Spelttipatonki
Suoraviivaista yhden päivän aikana syntyvää peruspatonkia ilman juurta. Olisi ihanaa olla hapanjuuren omistaja, mutta kelpo leipää saa aikaiseksi ilman sitäkin. Jauhot pöllyämään vaan.
En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta ehkäpä voisin alkaa harrastaa uuden vuoden tavoitteita. Kuten vaikkapa hapanjuureen leivottu leipä – siinäpä päämäärää ensi vuodelle. Hyvistä aikeista huolimatta en ole nimittäin toistaiseksi saanut aikaiseksi leipäjuurta – tai varsinkaan onnistunut pitämään sitä hengissä. Onneksi hyvää leipää voi leipoa muutenkin. Tämä on varsin suoraviivainen resepti ja kohottamiseenkin tarvitaan vain pari tuntia. Monitoimikoneen omistaminen helpottaa oleellisesti vaivaamista. Toki voit vaivata käsinkin, mutta varustaudu tiukkaan vääntämiseen.
Kopioin suhteet patonkiin Viva Ciabatta -blogista, vaihdoin vain osan vehnäjauhoista spelttiin ja vähensin suolaa muutaman gramman. Omista patongeistani tulee vielä aika susirumia, mutta onneksi tuoreen leivän tuoksu saa kyllä katselemaan ulkonäköä läpi sormien. Taikina on löysä ja siten hiukan hankalasti leivottava, mutta lopputulos on hyvä. Seikkaperäiset ohjeet kauniisiin patonkeihin löydät Luimupupun blogista.
Spelttipatonki
2 patonkia
10 g hiivaa
8 g suolaa
350 g vettä
200 g spelttijauhoja
300 g vehnäjauhoja
1. Sekoita hiiva ja suola veteen.
2. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa monitoimikoneella noin 20 minuuttia.
3. Anna taikinan levätä tunti liinan alla.
4. Muotoile leiviksi – millaisiksi sitten haluatkin – ja kohota vielä toinen tunti liinan alla. Ripottele siivilän läpi jauhoja pinnalle.
5. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laske lämpötila 220 asteeseen, kun laitat leivät uuniin.
6. Paista kypsäksi.
Seuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa
Hyvän leivän leipominen on myös mun ikuisuushaave, pitäiskö ottaa tämmöinen tavoite ensi vuodelle ihan tosissaan. Jos sä niin mäki.
Toisiamme tukien ja kannustaen. Voidaan käydä myös säännöllisesti neuvoa-antavilla… Pitäiskö?
Ei siis mitään ompeluseuraa vaan leivontaseura! 🙂
Minä himottelin tuossa kans vähän pöllytteleväni jauhoja, Aleksin suklaa-karpaloleipä houkuttaisi jouluksi.
Voiko parempaa ajanvietettä olla 😉
Aleksi on näissä asioissa ihmisen paras ystävä. Suklaa-karpaloyhdistelmä kuulostaa hmmm…. mielenkiintoiselta. Pöllytä menemään ja kerro sitten, miten kävi.
No härtsyykkeli tämä tarvitsee kunnon suunnittelukokouksen ja säännöllistä neuvonpitoa!
Se on selvä, eihän siinä ole muuten minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia…
Tälle leivontaseuralle olisi kyllä niin tarvetta. Leivoin toissapäivänä pullaa, siitä tuli kuivaa ja kovaa enkä todellakaan tiedä miksi! Neuvoa-antavat ja vertaistuki olisivat tuikitarpeellisia…
Ja suomalaiseen tapaan liitetään se samantien yhdistysrekisteriin ja laitetaan toiminnaksi neuvoa-antavat ja vertaistuki 😉
Eihän noi mitään susirumia ole. Hyvän näköistä patonkia. Kauhea tuoreen leivän himo iski nyt.
Kuvaan valikoitui aika pieni osa siitä patonginpätkästä, se kaunein osuus hämäränä 😉 Mutta ei se nyt ole niin justiinsa muutenkaan – pääasia, että maku on kunnossa.
Hyvältä kuulostaa ja eivät kyllä kovin rumilta näytä. Itse leivoin viikonloppuna speltticiabattaa :D.
Olen tykästynyt muuten spelttiin myös pannarissa ja leivässä se on vaan ihanaa. Osittain minunkin patonkini muistuttivat enemmän ciabattaa 😉
“Suoraviivaista yhden päivän aikana syntyvää…” Tykkäsin tuosta 😉
Nykyään kun vallalla kun on trendi valmistaa leipiä, joita sa tehdä kolmen vuorokauden aikana. Ja tehdään niitä meilläkin.
Lause syntyi ehkä siitä ensimmäisen leivontakerran sunnuntaiaamun turhautumisesta, kun kaivelin erilaisia leipäreseptejä ja melkein kaikki olisi pitänyt aloittaa vähintään päivää ennen 😉 Nyttemmin vaihdellaan pitkää ja lyhyttä reittiä, molemmilla tavoilla saa onneksi hyvää leipää.
Se hapanjuuri, kunpa saisi joskus tehtyä. Luin syksyllä, että Tukholmassa on ainakin yksi Surdegshotel, jonne voi viedä juuren loman ajaksi hoitoon. Onkohan siellä juurille dagiskin?
Ja synnytyslaitos?
🙂
Pastanjauhajat kirjoittivat juuri löytäneensä Ruotsin puolelta kaupan hyllyltä juurta purkeissa. Ehkä ne joskus tännekin asti pääsevät :D.
Tanskassakin sitä myytiin hyllyssä, kyllä se vielä tännekin tulee. Jotenkin komeampaa olisi synnyttää se itse, mutta saas kattoo.
Ei oo susirumia nuo! Mä en kans millään saa aikaiseksi juurileipiä enkä paljon muitakaan leipiä. Mikähän siinäkin on ettei saa aikaiseksi..?
Minulla on myös todella monta asiaa, jota en saa ole saanut aikaiseksi. Leivän leipominen on usein yksi niistä asioista täälläkin.
Noihan on hyvännäköisiä! Eikä kukaan oikeasti jaksa odottaa vuorokautta, kun tekee mieli tuoretta leipää just N.Y.T.
Kauneus on katsojan silmässä, mutta hyvää oli onneksi. Aina ei voi suunnitella leivän tarvetta vuorokauden päähän. Joskus se on ihan mukavaa – tulee jotenkin tavallista taitavampi olo 😉
Ilmoittaudun jäseneksi mahdolliseen (juuri)leivontaseuraan! Olen tehnyt nyt kaksi kertaa ruisleipää juureen, mutta juurta en saa pidettyä minäkään hengissä. Ensimmäisellä kerralla siitä tuli niin happaman hajuista alle viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen, etten uskaltanut enää käyttää sitä. Tein siis uuden juuren. Ja toisella kerralla juuren päälle kasvoi home (taas alle viikossa), vaikka säilytin tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa.
Martathan pitävät workshoppeja, joissa kantapään neulominen opetetaan kädestä pitäen. Miksei myös juuriworkshoppeja 🙂
Joo juuriworkshop, jossa käydään neljä päivää ruokkimassa sitä juurta ja sitten vielä yhdessä pidetään sitä hengissä 😉
Voi, masennuin tuosta homeosuudesta, en ollut huomioinut sitä ollenkaan – ehkä siksi, etten koskaan pääse sinne asti…