Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

På solsidan – Tukholman ruokatärpit

Usein hehkutetaan, että Pohjolan ruokapääkaupunki on Kööpenhamina. Lähes tuplasti suuremmalla asukasmäärällä varustettu Tukholma pistää aika tiukasti kampoihin. Tarjonta on laajaa, ravintola- ja kahvilaelämässä tapahtuu koko ajan ja kaupunki on aika lailla aina auki. Aamusta myöhään yöhön, viikon kaikkina päivinä. Aina voi syödä ulkona. Hyvin.

Kevät on täydellinen aika matkustaa Tukholmaan. Kun omassa pihassamme kirsikat vasta ujosti työnsivät lehtiään esille, Tukholmassa kukinta oli jo täydessä käynnissä. Tämä kevät on toki alkanut poikkeuksellisen aikaisin sielläkin. Huhtikuussa osuimme paikalle niin lämpimänä viikonloppuna, että teki mieli kävellä paitahihasillaan. Ainakin kuin aurinko paistoi, ja aurinkoisemmalla puolella Suomenlahtea se paistaa useammin. På solsidan. Ainakin henkisesti.

Parin lähekkäinen osuneen Tukholman matkan seurauksena, sekosin sen verran Tukholmasta, että blogissa on vietettävä Tukholman teemaviikko. Sanonnan mukaan ruotsalaiset ovat onnistuneet ujuttamaan kolme sanaa suoraan englannin kieleen: Stockholm syndrome, ombudsman ja smörgåsbordet.  Olkoon tämä reilun viikon mittainen teemaviikko smörgåsbord. Runsas kattaus kiinnostavia, paljolti melko uusia ravintoloita ja muita ruokaihmisen osoitteita Tukholmassa.

Trendinenäni ei ole välttämättä aina tiukassa iskussa, mutta juuri nyt Tukholmassa kaivaudutaan punaisille nahkasohville, syödään ravintolassa niin aamiaista, lounasta, päivällistä kuin yöpalaakin, kaikkia samassa paikassa. Ravintolat ovat auki aamusta pikkutunneille. Rentoa, mutkatonta ja laadukasta kunnon kulmabistromeininkiä. Skandinaavinen viileä tyylikkyys on unohdettu. Tilalla on Marrakech-henkeä, ranskalaista tai välimerellistä bistroa, pitkiä baaritiskejä. Jotenkin vanhahtavaa, osin harkitun kulahtanutta, hiukan kitschiä, osin hyvinkin sliipattua, juuri niin rennon trendikästä kuin vain ruotsalaiset osaavat. Porvarillisemmalla puolella kaupunkia toki vähemmän kitschiä ja kulahtanutta.

Bistroilmiössä ja rouheiden paikkojen nousussa on kyse myös kokkien halusta tehdä rennompaa kunnon ruokaa. Fine diningin vääntämisen rinnalle halutaan vastapaino. Michelin-ravintoloiden takataskuina avataan rennompia sisaruksia, hyvissä paikoissa kannuksensa hankkineet kokit kasaavat ronskeja leipiä, investoivat ruokarekkoihin ja grillaavat nyhertämisen sijaan.

Helsingissä on toki orastavasti käynnissä samaa, mutta mittakaava on paljon pienempi. Meillä muutama yritys myy säännöllisesti ruokaa autosta, Tukholmassa lupia on myönnetty sadalle. Kotoisia, matalan kynnyksen kulmabistroja, on Helsingissä kovin vähän, muusta Suomesta puhumattakaan. Suomessa on ketjujen lisäksi vain muutama useamman ravintolan omistava ravintoloitsija. Aamusta yöhön aukiolo vaatii aika tukevasti henkilökuntaa ja on siten monelle yksityisyrittäjälle aika iso riski. Mutta olisiko oikein hyvissä aamiaisissa markkinarakoa edes muutamalle?

