Fish ‘n chips
Laitakokin mielestä tämä annos olisi ravintolamme listoilla, jos meillä olisi ravintola. Ei ole, eikä tule, mutta olkoon tämä kotiravintolan lauantai-illan luksusta kuitenkin.
Sain jokunen viikko sitten ihanaa uppopaistettua madetta Murussa ja olin suunnitellut tekeväni tällä kertaa brittien kansallisruoan mateesta. Lähikaupassamme oli vain valtavia mateita, joita olisimme syöneet päiväkaupalla, joten päädyin valitsemaan kalaksi turskan. Se on helppo valinta: Jos ruotoja on, ne ovat helposti poistettavissa. Hauki olisi houkutellut, mutta hankala Y-ruoto ei. Mikä tahansa kiinteämaltoinen vaalea kala, josta on helppo poistaa ruodot sopii eli kalatiskiltä varmasti löytyy sopiva vaihtoehto.
Onnistuneen lopputuloksen kannalta olennaisinta on kylmän frittitaikinan ja kuuman öljyn yhdistelmä. Liian alhaisessa lämpötilassa saat aikaan vain löysiä kalapalasia, jotka maistuvat öljyiseltä ja rasvaiselta. Niiden takia ei kannata vaivautua. Avain rapsakkaan kuoreen ja napakkaan kalaan on paistolämpömittari ja maltti. Kuumenna öljy riittävän kuumaksi ja paista vain muutama kalapala kerrallaan. Jos laitat liian paljon kalaa kerrallaan, öljyn lämpötila laskee liian alhaiseksi ja lopputuloksen varmaan arvaatkin.
Frittitaikina kannattaa tehdä jääkaappikylmästä oluesta ja juuri ennen kuin alat paistaa kaloja. Yhdistelmä kylmää taikinaa ja kuumaa öljyä takaa rapsakan kuoren. Oluen hiilihapot puolestaan parantavat kuoren rakennetta.
Fish’n chipsistä ei saa kevyttä millään, mutta tämä on asteen kevyempi versio, koska ranskalaisten sijaan teen lohkoperunoita. Paahdan perunat uunissa sitruunalla ja rosmariinilla terästettynä.
Rapeita kalapaloja, kevyesti sitruunalle ja rosmariinille maistuvia lohkoperunoita, reilusti tartarkastiketta ja pari lohkoa sitruunaa. Miten niin saarivaltiossa ei muka osata kokata?
Fish n’ chips
kahdelle
Sitruuna-rosmariiniperunat
4-6 perunaa koosta riippuen
pari oksaa rosmariinia
3 lohkoa luomusitruunaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
Uppopaistettu kala
400 g turskaa
suolaa, mustapippuria
Frittitaikina
1/2 ploa kylmää olutta (1,6 dl)
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl suolaa
musta- tai valkopippuria
noin 1 1/2 litraa öljyä uppopaistamiseen
1. Valmista tartarkastike.
2. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Lohko huolellisesti pestyt perunat kuorineen uunivuokaan. Pyörittele ne öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vuokaan sitruunalohkot ja pari oksaa tuoretta rosmariinia. Laita uuniin noin 25-30 minuutiksi tai kunnes ovat kypsiä.
3. Leikkaa kalat reiluiksi paloiksi, mausta ne kevyesti suolalla ja pippurilla molemmin puolin. Sirottele kalapalojen päälle kevyesti vehnäjauhoa siivilän läpi
4. Kuumenna öljy 190 asteeseen. Käytä paistolämpömittaria, ellei sinulla ole rasvakeitintä. Älä laita kalaa paistumaan, ennenkuin öljy on riittävän kuumaa.
5. Vatkaa frittitaikina öljyn kuumentuessa. Sekoita kaikki kuivat aineet ja vatkaa ne kylmän oluen joukkoon. Taikinan on tarkoitus olla hiukan ohukaistaikinaa paksumpaa.
6. Pyöräytä kalapalat yksi kerrallaan frittitaikinassa, anna ylimääräisen taikinan valua pois kalan pinnalta ja nosta kala sen jälkeen kattilaan kuuman öljyn joukkoon varovasti, ettet saa kuumaa öljyä päällesi. Paista kerrallaan vain muutama kalapala, ettei öljyn lämpötila pääse laskemaan liian alhaiseksi. Paista kaloja noin neljä minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Jos paistamisessa menee paljon kauemmin, tiedät, ettei öljy ole tarpeeksi kuumaa.
7. Nosta reikäkauhalla paperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois.
Seuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa
Tää kalanfriteerauskin on kyllä taitolaji ja sä taidat olla ihan pro!
Kovapäisempikin oppii erehdyksistään. Ensin sain aikaan lähinnä löllöjä, sitten luin ja treenasin pari kertaa, johan parani.
Nam! en ole vieläkään päässyt friteeraushommiin, pitäisi kyllä ryhdistäytyä jotta saisi syödäkseen tällaisia herkkuja 🙂
Linjojen kannalta ei haittaa vaikka ei niin usein friteeraisikaan. Mutta on nämä kyllä hyviä, että pari kaloria sietää kyllä näiden takia sulatella.
no onpas nätti! meillä on tähän mennessä rohkaistuttu tekemään vain annoskokoisia tempuroita minttuherneillä, muka linjoja ajatellen…
Voi annoskokoiset minttuhernetempurat. Niiden on pakko olla taivaallisia!
