Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin.
Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.
Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella. Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.
Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.
Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa “rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.
Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.
Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.
Omena-mantelimuffinssit
kaksitoista muffinssia
1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa
1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.
3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.
4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.
Tuonne kauppaan pitää ehdottomasti tehdä rynnäkkö!
Se on meidän Tampereen reissun keskeisiä matkakohteita 😉
Kuulostaa ihanalta kaupalta, mikään ei ole tuollaista kauppaa mukavampi paikka tutkiskeluun jos on kunnolla aikaa ja omistajakin sattuisi olemaan kertomassa tuotteista tarkemmin.
Se omistaja on pelottava hyvä 😉 Niin asiantunteva, että huomaat päätyneesi ostamaan puoli putiikkia ilman, että sinulle on myyty mitään. Parasta ammattitaitoa sanoisin.
Siellä on tullut käytyä monta kertaa, ihan lähellä sympaattista kauppahallia vielä 🙂
Tampereen Kauppahallikin on tosi, tosi ihana. Vielä, kun pitäisivät ne putiikkinsa auki siellä. Jokainen oli ainakin ennen auki milloin sattuu.
Kuulostaa ihanalta kaupalta, pakko siis joskus päästä. Kukkarolle varmaan turvallisinta, että sijaitsee Tampereella eikä ihan lähietäisyydellä ;D.
Niin totta, mutta sitruunapastan himossa olen käyttänyt myös kuriiria 😉
Vaikuttaapa hyvältä kaupalta;kurkkasin ;D
Ja ihanat muffinit!
Se on hyvä, jokainen juttu on huolella valittu. Mutta silti ei mitään snobbailua ja tärkeilyä minun mielestäni. No, ei kai ne Tampereella ole koskaan kovin turhantärkeitä 😉
En ole vuosiin käynyt Tampereella mutta nyt on varmaan pakko 😀 mies ilahtuu kun pääsee ajamaan ruoan perässä, hihi.
Aivan ihana lautanen tuossa kuvassa!
Käytte siellä jossain ihanassa Tampereen ravintolassa, niin mies ajaa mielellään. Tampere on ihan mahtava viikonloppureissukaupunki. Kaikki kätevästi hollilla ja yhtä sun toista tehtävää.
Arvaa vaan, leivoinko eilen jotain mantelista… 😀 Tosin en omenaista vaan päärynäistä.
Keittiöelämää on Tampereen helmiä, olen koukussa pastojen lisäksi Ines Rosalesin oliiviöljyleipiin.
Tusla, ei ole enää totta 😉
Minulla on niitä leipäsiä kahta makua tuossa kaapissa. En ole vielä maistanut. Niitä saa muuten myös Toivo pieni ruokakauppa -kaupasta Sellosta.
Ruokatelepatiaa! 🙂
Ja jälleen yksi hyvä lisäsyy matkustaa Toivoon.
Taas kerran 😉 Ainakin viimeksi näin niitä siellä, kun hain Crustumin leipää, jota he myös onneksi myyvät.
Me hurautetaan perjantaina Tampereelle. Pääsen yksi kaupungille pariksi tunniksi(!) ennen romanttista pikalounasta. Kiitos muistutuksesta, poikkean putiikissa 🙂
Mitä laatuaikaa, mahtavaa. Mukavaa reissua!
Kyllähän se jo otsikossa seisoi, että TAMPEREELLA, mutta silti mä rupesin miettimään, että mitä hittoa. Ei mun silmääni vaan ole Aleksis Kiven kadulla mitään herkkupuotia osunut, vaikka päivittäin ajan päästä päähän kaks kertaa..
Voi, kun se olisikin Helsingissä. Toki täälläkin on monta hyvää.
Mäkin ehdin jo hihkaista, että missä Aleksis Kiven kadulla on moinen kauppa, mutta kyseessä olikin vähän väärä kaupunki. Harmillisen harvoin tulee kyllä Tampereella käytyä. Siellä tuntuu olevan vaikka mitä kivoja putiikkeja, vaikka juu, onhan niitä kai täällä Helsigissäkin.
Vaihtelu virkistää. Meillä Tampere on ohjelmassa yleensä kerran vuodessa, koska appivanhemmat mökkeilevät siinä kulmilla. Kiva ja kätevänkokoinen kaupunki.
Kyllä Tampere on OIKEA kaupunki!
Tuonne meen!
Mee ihmeessä, on sen väärti.
Tule vaikka meidän mukaan, ollaan puhuttu Annan ja Riitan kanssa blogimatkasta Tampereelle. Sis. mm. Keittiöelämää ja jonkun kivan ravintelin, drinksuja ja yöjunalla kotiin.
Koskas bloggaat sen mantelikalan meille?
No hitto, ei tullut edes mieleen. Teen sen, vaikka se ei järin vaativa olekaan. Käytännössä paistoin kalan, kippasin päälle paahdettuja manteleita ja lurautin vähän öljyä päälle.
Yksinkertaiset ohjeet on usein ihan parhaita 🙂 Minun pitää kanssa ostaa tuota manteliöljyä Keittiöelämästä, niin pääsen kokeilemaan.
Tästä on kyllä vaikea olla eri mieltä 😉