Vihreä talvipasta paahtopaistilla tai ilman
Voisiko tätä saada vielä lisää – edes ihan vähän?
Iskin silmäni tähän reseptiin heti, kun yksi suosikeistani Chez Jasu julkaisi sen blogissaan. Ja kuulkaa kyllä kannatti. Kun kalastelimme laitakokin kanssa viimeisiä pennepastoja lautasilta, sohvannurkasta (joo meillä syödään myös sohvalla, älkää kertoko äidille) kuului: “Minä voisin nuolla tämän lautasen, eikö siellä todella ole enää yhtään jäljellä? Tästä tuli juuri kaikkien aikojen suosikkipastani”.
Sen jälkeen meillä on syöty tätä usein sekä alkuperäisenä kasvisversiona että paahtopaistilla tuunattuna. Paahtopaistiversio syntyi vahingossa, kun kerran piti upottaa jämät jääkaapista johonkin ja pastahan on kuin pizza, johon Heikki Hietamiestä lainatakseni voi laittaa kaiken muun paitsi tiskipöydän.
Ohje oli jo alunperin jokseenkin täydellinen, joten mitäpä sitä ehjää korjaamaan? Olen hiukan muutellut suhteita ja useimmiten paahdan pinjansiemenet, mutta muuten olen ollut todella uskollinen alkuperäisreseptille. Hienon reseptin lisäksi toinen avain onnistumiseen on Martellin pasta. Martellin pastassa seinämät ovat ihananpaksuja, siitä on helppo keittää täydellisen al denteä ja pastan pintaan tarttuu reilusti kastiketta. Pastansalaisuus on pronssisuuttimissa, joka tekee pastan pintaan täydellisen karhean pinnan. Hifistelyäkö? Nimenomaan, mutta testaa itse, olenko väärässä. Varoitan, jäät koukkuun.
Olen varmasti hehkuttanut Martellia väsymiseen asti, mutta teen sen vielä kerran, koska Soppaa ja silmukoita-Marja vinkkasi, että sitä saa nyt myös Helsingistä, tarkalleen ottaen Mumusta Munkkiniemestä. Tähän asti olen aina usuttanut kaikki Tampereen kävijät Keittiöelämää-liikkeeseen pastaostoksille. Pussi on toki aika paljon barilloja ja muita kalliimpi (5,90 euroa/500 g), mutta olen todennut, että tästä pastojen rollsroycesta maksan mielellään pienemmäänkin erikoistilaisuuteen. Kipaisin samantien Mumuun ja sain kaupan päälle myös hyvät naurut. Mumussa myydään kahta pastamerkkiä, kysyin myyjältä: “Onko näissä molemmissa samanlainen valmistusmenetelmä?” Vastaukseksi sain: “Joo, ne molemmat keitetään”. Siitäs sain hifistelyssäni. Emme edenneet pronssisuutin- tai optimaalinen kuivauslämpötilakeskusteluun.
Chez Jasun vihreä talvipasta paahtopaistilla tai ilman
kahdelle
25 g pinjansiemeniä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1 ruukku basilikaa
noin 1-2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi
1/4 – 1/2 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria
250 g kirsikkatomaatteja
1 tl ruokosokeria
1 tl suolaa
noin 75 grammaa paahtopaistia
200 g pastaa
parmesania
1. Laita pastavesi kiehumaan.
2. Paahda pinjansiemenet, revi yrtit mortteliin tai huhmareeseen ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Murskaa hienoksi. Lisää sitruunankuoriraaste, oliiviöljy ja valkosipuli ja hiero tahnaksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
3. Kuumenna öljy pannulla kuumaksi, lisää öljyyn suola ja sokeri. Aseta halkaistut kirsikkatomaatit leikkuupinta alaspäin pannulle. Paista kohtuullisen kovalla lämmöllä 5-7 minuuttia. Kunnes tomaatit saavat väriä leikkuupinnalle.
4. Siirrä tomaatit syrjään pannulta ja kuumenna suikaloitu paahtopaisti pannulla tomaattien öljyssä.
5. Kaada pasta pannulle, lisää tomaatit ja yrttitahna, sekoita. Nosta lautasille ja raasta reilusti parmesania päälle.
suolaa&hunajaa myös Facebookissa
Yksinkertaiset pastat on parasta. Tämä vaikuttaa herkulliselta!
Niinpä, lähetän aina lämpimiä ajatuksia Chez Jasulan suuntaan.
Kuulostaa huumaavalta, varsinkin näin pastalakkolaisen silmin!!! Reklamoin vain sen verran, että paras pasta tuloo issetehden, vaikkakin uskon, että Martelli on herkullista.