Yhteensä viiden päivän otos ravintoloita on toki pieni, mutta silmiinpistävää oli kallistuminen Välimeren suuntaan. Ihan sinne perinteisen Välimeren keittiön suuntaan esimerkiksi Espanjaan, ei siis enää pelkästään Lähi-itään. Lähiruokaa ei erityisesti korostettu, vaikka raaka-aineet ovat varmasti luottotuottajilta, ehkä usein myös läheltä, mutta samalla tunnustetaan tosiasiat. Pelkällä punajuurella ei pärjää koko talvea. Parhaat jutut läheltä ja niitä täydennetään hyvillä lainoilla.

Jos ravintoloiden ruokalistojen perusteella pitäisi ennustaa nousevia raaka-aineita, listaisin ainakin kaksi: Kaprikset ja boqueronekset (marinoidut anjovikset). Muutenkin pitkästä aikaa ihan kunniallisten ravintoloiden listoilla näkyi mm. mozzarellaa, paprikaa ja listoille oli löytänyt myös burrata. Lihoista vankka sija on edelleen possulla, nousussa on selvästi kana. Kasslerin ja lavan jälkeen vaikuttaa siltä, että kiinnostavin osa on possunkylki. Maistuu nostalgisesti lapsuuden grillikyljelle pallogrillistä. Trendijuoma on tietenkin itsetehty limonadi, joko ravintolan oma tai jonkin pienen tuottajan. Mauissa näkyi esimerkiksi sitruunaa, minttua, inkivääriä ja tietenkin kun länsinaapurissa ollaan, seljankukkaa.

Ensimmäiseen postaukseen ajattelin nostaa neljä ravintolaa, jotka jollain lailla tiivistävät tämän postauksen. Ravintolasisarukset Nytorget 6 ja Nybrogatan 38 ovat sieltä fiinimmästä päästä, mutta toisaalta hintatasoltaan erittäin kohtuullisia ja ruokalista on juuri täydellinen helposti lähestyttävään bistroon. Sanovat yhdistävänsä välimerelliset ja ruotsalaiset ruokaperinteet. Jollain kummalla tavalla se toimii. Kolmantena nousevaksi ennustetulla alueella Hornstullissa sijaitseva Linje Tio. Kahta aikaisempaa rosoisempi vaihtoehto. Eikä tästä postauksesta tietenkään sovi unohtaa katuruokaa. Sitä nimittäin Tukholmassa juuri nyt riittää.

Nytorget 6

avoinna joka päivä aamusta myöhään yöhön. Arkisin ovet aukeavat klo 7.30, viikonloppuisin klo 10.

Lounasaikaan ovella leijaileva houkutteleva tuoksu paljastaa jo paikan erikoisuuden. Ravintolan takaosan keittiössä pyörii tirisevä lihavarras. Kyse ei ole kuitenkaan kebabista, vaan rotisserie-varrasuunista, jonne päivällisen kana menee kypsymään jo aamusta.

Nytorget 6 on tyyppiesimerkki aiemmin mainitsemistani siisteistä kulmabistroista. Raakalautaa ja marmoria yhdistävä baaritiski, punaiset nahkasohvat yhdistettynä tummaan puuhun ja moderneihin yksityiskohtiin tarjoavat riittävän sliipatut olosuhteet myös Södermalmilla yleistyneelle taskuliinapopulaatiolle.

Päivä alkaa aamiaisella, viikonloppuisin pyhälounaalla ja jatkuu lounaan ja päivällisen kautta yöpalaan ja drinkkeihin. Lista on hämmentävän laaja, iloinen sekoitus Välimeren aluetta, lihapullia, burgereita ja varraslihaa. Vähän vuorokauden ajasta riippuen. Aamuisin listalla on mm. mysliä, puuroa, maalaisleipää ja skonsseja. Ei mikään brunssi vaan kunnollinen aamiainen. Iltaisinkin ihan kunnon ruokaa, mutta baaritiskillä varmasti moni käy notkumassa myös drinkillä. Alakerrassa suurempi sali, jossa on lava ja ilmeisen säännöllisesti myös livemusaa. Jotenkin kaikki tämä onnistuu olemaan luonteva kokonaisuus. Olisi mukavaa olla tämän paikan kanta-asiakas. Listalta löytyisi taatusti jotain joka fiilikseen.

