Rustiikkisia marenkeja syntyi juhlapöytään sarjatyönä.
Tuntien oman jauhopeukaloni ymmärsin suosiolla jättää lankomiehen tasakymmenvuotisjuhlien kakut ammattilaiselle. Sen sijaan tarjouduin tekemään jotain pientä makeaa kakun kaveriksi. Juhlat olivat lauantaina, vielä perjantaina minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä se mysteerinen pieni makea olisi. Taas kerran tuli onneksi todistettua työpaikkalounaiden hyödyllisyys. Työkaverini nimittäin ehdotti lounaan lomassa pieniä marenkeja. Muistin Soul Kitchenin Annan muhkeat marengit ja päädyin tekemään suklaamarenkeja.
Olen tehnyt lukuisat kerrat pavlovaa ja vielä useammin britakakkua, mutta suklaamarengit olivat kokeilematta. Edellisen kerran pavlovassa sokeri alkoi hikoilla saumoista, vaikka olin lisännyt sen todella hitaasti. Annan reseptissä sokeri sulatetaan valkuaisten sekaan vesihauteessa. Silloin ei ole vaaraa, että sokeri ei sulaisi riittävästi valkuaisvaahdon joukkoon. Metodi on hauista vaativa. Tärkein vinkkini onkin: Jos joku tarjoaa vatkausapua vaikkapa ihan kohteliaisuuttaan, tartu tarjoukseen. Minä vatkasin nimittäin vaahtoa käsin vesihauteessa melkein puolisen tuntia ja voin vakuuttaa, että allit olivat aika kovilla. Valitettavasti silminnähtävää kiinteytymistä ei tapahtunut ankarasta hikoilusta huolimatta. Pitkä aika johtui minun kohdallani siitä, että tein todella ison satsin ja toisekseen vesihauteeni ei ollut aivan niin tiivis kuin se olisi voinut olla, joten ei kannata antaa tuon puolituntisen karkottaa näiden herkkujen äärestä.
Annan resepti osoittautui ihan lyömättömäksi, ei puhettakaan saumoista hikoilevasta sokerista, vaan lopputulemana oli täydellisen rapeita suklaisia marenkeja. En muuttanut reseptiä ollenkaan, oma annokseni on vain suurempi. Tällä annostuksella urakkaa voitaneen jo kutsua tehtailuksi: Annoksesta syntyy kaikkiaan noin 60 pientä marenkia, muhkeita jättimarenkeja saat kahdeksan munan taikinasta vajaa parisenkymmentä. Omien marenkieni ulkonäkö oli sanalla sanoen aika rustiikkinen, mutta sovitaanko, että rustiikkinen on nyt trendien aallonharjalla.
Ja lopuksi kätevä emäntä -vinkki: Opin aikoinaan Bon Appetit -lehdestä, että valkuaisvaahto on sopivan jämäkkää marengiksi, kun vatkaimen päässä olevan huipun kärki osoittaa kohti kattoa kuvan osoittamalla tavalla. Kohokkaaseen taas tarvitaan vaahtoa, jonka kärki taipuu alaspäin. Tämä tieto jos mikä on hifistelyä, mutta edesauttaa kummasti marenkiesi onnistumista.
Suklaamarengit
60 pientä, vajaa parisenkymmentä muhkeaa jättimarenkia
8 kananmunan valkuaista
450 g erikoishienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
60-80 g tummaa suklaata
1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset huolellisesti. Laita valkuaiset isoon leivontakulhoon ja mittaa joukkoon sokeri.
2. Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa ja laita valkuais-sokerikulho vesihauteeseen. Vatkaa koko ajan, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos on kuumaa, kun testaat sitä sormenpäällä. Tässä kestää jopa 20-30 minuuttia, kun vaahdon määrä on näin suuri. Ole siis kärsivällinen. Oma vesihauteeni ei tosin ollut ihan tiivis, minkä vuoksi lämpeneminen kesti kauemmin.
3. Ota kulho pois vesihauteesta ja vatkaa vielä sähkövatkaimella tai monitoimikoneella 10-15 minuuttia, kunnes vaahto on jäähtynyt ja ja se on kauniin valkoista, eikä tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin. Ja muista myös yllämainittu huipputesti…
4. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa tasaisena nauhana. Kauniin marmorisia marenkeja saat, kun sekoitat suklaan joukkoon aika suurpiirteisesti.
5. Nostele nokareita pellille, suurempia tai pienempiä makusi mukaan. Kuivata 100-asteisessa uunissa noin tunti tai 150-asteisessa noin 45 minuuttia. Jos teet pieniä marenkeja, noin 10 minuuttia lyhyempi aika riittää. Laita uuni pois päältä, mutta jätä marengit vielä uuniin kuivumaan.
Ihanaa kun jaat tätä marenki-ilosanomaa!
