Selleripannacotta “Waldorf”
Makeaa mullan alta eli perinteiset waldorfin salaatin ainekset, mukulaselleri, omena ja saksanpähkinä, taipuivat myös jälkiruokaan. Selleripannacotta omenagranitella päätti Top Chef -haasteeseen rakennetun juuresmenun.
Juureksia alkoi viime syksynä vilahdella enemmänkin jälkiruokaohjeissa. Monessa lehdessä ja blogissa yhdisteltiin ainakin punajuurta suklaaseen. Porkkanakakku on tietenkin ihan klassikko. Selleriä sen sijaan en olisi yhdistänyt jälkiruokaan kovin helposti. Totuuden nimissä on todettava, että selleri ei käytännössä tässä maistu, vaan kerma, sokeri ja omena kyllä ottavat oman paikkansa. Selleri jäi ainakin minun tekeleessäni aika lailla sisarpuolen rooliin ja jäin miettimään sen tarpeellisuutta.
Olen keskimäärin aika hulda huoleton, mitä tulee reseptien noudattamiseen. Tässäkin reseptissä teki mieli heti alkaa muunnella lisukkeita, karamellisoida omenoita ja ties mitä, mutta kerrankin seurasin ohjetta aika kirjaimellisesti. Yhden vaniljatangon menin lisäämään, mutta sitä voitaneen pitää aika lievänä rikkeenä. Pisteet Luomon ja Top Chefin Jounille. Bongasin tämän hänen reseptinsä Mandatumin asiakaslehdestä ja reseptin tarkka noudattaminen palkitsi. Minun suuhuni loistavasti tasapainossa oleva jälkiruoka: Makea pannacotta, jonka omenagranite raikasti.
Top Chef -haasteessa haastettiin tekemään ruokaa juureksista. Tässä siis minun menuni: Haudutettua lanttua ruiskuoressa, punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella ja paistettua siikaa sekä selleripannacotta. Mitä sinä kokkaisit juureksista?
Selleripannacotta “Waldorf”
2 hengelle
Pannacotta
1/4 mukulaselleri
3/4 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1-2 liivatelehteä
1. Kuori ja pieni selleri. Kiehauta kerma, maito, vaniljatanko, sokeri ja juuriselleri.
2. Ota pois liedeltä. Anna maustua kannen alla reilu puolisen tuntia.
3. Liota liivatteita viitisen minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna samalla keitos uudelleen ja kun se on kuumaa, lisää liivatteet ja sekoita huolellisesti. Siivilöi pannacotta ja kaada se vuokaan tai annosvuokiin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia (kannattaa varata enemmän aikaa).
Omenagranite ja omenaliemi
1 dl sokeria
0,5 dl vettä
1 kanelitanko
2 dl tuorepuristettua omenamehua (älä tingi tästä eli käytä vain tuorepuristettua mehua)
1. Kiehauta sokeri, vesi ja kanelitanko.
2. Lisää tuorepuristettu omenamehu, siivilöi kahteen astiaan. Laita toinen jääkaappiin ja toinen pakastimeen. Toisesta saat omenaliemen ja toisesta graniten.
3. Raaputa jäätynyt omenaliemi haarukalla graniteksi juuri ennen tarjoilua.
Karamellisoidut saksanpähkinät
1/2 dl saksanpähkinöitä
1/4 dl sokeria
1/2 rkl suolatonta voita (minulla oli kyllä suolaista)
1. Sulata sokeri paistinpannulla.
2. Lisää voi ja sekoita.
3. Lisää saksanpähkinät ja kääntele pannulla muutama minuutti. Älä päästä sokeria palamaan. Been there, done that.
4. Laita pähkinät jäähtymään leivinpaperin päälle. Varo, ne ovat TODELLA kuumia.
Ota pannacotta huoneenlämpöön 15 minuuttia ennen tarjoilua. Kokoa annos joko lautaselle tai annosvuokaan. Laita omenalientä joko lautasen pohjalle tai pannacottan päälle, raaputa omenagranitea ja koristele karamellisoiduilla pähkinöillä.
Jouni ei ehkä ole se kaikkein karismaattisin top cheffaaja, mutta kyllä se ruokaa osaa laittaa. Vaikka jännä on ollut nähdä, että näemmä niitä mokia sattuu myös michelinkokille. Viime jaksossa oli hyvä, kun Jounille pamahti kostona se lanttu, ei miestä paljon naurattanut. Vaan niinpä taikoi lantusta kuitenkin herkkui.