Kukkaroystävällinen hintataso on iso lisäplussa sekä vuosi sitten avatulle Nytorget 6:lle että samojen omistajien jo pidempään Östermalmilla toimineelle Nybrogatan 38:lle. Kummankaan listalla ei ole yhtään ruokalajia, joka maksaisi yli 200 kruunua. Maut ovat kunnossa. Alkupalat kannattaa jakaa ruokaseuran kanssa, jotta saa maistella useampia. Vartaassa kypsynyt kananpoika oli mehevää ja maukasta. Jälkiruoan kuittasin lasillisella raikasta inkiväärilimonadia.

Linje Tio

Hornsbruksgatan 24, ma-to 11.30-01, pe 11.30-02, la 12-02, su 12-01

Monet sanovat Tjogetin avaamisen vajaa pari vuotta sitten olleen Hornstullin alueelle käänteentekevää. Toistensa kyljessä sijaitsevat Patisserie Bisou Bisou, vanhasta raitiovaunulinjasta nimensä saanut baari ja ravintola Linje Tio sekä parturiliike ovat tuoneet merkittävästi lisää pöhinää alueelle.

Linje Tiossa on etualalla eläväinen, drinkeistään kiitetty baari, jonka baarimikoista pari palkittiin viime vuonna Ruotsin parhaina, takaosassa on vielä ruokasali ja erikseen pari yksityisempää tilaa. Rustiikkia ilmettä ja ronskia ruokaa. Ravintola on kokonaisuudessaan kuhiseva ja meluisa. Täällä ei huudella vieraisiin pöytiin, tuskin edes oman pöydän toiselle puolelle, jos on liikkeellä isommalla seurueella. Sen verran korkeiksi melutaso nousee. Tavallaan se tekee koko paikan tunnelman.

Ruoka oli hyvää, mutta omaan makuuni ehkä turhankin raskasta. Pääruoissa oli yksi kala- ja yksi kasvisvaihto. Muutoin listalla jylläsi liha. Tuhti sellainen. Possunkylkeä, entrecôteta, lampaan kyljyksiä. Niin runsaat annokset, että niistä olisi riittänyt lähes kahdelle. Oma porsaankylkeni tarjoiltiin lautaselta, joka oli lähempänä vatia ja sitä kokoluokkaa oli myös lihapala. Jos menisin uudestaan, ottaisin pari alkupalaa, jotka olivat nekin aika tuhteja, mutta erinomaisia ja päättäisin aterian churroihin, joita saa aivan liian harvoin. Alkuruoat 12-15 euroa, pääruoat 30 euron kieppeillä.

Tukholman ruokarekat

Tukholman kaduilla tuoksuu ihmeellisen hyvältä. Pienempiä kojuja tuli vastaan siellä täällä. Ravintoloiden edessä oli satunnaisesti grilli kuumana ja ruokarekat ovat rullanneet myös Tukholman kaduille.

Ihan samoissa ongelmissa painivat myös tukholmalaiset ruokarekat kuin helsinkiläisetkin. Viranomaiset. Helsingissä Streat Food -tapahtumassa vieraillut Fred’s Food Truckin Fredrik oli ensimmäinen, joka halusi saada auton kaduille nähtyään vastaavia San Franciscossa. Vastaus oli tietenkin ei. Aika pian viranomaiset kuitenkin havaitsivat asiassa piilevät mahdollisuudet. Reunaehdot määritettiin yhdessä yrittäjien kanssa ja luvat myönnettiin ensin 20 yrittäjälle. Nyt lupia on kaikkiaan jo sadalla autolla. Arvioiden mukaan noin pari-kolmekymmentä on päivittäin liikenteessä.

