Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ravintola Muru

Murun briossi

Murun briossi

briossit-suolaajahunajaa

En ole listaihminen, joka suvereenisti pystyy listaamaan kaikkien aikojen parhaat elokuvat, ravintolaillalliset ja merkittävät musiikkikappaleet. Jos minulta kysyttäisiin listaa suosikkiravintoloistani Helsingissä olisi mahdotonta arvottaa suosikkien joukosta yhtä toisen edelle. Niillä jokaisella on ihan oma paikkansa ja tilanteensa. Lisäksi uusia kiinnostavia tulee koko ajan. Niin paljon, ettei perässä pysy.

Erikseen on sellaiset, johon mennään fiinistelemään elämän erityistilanteissa ja sellaiset, joihin menee vähän jännittyneenä siitä, mitähän he ovat tällä kertaa keksineet ja sitten on Muru, joka tuntuu vähän siltä kuin kotiinsa menisi. Paitsi että siellä on paljon ystävällisempää ja ripeämpää palvelua ja erittäin paljon parempaa ruokaa kuin meillä kotona.

Kotoisuus ei johdu siitä, että kävisin siellä erityisen usein. Oikeastaan käyn ihan liian harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. Olen juhlistanut siellä hääpäivää – pariinkin otteeseen – mutta yhtä lailla piipahtanut risotolla ja lasillisella viiniä arki-iltana töiden jälkeen. Toimii molempiin. Sellaisia ravintoloita on harvassa. Siinä kiteytyy se, mistä Murussa todella pidän. Tarpeeksi fiini, että se kohottaa arjen yläpuolelle, riittävän rento, että sinne on helppo mennä ilman erityisempää juhlistettavaa.

Ruoka on maukkaista raaka-aineista valmistettua ja täynnä makua, mutta ilman ylenmääräistä kikkailua ja hifistelyä. Laadusta ei tingitä, mutta ei myöskään tärkeillä. Usein saan sieltä hyviä ideoita kotiin, mutta en silti missään olosuhteissa pystyisi samaan oman lieden äärellä. Viimeksi sain jokseenkin täydellistä fasaaniboudinia ja papucassouletia ja erinomaista madetta. Kumpaakaan en pystyisi sellaisenaan toistamaan itse, mutta paria juttua olen niistäkin jo soveltanut kotona.

Laitakokin alkupalasta pääsin maistamaan Murun maukasta briossia, joka tarjottiin savulohimoussen kera. Sen ohje on myös Murun keittokirjassa. Briossi on roikkunut pitkään to-do-listalla, koska se vaatii kohotuksen yön yli jääkaapissa ja vielä parin tunnin nostatuksen aamulla huoneenlämmössä. Voista ja kananmunista tuhdin koostumuksensa saava leipä ottaa siis aikansa, mutta vaatii lopulta aika vähän aktiivista tekemistä, jos omistat monitoimikoneen, joka vaivaa taikinaan kunnon sitkon. Reseptillä tulee ihanan voista ja mehevää briossia, en ole muuttanut sitä yhtään vaan ennemminkin punninnut kaiken grammalleen.

Tein briossin tuliaisiksi ystäville, joiden luo olimme menossa päivälliselle, mutta nappasin pienen palaan taikinaa erikseen ja paistoin siitä pienen leivän pohjaksi lounasleiville. Paahdetun briossiviipaleen päälle pestoa, babybinaattia, loraus hyvää savuöljyä Hella & Herkusta, ilmakuivattua sianniskaa ja uppomuna. Talouden toinen osapuoli on pahassa savuöljykoukussa. Pesisi sillä varmaan hampaansa, jos voisi.

