Kasvisruokapäivä, eikun kuukausi, tai ainakin lihaton kuukausi. Blogissa vietetään maaliskuussa lihatonta kuukautta ja käynnistän sen ikisuosikeilla eli pinaattiletuilla.
Lihattomalla kuukaudella ei toki muuteta maailmaa ja vaikka taustalla on myös ekologisia ja ennenkaikkea eettisiä pohdintoja, ajattelin kuitenkin lähestyä asiaa hurskastelun sijaan positiivisesta lähtökohdasta – haastan itseäni nykyistä monipuolisemmaksi kasvis- ja kalaruokakokiksi. Nykyinen repertoaari on niin kapea, että kaikki vinkit hyvistä resepteistä otetaan kiitollisena vastaan.
Kuukausi ei ole lihaton pelkästään blogissa, vaan ystäväni yllytyksestä päätin kokeilla lihatonta kuukautta myös virtuaalimaailman ulkopuolella. Tosin kylässä syön, mitä tarjotaan.
Maaliskuun teemaan on helppo tarttua kasvisruoalla, jota jopa kaikki koululaiset rakastavat. Sus siunatkoon niitä porvoolaisvanhempia, jotka hakivat pinaattilettukieltoa kouluruokailuun lisäaineiden vuoksi. En tiedä, miten heidän kävi, mutta joutaisivat nyt hyvitellä paistamalla oheisella ohjeella ison kasan lettuja. Pinaattiletut olivat kuitenkin kasvisruoista ainoa, joka ylsi koululaisten suosikkiruokalistalle.
Resepti on kaivettu vanhasta kotitalouden kirjastani, joka on lähes esihistorialliselta ajalta. Mutta resepti on pitänyt pintansa, sillä suhteet olivat aika lailla samat kuin mm. Kauhaa & rakkautta– ja Chicling-blogien ohjeissa. Kirjan ilmestymisen aikaan paikallisessa T- tai E-marketissa ei ollut tarjolla tuoretta italiaista pinaattia ympäri vuoden. Ohjeessa käytetäänkin pakastepinaattia. Chicling-blogin Hannalta nappasin idean muskottipähkinästä. Itse laitoin sen jo taikinaan.
Ja ei, näitä ei syödä sokerin kanssa, vaikka niin kuulema laitakokin partioleirillä ne aina syötiin. Selvisipä nyt samalla tuo partiomenneisyys, joka ei valitettavasti ilmene millään lailla arjessamme.
Pinaattiletut
kahdelle-kolmelle
5 dl maitoa
3 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sulatettua voita
150 g pakastepinaattia
suolaa
mustapippuria
ripaus muskottipähkinää (todellakin vain ripaus, muuten se jyrää kaikki muut maut voimakkuudellaan)
1. Sekoita taikina.
2. Anna sen turvota vähintään puoli tuntia.
3. Paista voissa mieluiten valurautapannulla.
Hienoa! Pinaattiletut ovat hyviä ja puolukkahillo sopii erinomaisesti tähän!
Puolukka sopii toki loistavasti. Ajattelin jossain vaiheessa testailla myös juustolla, johon ne oli yhdistetty Chicling-blogissa.
Houkuttelevan näköinen kasa lettusia! Pyysin kasvivastaavalta, että laittaisi pinaattia kasvamaan tänä kesänä, liekö vaikeaa? Olen kyllä ostanut noita ulkomaisia tuorepinaatteja, mutten oikein tiedä miten ne säilyisivät parhaiten, tuntuvat olevan kovin kylmänarkoja ja toisaalta nahistuvat lämpimässä.
Campasimpukka, Pinaatti on erittäin helppo, satoisa, kiitollinen ja vaatimaton viljeltävä. Onnistuu varmasti jos muistaa laittaa siemenet maahan. Ja ihan avomaallakin. Toinen samanmoinen on muuten mangoldi.
Onneksi meillä on Nanna, tämä oli ollut oman tietämykseni ulkopuolella – vaikka haaveilenkin taas omasta pihasta, kun kevät lähestyy.
Hyvä hyvä, onnea kokeiluun! Minulle jäi sen verran päälle tuo lihaton tammikuu, etten vieläkään ole kotiin ostanut lihaa kertaakaan – muualla syön kyllä sitten mitä mieli tekee ja tarjolla on.
Kannattaa muuten kokeilla soijarouhetta, esim. tässä reseptissä toimii tosi hyvin: http://monkeyfood.net/2007/08/05/chili-con-soya/ (itse paistelen kuivat rouheet pannulla mausteiden, öljyn ja sipulin kanssa ja lisään vasta sitten nestettä).
Työpaikkaruokailu on ainoa, joka saattaa välillä tuottaa haasteita. Melkein aina onneksi on saatavilla joko erinomainen kala- tai kasvisvaihtoehto ja loppuinakin syötävä.
