Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta
Briossit
Yksi hyvän mielen kirjasuosikeistani ansaitsee tulla nostetuksi esille, vaikka pokkariversionkin ilmestymisestä on jo parisen vuotta. Sunnuntaikirjeitä Suomesta tarkastelee Suomea ranskalaisesta näkökulmasta ironisesti mutta kuitenkin lämmöllä. Aika usein osuu ja uppoaa, vaikka kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten. Olkoon tämä ranskalainen näkemys helmikuun teemaan.
Kirja on syntynyt Suomeen ranskaa opettamaan muuttaneen Philippe Guicheteaun kirjeistä ystävälleen kotikonnuille. Hän tuli Suomeen jo 1989 ja vieraassa kulttuurissahan aistit ovat terävimmillään havaitsemaan uuden asuinympäristön kummallisuudet. Kirjan kirjeet ovat ymmärtääkseni kirjoitettu useamman vuoden aikana, niin tarkalla kynällä suomalainen mielenmaisema on maalattu. Lopputulos on hykerryttävä, mutta ei missään nimessä pelkästään myötäsukainen.
Kirja vastaa täydellisesti suomalaisten epävarmuuden siivittämään huoleen: Mitähän muut meistä mahtavat ajatella. Kovin huonolla itsetunnolla varustetun ei kannata kirjan näkemykseen tutustua, Philippe Guicheteau (tai kuten sukunimi suomalaisten suussa vääntyy Philippe…Herra Jumala! tai Philippe… onpa vaikea sukunimi) ei tyydy pelkästään silittelemään myötäkarvaan. Kirja on täynnä oivaltavia huomioita ja tuoreita näkemyksiä. Kirjassa ihmetellään suomalaista elämänmenoa välillä myös aika terävästi ja monia näkemykset saattavat myös ärsyttää. Itsekään en aina ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se juuri on kirjan suola.
Suomalainen aikakäsitys, hätäsisu ja luontosuhde tulevat käsiteltyä ranskalaisesta näkökulmasta. Enää en voi sopia treffejä Stockan kellon alle muistamatta kirjassa kuvattua suomalaisten odotusrituaalia Stockmannin valvovan silmän alla: Katse Stockan kelloon, rannekelloon, vaivaantunutta painonsiirtoa ja kaikki alusta. Miksi ei odottaisi mukavasti lämpimässä – tai mikä parasta viettäisi aikaa mukavasti ja odottaminen hoituisi siinä sivussa. Seurana vaikkapa Sunnuntaikirjeitä Suomesta.
* * * * *
Tähän kirjaan sopivin resepti olisi ehdottomasti fasaanipata. Kirjassa Helsingin Malmille vierailulle saapunut isä näkee takapihan kesyssä fasaanissa potentiaalisen paistin ja pistää siltä niskat nurin – ja äti nylkee sen sukkelasti parvekkeella. Meilläpäin ei ole tapana metsästää fasaaneja kaupunkiolosuhteissa, eikä varsinkaan paljain käsin, joten jätän tällä kertaa fasaanit rauhaan. Luulen, että minulta jäisi kaula katkaisematta.
Olen jo pitkään halunnut tehdä briosseja, joita saa Suomesta aivan liian harvoista paikoista. Reseptiikassa nojauduin Viva Ciabattan briosseihin siitä yksinkertaisesta syystä, että Aleksi on taitava ja asialleen omistautunut. Tein omistani kuitenkin suolaisemman version ja lisäsin niihin pinjansiemeniä.
