Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista
Ehei, kirjaprojekti ei tarkoita omaa keittokirjaa, eikä edes siitä haaveilua, vaan on turhan tavaran innoittama hanke, jonka tavoitteena on varmistaa, että keittokirjahyllyssäni köllöttelevät vain helmet.
Viime aikoina minua on suunnattomasti alkanut ahdistaa turha tavara. Vaikka olisi, kuinka kriittinen hankintojen suhteen, tuntuu, että kaikki paikat vaan pursuavat. Keittokirjojakin on huikea rivi, mutta aika harva niistä on aktiivisessa käytössä. Sen vuoksi aloitankin nyt keittokirjaprojektin. Kokkaan vähintään yhden ruokalajin jokaisesta keittokirjasta, jonka omistan. Jos kirjasta ei löydy yhtikäs mitään kauhaan tarttumisen arvoista, joutuu se armotta kiertoon toivottavasti sitä enemmän arvostavaan kotiin. Vuodessa en tätä ehkä selvitä kokonaan, mutta vuoden päästä minulla on varmasti jo valikoituneempia opuksia keittiössäni ja jossain vaiheessa toivottavasti kokoelma helmiä – jota voin sitten paremmalla omatunnolla myös täydentää. Joulupukki oli jo aloittanut täydentämisen ja nämä ovat sellaisia aarteita, että niille on raivattava tilaa.
Koska tammikuussa olen lupautunut keittämään sopan viikossa, oli aika luontevaa, että ensimmäisenä syyniin joutui keittoihin keskittynyt Sata soppaa. Ostovuoden perusteella se on ollut jo melkein kymmenen vuotta hyllyssä, mutta oli aika neitseellisen tahraton. Sieltä löysin kokattavaksi keiton tuoreesta pinaatista. Muutaman versionnin jälkeen resepti muuttui aika lailla eli pinaattikeitto ei vielä hyllypaikkaa pelastaisi. Kirjassa oli kuitenkin lupaavan näköinen simpukkakeitto, joten se saa vielä toisen mahdollisuuden. Sata soppaa on hyvä osoitus siitä, miten keittokirjat ovat muuttuneet. Enää ainakaan minä en avaa kukkaron nyörejä kirjan takia, jossa on vain muutama kuva. Onneksi hyllystä poistui neljä muuta kirjaa eli oikeaan suuntaan ollaan matkalla.
Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista
2 annosta
150 g tuoretta pinaattia
7 dl täysmaitoa
2 rkl voita
1/2 dl vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää
1. Huuhdo ja kuivaa pinaatit (ohutlehtiselle pinaatille riittää kunnon huuhtelu, paksumpilehtinen pitää ryöpätä). Silppua ne pieneksi.
2. Sulata voi kattilassa, pyörittele siinä pinaatteja jokunen minuutti.
3. Lisää joukkoon jauhot ja reilu puolet maidosta. Keitä sekoittaen kunnes kiehahtaa ja lisää loput maidosta. Kuumenna vielä hiljalleen, kunnes sakenee ja mausta. Sekä muskottipähkinän että valkopippurin osalta riittää ripaus, etteivät ne jyrää pinaatin makua.
Vai maistuisiko sittenkin:
Porkkana-vuohenjuusto- Espanjalainen Borssikeitto
keitto makkarakeitto
Kirjaprojekti kuulostaa fiksulta, mitä niitä kirjoja suotta säilömään, jos niitä ei käytä. Keittokirjojen kuvitus on muuten kaiken a ja o, miten sitä muuten inspiroituisi?
Kuvat on nykyään ihan olennaisimmat, ei jaksa edes kokata, jos ei ala kuola valua suupielistä 😉
Mulla on samantyyppinen tavara-ahdistuskausi menossa. Juuri mietin, että pakko varmaan varata kirpparipöytä, jotta ahdistus edes hieman helpottaisi. Tosin kesällä ennen muuttamista kävin koko omaisuutemme läpi ja muka karsin kaikki turhat pois. Silti paikat pursuavat.
