Kämp Signen keittiömestarin Sami Tallbergin innon ja taidon vuoksi kannattaa piipahtaa hotelli Kämpin toiseen kerrokseen suomalaisten luonnonantimien pariin. Hippien ja vegaanien ja ennen kaikkea meidän kaikkien, jotka rakastamme hyvää ruokaa.
Tämä on fanitus ja kerron sen heti alkuun. Voitte itse vetää johtopäätökset arvosteluni objektiivisuudesta. Olen heikkona ihmisiin, jotka rakastavat sitä, mitä tekevät ja tekevät sen täydellä sydämellä. Sami Tallberg on yksi heistä.
Kämp Signen ruokafilosofia on puhtaat suomalaiset raaka-aineet, mutta turhaa tiukkapipoisuutta välttäen. Suklaa ja kahvi eivät täällä kasva ja hyvät viinit syntyvät rajojemme ulkopuolella, joten ne tuodaan muualta, mutta poikkeuksellisen runsaasti kiinnostavia raaka-aineita on saatu kotimaastakin. Tallberg on löytänyt Suomen luonnosta toistaiseksi 64 hyvänmakuista ja ruoaksi kelpaavaa luonnontuotetta. Tarkemmin ottaen 64 löydöstä on dokumentoitu hänen kirjaansa, mutta kirjan julkaisun jälkeen on löytynyt jo useita lisää – tähtäimessä on kaikkiaan sata.
Kaikki Kämp Signessä käytetyt raaka-aineet ovat luomua tai biodynaamisesti viljeltyä, mutta siitä ei tehdä suurta numeroa. Johtotähtenä on käyttää parhaita raaka-aineita ja niiden etsimiseen on käytetty aikaa. Ravintolalla on omat luottotuottajansa – ja tietenkin luonnossa kasvavia raaka-aineita keräävä keittiömestari, joka ei suostu paljastamaan luottopaikkojaan. Vaikka Tallbergin intohimo luonnossa kasvaviin raaka-aineisiin on ilmeinen, eivät ne kuitenkaan näyttele pääosaa annoksissa, vaan niiden tehtävä on tukea annoksen pääraaka-aineen makumaailmaa. Tallbergin mukaan tarkoituksena ei ole tarjota pupunruokaa, mutta myös hipit ja vegaanit ovat tervetulleita – muiden ohella.
Sain kutsun maistelemaan Kämp Signen menun makuja. Jokaisessa ruokalajissa lautasella oli uusia tuttavuuksia kuten sitrukselta tuoksuvaa douglaskuusta, lakritsiin vivahtavaa kallioimarretta, koivunmahlaa, villiruusuvinaigrettea, emmervehnää, voikukkaa, kotimaisia villihasselpähkinöitä ja isomaksaruohoa. Tallberg totesi villikasvien olevan haastavia raaka-aineita ja niiden käsittelyn vaativan paljon ammattilaiseltakin. Toki eroja on paljon, yksi vaikeimmista on hänen mukaansa kaikkien tuntema voikukka, jonka kesyttäminen maukkaaksi on taitolaji.
Kämp Signen menu oli kiinnostava ruokamatka, joka yllätti ruokalaji toisensa jälkeen. Maistiaisiksi alkuun tarjottiin todella maukasta porsaan kasslerista valmistettua Ilmajokikinkkua sekä hapatettuja vihanneksia, menu jatkui raitajuurella ja Saloniemen tilan Syrjähyppy-vuohenjuustolla, koivumahlaan keitetyllä maa-artisokkakeitolla, ahvenilla ja emmervehnällä ja lopuksi suklaakakulla ja kahviin vivahtaneella yllätysjäätelöllä, jonka raaka-ainetta ei vielä kukaan ravintolan asiakkaista ole onnistunut arvaamaan. En pilaa yllätystä paljastamalla sitä teille.