Fish&chips onkin varmaan parasta, mitä brittikeittiö on antanut maailman ruokakulttuurille 😉 Paistolämpömittari on tärkein – ja se, ettei laita sinne öljyyn kerralla liikaa paistettavaa jolloin öljy jäähtyy ja sitten paistamisen lopputulos on juuri sellainen epämääräinen rasvainen löllö (jollaisia ollaan joskus saatu lautaselle ravintolassakin…).
Mutta ei sitä jättimadetta kannata pelätä. Kokemus on osoittanut, että isoinkin made hupenee friteerattuna ennen kuin huomaakaan, eikä yhtään tee tiukkaa. Mutta jos ihan oikeasti pelkää ettei jaksa syödä kaikkea, ne mateenpalat voi pakastaa ja friteerata myöhemmin. On se vaan NIIN hyvä kala.
Onneksi se on sitten sitäkin parempaa eli ei niin väliä, jos muuta ei ole syntynyt. Lemon posset on kyllä myös brittien synnyttämä ja sekin on törkeän hyvää 😉
Ehkä ensi kerralla otan sen jättimateen, saahan lopusta tarvittaessa myös keiton seuraavana päivänä. Se on NIIN hyvää, mutta en ole koskaan valmistanut sitä kotona ja se oli vähän niinkuin tavoitteena.
Postaathan sitten meille ohjeet siitä kuinka se made fileoidaan. Se olisi hyödyllinen taito.
Tämä fisua ja pottua taitaa olla yksi bravuureistasi. Ajattelin kanssa kokeilla, kun L on sitä toivonut. Tilasi sitä kerran Kööpenhaminassa Fiskebarenissa eikä ole lakannut haaveilemasta siitä sen jälkeen. Hyvää se olikin. Oli kauhea annoskateus meikäläisellä
Minä olen ihan tottumaton mateen käsittelijä, joten olen täydellisen epäluotettava lähde hyville vinkeille.
En tiedä, onko fish and chips bravuuri, sitä jaksaa tehdä aika harvoin, mutta sain joskus ihan täydellisiä ravintolassa ja päätin ottaa haltuun. Vinkit ovat yksinkertaiset mutta kriittiset. Kannattaa noudattaa ohjeita pilkulleen ja ottaa mm. lämpötilat sekä taikinan että öljyn osalta tosissaan.
Fisut ja sipsit on niin hyvää;aina välillä harmittelen että annoin friteerauskeittimeni pois.
Minä tein ihan isossa kattilassa, kun en jaksanut hakea anopin rasvakeitintä. Tälläiselle pienelle perheelle toimii niinkin.
Uuh iihanaa! Mun on myös pitänyt tehdä Murun madetta mutta tämäkin käy!
Hitto en tajunnut katsoa ollenkaan, mutta reseptihän olisi ollut siinä Murun kirjassa. Hyvää tuli onneksi näinkin. Ehkä madetta sitten ensi vuonna.
Voi kuola, huikeat fisut! Nää on just niitä näennäisen “helppoja” reseptejä, jotka tottumaton saa kuitenkin hetkessä mämmättyä.
Yhdet löllöt friteerattuani, opiskelin niksit ja täytyy sanoa, että pienillä jutuilla tulee iso ero.
Aijai mikä annos! Fish n chips ja pari kylmää olutta kyytipojaksi.. aika täydellistä!
Ei-oluen suuri ystäväkin ymmärtää tuon konseptin päälle 😉
Oooo, tulipas rynnistäen mieleen kymmenen vuoden takainen välivuoden puolikas brittimaassa ja kaikki ihanat fisusipsikojut….mmmm…
Ruoka on kyllä tehokas muistojen herättäjä. Gulassikeitto palauttaa minut aina talviseen Wieniin.
Blogisi tavoittaa ja viitoittaa, missä kuljemmekin 🙂 Viimeviikkoinen, britti-friikki vieraamme, jonka ansiosta napsaisimme pariinkin otteeseen paikalliset fishn chipsit, hullaantuu tästä taatusti. Meidän tämänhetkinen keittiösetti ei salli moista kokeilua, mutta anti olla, kun palaamme omien vermeidemme ääreen…
Lupaan hullaantumisen brittiruokafriikille 😉 Mahtaa olla maailman ainoa laatuaan, en ole koskaan kuullut yhdestäkään brittiruokafriikistä. Ja nyky-Lontoota ei lasketa, jonkin väitteen mukaan siellä on maailman monipuolisin ravintolatarjonta.
Ja ihanaa, että tavoitan teidät sieltäkin!
Heh: tämä vierailija-tapaus lukeutuukin “vanhaan koulukuntaan” eli brittikulttuuri ruokatottumuksineen iskostui lovin forever -aivolohkoon joskus, siis tosiaan kauan sitten, n. 70-luvulta alkaen…
Tuossa samaisessa aivolohkossa minullakin on vaikka mitä 😉
Saimme haasteen ja laitoimme sen eteenpäin vielä parempaans euraan… eli teille 🙂 http://andalusianauringossa.blogspot.com.es/2013/02/onnellisuushaaste.html
Kiitos, tekee välillä hyvää pysähtyä pohtimaan noita asioita, jotta muistaa antaa noille asioille niiden ansaitseman ajan.