Murun briossi

1 vuokaleipä

1/4 pkt hiivaa
70 g (0,7 dl) maitoa
500 g (8,5 dl) vehnäjauhoja
6 kananmunaa
50 g (4 rkl) sokeria
1 tl suolaa
300 g huoneenlämpöistä voita

Lisäksi kananmunaa voiteluun

1. Liota monitoimikoneen kulhossa maidon sekaan hiiva.

2. Lisää suola, sokeri, kananmunat ja lopuksi jauhot.

3. Vaivaa yleiskoneella noin 10 minuuttia tai kunnes taikinassa on hyvä sitko.

4. Lisää huoneenlämpöinen voi nokareina taikinaan koko ajan vaivaten ja vaivaa kunnes taikina on tasaista.

5. Kohota liinan alla jääkaapissa yön yli.

6. Siirrä taikina leipävuokaan ja anna kohota huoneenlämmössä liinan alla vähintään kaksi tuntia.

7. Voitele pinta kananmunalla, paista 175 asteessa kunnes leipä on paistunut kullanruskeaksi (noin 20-30 minuuttia).

********

I would not be able to pick just one restaurant for my favourite and would never make up my mind about a top-10 list. But I know one on my list. Muru, a French bistro in the heart of Helsinki. It makes me feel warm at heart every time I dine there.

Muru has managed to conquer the hearts of Helsinkians. From my perspective my fellow citizens seem to be even a bit too fond of it. Waiting for three months for a table on a Friday or Saturday night for a casual bistro is just surreal. Just popping in is not an option even on most weekdays.

Visiting Helsinki? Book a table. Well advanced. I guarantee they make you feel warmly welcome. Meanwhile bake a perfectly buttery brioche. It’s almost like one of their signatures and you nail it perfectly with this recipe from their cookbook (Google translator translated it understandably, original language is Finnish).

Ihan liekeissä Murun keittiössä

Monta uutta oppia ja luottoreseptiä rikkaampana, naama hangonkeksinä illan päätteeksi. Voiko ruokaharrastaja toivoa enempää kuin iltaa Murun keittiössä Henri Alenin yksityisopissa? 

henri-alen-suolaajahunajaa

Pääsin yhtenä kolmesta Cocovin reseptikilpailun voittajasta Muruun Henri Alenin oppiin. Lakeuksien Nannan ja Pumpkin Jamin Marin kanssa astuimme kuulema Murun lieden ääreen ensimmäisinä siviileinä – tai ainakin melkein. Sen yhden MasterChef-kilpailijan muistan kyllä olleen kateenkorvaopissa jokunen kierros sitten. Mutta sovimme, että sitä kertaa ei lasketa, se oli televisiota.

Kokkasimme yhdessä kolmen ruokalajin illallisen, jonka nautimme Samuil Angelovin valitsemien viinien kera. Ravintola oli kiinni, ravintolasalin kulmaan katettu pöytä vain meille, illallinen kynttilänvalossa muuten tyhjässä ravintolassa aikamoinen elämys.

murussa-suolaajahunajaa

Alkuruoaksi kulhollinen jättikatkarapuja, fenkolisalaattia ja mango-granaattiomenasalsaa. Tujaus pastista pannulle ja elämäni ensimmäinen liekitys. Olin ihan liekeissä – onneksi ravintola tai kulmakarvani eivät olleet. Parhaat koskaan maistamani jättikatkaravut oli tuotu Kaledoniasta, Australian lähellä sijaitsevasta Ranskan siirtokunnasta. Aion jäljittää sen ranskalaisen herrasmiehen, joka tuo näitä aarteita Suomeen. Olkoonkin, että ne olivat kalliita, mutta jos nyt erikoistilanteisiin.

grillattuja-katkarapuja-suolaajahunajaa

Pääruuasta vastasi Nanna. Lopputuloksena täydellisen kypsä vuohenjuustolla täytetty fasaaninrinta latva-artisokka-neulapapu-juuripersiljapedillä. Pohjanmaan voimanainen kävi pyyhkimässä pöytää keskivertokokeilla, fasaaninrinnasta tulee nimittäin oppimamme perusteella helposti sitkeä, jos sitä ei kypsennetä oikein eli riittävän pitkään. Ensin fasaaniin paistettiin kaunis ruskea pinta ja sen jälkeen vielä loppukypsennys uunissa. Nannan blogissa kuvataan oikeaoppinen paistaminen valeluineen. Ihastuin fasaaniin toden teolla, vaikka kasvatetussa lajissa ei riistanmakua enää juuri olekaan. Nyt ymmärrän Sunnuntaikirjeitä Suomesta -kirjan ranskalaisisää, joka pisti Malmin fasaanin niskat nurin tilaisuuden tullen.