En ole ammattimainen ravintolakritiikko, vaan hyvään ruokaan heikkona oleva amatööri. En jaa ravintoille tähtiä, vaan mittarina minulle toimii se, menisinkö paikkaan myös omalla rahalla. Kämp Signen kolmen ruokalajin menusta maksaisin mieluusti pyydetyt 50 euroa. Minut yllättävä ja intohimolla rakennettu menu valloitti kekseliäisyydellään. Menen toisenkin kerran.
Kämp Signen menun tarjosi Kämp Group.
Sain kutsun tuohon samaan tilaisuuteen,mutta olen liian kaukana,nyyh.Mutta kiva ,että pääsin sentään tilaisuuteen virtuaalisesti 😉
Varmaan aika laiha lohtu, mutta toivottavasti tyhjää parempi 😉
Oi oi oi! saitpa veden kielelle tällä postauksella 🙂
Siellä oli pari aika veden kielelle nostattavaa juttua menussa, tulee itsellekin tässä muistellessakin 😉
Mä en jotenkin ole jaksanut ihan kauheasti lämmetä tuolle villiyrttiaiheelle, mutta kekseliäisyys, intohimoinen tekeminen ja yllätyksellisyys puhuttelee aina. Ja ehkä mäkin voisin kokeilla vielä uudestaan, enkä luovuttaa yhden mesiangervo-brûleéen takia. Se ei vaan uponnut. Koivunmahlaputelia tiirailin eilen vähän sillä silmällä meidän lähikaupan hyllyllä…
Minäkin olen suhtautunut hiukan varauksella, mutta minut ainakin riisuttiin ihan aseista. Ehkä juuri siksi, että ruoassa ei menty niiden ehdoilla vaan toisinpäin, ne olivat vain tukena. Maa-artisokkakeitto oli ehkäpä paras koskaan syömäni.
Onpa teillä hämmentävä lähikauppa, koivunmahlaa!
Samin Villiyrttikeittokirja kului tämän ituhipin käsissä viime kesänä ja fanitan kyllä edelleen 🙂
Minä aion ainakin testailla tuota keiton keittämistä koivunmahlaan, jos vain löydän sitä jostain ja myös kallioimarre alkoi kiinnostamaan kovasti.
Sen sijaan, että olisin ollut iloisessa seurueessa, niinkuin oli tarkoitus – istuin Jorvin lastenpolin ensiavussa kuumeisen beebsin kanssa… mutta sellaista on elämä. Better luck next time 😉 Samin lisäksi olisi ollut hauskaa tavata Sinutkin 🙂
Toivottavasti beebsi voi jo paremmin. First things first. Olisi ollut todellakin kiva tavata, mutta onneksi me vielä ehditään.
Voi pääsispä joskus tommoseen mukaan! Noi luonnonyrtit menee niin mun osaamisalueen yli ja olen tässä parin vuoden ajan ihmetellyt Samin tietotaitoa niiden suhteen. On siinä taitava mies!
On aina kiinnostavaa, kun joku on noin innostunut. Jos tuolla tietotaidolla kertoo, niin minähän kuuntelen vaikka aiheena olisi kuulennot. Nyt osui onneksi myös omaan kiinnostusalueeseen.
mä olen vähän hankala uskonasioden kanssa mutta sanoko Talberg koskaan mitään biodynaamisesta ruuasta, en huomannut ainakaan ja olisi tehnyt mieli kävellä ulos jos olisi sanonut.. Steinerilaisuutta ei koskaan pitäisi sekottaa hyvään ruokaan.
keitto oli hyvää 🙂
Uskonasiat onn hankalia, minusta Tallberg sanoi, että kaikki on joko luomua tai biodynaamisesti kasvatettua, näin olin ainakin kirjoittanut muistiinpanoihini, enkä kai sellaista onnistuisi keksimään. Harmi, että meni sinulla oli, olisin mielellään kuullut teidän keskustelun steinerilaisuudesta ruoankasvatuksessa 😉