Ilmiöstä on tullut niin iso, että ongelmilta ei ole kokonaan vältytty. Östermalmilla on nähty yhteenottoja ruokarekkojen ja kivijalkaravintoloiden kesken, vaikka rekkojen haittoja muiden liiketoiminnalle on pyritty ehkäisemään mm. määrittelemällä maksimipysäköintiajaksi kaksi tuntia. Kuvioihin on mahtunut myös yritteliäs joukko, joka haluaa hyötyä ilmiöstä tarjoamalla autoille erilaisia markkinapaikkoja.

Ensimmäisen auton kaduille tuonut Fredrik on entisöinyt vanhan saksalaisen leipomoauton ja tehnyt sen myötä paluun ruoan pariin työskenneltyään välissä muissa töissä. Joka päivä kärrystä saa pulled porkia, josta kaikki alkoi ja kasvisvaihtoehdon. Kolmas vaihtoehto vaihtelee päivittäin. Testipäivänä listalla oli pulled porkin vaihtoehtona possunkylkeä (yllätys…) ja erinomaista kimchia. Soosit on nimetty kieli poskessa. Chilinen mangokastike Satan i gatan on nimensä veroinen. Aika tiukka puraisu tottumattomalle.

Monen kymmenen auton myötä tarjonta on tietenkin laajaa. Meksikolaista, falafelejä, banh mi -leipiä… Ohessa linkkejä muutamien autojen kotisivuihin tai Facebook-sivuihin. Niiden ja parinkin tarjolla olevan sovelluksen tai sivuston (esim. hittatrucken.se) kautta on helpointa löytää päivittäiset pysähdyspaikat. Kesäaikaan autoja on joka sunnuntai Katarina Bangatanin Street Food markkinoilla ja Horntullsmarknadilla, mutta myös muualla. Kesäisin monet autoista pitävät luukut auki joka päivä. Mukavampaa aikaa sekä yrittäjien että asiakkaiden kannalta kuin marraskuu.

Fred’s Food Truck – amerikkalaishenkistä ruokaa
El Taco Truck – aitoa meksikolaista ruokaa
BunBun – banh mi -patonkeja
Frick & Hagberg Ab – hampurilaisia
Curbside – hampurilaisia ja jenkkiruokaa

sthlm

Postaus pohjautuu osin Visit Swedenin järjestämään Södermalmin ruokakierrokseen bloggaajille.

Kolme puuromakua – vadelma ja granaattiomena

Bircher mysli kookosvedellä
Pähkinäinen granola
Elovena Hetki vadelma

Kolmantena puuromakuna piti olla vadelma, mutta lipsahdin hiukan myös granaattiomenan puolelle. Punaisia molemmat. Yhdistäköön se nämä puuromaut. Tällä kertaa vuorossa kahdentyyppistä mysliä – molemmat alkuperältään terveysruokaa. Kuten puurokin.

birchermysli

Tuorepuuron esi-isä on sveitsiläisen lääkärin 1900-luvun alussa potilailleen kuitujen ja vitamiinien lähteeksi kehittämä Bircher mysli. Hän yhdisti samalle lautaselle viljan, hedelmät ja pähkinät ja liotti sitä yön yli maidossa, jogurtissa tai muussa nesteessä. Samoin kuin kaikkien muidenkin klassikoiden resepteistä myös Bircher myslin ainoasta oikeasta reseptistä kiistellään välillä kiivaastikin. Luulenpa, että todellisuudessa hiutaleita on liotettu siinä nesteessä, jota kaapissa on sattunut olemaan ja sattumat on määritelty kuivakaapin sisällön mukaan.

Omassa reseptissäni on alkuperäisestä säilynyt vain sen henki: Virtaa tarvitseville paljon vitamiinejä ja kuituja. Viime vuosituhannen alun Sveitsissä Maximilian tuskin kaivoi esille kookosvettä. Tämän vuosituhannen Suomessa minäkin ostin sen ensimmäisen kerran, kun aloin kehitellä tätä reseptiä. Ei ole jäänyt yhteen purkkiin. Siinä ei juurikaan ole kookoksen makua, vaan se on ennemminkin raikasta ja aavistuksen makeaa. Kaurahiutaleita, manteleita, kookosvettä, kuivattuja vadelmia, hiukan kirpeyttä sitruunasta ja happamuutta maustamattomasta jogurtista. Helppo aamupala hedelmien kanssa. Jos heti herättyä ei ruoka maistu, kerroksittain hedelmiä ja marjoja sekä Bircher mysliä purkkiin ja purkki mukaan evääksi töihin.

