Meidän perheessä on nyt kuukausi eletty suu biöjätesäkkiä myöten eli pyritty kaikin tavoin pienentämään ruokahävikkiä. Tavoitteena oli päästä kahden hengen talouden keskimääräisen kuukausihävikin eli noin neljän kilon alle. Kuukauden aikana opin, että luontaiseksi supermartaksi on vielä matkaa.
Kuukauden ajan olemme nyt yhdessä muiden ruokabloggaajien kanssa pyrkineet kannustamaan lukijoitamme ruokahävikin vähentämiseen Hävikistä herkuksi -tempauksella. Päätin myös itse seurata, miten oman ruokahävikkimme käy kuukauden aikana, jos tsemppaamme oikein kovasti.
Asiat, jotka mummolleni – Martta sekä nimeltään että asenteeltaan – ja muille pula-ajan kasvattamille olivat itsestäänselvyyksiä, eivät sitä minulle tunnu olevan. Ruokaa on kannettu meillä roskiin kuin huomaamatta. Kuukauden ajan pyrin noudattamaan tiukasti kahta periaatetta: 1) En osta mitään raaka-aineita, jos minulla ei ole selvää suunnitelmaa niiden varalle, 2) ostan vain sen verran, kun tarvitsemme. Kahden hengen taloudessa se edellyttää kauppalistaa ja palvelutiskillisten kauppojen suosimista. Niin kauan kuin jaksan muistaa, on puhuttu pakkauskokojen soveltumattomuudesta pienille talouksille. Kuka elintarvikeyrityksistä kääntäisi tilanteen voitokseen? Enkä puhu nyt yhden hengen valmisaterioista.
Hiilaritietoista meidän perheen hävikin vähentämistaktiikka todennäköisesti kylmää, koska Heikki Hietamiehen lausumaa “pizzaan voi laittaa kaiken muun paitsi tiskipöydän” sovellettiin meillä pastaan. Savukylki-chili-purjocarbonara. Herne-purjo-pekonitagliatelle. Primavera kesäkurpitsasta, herneistä ja parsasta. Kesäkurpitsa-porkkana-feta-pinjansiemenlinguine. Kaikkeen kourakaupalla tuoreita yrttejä ikkunalaudalta. Vahingossa löytyi monta erinomaista yhdistelmää.
Aloitin ensimmäisellä viikolla sisukkaasti. Suunnittelin viikon ruoat niin, että sain kaikki vapun jämät ja muut ainekset kiertoon. Esimerkiksi parsaa syötiin pastassa, risotossa ja piirakassa. Onneksi parsasta pitääkin vetää överit nyt, kun sitä saa. Sovelsin reseptejä jääkaapin sisällön mukaan ja kävin koko viikolla vain kerran kaupassa täydentämässä varastoja (kauppalasku alle 10 euroa). Viikon lopussa jääkaappi vaikutti suhteellisen tyhjältä ja alunperin syömäkelpoista ruokaa roskiin päätyi alle 200 g. Se tosin edellytti paria kakkupalaa liikaa. Suurin syyllinen hävikkiin oli salsiccia, josta onnistuin vajavaisilla taidoilla kokkaamaan sellaista jankkia, että sen syömiseen olisi tarvittu pedon kulmahampaat.
Viikot eivät ole veljeksiä. Toisella viikolla jatkoin yhtä sisukkaasti kuin ensimmäiselläkin, mutta kolmen päivän ja kahdentoista juurespihvin jälkeen oli pakko nakata ensimmäisen kerran pois jotain valmista ruokaa. Hävikkiä kertyi muutenkin: kuljetusvaurioinen kananmuna, vihanneslaatikkoon unohtunut kurkunjämä, homehtunut ruisleipäsiivu, kuivahtanut puolikas sitruuna ja väärin säilytetty kvinoamuffinssi, joka alkoi käydä parissa päivässä. Kokonaisuudessaan viikkohävikki oli noin 400 grammaa. Edelleen kaupasta oli haettu lähinnä täydennysostoksia ja aloin tajuta, miten vähän kaksi aikuista, työpaikalla lounaan syövää ihmistä oikeasti syö kotioloissa.
Kolmannella viikolla jääkaappi alkoi loistaa tyhjyyttään, olimme molemmat matkoilla, oli juhlia ja kyläily äidin luona. Sen ainoan kerran kun söimme kotona, haimme take-awaytä. Kauppakäynti tarkoitti leipäpakettia ja jogurttipurkkia. Kotiinpalatessa ei onneksi tarvinnut lappaa kassikaupalla tavaraa roskiin, mutta maitopurkin jämät ja vihanneslaatikkoon unohtuneen raparperin vapulta jouduin heittämään pois. Seurauksena surkea puolen kilon viikko.
