Tiikerirapuja currykastikkeessa
Curry ei kaipaa lihaa, vaan toimii hyvin äyriäisillä, kasviksilla tai juustolla. Luulenkin, että lihattoman maaliskuun aikana tulee kokattua useampikin versio currysta. Ensimmäisenä vuorossa tiikerirapuja currykastikkeessa.
Ohje on alunperin poimittu Oliviasta. Suomalaisista naistenlehdistä se on ehdoton suosikkini, mitä tulee ruokaohjeisiin. Varsinkin juttusarja Täydellinen ohje ja sen pro vinkit ovat lyömättömiä. Reseptit on koottu myös kirjaksi. Itse olen ollut uskollinen tilaaja ja repinyt ohjeet talteen kuukausi toisensa jälkeen, mutta ellet ole niin tehnyt, suosittelen kirjaa lämpimästi.
Olen muokannut ohjeessa lähinnä jättikatkarapujen määrää (niitä pitää olla kunnolla) ja mausteiden suhteita. Olen poistanut mm. kuminan, josta en juurikaan pidä. Itävallassa sitä tungetaan niin leipiin kuin perunasalaattiin ja soppaan, mutta puolen vuoden siedätyskään ei saanut minua pitämään siitä. Niinpä curryni tarjoillaan ilman sitä. Tämä curry on hyvin tomaattinen eikä kovin tulinen, ellet valitse erityisen vahvaa chiliä. Minä pidän tästä juuri siksi, että kastike on pehmeän mausteinen. Tähän voi huoletta heittää ne hiukkasen ylikypsät tomaatit, maku on sitä parempi.
Ihanaa, kun alkaa olla taas valoa. Ihan siitä ilosta oli pakko kuvailla sydämen kyllyydestä – kaikkea, mikä ei liiku. Sipuli on huomattavasti liikkuvaa maalia helpompi kuvattava.
Tiikerirapuja currykastikkeessa
4 hengelle
4 rkl rypsiöljyä
1 iso sipuli
4 keskikokoista valkosipulin kynttä
reilu rkl raastettua inkivääriä
2-3 vihreää chiliä
1 tl korianterin siemeniä
1 tl juustokuminaa
1 tl curryjauhetta
1/2 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 rkl tomaattipyrettä
500 g tomaatteja
1-1 1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
2 dl kookoskermaa
n. 4-5 kpl raakoja jättikatkaravun pyrstöjä/hlö
Pinnalle hienonnettua korianteria
1. Silppua sipuli, valkosipulinkynnet, chilipalot ja raasta tai silppua inkivääri.
2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle sipuli, chili, valkosipuli ja inkivääri. Paista miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, mutta älä päästä ruskistumaan.
3. Lisää pannulle huhmareessa hierotut korianterinsiemenet ja muut mausteet (suolaa ja sokeria lukuunottamatta) sekä tomaattipyree. Jatka paistamista viitisen minuuttia. Lisää pannulle tomaatit ja anna kiehahtaa. Lisää suola ja sokeri.
4. Lisää kookoskerma ja anna muhia vielä 20-25 minuuttia. Jos kastike uhkaa kuivua, lisää tarvittaessa vettä. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja sokerilla.
5. Voit halutessasi ajaa kastikkeen sileäksi sauvasekoittimella, mutta itse pidän siitä, ettei rakenne ole aivan sileä.
6. Lisää jättikatkaravut ja kypsennä niitä kastikkeessa 5-8 minuuttia.
7. Ripottele pinnalle reilusti silputtua tuoretta korianteria.
Valovalovalo, siitä on täälläkin nautittu. Seuraavaksi nautitaan ehkä sun ohjeella tiikerirapucurrya, sen verran houkuttelevan näköistä. Ja ihana valurauta!
Valurauta on oikeasti blinipannu, johon ruoka siirrettiin kuvauksen ajaksi 😉
Minäkin otin aamulla uuden satsin rapuja sulamaan ja lämmittelen kastikkeen jämät kaveriksi. Se on hyvää.
Täällä on myös yksi kuminanvihaaja, mutta juustokumina eli jeerahan on ihan eri asia. Vai tuliko alkuperäiseen ohjeeseen myös ihan kuminakuminaa?
Inhoan kun joskus ruisleivässä on joku kuminanjämä, joka pilaa koko leivänmussutushetken.
Ihan kuminakuminaa siihen olisi tullut. Juustokuminan minäkin hyväksyn – ja itseasiassa laitan yleensä myös curryyn.
Se pilaa minkä tahansa leivän. Ensimmäinen mauste, jonka nimen opin saksaksi – heti suolan jälkeen – oli varmaan kumina, kun piti osata pyytää leipää, jossa sitä ei ole.
Näyttääpä hyvältä, valurautapannussa tai ilman. Kumina menee pieninä määrinä, tosin tässä ohjeessahan on ihanasti myös muita mausteita, eli ei varmastikaan nouse päämauksi.
Kiitos. Ei varmaan olisi noussut, mutta ei pääse edes keittiöni maustevalikoimaan 😉 En ole muuten tavannut montaa ihmistä, jotka siitä pitäisivät.
No nyt oot ainakin yhden, ainakin virtuaalisesti. ilmoittaudun tykkääjäksi. Se Kuminalla maustettu varrasleipä esim. , NAM!
Poikkeus vahvistaa säännön 😉 Mutta tähän voit siis huoletta heittää kuminansiemeniä.
Myös toinen kuminanystävä ilmoittautuu! Suomessa kasvatetaan muuten melkoisen iso osa maailman kuminasta, muistan jostain lukeneeni. Kotimaahan siitä sadosta ei jää paljoakaan, vientiin menee melkein kaikki.
Hyvin salattu suomalainen vientituote, enpä olisi tosiaan arvannut. Näinä kauppataseen alijäämän aikoina se tulee tarpeeseen 😉
Herkullisen oloinen resepti. Pitänee tutustua tuohon kirjaan, minulta nuo naistenlehtien selailut on jääneet vähän vähemmälle…
Olivian ruokatoimittaja on minusta oikein hyvä. Hän on rakentanut klassikoista oikein toimivat reseptiversiot. Ovat ainakin minulla onnistuneet poikkeuksetta.
Mullakin oli tämä leike tallessa, tosin mun toteutus oli kanaversio. Curryt on ihania!
Jossain muussa kommentiboksissa taisinkin jo mainita, että Olivia on melkeinpä ainoa naistenlehti, jonka reseptit on toteuttamiskelposia. No okei, ehkä Kotiliesi ja Kovin Kuvalehtikin menettelee, tosin Olivian reseptit on vähän jänskempiä yleensä.
Ihana kevätvalo kuvissa! Me tosin hankittiin just salama… Mutta en vielä osaa käyttää sitä.
Nyt muistankin curryn, teit sen lohturuoka-haasteeseen. Olen ihan samaa mieltä noista naistenlehdistä. Kotiliettä en tosin ole juurikaan lukenut, mutt Kodin Kuvalehdestä on välillä löytynyt ihan toteuttamiskelpoisia juttuja.
Minäkin olen haaveillut salamasta, mutta ehkä lykkään sen ensi syksyyn.