Jos et ole poikkeuksellinen voimanyrkki, taikina kannattaa tehdä yleiskoneella, koska sitä vaivataan ja vaivataan loputtomasti, mutta lopputulos palkitsee. Tämä oli ensimmäinen taikinani yleiskoneella ja ihmettelen enää, miksi en ole kaivanut laitakokin aikoinaan mukanaantuomaa konetta aikaisemmin esiin, eihän näin täydellistä taikinaa ole olemassakaan. Kymmenen vuoden toimettomuuden jälkeen kone pääsee jatkossa huomattavasti useammin tositoimiin ja minä olen liikuttunut, taisin juuri päästä niin lähelle täydellistä briossia, kuin näillä taidoilla on mahdollista. No, ulkonäköä ei lasketa, mutta pitäähän sitä jättää kehittymisen varaa.
Pinjansiemenbriossit
noin 15 kpl
185 g maitoa
2 munaa
30 g hiivaa
390 g jauhoja
50 g pinjansiemeniä
11 g sokeria
1 tl suolaa
165 g pehmeähköä voita
1. Paahda pinjansiemenet ja halutessasi voit myös hiukan rouhia niitä.
2. Sekoita kaikki ainekset voita lukuunottamatta kunnolla sekaisin yleiskoneessa ja vaivaa noin viisi minuuttia.
3. Lisää voi kolmessa-neljässä osassa. Seuraava erä, kun edellinen on kunnolla sekoittunut taikinan joukkoon.
4. Vaivaa taikinaa yleiskoneella vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes siinä on kunnon sitko.
5. Anna nousta muovin alla pari tuntia (tai yön yli jääkaapissa, jos haluat tarjota näitä aamulla).
6. Leivo briosseiksi esim. muffinssivuokiin, voitele ja anna kohota vielä tunti. Jos haluat autenttisen näköisiä briosseja, käy kurkkaamaan Viva Ciabattan Aleksin vinkit. Kannattaa huomioida, että taikina nousee todella paljon, eli aika pieni nokare vuoan pohjalla riittää. Voitele uudestaan ja paista 185 asteessa. Itse tein keskikokoisia versioita, niiden paistaminen vei vajaan vartin.
Philippen kirja on huikea, ja suomentaja oli tehnyt erinomaista työtä (kiva lukea eri kieliversioita rinnakkain). Tuo fasaani-episodi oli kaikkein paras, samoin kun Philippen ohjeet Sam-kaverilleen siitä, miten pitää mökillä huokaista jossain vaiheessa “kyllä luonto on sitten kaunis”… 😀
Briossit näyttivät upeilta, tuli NÄLKÄ!
Joo minäkin pidin erityisesti siitä kyllä luonto on kaunis -kirjeestä. Että voi ihmisellä olla tarkka kyky havannoida ympäristöään. Olen enemmän germaanisen maailman kasvatti, joten minun on vaikea arvioida suomennosta suhteessa alkuperäistekstiin, mutta ainakin suomennoksen kieli on nautittavaa.
Kiitos kirjavinkistä, pitääkin mennä huomenna kirjaston kautta. Itse luin juuri Peter Mayle:n Vuosi Provencessa, joka on jo yli 20 vuotta vanha, mutta oli minulta lukematta. Kepeää, viini- ja ruokapainotteista tekstiä Ranskaan muuttavan britin näkökulmasta. Tuota sinun ilmaisua lainaten, sopii luokkaan hyvän mielen kirjat.
Itsekin olen lukenut Mayleni silloin kauan sitten, sen voisi melkein ottaa uusiksi, taitaa löytyä omastakin hyllystä.
Sunnuntaikirjeitä suosittelen lämpimästi. Olen lukenut sen varmaan viisi-kuusi kertaa, mikä on aivan poikkeuksellista, koska maailmassa on liian paljon hyviä kirjoja, jotta kannattaisi käyttää aikaa samojen kirjojen lukemiseen 😉
Kiitos kirjaesittelystä;pitää etsiä tuo sitten kun olen Suomessa.Ja ihanan näköiset briossit 🙂
Ulkonäkö ei nyt vielä ihan briossimainen, mutta maku oli jo aika hyvin kohdallaan.
Kirjaa suosittelen todella!
P.S. Laitoin ruunareita ohjeesi mukaan,ja vein ne ystäville.,Kovasti tykättiin!