murun-fasaani-suolaajahunajaa

Jälkiruoka oli valmistettu etukäteen, se oli jonkinsortin pannacotta ja rinnalla taivaallista sorbettia. Masennuin, kun kuulin, ettei sitä ole mahdollista perusjäätelökoneella saada aikaan. Kone ei jäähdytä sitä riittävän nopeasti. Yksi hyvä syy lisää kytätä sitä pöytää sieltä Murusta jatkossakin säännöllisesti. Seuraavan kerran toivon saavani pöydän viimeistään kesäkuussa Murun hyväntekeväisyystapahtuman aikaan. Ravintola on silloin auki 24 h – aamupala tai yöpala Murun tapaan kiinnostaisi minua.

Ehkä toivotonta varaustilannetta helpottaa murulaisten uusi ravintola Pastis, jonka remontti on juuri käynnistynyt. Siitä on tulossa se, mikä Murusta piti tulla: Matalan kynnyksen mutkaton ravintola, johon on helppo poiketa. Murun mahdoton suosio on nostanut sen kynnystä. Samalla se on Henkan mukaan vaikuttanut jossain määrin myös ruokaan. Edelleen ollaan kaukana fine diningistä, mutta jos asiakas on odottanut pöytää kolme kuukautta, perusruoka on pettymys. Pastiksessa on tarkoitus palata ranskalaiseen old school -meininkiin. Minä tervehdin sitä ainakin ilolla. Rentoja, erinomaista ruokaa tarjoavia kortteliravintoloita, joihin pääsee myös ilman pöytävarausta, ei ole Helsingissä liikaa.

Illan ateriakokonaisuus oli rakennettu siten, että jokaisessa ruokalajissa oli jokin oppi. Osaan nyt mm. liekittää, siivota latva-artisokan oikeaoppisesti, tunnistaa kypsän granaattiomenan ja kypsentää fasaanin pehmeäksi. Tutustuin myös muutamiin itselleni uusiin raaka-aineisiin kuten juuripersiljaan. Superruoista vaikutuksen teki psylliumkuitu, jossa fasaani leivitettiin. Fasaani sai siitä ympärilleen mahtavan rapean kuoren, joka ei ime rasvaa samalla tavoin kuin esimerkiksi jauhoista tai korppujauhoista tehty leivitys. Plussaa myös siitä, että se sopii keliaakikoille – ja kalorikammoisille.

latva-artisokka-suolaajahunajaa

Kokkailen illan reseptit myös kotona. Jaan ne ja oppimani teille, kun olen saanut makumaailman aikaan ilman ammattilaisapua. En vielä lupaa liekitysohjeita kotioloihin. Mutta ensimmäinen postaus on jo viikonlopuksi valmiina. Luvassa sovellettua fenkolisalaattia.

Ihana ilta, jonka päätteeksi kävelimme Nannan kanssa naama hangonkeksinä rautatieasemalle. Me olimme ne kaksi typerästi hymyilevää rouvaa tavallisena maanantai-iltana, jotka pystyivät lähinnä hokemaan: “Niin mahtavaa, ihan käsittämättömän hienoa, ihana tyyppi”. Sen syvällisempään analyysiin ei siinä liikutuksen tilassa pystynyt. Kiitos illan lämpimälle isännälle – tämä oli paras ruokaan liittyvä elämykseni ikinä.

 

facebook_finalRuokaelämyksiä ja makukokemuksia myös Facebookissa. Liity joukkoon!