Tietoa mainostajalle ›

Tagin arkisto: Perunasalaatti Resepti

Jäähyväiskirje vai lomaviesti – äidin perunasalaatti

Kun aloin kirjoittaa tätä joulun alla, en tiennyt, onko kyseessä jäähyväiskirje vai lomaviesti. Kuukausien kypsyttelyn ja tauon jälkeen alkaa tuntua, että paino on kuitenkin jälkimmäisellä. Mutta aika näyttää, päättyykö kaikki äidin perunasalaattiin.

Olisi helppo piiloutua vauvavuoden taakse ja sanoa, että blogille ei ole ollut aikaa. Se olisi kuitenkin vain osatotuus. Paremminkin kyseessä on melkein kuuden vuoden henkinen tilinpäätös, syksyn ja talven kestänyt pohdinta siitä, mitä bloggaaminen merkitsee ja antaa minulle. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon ja olen saamapuolella.

Blogin myötä olen tutkinut ruokaan liittyviä trendejä ja ilmiöitä paljon laajemmin kuin olisin muutoin kenties tehnyt. Kiinnostavaa niissä on se, että ne kertovat yhteiskunnasta laajemminkin. Muutokset suomalaisessa ruokakulttuurissa ja -maailmassa ovat olleet nopeampia kuin useimmat meistä olisivat uskaltaneet ennustaa, meistä on tullut vaivihkaa ruokakansaa.

Eettisemmin ja ekologisemmin syövää ruokakansaa, joka haluaa syödä lähiruokaa, suosii sesonkeja ja satsaa laadukkaampiin raaka-aineisiin. Vielä jokunen vuosi se oli pienen piirin hifistelyä, nyt niin suosittua, että kaikki nämä ilmiöt näkyvät jokseenkin jokaisessa suomalaisessa marketissa. Satokausikalenterin kaltaiset hankkeet ovat lisänneet aiemmin vähämenekkisten sesonkikasvisten kuten kurpitsan myyntiä draamaattisesti. Keskon Ruokailmiöt -tutkimuksen mukaan 46 % aikoo ostaa enemmän pientuottajien ruokaa vuonna 2017. Vuonna 2016 pankin räjäyttivät kasvipohjaiset lihankorvikkeet, ehkäpä menestynein start up hiersi kauraa nyhtökauraksi ja vahvimmin kasvava ruokatrendi oli osapäivävegaanius. Viisi vuotta sitten en olisi laittanut lanttiakaan vetoa, että kasvisruoka kääntyy massojen mielihaluksi.

Kuusi vuotta sitten Helsinki oli ihan kiinnostava ravintolakaupunki, nyt ravintolakartta on laadukkaampi, monipuolisempi ja kansainvälisempi, mutta samalla rennompi kuin koskaan aiemmin. Makuelämyksistä on tullut arkipäivää – ja tämä kaikki useamman vuoden kestäneessä taantumassa. Edellisen laman antia olivat halvan kaljan juottolat, parissakymmenessä vuodessa kaivauduimme sivistyksen pariin, sillä kuluva taantuma synnytti roskapankkien sijaan oman rahan bistroja ja liudan edullisemman pään autenttisia etnisiä. Kauppakeskuksissakaan ei riitä enää perusmättö, seuraavaksi ennustan, että yhä useampi lähiöravintola tekee kasvojen kohotuksen ruokapuolella. Orastava nousukausi todennäköisesti kasvattaa entisestään kulutusta kodin seinien ulkopuolella.

Samaan aikaan ruokamaailmaan on tullut myös vastenmielisiä ilmiöitä, jotka ovat saaneet minut pohtimaan, haluanko olla mukana ruokkimassa niitä. Kun ruoasta tulee liian suuri osa elämää, lipsahdetaan epäterveen puolelle. Täydellisen terveellisen ruokavalion rakentaminen, täyskiellot, oman elämän hallinta ruoan kautta, mutta yhtä lailla jatkuva täydellisen aterian metsästys ovat enemmänkin indikaattoreita siitä, että ruoka on saanut liian hallitsevan roolin elämässä. Suorittamisen puolelle mennään välillä sekä täydellisen aterian että optimaalisen ruokavalion tavoittelemisessa, ruoasta ja sen terveysvaikutuksista on tullut klikkiotsikkokamaa. Hyväosaisen länsimaalaisen näkökulmasta kyseessä on kuitenkin ”vain” ruoka.

