ja keittelen aika miedolla lämmöllä. Kemiaa keittiössä-kirjassa suositeltiin myös esim. vaniljakastikkeen kohdalla jäähdyttämään mahdollisimman nopeasti juoksettumisen estämiseksi.
Toistaiseksi ei siis näillä keinoilla ole juoksettunut (kop-kop). Jos sinulle käy toisin, niin kerrohan ihmeessä, niin alan tutkia asiaa lisää.
Pingback: Kuukauden raaka-aine: Varhaiskaali | suolaa & hunajaa