Soijan voisinkin ottaa hyvin kokeiluun. En ole edes syönyt sitä kuin joskus satavuotta sitten, kun äitini oli kasvisruokakurssilla.
Jee kasvisreseptejä! 🙂 Huomasin, että ainakin oma ruokavalioni monipuolistui aika lailla tän toisen kasvissyöntiaallon aikana (ensimmäinen, teininä koettu, sisälsi lähinnä Saarioisten kasvisroiskeläppiä, koska vanhempani eivät oikein hallinneet kasvisruokia ;)). Tosin niinhän se taitaa mennä aina, kun siirtyy sekasyöjästä tarkempaan ruokavalioon, oli kyse sitten vegeilystä, karppaamisesta tai mistä tahansa.
Jee, niitä onneksi löytyy sinulta eli luulen, että reseptejäsi selaillaan aika tiukasti tässä lähiaikoina 😉
Kuukaudenhan söisi vaikka aika rajoittuneestikin, mutta toivon, että se vaikuttaa valintoihin myös pidemmällä aikavälillä.
Hyvin ajoitettu kokeilu, näin paastonaikaan kun on myös ennen muinoin sitä lihaa vältetty. Kalaa sai käsittääkseni kyllä tosin syödä. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea keksit.
Tipattoman tammikuun voi hyvin korvata lihattomalla maaliskuulla, sanon minä. Itsekin odotan kovasti, että tulisi kokeiltua uudenlaisia juttuja.
Tätä kannatan täysillä! Olen itsekin vähentänyt lihan syöntiä parin viime vuoden aikana paljon ja uudet kasvisruuat kiinnostaa kovasti. Odotan siis innolla kokeilujasi!
Listoilla ainakin punajuuri-vuohenjuustorisotto, mutta siitä ei taida olla sinulle apua 😉
Voitko kuvitella, että Seinäjoen kouluissa pinaattilätyt tarjoillaan jauhelihakastikkeen kera?
Rehellisyyden nimissä en voi 😉 Se oli aika lailla viimeinen asia, johon yhdistäisin pinaattiletut.
Niin minustakin, mutta tämä on vuosikymmenten periine. Kauhavalaisena en voi tätä käsittää myöskään, mutta lapseni siis joutuvat elämään tässä todellisuudessa.
Kauhia kohtalo, mutta ei riittäne syyksi vaihtaa paikkakuntaa, mutta on kyllä kansalaisaloitteen paikka 😉
Ihana lettukasa! Aikoinaan tuli tehtyä aina välillä pinaattilättyjä,sillä se on yksi poikani herkuista 🙂
Minulla on aina lihaton kuu……
Näistä tunnetusti lapset tykkää. Eikä ihme, maistuu myös minulle.
Jos olen muutenkin blogisi vakiokävijöitä, nyt varmaan vielä tiiviimmin.
Ah, itsetehdyt, rapeareunaiset pinaattiletut… Puolukkasurvos on ainoa, mitä ne seurakseen tarvitsevat. Kiitos Nannalle minunkin puolestani pinaatin kasvattamisen helppoudesta, laitetaan korvan taakse.
PS: Hihitin pitkään laitakokin partiokokemuksille, ken olisi uskonut, että hällä on noin synkeä menneisyys…? 😀
Minäkin aion vinkittää anoppia tuosta pinaatista…
Aika vähän on siinä partiossa tarttunut oppia 😉
Kannustan kovasti myös tuohon pinaatin kasvattamiseen. Kasvais varmaan muuten hyvin isossa purkissakin parvekkeella tai terassilla. Esikasvatus tosin kyllä kannattaa.
Kaunis kuva pinaattiletuista!
Pitääkin kokeilla parvekkeella. Missä vaiheessa pitäisi alkaa esikasvattaa – kysyy nimim. viherpeukalo keskellä kämmentä?
Pingback: Kalaisat kakut « masutoaitemu
Kyllä ne pinaattiletut täälläkin maistuu. Pitääpä tarkistaa löytyykö pakastimesta vielä viime kauden satoa. Pinaatti tietysti omasta maasta pakastimeen kiehautettuna ja pilkottuna. Pinaattihan kasvaa siis ihan itsekseen sekä yrttipenkin takana että saaren rinteillä.
Nyt odotetaan 2-3 vkoa ja sitten vain pinaatinsiemenet purkkiin ja kohti kesän kasvukautta.
Hyvä, että tulee siis anopille hoidettua kasvatustoiveet tätä kautta 😉 Minä lupaan olla kesällä innokas kastelija, jos voin sitten hyvillä mielin napata muutaman lehtisen.
Pingback: Say cheese | suolaa&hunajaa