Neljäs viikko oli henkilökohtainen voitto, roskiin ei mennyt grammaakaan syömäkelpoista ruokaa. Kummityttö oli kylässä ja tajusin, että meidän kahden hengen perheelle tämä on huomattavasti helpompaa kuin lapsiperheille, joissa lautashävikkiä ei varmasti voi täysin välttää. Tällä kertaa toimin itse jätemyllynä, mutta jos noudattaisin samaa taktiikkaa pysyvästi, saattaisin tulla valtavaksi.
Viimeinen puristus tällä viikolla. Ollakseni raadollisen rehellinen kävin myös jääkaapin läpi ja tyhjensin sieltä kaiken pilaantuneen. Ilokseni paljoa ei kertynyt: Homehtunut sitruuna, yksi kinkkuviipale ja puoli desiä kermaviiliä. Kaikkiaan noin 150 g. Hiivan jämästä pistin sämpylätaikinan porisemaan eli pian meillä on lämpimäisiä.
Koko kuukauden saldo on reilu kilo – pääsimme siis merkittävästi alle keskimääräisen neljän kilon. Sovittelen itselleni täällä pyhimyksen kruunua, tulos on niin paljon parempi, kuin olin uskaltanut edes haaveilla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että olemme olleet kuukauden aikana vuorovedoin ja yhtä aikaa todella paljon reissussa, mikä on helpottanut hävikin vähentämistä. Kivuitta ei silti ole tähän tulokseen päästy, vaan samaa ruokaa on syöty useammankin kerran vähän liian monta päivää. Asketismiin ei sentään ole jouduttu, vaan olemme syöneet hyvin ja monipuolisesti. Vaivannäköä ja reseptien kaivelua se on tosin vaatinut. Hävikinestokokkaaminen osoittautui kekseliäisyyttä ruokkivaksi puuhaksi. Kesäkurpitsa resepti -hakusanoilla uppouduin useammankin kerran maailman suurimpaan keittokirjaan, Googleen, ennen kuin jättimäismäinen kesäkurpitsa oli hyödynnetty.
Nyt olisi helppo jatkaa elämää entiseen malliin, alkaa syödä, mitä juuri sillä hetkellä mieli tekee ja intoutua impulssiostoksiin. Kuukauden tempaus oli kuitenkin ainakin minulle oikein hyvä herätys. Meillä syötiin aivan yhtä maukkaasti ja jopa monipuolisemmin kuin tavallisesti. Sain kokkailla ja kokeilla uusia juttuja eli ruoanlaitosta ei myöskään kadonnut tyystin ilo. Se rohkaisee, meillä yritetään kyllä tsempata jatkossakin, mutta nollahävikkiin pääseminen on utopiaa paremmissakin perheissä – tai ainakin meillä. Mutta toivottavasti pystymme kuitenkin tekemään pysyvän parannuksen tapoihimme.
Psst… Juuri nyt Hävikistä herkuksi -sivustolla käynnissä vielä viimeinen kisa, jossa palkintona Otavan keittokirjoja. Sesonkiin sopivasti voittona mm. ohjeita grilliherkkuihin.
Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.
Tämä oli hieno projekti ja mielenkiintoista oli lukea oma hävikkiyhteenvetosi. Minulla ei yleensä ole kauheasti hävikkiä,mutta sain kuitenkin paljon uusia ideoita ja ajateltavaa.Toivottavasti elintarvikeyritykset ottavat toiveesi huomioon,ja alkavat markkinoida pienempiä annoksia. Ja olisi hyvä,jos olisi mahdollista ostaa tuotteita irtopainon mukaan,sen verran kuin niitä tarvitsee. Tuo ehkä onkin yksi syy,minkä vuoksi minulla on vähemmän hävikkiä,kuin jos asuisin Suomessa.
Yritän ostaa esimerkiksi kaikki vihannekset ja hedelmät aina irtomyynnistä, mutta esimerkiksi tuo homeinen sipuli on lähikauppamme pakkomyymästä kolmen satsista, koska punasipulia ei saanut irtomyyntinä ja viikon sisällä keskimmäinen oli homeessa.
Ostan melkein kaiken palvelutiskeiltä, mutta välillä on haastavaa kokata riittävän vähän kahdelle.
Mukavasti kerrottu teidän kuukaudesta 🙂
Kiitos samoin. Hyvät pisteet olit saanut kasaan!