Olisin halunnut omaankin taannoiseen pinaattikeittoon tuoreita lehtiä, mutta lähikaupan pinaatit olivat järkyttävän näköisiä, ja toisaalta kaukomailta rahdattuja.
SImpukkakeitto kuulostaa hyvältä! Joo tee sitä!
Meillä oli kaupassa yllättävän freesiä pinaattia, mutta tähän aikaa aina vähän turhan kaukaa rahdattua. Muuten yritän suosia kauden aineksia mahdollisimman pitkälle, maistuu vaan niin paljon paremmalta.
Se on kyllä hämmentävää, miten nopeasti sen tavaran saa kasattua kokoon, vaikka en ole himoshoppaaja tai muutenkaan. Voi jospa jospa meille löytyisi pian isompi asunto. Yksi ratkaisu sekin 😉
Simpukkakeitto on hyvin todennäköisesti listoilla lähiaikoina, ihanaa, että joku odottaa 😉
Kateenkorvan perässä tulin, mutta löytyikin pinaattikeitto! Hyvää sekin on, arkilemppari.
Turhan tavaran poistaminen on ihanaa, siitä saa hyvän vapautuneen fiiliksen. Vähän kuin pääsisi aloittamaan taas puhtaalta pöydältä. Tosin tästä huolimatta keittokirjoja kerään kuin hamsteri, enkä suostu luopumaan edes niistä kaikkein noloimmista ja turhimmista opuksista. Sillä koskaan ei voi tietää milloin jokin käyttämättömänä lojunut keittokirja onkin yht’äkkiä kultaakin arvokkaampi!
Kateenkorvaa tulossa kyllä, mutta lipsahti julkiseksi, vaikka oli vasta luonnos.
Mikään ei ole vapauttavampaa kuin turhasta tavarasta luopuminen. Minulla on vahva uskomus, että eräät opukset hyllyssäni, eivät paljastu aarteiksi, vaikka kuinka raaputtaisi pintaa – tai vaikka vähän syvempääkin 😉
Sama meininki täällä, juurikin viikonloppuna aloin tutkailemaan mun valtavaa keittokirjakokoelmaa joista osaa en ole avannutkaan (töistä saatuja työkappaleita) ja mietin josko joku muu niistä tulisi onnelliseksi. En millään viitsisi lähteä kirpparille kökkimään ja niitä kauppaamaan, olisko se sitten huutonetti oikea osoite. Tai pitäiskö niitä huudattaa blogissa. Kirjahyllytilaa on saatava lisää uusille keittokirjoille, joten tämä projekti on saatava loppuun. Ja vanhoja ruokalehtiä sain plarattua läpi vuodet 2000-2003… että tämmönen tapaus 🙂
Samassa jamassa ollaan siis, lohduttavaa. Kannatan blogia, sieltähän voi löytyä ihan aarteita minun kovaa vauhtia tyhjentyvään keittokirjahyllyyni 😉
Tuore pinaatti on kyllä hyvää ja sitä käyttäisi mieluusti enemmän, mutta laatu on usein aika huonoa, ainakin minun lähikaupassa. Odotellaan simpukkakeittoa!
Meillä on onneksi pari aivan loistavaa lähikauppaa, joissa on erityisesti panostettu tuoretuotteisiin. Toki tähän aikaan pinaatin saaminen on välillä niin ja näin. Minulla kävi onneksi tuuri juuri, kun teki pinaattikeittoa mieli.
Näin monen toiveen jälkeen simpukkakeitto on mahdotonta olla keittämättä 😉
Mainio projekti! Jotenkin älytöntä että pääasiassa tulee bongailtua reseptejä netistä ja lehdistä kun kirjoja on vino pino köökissä. Pitääkin alkaa taas antaa niille enemmän huomiota!
Hyvä päätös, kyllä hyvä kirja on huomionsa ansainnut. Itse toivoisin, että jäljellä olisi vaan niitä hyviä, joita voi sitten käyttääkin vähän ahkerammin.
Pingback: Munakokkelin salaisuudet | suolaa&hunajaa
Pingback: Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista | huldrelokk