Sori, mutta Martelli on ainakin minun tekemää parempaa 😉 Vika voi olla minussa.
Siis eikö sulla ole pronssisuutinta, tsottsot… 😉 Ei vaineskaan, kaupan pastat on oikeasti loistavia. Olen vain katkera laihislainen…
Kyllähän sinä Riitta tiedät, että laihikset on kohta so last season, ollaan kuitenkin jo melkein helmikuussa. Kuka nyt uuden vuoden lupausta niin kauan jaksaisi pitää? 😉
Ooh miten mä oon missannut Jasulta tällaisen helmen. Tosin aikalailla helmiä ne kaikki Jasun väsäykset ovat. Tää menee kyllä niin kokeiluun! 🙂
Tämä on niin parasta. Tykkään ihan hirvittävästi molemmista versiosta. Ja Jasulta nyt tunnetusti tulee helmiä – toinen toisensa perään.
Vaikuttaa ihan järjettömän hyvältä.
Pastaan voi tosiaan tunkea kaikenlaista, olemme harrastaneet sitä lähes joka päivä tällä viikolla.
Meilläkin yleensä putsataan sinne yhtä sun toista. Ja syödään usein. Kyllä, tämä on järjettömän hyvää. Voin keulia ihan rauhassa, koska ansiot ovat kokonaan Jasun.
Pastaohjeita EI VOI olla liikaa 🙂
Tästä on niin helppo olla samaa mieltä!
Pingback: Norjalaisjuhlaa | Luimupupu
Hassua, jotenkin toi aineslista näyttää siltä, että pasta ei voi maistua mitenkään erikoiselta. Mutta jos sanot, että tämä on hyvää, lupaan testata. Siskonmakkarapastaa se ei voi voittaa, mutta jos pääsee edes lähelle kiitän ja kummaran suuresti! 🙂
Tuoreet yrtit, hyvä oliiviöljy ja pinjansiemenet jo yksistään riittävät minulle ;-). Meillä tykättiin todella paljon, on toki aika erityyppinen kuin siskonmakkarapasta, joka on kummitellut tasaisesti mielessäni sen jälkeen, kun muistutit minua siitä.
Meilläkin syödään sohvalla! Se on ihanaa sitäpaitsi.
Myös Jasusta, helmistä ja pastan herkullisuudesta olen täysin samaa mieltä 🙂
Sohvannurkka on välillä ihan paras paikka ihan kaikkeen tekemiseen, myös syömiseen.
Oli mukavaa tavata, ensi kerralla aion tälläytyä sinun viereesi ja päästään vertaamaan loputkin tutut 😉
Tämä on itselläkin mennyt ohi, vaikka ahmin aina silmilläni kaikki Jasun(kin) reseptit 🙂 namskis! pasta on meillä ollut hetken tauolla (ehkä viikon?) ja nyt olisi taas pastafiilis, johtuu kyllä pääasiassa tästä ihanasta reseptistä ja tuosta kuolattavasta kuvasta 😀
Ihanaa lauantaita!
Onneksi sattui nyt täällä silmään, Jasulla on niin hienot reseptit, että minäkin aina tsekkaan kyllä ihan jokaikisen reseptin.
Minäkin aina yritän välillä pitää pastataukoja. Nyt se on arkitauolla eli vain viikonloppuisin. Ihanaa viikonloppua sinnekin.
Näyttää ja kuulostaa niin hyvältä että kokeiluun menee!
Suosittelen!
Me syödään salaa sohvalla kun lapset on nukkumassa :). Lapsilta kielletty “ankarasti”, ei olla onneksi vielä jääty kiinni ;). Ihanan kuuloinen pasta ja kyllä martellien hankinta on nyt niin hyvin perusteltu, että täytyy varmaankin poiketa munkkiniemessä kun tulee seuraavan kerran isolle kirkolle asiaa.
Onneksi se on sentään aikuisille sallittu 😉
Dämn! Mä oon ihan varma, että oisit päässyt juttelemaan valmistusmenetelmistä, jos mun entinen työkaveri, yksi puodin omistajista, olisi ollut tiskin takana ;). Mä voin järjestää teille treffit, kun hän palaa takaisin Suomeen.
Ja täytyy tämä reseptikin laittaa to do -listalle 🙂
Voi, ei minua haittaa. Enemmän minua nauratti oma hifistelyni. Se oli minulle ihan oikein 😉 Luulen, että paikalla oli viikonloppuapu. Me puhuimme vaan ristiin… Mutta minä sain Martellini, kiitos vinkistä!