Kermainen pasta
Perimätiedon mukaan tämän oli Kennedyn perheen suosikkipasta Valkoisessa talossa. Ottaen huomioon, että Kennedyn klaani oli melkein kuninkaallisessa asemassa kotimaassaan, on tätä pastaa syödessä lähes majesteettinen olo. Voisin kuitenkin vannoa, että Jackie O. ei ole syönyt tätä kovin usein, koska tämä pasta ei todellakaan voi olla hänen figuurinsa salaisuus.
Tämä on pasta, jonka tekeminen kestää kokonaisuudessaan vartin, mutta sen kuluttaminen kestää varmaan tuntikausia vaikka juoksisi vähän tiukemmallakin tahdilla. Raaka-aineluettelo on varsin energiapitoinen: kermaa, voita, ranskankermaa… Mutta hyvää se on ja mitä parasta voimaruokaa tähän pimeään vuodenaikaan.
Olen poiminut reseptin joskus aikoinaan Annasta ja se on aika lailla alkuperäisessä asussa meidän pöydässämme. Ruohosipulia ja pippuria laitetaan meillä reilummin, koska ilman pippurista potkua, tämä jää helposti hiukan pliisuksi. Lisäksi vasen laitakokki haluaa oman annoksensa mieluiten täydennettynä parmankinkulla tai pekonilla. Amerikkalaisissa tunnelmissa kun ollaan, pekoniversio vaatii kyllä legal disclaimerin: En vastaa samantien tukkeutuvista verisuonista.
Kennedyn perheen kermainen lempipasta
2 hengelle
250 g fettucinea tai linguinea
1/2 rkl voita
1 salottisipuli
1,5 dl kanalientä
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
ruohosipulia
pippuria
(suolaa)
parmesania
lisäksi halutessasi esimerkiksi parmankinkkua tai pekonia.
1. Laita pastavesi kiehumaan ja laita pasta kiehuvaan veteen, arvioi sopiva hetki keittoajan mukaan. Kastikkeen valmistus vie noin kymmenen minuuttia.
2. Kuullota salottisipulisilppua viitisen minuuttia voissa.
3. Lisää kanaliemi ja keitä viitisen minuuttia. Lisää kerma ja keitä hetki. Lisää sekaan ranskankerma ja keitetty pasta. Mausta pippurilla ja ruohosipulilla (ja tarvittaessa suolalla).
4. Lisää parmesan, kun pasta on annosteltu lautasille ja halutessasi parmankinkku tai muu hyväksi katsomasi lisuke.
Hmmm. Kuulostaapas herkulta!
Varmaankin aivan ihanaa,kun Jackiellekin kelpasi;D Yritän välttää noita aineksia,mutta joskus on pakko …..
Ihanan yksinkertainen pasta. Tykkään tällaisista resepteistä, joissa jokaisen raaka-aineen mukanaolon voi perustella. Maistuis kyllä!
Sofie: Sitä se onkin, pitää tehdä tosin aika harvoin, ettei tartu ovenkarmit lantioon.
Yaelian: Minäkin teoriassa yritän välttää, mutta ihminen tarvitsee myös sallimuksia 😉
Ankerias Vipunen: Se tässä onkin parasta, niin vähän raaka-aineita, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen
Tuleeko musta sitten ihan Jackie O:n näköinen, jos syön tätä? 😀 Laitakokille terveisiä, että parmankinkun lisääminen on loistava idea!
Se mahdollisuus on olemassa – mutta kuten sanottu en usko, että sitä figuuria saavutetaan tällä pastalla 😉
yksinkertainen on yleensä parasta ja tämä menee ehdottomasti kokeiluun.
Meillä tästä pidetään, mutta vaatii kyllä pippuria ja ruohosipulia reilusti, muuten jää helposti hiukan mauttomaksi. Useampikin tuttu oli jo kokeillut ja kehuivat – en tosin tiedä, olisivatko kehdanneet haukkuakaan 😉
Pingback: Uusi kansallisruoka | suolaa&hunajaa
Pingback: Max it. « tlkntime