Niin ja se extra-vaniljatanko pannacottaan kuulostaa hyvältä idealta! Tämä on ihana jälkkäri. Vieläkö muuten Top Cheffistä lähettävät tämän jälkeen lisähaasteita?
Olen ollut hiukan yllättynyt, miten vähän hän on loistanut. Voitot olleet vähissä, vaikka varmasti osaa kokata. Saa nähdä, kääntyykö kuitenkin lopussa voitoksi. Kokemusta on kuitenkin aika paljon enemmän kuin muilla.
Valitettavasti haasteet oli tässä. Olin innolla mukana, koska tuli ahkerasti pohdittua, mitä uutta kokata. Pitää alkaa ottaa osaa blogihaasteisiin, siellähän on ihan sama efekti.
Nam, näyttää hyvältä vaikka selleri on mielestäni ihan liian voimakas mihinkään ruokaan – hyvä että se ei maistu. Voisin kokeilla tuota tai punajuuricarpacciota. Omat lempijuurekset ovat perus uunijuurekset lisukkeena – huippuhyvää ja superyksinkertaista.
Jos tykkäät uunijuureksista – niin minäkin – niin tuo punajuurisysteemi kannattaa ehdottomasti toteuttaa. Toimii, teitpä lohkoina tai miten vaan, kun yhdistät vielä tuon vuohenjuustokastikkeen.
Wau minkä menun olet loihtinut, tuohan on ihan ravintolakamaa! Juurekset on niin mahtava raaka-aine, että pienellä budjetilla saa suussasulavaa jäljeä. Näin äkkiseltään olisin ehkä valinnut maa-artisokan raaka-aineeksi, siihen en kyllästy koskaan.
Ankeriaan kanssa samaa mieltä, Jouni on ihan blääh.
Tässä ravintolassa ei olisi kovin montaa asiakasta, sen verran oli tuo prosessi pitkä. Juurekset oli tosi innostava haaste, maa-artisokka oli minullakin alunperin listoilla, mutta en onnistunut paahtamaan siitä hyvää ja pelkkä soppa ei nyt innostanut, vaikka onkin ihan suosikkejani.
Ja vielä tuosta maa-artisokasta. Hellassa ja Huoneessa sain sitä jälkiruoassa jäätelönä ja siinä se oli hämmentävä. Tottumus on uskomattoman vahva: Makeana se hämmensi, suolaisena rakasta sitä.
Toi on kyllä jännä combo! Nyt tuntuu olevan kuuminta hottia yhdistää juurekset jälkiruokiin, esim. punajuuren ja suklaan yhdistelmään törmää vähän siellä sun täällä.
Ja sitähän sä just sanoit, kannattais aina lukea koko juttu eikä suoraa päätä kuolaten kiirehtiä reseptin perään.
Kuolaustaktiikka on oikein hyvä vaihtoehto 😉 Juurekset on tosiaan nyt kaikkialla. Elle Mat&Vin esitteli mm. punajuuri-vuohenjuustokeksejä, mutta ne nyt on ihan klassikko yhdessä. Palaute punajuurisuklaakakuista tuntuu jakautuvan kahtia. Itse en ole kokeillut.
uusi GRW:kin lietsoi tätä kasvisjälkkäri maniaa. Mulla on kokemusta vaan näistä vähä robustimmista punajuuribrownies’istä, mutta hyviä olivat!
http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/2010/09/punajuuri-brownies.html
Hienot on browniet, mutta miten sinä hyvä ihminen voit elää ilman keittiövaakaa 😉
En elä enää, soli silloon, aijat muuttuu…
No hyvä. Jos pitäisi nimetä vehje, josta en keittiössä luopuisi, vaaka ei olisi todellakaan ensimmäisiä lähtijöitä.
Vaude, hienon menun loihdit!
Tässä jälkkärissä jäin vain miettimään tuota mukulasellerin määrää, kun niitä sellereitähän on aikalailla eri kokoisia. Aiemmin jotenkin ajattelin mukulasellerin olevan aika vakion kokoinen (tai ainakin ne kaupan pilkotut ja muovikääreiset ovat) kunnes Apupoikani toi minulle joskus syksyllä torilta ison kaalinpään kokoisen mukulasellerin. Että jos sellaisesta käyttäisi neljänneksen pannacottaan, niin varmasti maistuisi selleriltä.
Kiitos.
Sellerin määrää pohdin itsekin, koska alkuperäisessä ei ollut minkäänlaista kokoindikaatiota. Menin sitten sellaisella keskikokoisella. Toisaalta maku “uutetaan” (joo ihan väärä termi 😉 siihen pannacottaan eli itse juures kaivetaan sieltä pois. Mutta tiedä häntä sitten.