Bircher mysli

2 dl Elovena-kaurahiutaleita
2 dl kookosvettä
1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
kourallinen manteleita kevyesti rouhittuna
2 tl sitruunamehua
(1 rkl kuivattuja vadelmia)

Lisäksi marjoja ja hedelmiä esim. banaania, mustikoita tai vadelmia. Halutessasi makeutukseksi hunajaa tai agavesiirappia.

granola

Granola vai mysli. Mysli kuin mysli, ajattelin minä. Mutta opin juuri, että siinä on iso ero. Saku Tuominen sanoi Hesarissa, että mysli on epämääräinen mössö ja granolan kuuluu olla rapeaa. Ero on siinä, että granola paahdetaan uunissa ja useimmiten myös makeutetaan.

Nykyään granola on enemmän nautiskeluruokaa, mutta alun alkaen myös se on bircher myslin tavoin ollut terveysruokaa. Sunnuntaiaamun versiossani ei  tosin ole juurikaan jäljellä alkuperäisen grahamjauhoista paahdetun terveysruoan makumaailmasta. Hiukan syntinen versio saa rakenteensa isoista kaurahiutaleista sekä pähkinöistä ja makunsa manteli- ja kookosöljystä sekä vaahterasiirapista, kardemummasta ja vaniljasta.

Granolan maustamisessa ja koostumuksessa rajana on vain mielikuvitus. Siemeniä, hiutaleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Makeutta ruokosokerista, hunajasta tai vaahterasiirapista. Kanelia, kardemummaa, inkivääriä, vaniljaa, piparkakkumaustetta. Oikeastaan kaikki leivontamausteet käyvät loistavasti, tuoreista yrteistä puolestaan esimerkiksi rosmariini. Myös öljyllä on helppoa tukea haluamaansa makumaailmaa: Rypsiöljyä, pähkinäöljyjä, kookosöljyä, valitse omaan makuusi sopiva.

Granolassa tarkkaa on oikeastaan vain paistaminen – tai paahtaminen. Matala lämpötila on onnistumisen edellytys ja silti pitää olla tarkkana, ettei granolaa päästä palamaan.

– Voi, mahtavaa. Sinä olet leiponut, totesi mies tullessaan kotiin, kun granolan tuoksu leijaili huushollissa.

Granola

noin 6 desilitraa

4 dl Elovena isoja kaurahiutaleita
1 1/2 dl manteleita ja erilaisia pähkinöitä krouvisti rouhittuna
1/2 dl paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä rouhittuna
1/4 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä makusi mukaan)
1/4 dl kookosöljyä juoksevaksi sulatettuna
1/2 tl vaniljaekstraktia
1/2 tl kardemummaa
1-2 rkl vaahterasiirappia
ripaus suolaa

1. Rouhi pähkinät kevyesti.

2. Sekoita kulhossa pähkinät ja kaurahiutaleet.

3. Sulata kookosöljy alhaisella lämmöllä mikrossa tai kattilassa liedellä.

4. Sekoita öljyt keskenään, lisää joukkoon kardemumma ja vaniljaekstrakti. Sekoita öljy-mausteseos pähkinöiden ja kaurahiutaleiden joukkoon. Sekoita joukkoon vaahterasiirappi.

5. Levitä seos ohueksi levyksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille.

6. Paahda 125-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Kääntele välillä.

7. Anna jäähtyä, granola rapeutuu jäähtyessään.

8. Tarjoa esimerksi maustamattoman jogurtin ja granaattiomenan kanssa. Säilytä suljetussa purkissa.

 

Samaa makumaailmaa nopeana aamuna tuo Elovenan vadelmapikapuuro. Kuivatut vadelmat maistuvat siinä hämmästyttävän raikkaasti.

