Köyhät ritarit
Onko mitään nostalgisempaa kuin köyhät ritarit? Vaikeinta niissä on olla syömättä pullaa pois, ennen kuin se kuivahtaa sopivaksi.
Köyhät ritarit olivat vallan unohtuneet minulta lapsuuden herkuksi. Onneksi HOK myi jo joitakin vuosia sitten Kuusihokin uusille omistajille ja se muuttui N:o 11 -ravintolaksi. Listalta löytyy myös Köyhät ritarit ja jälkiruokaklassikko on ehdoton valinta satunnaisilla nostalgiatripeillämme Kuusitielle. Vielä kun saisimme takaisin ne mahtavat tarjoilijarouvat, jotka ikäänkuin kuuluivat kalustoon.
Minun käyttämäni ritarien resepti on peräisin Olivian Täydelliset reseptit -sarjasta. Tämä kuten muutkin Olivian ruokatoimittaja Suvi Rüsterin reseptit toimii aukottomasti. Se, mitä Olivian sivustolta ei löydy, on kuitenkin Hans Välimäen reseptin yhteydessä antama Pro-vinkki: Parhaan pinnan ritareihin saa karamellisoimalla. Ripottele siis pannulle ruskeaa sokeria. Kun se alkaa sulaa, lisää voi. Malta odottaa sen aikaa, että sokeri todella alkaa sulaa. Pari kertaa minulla on lipsahtanut turhan hätäilyn puolelle. Samaa mieltä olen Välimäen kanssa myös siitä, että köyhiä ritareita kannattaa tehdä vain parhaista raaka-aineista: Käytä siis voita, kermaa ja oikeaa vaniljaa.
Köyhät ritarit
4 annosta – jos teet jälkiruoaksi, tämä on aika iso annoskoko
10 viipaletta pullapitkosta (kaupan pulla käy tähän oikein hyvin)
1 muna
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
1/2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria – tai mieluiten raaputa aitoa vaniljaa vaniljatangosta. Ei vaniliinisokeria.
1/2 tl kanelia
1/4 tl suolaa
Paistamiseen
50 g voita
ruskeaa sokeria (ripottele hiukan pinnoitetulle pannulle)
1. Sekoita maito, kerma, muna, sokerit sekä kaneli ja kaada seos laakeaan astiaan.
2. Leikkaa pulla reilun parin sentin viipaleiksi ja laita viipaleet munamaitoon. Liota viipaleita noin pari minuuttia puoleltaan.
3. Sirottele aavistus ruskeaa sokeria pannulle, kun se alkaa sulaa, lisää voi. Paista pullaviipaleita reilussa rasvassa keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin eli kunnes ne ovat kullanruskeita.
4. Tarjoa lämpiminä.
Kiitos pro-vinkistä, tuo varmasti hyvän twistin ruokaan! Ja ihana lautanen, mummolla on ollut hyvä maku. 🙂
Mummolassa oli myös ihanat kahvikupit ja olen yrittänyt metsästää vastaavia, mutta valitettavasti niiden arvon ovat tuntuneet huomanneen muutkin.
Hans osaa hommansa kyllä, minulla on muutama muukin pitkäaikainen suosikki hänen resepteistään mm. blinit, jotka löysin varmaan melkein kymmenen vuotta sitten nyt jo kuopatusta Pressosta.
Namskis! Täällä taas kuvittelen itseni Ihanaksi PerheenÄidiksi, joka heti ensi sunnuntaina laittaa perheelleen näitä ritareita. Todennäköisesti näin ei tule tapahtumaan, mutta pelkät kuvitelmatkin kantavat pitkälle!
Se on nimenomaan noin, olen suunnitelmissani kokannut valtavan määrän erilaisia, mitä herkullisempia ruokalajeja. Vain murto-osa niistä päätyy pöytään saakka, mutta joku joskus kuitenkin 😉