Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.
Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.
Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?
Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.
Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.
Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.
Limetti-unikonsiemenkuppikakut
10 suurta kuppikakkua
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)
Kuorrute
150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta
Koristeluun
tuoreita vadelmia
1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.
2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.
4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.
5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.
Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.
Mikä sattuma,juuri tänään postasin myös leivonnaisesta jossa on unikonsiemeniä,runsaastikin ;D Kivat muffinit ja upea kuva!
Pitääkin heti mennä kurkistamaan, en ole vielä tällä viikolla ehtinyt juuri naapureihin vilkuilla.
Hih, skandalcupcakes 🙂
Minä hankin kolme Leilan kirjaa jossain ihme Leila-buumissa mutta kun näin daamin telkkarissa ja sen kaiken pastellinvärisen kukkaisen söpöilyn niin into lopahti, vaikkakin monet reseptit ovatkin ihan toimivia.
Söpöily ei ole yhtään minunkaan juttuni, mutta tykkäsin kyllä tämänkin kirjan resepteistä. Riittävän yksinkertaisia ja makuyhdistelmät olivat lupaavia.
Wienissä oli paljon niitä unikonsiemenkakkusia. Kerran hairahduin sellaiseen, mutta eipä se kaikkien niiden suklaaunelmien rinnalla oikein hääviltä maistunut. Mutta saattoi olla, että se kakkunen oli muutenkin tosi kuivansorttinen. Ehkä tämän jälkeen uskaltaisin kokeillakin!
Minä tykkään todella paljon unikonsiemenistä, eli ehkä olen vähän jäävi. Mutta kun tein alkuperäisen ohjeen mukaan, niitä tuli niin paljon, että kuppikakut olivat aavistuksen kuivia. Rakenne parani, kun vähensin siementen määrää. Mutta ei siitä mitään valuvaa suklaakakkua joka tapauksessa tule 😉
Aina kun näen jossain kuppikakkuja, on pakko napata mukaan yksi. Itse en ole oikein niiden leipomisesta innostunut, mutta syön niitä toki oikein mielelläni. Söisin myös tuon yllä olevan kuvan kuppikakun hujauksessa, kaunis!
Minunkin leipomiseni on aika satunnaista. En kyllä usein ostakaan, kun olen enemmänkin sellainen pullahiiri – ja berliininmunkki 😉
Raparperijuustokakkukuppikakuista sanon, että kuullostaa täydelliseltä 🙂
Hei voisitko muuten valaista tällaista tietämätöntä (vähän jopaa nolottaa kysyä)…mutta mikä oikein on whoopie?
Ja minähän olen varsinainen leivonta-asiantuntija 😉 Whoopiessa on kaksi sellaista pulleaa keksiä, en tiedä, voiko sanoa keksiksi, koska minusta niiden kuuluisi olla pehmeitä, mutta joka tapauksessa sitä kokoluokkaa ja niiden väliin on pursotettu kuorrutusta, joka ymmärtääkseni on alunperin ollut vaahtokarkkikreemiä, mutta nykyisin variaatioita on monia. Tässä linkki aina luotettavan BBC:n sivuille, josta näet kuvan. Nuo ovat tosin ehkä tavallistakin pulleampia. http://www.bbc.co.uk/food/recipes/chocolate_whoopies_67418
Wow, tuo kuva whoopiesta näyttää sellaselta, että sitä kun yrittäisin leipoa tulos olisi todennäköisesti enemmänkin jonkinlainen “whoopsie!”.
Se ei teoriassa ole ollenkaan vaikeata 😉
Pitääkin ehkä itse ryhtyä cupcake-hommiin. Ostin nimittäin viime viikolla Mormor cupcakesin pop up-myymälästä Kampin keskuksesta yhden, joka ei todellakaan vakuuttaanut minua mitenkään cupcake-faniksi (liikaa turhan rasvaista kuorrutetta, kuiva kakkuosa ja suklaa maistui palaneelle) Muutenkin taidan olla tässä hommassa ihan perässähiihtäjä! Tämä voisi sopia mulle tämän vuoden haasteeksi, kokeilla edes yhden kerran kuppikakut.
Ruuneperinpäivähän lähestyy uhkaavasti. Ruuneperi-cupcakes, ehkä? 😀
Et ala raiskaamaan vanhoja kunnon Runebergin torttuja, niitä on kuitenkin taas vuosi odotettu 😉
Minäkään en ole mikään suuri perinteisen kuppikakun ystävä, liian makeaa ja päällys turhan raskasta. Siksi nämä ovat tälläisiä epäaitoja versioita. Mutta minusta paljon parempia ja raikkaampia.
Joo ei, en ala kyllä leikkimään niin vakavalla asialla kuin Ruuneperit. Varsinkin, kun viime vuotinen suoritus oli melkoinen Via Dolorosa, että sain ne perinteiset edes onnistumaan…
Tässä reseptissä mua juurikin viehätti tuo kuorrutteen raikas fiilis, tuorejuusto ja jogurtti.
Huh, onneksi palasit ruotuun 😉
Sarjaa en pysty ylisöpöilyn takia katsomaan, mutta kirjat on kyllä hyviä. Tosin välillä ylimakeita omaan makuuni. Leilan kuppikakkuja ei ole tullut kokeiltu.
Tämä kirja oli edellisiä söpömpi. Tökki asteen verran, mutta ohje oli kyllä hyvä. Sokeria vähennän usein leivontaresepteistä.