Ihana kuulla 🙂
Sun briossithan on vallan herkullisen näköisiä! Ja kiitos jälleen kirjavinkistä. Keräänkin parhaillaan listaa kirjoista joita parin viikon päästä pakkaan matkalaukkuun, ja tämä lähtee kyllä matkalle mukaan.
Tämän kirjan huonoin puoli, että sen lukee liian nopeasti. Mutta se on kerrassaan hykerryttävä, sen huumori vetoaa minuun erittäin vahvasti.
Kirjavinkki-noted.
Mua jäi vielä kutkuttamaan tuo, että olisinko minä poikkeuksellinen voimanyrkki…. Tähän asti yleiskone aina vaivannut taikinat, mutta ehkä mä teen takaperulat ja heivaan sen kaappiin. Kuulostaa niin ihanalta…. voimanyrkki…. =D
Minä kuvittelin olevani poikkeuksellinen voimanyrkki, koska pidän vaivaamisesta. Aloin siis tehdä täydellistä patonkia ilman konetta. Voin kertoa, että 20 minuuttia on julmetun pitkä aika… Pohjalaisena sinun kannattaa ottaa tämä haasteena 😉
Vähänkö alkoi naurattaa tuo voimanyrkki:) Yleiskone on ihan ehdoton vempele leivonnassa. Samoin vaaka, että saa mitattua grammat tarkasti. Ja 11 g sokeria on kyllä jo todella tarkkaa 😉 Lopuksi tyhmä kysymys: Syödäänkö noita briosseja muuten tyypillisesti kahvin vai minkä kera? Eli onko briossi jälkkäri vai leipä vai kumpaakin?
Niinpä, minuakin nauratti tuo 11 g 😉 Mutta jos aletaan tarkaksi, ollaan sitten kunnolla tarkkoja… Oikeasti se on noin ruokalusikallinen.
Minä käytän briossia vähän kuin croissantin vastineena. Sen voi tehdä suolaisempana tai makeana ihan kuin croissantin ja parhaimmillaan varmaan kahvin kera.
Tai niin kuvittelen, koska itse en juo kahvia 😉
Ai tästäkö kirjasta tuo fasaanilegenda olikin. Kiitos vinkistä, haluan ehdottomasti lukea kirjan!
Se on kirjassa kuvattu vielä huomattavasti postausta herkullisemmin Suosittelen!
Kuulostaapa hyvältä, täytyisikin kokeilla. Hankin syksyllä yleiskoneen, ja leivonta siirtyi ihan uusille urille: sitko, onnistuneet täytekakut, kädet vapaana tekemään muuta (vaikka on taikinan vaivaaminen ihan terapiaa), korvat säästyy (halppissähkövatkaimeni; paljon melua tyhjästä).
Minä toivon, että saan ajettua oman kaapinnurkasta kaivetun yleiskoneeni loppuun ja hyvän syyn ostaa uusi. Nykyinen pitää aivan valtavaa meteliä, mutta parempaa jälkeä sillä syntyy kuin voimanyrkeillä. Mahtava sitko taikinassa.
kiitos muistutuksesta! Olen suunnitellut tuon kirjan käsiini hankkimista jo tovin, mutta aina se on unohtunut. Uskoisin kolahtavan aika vahvasti kahdelta eri suunnalta, kun hyysään yhtä ranskalaista nurkissani. Tai hän minua, kuinka vaan.
Briossitkin ovat oleet listoillani, mutta ne ulkoistanen kälylleni, joka jaksaa minua paremmin leipoa. Kätevää!
Suosittelen lämpimästi. Kyllä luonto on kaunis -hokeman sijaan teillen sopiim Kyllä maalla on ihanaa. Uppoaa keskimäärin kaikkiin suomalaisiin 😉
Ihana käly sinulla, minä ulkoistan usein siskolleni. Näppärää sekin 😉