Persikkapiirakka amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
Se on tämä syksy. Sen on pakko olla tämä syksy. Normaalisti leivon äärimmäisen harvoin, nyt meillä jauho pöllyää vähän väliä.
Päärynän jälkeen tajuntaani on iskeytynyt persikka. Aiemmin ei ole tullut mieleenkään käyttää sitä oikeastaan missään leivonnassa, mutta yhtäkkiä minulle on käynyt kuin raskaana oleville naisille, jotka kuulema näkevät vauvamahoja kaikkialla. Minä näen nyt kaikkialla persikkaa: Piirakkaa, paistosta, cobblereita. Oli vain yksi tapa hoitaa se vaiva: paistoin lääkkeeksi nektariineista – koska persikoita en saanut – piirakan amerikkalaisen omenapiirakan tapaan.
Piirakkataikinan käsittely vaatii jonkin verran harjaantumista. Tärkeää on käyttää leivonnassa voi ja vesi kylmänä ja antaa taikinan vetäytyä jääkaapissa muoviin käärittynä. Siitä huolimatta se tahtoo repeillä, mutta ei kannata lannistua. Kyllä uuni sen kaunistaa. Ja aina voi hurmata kauniilla reunoilla. Sen jälkeen kukaan ei enää huomaa paria paikkausta kannessa, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun pääsee iskemään kiinni piiraaseen. Tämä oli nimittäin ihanaa ja salaisuus on ruokosokerissa, kanelissa ja muskottipähkinässä. Jos muutat reseptiä, älä jätä niitä kuitenkaan pois.
Piirakkaa ja ihana aurinkoinen syysviikonloppu. Kyllä näillä eväillä taas jaksaa sateisemmankin viikon.
Persikkapiirakka amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
noin 20-senttiseen piirakkavuokaan
Taikina
150 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl appelsiininkuorta
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
noin 1/2 dl kylmää vettä
Täyte
6-7 persikkaa tai nektariinia
1/2 dl ruokosokeria
1/2-1 tl kanelia
1/4-1/2 tl muskottipähkinää
2 reilua rkl vehnäjauhoja
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua
voiteluun
kermaa tai 1 muna + 1 rkl maitoa
sokeria pinnalle
1. Leikkaa jääkaappikylmä voi pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivat aineet ja nypi voi ja kuivat aineet nopeasti sekaisin. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina on tasainen ja kiinteä pallo. Jaa kahteen osaan, laita muovikelmuun ja jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.
2. Tee täyte odotellessa. Kuori persikat tai nektariinit. Lohko ne. Ne irtoavat helpoiten kivestä, kun siivutat koko persikan kiveä vasten ja irrotat sen jälkeen lohkot yksi kerrallaan. Sekoita persikkalohkojen joukkoon loput täytteen ainekset.
3. Kauli taikinasta ohuet levyet esimerkiksi kahden voipaperin välissä: Toinen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja toinen kanneksi täytteen päälle. Kaulimista helpottaa, kun ripotat taikinapallon päälle hiukan jauhoja ennen kaulimisen aloittamista. Kaulitse levyt niin isoksi, että ne menevät reilusti käyttämäsi vuoan reunojen yli.
4. Aseta pohjalevy piirakkavuokaan. Nosta päälle täyte siten, että keskikohta on hiukan korkeammalla. Nosta täytteen päälle toinen taikinalevy ja siisti reunat. Hifistelijöille ne pari vinkkiä kauniisiin reunoihin. Leikkaa kanteen muutama aukko, jotta höyry pääsee ulos. Voitele piirakka joko kermalla tai sitten maito-munaseoksella. Ripottele päälle sokeria.
5. Paista 180-asteissa uunissa noin 50 minuuttia.
Tuota tulisin heti maistamaan! Nektariinin ovat niin herkullisia uunikäsittelyssä:) Ja kivalta kuulostaa tuo appelsiinimehun ja kuoren lisäys 🙂
Minäkin voisin ottaa vaikka uuden kierroksen. Ensi kerralla ehkä teen taikinasta vain kannen, koska täytteestä tuli näillä aineksilla niin hyvää.
Voitko laittaa palan tulemaan? Valurautapannu sopii moneen.. Hienot kuvat taas!
Toki, toki 🙂
Valurautapannu on kyllä monikäyttöinen. Ostin viikonloppuna testimielessä de Buyerin hiiliteräspannun, kun kyllästyin meidän talouden pilalle menneisiin päällystettyihin pannuihin. On ne tosin kauan kestäneetkin. Katsotaan, miten toimii tämä valtavasti kehuttu hiiliteräs. Alku on ainakin ollut lupaava.
Ja kiitos kuvakehuista, tuossa valossa on vaikea epäonnistua tyystin. Kohta alkaa ihan tosipaikat, kun loppuu valo. Pitäisi alkaa harkita salaman hankkimista, mutta ensin kai pitäisi vähän tutustua asiaan…
Hei raportoi jossain vaiheessa, miten de Buyer ottaa paikkansa keittiössänne. Tosin kai siihen hetki menee, ennen kuin oikeanlainen pinta syntyy pannuun. Olen ollut monta kertaa ostoaikeissa, kun induktion myötä sanoimme hyvästit kaikille pinnoitetuille pannuille (ei kyllä haittaa yhtään) Tools-pannua lukuun ottamatta, mutta se on taas yleensä vähän turhan iso kahdelle… Muuten mennään valurautapannuilla, mutta silloin tällöin kaipais jotain muutakin.