Terveiset Vancouverista! Hyvä ja konkreettinen articceli. Sen innoittama aion tehdä – ehken ihan noin perusteellisesti – hävikkiseurantaa jääkaapissamme. Meidän jääkaapin haaste on miljoonat purnukat hilloja, kastikkeita, tahnoja sun muita. Keep on going, Jonna!
Kiitos Olli, kun tehdään, tehdään perusteellisesti 😉 Kuukauden aikana meillä on vähentynyt ne purnukatkin, mutta vielä niitä on yli oman tarpeen.
Matkaraporttia odotellessa, Vancouver vaikuttaa päivitystesi perusteella loistavalta matkakohteelta.
Olen innolla seurannut tätä Hävikistä herkuksi kampanjaa, joka on ollut tosi hieno herätys myös meillä. Vaikka tuota marttameininkiä olen aina pyrkinyt noudattamaan, niin aina kahden hengen taloudessa jää yli vaikka neljän edestä syömmekin. Hieno kooste kuukaudesta, melkein kuin meiltä.
Hienoa, että tempaus on herättänyt ajatuksia. Tehokas heräte se on ollut myös meillä.
Hieno kampanja ja hienosti sujui teillä! Kiitos hienosta ideasta!
Toivottavasti jäi pysyviä oppeja omaan toimintaan. Laitakokin kanssa puhuimme juuri, että kilokin tuntuu aika paljolta, koska olemme todella tsempanneet. Kiitos itsellesi, että olit mukana!
Loppumetreillä siis:) Hienosti sait luotsattua tempauksen loppuun asti. Tämä tempaus oli hyvä juttu. Hyvä Jonna!
Kuinka käy Facebook sivun nyt? Voiko sinne jatkossakin, vaikka tämä nyt virallisesti alkaa olla ohi, vielä laittaa postauksia, jos sattuu tulemaan hävikistä herkuksi juttua?
Kyllä te ihan itse luotsasitte itsenne tempauksen läpi. Oli niin hienoa nähdä, miten viesti lähti leviämään. Kiitos, kun olit mukana ja organisoit myös Top 100-sivuille tägin.
FB-sivu jää olemaan ja sinne saa toki nostaa jatkossakin hävikistä herkuksi -juttuja.
Hieno juttu, että sekä FB- ja Top100-sivut jäävät elämään. Niistä on helppo noukkia hyviä ideoita jatkossakin.
Ja Ankeriaalle kysymys, jatkuuko tuo hävikistä herkuksi-tägäys Top100-sivuilla?
Sauvajyvänen: Kyllä jatkuu:) “Hävikistä herkuksi”-tunnistetta voi käyttää myös jatkossa.
Mahtava projekti ja tosi mielenkiintoinen raportti 🙂 kauhulla olen tämän kuukauden, näitä kirjoituksia lukiessa miettinyt, paljonkohan meillä menee ruokaa roskiin? olen kyllä vähän yrittänyt tsempata, mm. tekemällä meille kahdelle pienempiä annoksia ja pakastamalla osan leivoksista joita ei vaan saatu kaksin syötyö (uskomatonta!) 🙂
Samainen asia on herättänyt kauhua minussakin, jos tällä tsemppaamisella pääsee reiluun kiloon, en halua edes miettiä, mitä se normaalikuussa on. Ehkä tästä tulee nyt uuden alku 😉
Hei siis tehän pärjäsitte tosi hienosti, wau! Lapsilta tosiaan syntyy sitä jätettä helposti, sille ei vaan voi mitään. Mä en laskenut kilomääriä, mutta jääkaappi (ja kuivakappi) on nyt kivan tyhjä – ja nyt pitää vaan taistella hamstrausintoa vastaan!
Tosi kivaa, jos HH jatkuu vielä, mäkin alan vasta päästä vauhtiin ideoitteni kanssa… Mutta tulin oikeastaan kysymään, että mitäs kivaa sä olet meille keksinyt kesäkuulle? 😀 😉
Hamstrausinto on tuttu tauti 😉 Koska tiedän, että olet yhtä vihertumpelo kuin minäkin, haastan sinut hyötyviljelyyn, meillä on kasvimaa jo kaivettu, voidaan sitten vaihtaa kokemuksia…
Hienoa oli saada olla mukana! Hyviä ideoita tuli roppakaupalla, ja monta asiaa tuli itsekkin tsempattua. Ei aina niin helppoa kuitenkaan; väsyneenä, piristystä kaipaavana, muun ruokakunnan maristessa että ei tätä samaa makaronilaatikkoa enää…
Haikein mutta luottavaisin mielin uusia haasteita kohti!
Hienoa, oli saada sinut mukaan! Monta hyvää ideaa löysin itsekin kuukauden aikana, nyt pitää ottaa opit käyttöön.