Tätä ilosanomaa on ilo jakaa! Nämä olivat ihania, kiitos Anna! Piti muuten tehdä samalla erää myös vadelmamarenkeja, mutta jostain kumman syystä ne vadelmat katosivat siinä prosessin aikana parempiin suihin…
Itse en ole kauheasti tykännyt marengista (paitsi muistan että meillä oli oli lapsena jotain ihanaa jälkkäriä,johon tuli marenkia ,kermavaahtoa ja jotain muutakin hyvää,jota en nyt muista) enkä ole sen vuoksi niitä tehnytkään paitsi kerran joskus kauan sitten. Mutta aina kun menen täällä lempikahvilaani ihailen paikan erimakuisia jättimarenkeja… Ihana tuo ensimmäinen kuva!
Minä olen taas ihan marenkifriikki, mutta en ole koskaan ostanut sellaista ihanaa jättimarenkia. Sen sijaan britakakku on ihan lempparini.
Jes! ihanaa että teit näitä, itsellä nämä suklaamarengit ovat olleet nyt britan jälkeen to cook-listalla, mutta ovat taas hetkeksi unohtuneet 🙂 täytyypä ryhtyä tuumasta toimeen! sinun marenkisi nimittäin näyttävät herkullisilta ja Annan resepti vaikuttaa hyvältä (vaikka täytyykin varmaan eka käydä pari kertaa salilla harjoittelemassa, hih) 🙂
Punttisali on ihan hyvä vinkki 😉 Kannattaa myös valita tiivis vesihaude, eikä tehdä tuollaista aloittelijan virhettä kuin minä… Ja kyllä tämä oli ykkösresepti, voin estoitta kehua, kun olen sen lainannut ihan suoraan Annalta.
Enpä ollutkaan tuollaisesta vaahdontestauskikasta kuullut. Apuvatkaajani kääntää yleensä kulhon nurinpäin ja testaa, pysyykö vaahto kulhossa, minä seuraan vaahdon kiekuroita kulhossa.
Minäkin olen aina käyttänyt sitä kulho alaspäin kikkaa, mutta vaahto pysyy kulhossa, vaikka se ei aivan vielä korkeita suippoja tekisikään eli souffle-kunnossakaan se ei kumoudu. Mutta tekniikka lienee samantekevä, kunhan lopputulema on hyvä.
Viikonlopuksi suklaamarenkeja. Aika mellevä plääni, sanoisin.
Kyllä, kuulostaa todella mellevältä ja erittäin toteuttamiskelpoiselta idealta!
Hitsi kun me taas ratsastetaan trendien aallonharjalle. Postasin nimittäin just tosi rustiikkisia omenalehikäisiä….
Ai niin, ja siellä on sulle ylläri-pylläri haaste vai tunnustus tai mikä lie humpuuki ;D
Niinhän me aina ollaan 😉 Ja ihan luvan kanssa saa alkaa haaveilla, sehän sopii minulle.
Ihailin täta reseptiä kanssa aikoinaan siellä Annan Soulkeittiössä. miten se saikin niistä niin kauniita! Resepti vaikuttaa ihan ylivedolta. Paitsi vähän kauhistuttaa tuo 30 minuuttia käsin vatkausta kohta… Tein muuten myös viime sunnuntaina pitkästä aikaa marenkeja ja ne jopa onnistuivat jotenkin. Marenkikiroukseni on ehkä siis väistynyt. Seuraavaksi alan hifistelemään tämän ohjeen neuvoilla.
Olet siis hyvällä alulla. Jos laitat tiiviin vesihauteen, ei siinä varmaan puolta tuntia mene millään. Eli eikun hifistelemään.
Ihana postaus ja upeat kuvat. Pavlovaa olen kerran tehnyt itse, mutta silloin ostin marengit kaupasta. Tämä kuulostaa ja näyttää kuitenkin niin herkulliselta, että taidan koittaa itsekin pienentää allejani. 😉
Huomattavasti punttista herkullisempi keino pienentää alleja ;-). Kiitos kuvakehuista!
Pavlova on ihan super hyvää ja marengit toki myös pelkästäänkin. Ovat muuten aika kätevä hätävara tarjottava kaapissa.
Totta, meilläkin tuolla muutama vielä kaapissa. Ensi kerralla teen kyllä sellaisia jättiversioita.
Mä kyllä vahvasti epäilen näiden säilyvyttä missään kaapissa vierasvarana… 😀 Ainakaan meillä!
Vierasvara noin keskimäärin on ihan kuolleena syntynyt ajatus, ainakaan meillä 😉
Kauniin näköistä! En ole koskaan maistanut suklaamarenkeja.. Ihmettelen kyllä miksi..
Nyt on hyvä aika rikkoa sekin taika, siihen ei ole nimittäin mitään syytä…
Näyttää ihanilta! NAM
Maistui vielä paremmilta, kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.