Raportoin. Ensimmäisen viikon ja kahden kokkauksen perusteella alku on ollut lupaava, vaikka pintaa ei ole vielä ehtinytkään muodostua.
Herkullisen näköinen piirakka ja ihanat kuvat. Voin kuvitella sen huumaavan tuoksun mikä tulisi persikoista ;D
Vein tuliaisia tennishallille myös siskolleni ja kun avasi laukkua sieltä tuli kyllä ihan mahtava tuoksu! Jo pelkästään sen takia kannatti leipoa.
Mäkin voisin ottaa palan :).
Yyh, persikka- ja nektariikausi alkaa olla lopussa. Niitä oli kyllä tänä vuonna hyvin saatavilla. Useampi kilo katosi aamujogurtin kanssa ja leivonnaisiin.
Piirakkataikinan käsittelyä helpottaa huomattavasti tavallisen kaulimen sijaan pitkä tasainen, kahvaton kaulin. Kantapään (tai paremminkin hajonneiden taikinoiden) kautta olen oppinut, että kaulimista ei kannata yrittää kun sisällä on yli 25 lämmintä.
No, nehän tulisi teille ja Jokihakaan melkein samalla lähetyksellä.
Tällä hetkellä hrrrr… ei voi ainakaan lämpötilaa syyttää 😉
Tasainen vai sellainen pulikanmallinen kaulin?
Tasainen, 50 cm pitkä, 45 mm halkaisijaltaan.
Kiitos, pitääkin katsoa sillä silmällä, jos oma kaulitsemistekniikka ei ala kehittyä.
Oioi! Kaunista, varmasti hyvää! Persikkapiirakasta tulee mieleen aina legendaarinen Beverly Hills 90210 ja ihana Peach Pit..
Mari, oh ja joo! BH 90210 olis melkein nostalgiabileiden paikka! 🙂 Brandon oli niin ihku.
No ei vaan Dylan!
Äh, Brandon oli tissiposki, Dylan rulas 😉
Niin totta 😉
Ja siitä on niiiiin kauan. Huomaa, että meidän ikäluokalla on kollektiivinen muisti, kun vaihtoehtoja oli aika paljon nykyistä vähemmän. Nat ja Peach Pit 😉
Niinpä! Väkisinkin tuli muuten tuossa taannoisella jenkkipyrähdyksellä Peach Pitkin mieleen.
Dylan ja Brandon oli molemma aika hottiksia (No huh, mikä sana!), Steve ei sitten niinkään….
makuu
Oi, Nat. Ikiviisas ja ikuisesti teinien ystävä.
Meillä on kyllä ollut nuorena aika vähän tekemistä, hämmentävästi nämä asiat palautuivat mieleen 😉
Ihanaa, ettei meidän talous ole ainoa, jossa leipominen tarkoittaa jauhojen pöllyämistä. Olen ihan patologinen pölistelijä!
Persikat ja nektariinit on mun suosikkihedelmiä heti päärynöiden jälkeen. Stocken herkusta hain eilen muuten kotimaisia päärynöitä. Niin hyviä. 🙂
Loistoidis tuupata piiras tuohon pannulle!
Minun kannattaa leipoa vaan imuri vieressä valmiina odottamassa…
Parasta siinä pannulle tuuppaamisessa on, että siihen mahtuu todella paljon täytettä suhteessa taikinaan 😉
Hurmaavia kuvia taas kerran!
Kiitos tuhannesti! Pakko tunnustaa, että piirakasta on aika miljoona otosta, kun se ei ollut kovin filmaattinen 😉
Tuosta piirakkataikinasta piti vielä sanoa: olen viime vuosiin saakka kammonnut oman kaulittavan taikinan tekemistä sen perhanan repeilyn ja kaulitsemisraivareiden takia. Sitten tuleva appeni opetti oman tekniikkansa. Se leikkaa jääkylmän voin minipalasiksi, nostaa aina kulhon pesualtaaseen (siisti mies, sen naama on näkemisen arvoinen kun minä paukutan keittiössä pöllyten ja roiskuen) ja hieroo voin ja jauhot kämmenten välissä nopeasti nostellen hiekaksi. Sillä kahden käden tekniikalla olen onnistunut ja hylännyt kotitaloustuntien nyppimisen kokonaan. Tai tehosekoittimessa kutteriterällä, siinäkään ei pääse voi turhia lämpenemään. + Kun vielä muotoilee taikinan jääkaapiin valmiiksi vuoan mukaan ympyräksi tai neliöksi, ne reunarepeytymät pysyvät paremmin hallussa.
Tätä tekniikkaa testaan. Minä pöllytän niin paljon, että omakin ilme on välillä näkemisen arvoinen…