Puuron ystäville lähdössä taas Elovena luomu -puuropaketteja Elovena-mukilla. Arvon kolme pakettia ja minua kiinnostaisi kuulla, maistuuko mysli vai sittenkin mieluummin granola tai Elovenan pikapuuro. Mikä on siis oma suosikkini tämän postauksen kolmesta puurosta? Olet mukana arvonnassa, kun kommentoit 19.5. mennessä.

blogiyhteistyö

Postaus on toteutettu yhteistyössä Elovenan kanssa ja on osa postaussarjaa,
jonka aiemmissa osissa on tehty puuroja puolukasta ja omenasta

Salaattikauden aloitus – ranskalainen maalaissalaatti

Vaikka viime aikoina olisi kaivannutkin sisäistä lämmikettä, padat on taas hylätty kaappiin. Ranskalainen maalaissalaatti on hyvä tapa aloittaa laskeutuminen salaattikauteen. Se vihertää toki, mutta pekoni ja kananmuna tekevät siitä tuhtia ruokaa kylmempäänkin kevätpäivään. 

ranskalainen-maalaissalaatti

Salaattien klassikosta on monen monta versiota. Jokaisella omansa. Tässä pienenä twistinä on sinappivinaigretten joukkoon paahdetut mustat sinapinsiemenet. Lohkomisen sijaan raastoin kananmunan salaatin joukkoon. Muuten mennään klassisella kaavalla: Pekonia, vihreitä papuja, friseetä ja pinaattia, tomaattia ja kananmunaa. Kastikkeena sinappinen vinaigrette ja päällä valkosipuliöljyssä paistettuja krutonkeja. Helppo tapa muuttaa kuivahtanut leipä herkulliseksi. Sinappisen vinaigreten joukkoon voit silputa myös tuoreita yrttejä esim. lehtipersiljaa, rakuunaa tai ruohosipulia.

annos-ranskalainen-maalaissalaatti

Ranskalainen maalaissalaatti

kahdelle

ruukku erilaisia vihreitä salaatteja (esim. romainea, friseetä, babypinaattia tai muita salaatteja)
150 g kirsikkatomaatteja
2 kananmunaa kypsäksi keitettynä
4 siivua pekonia
75-100 g tuoreita, vihreitä papuja

krutongit

oliiviöljyä
1 viipale eilistä vaaleaa leipää
1 valkosipulin kynsi kokonaisena

kastike

1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1 rkl (sherry)viinietikkaa
1 tl dijonsinappia
1 rkl mustia sinapinsiemeniä
ripaus sokeria
suolaa, mustapippuria

1. Keitä kananmunat kypsiksi (jos haluat raastaa ne, 8 minuutin munat ovat sopivia)

2. Kuumenna uuni 160 asteeseen ja paahda pekonit rapeiksi.

3. Leikkaa leipä kuutioiksi, poista valkosipulin kynnestä kuoret ja litistä sen rakenne kevyesti rikki.  Kuumenna oliiviöljy pannulla, laita valkosipuli ja leipäkuutiot pannulle ja ruskista leipä rapeiksi krutongeiksi.

4. Keitä tai höyrytä pavut kypsiksi.

5. Paahda sinapinsiemeniä kevyesti kuivalla pannulla. Vatkaa vinaigren ainekset haarukalla kastikkeeksi.

6. Kokoa salaatti: Sekoita pavut salaatin joukkoon ja sekoita niiden joukkoon haluamasi määrä vinaigrettea. Nostele lautasille. Asettele päälle puolitetut kirsikkatomaatit ja pekoni. Raasta kananmuna päälle ja nosta pinnalle vielä krutongit. Lisää kastiketta halutessasi.

******

The classic French salad gets a little twist from roasted black mustard seeds. Lots of fresh greens but still hearty enough even in the chilly spring days which this spring has offered more than one can handle. A baby step towards a salad season and new crop.