Myös blogimaailma on muuttunut ja samalla moni minulle rakkaista blogeista on hiljennyt. Vajaa vuosikymmen sitten hommaa leimasi yhteisöllisyys. Yhteisen pöydän ääressä istuttiin joko virtuaalisesti tai fyysisesti. Viime vuosina yleistynyt päivätyön tavoittelu on tuonut blogimaailmaan lieveilmiöitä, jotka ovat vieraannuttaneet minua bloggaamisesta. Kun harrastustoiminta ammattimaistuu, häviää hommasta pahimmillaan kokonaan roso ja blogin oma ääni. Kotikutoiset ruokapäiväkirjat ovat vuosien varrella keskimäärin muuttuneet huomiohakuisemmaksi ja päämäärätietoisemmaksi henkilöbrändin rakentamiseksi. Mietin välillä, olenko vain vanhoja haikaava jäänne maailmassa, jossa ruoan sijaan keskustellaan täydellisen Instagram-tilin rakentamisesta tai listasijoituksista, kommentoidaan innostumisen sijaan oman näkyvyyden maksimoimiseksi. Kuitenkin juuri aitoudessa on blogien voima.

Kaupallisuuden lisääntyminen on korostanut entisestään läpinäkyvyyden merkitystä. Myös lahjahevosta on syytä katsoa suuhun. Jos haluaa mediaksi median rinnalle, tarvitaan täydellistä avoimuutta esimerkiksi siitä, kuka lounaan on maksanut.  Blogimaailmassa nousevana teemana on, että tällä halutaan elää ja siksi asioita halutaan korvaus. Ja niin työstä kuuluukin, jos sellaista bloggaamisesta haluaa tehdä. Mutta enemmän soisi keskustelua siitä, mikä on bloggaajan arvokkain valuutta. Se on lukijoiden luottamus ja ylenpalttinen kaupallisuus on omiaan verottamaan sitä ihan kaikkien blogien osalta. Vastavoimia ovat aitous, avoimuus ja rehellisyys. Vaikuttimien täytyy olla täysin selviä.

Vielä ennen joulua olin alkamassa kypsyä päätökseen, että tämä on nyt tässä. Olin niin kyllästynyt ja negatiivinen, että en jaksanut edes adventtikalenterin neljättä luukkua tehdä. Ajattelin, että on parempi lopettaa, kun on vielä kivaa – vaikka en ollut ihan varma, oliko edes kivaa. Tässä kevään mittaan olen tajunnut, että tämä on naisen oma huone, johon vain minulla on avaimet. Ja voin tehdä juuri sellaisen kuin itse haluan, omilla ehdoillani.

Mitä kauemmin olen ollut kirjoittamatta, kuvaamatta ja lukematta, sitä enemmän pohdintoihin on alkanut sekoittua haikeutta. Mieleen nousee yhä enemmän ajatuksia siitä, mistä haluan vielä kirjoittaa. Tapasin blogin kautta saamiani ystäviä ja muistin taas, mikä tässä hommassa on parhaimmillaan parasta. Jakaminen ja innostuminen. Sanomisen tarve ja kuvaamisen halu. Vähitellen ne alkavat taas nostaa päätään ja teen ehkä hitaan ja varovaisen paluun tauolta. Blogissa ja ruoanlaitossa olen palaamassa perusasioiden äärelle, yksinkertaista ruokaa rakkaudesta lajiin. Sellaista kuin tämä äidin perunasalaatti, joka on säilynyt muuttumattomana vapusta toiseen lapsuuden juhlapöydästä omaan ruokapöytään.

Ennen joulua päätin karsia blogista kaiken, mihin liittyy deadlinejä, pakkoa tai velvoitteita kenellekään. Jatkan vain, jos halu kasvaa riittävän suureksi. Vieläkään en tiedä, kummalle puolelle vaaka alkaa kallistua, mutta tuntui hyvältä istua hetki tämän tekstin äärellä ja kirjoittaa. Niin hyvältä, että tätä kirjoittaessani poltin innostuksissani perunasalaatin perunat pohjaan. Ehkä se on merkki.

Kolmen sipulin perinteinen perunasalaatti

neljälle

noin 600 g kiinteitä perunoita (paino kuorineen)
1 omena
reilu 5 cm purjon valkoista osaa
1 pieni sipuli
2-3 maustekurkkua

Kastike

3 reilua rkl majoneesia
3 reilua rkl ranskankermaa
1-2 rkl omenaviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
2-3 tl dijonsinappia
ripaus valkopippuria
ripaus suolaa
muutama ruokalusikallinen tuoretta ruohosipulia

1. Kuori perunat ja höyrytä tai keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä haaleiksi.

2. Hienonna sillä välin sipuli ja purjo. Leikkaa maustekurkut ja omena pienehköiksi kuutioiksi.

3. Leikkaa haaleat perunat kuutioiksi ja sekoita kaikki ainesosat kulhossa.

4. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja maista, että kastike on aavistuksen hapokas ja sinappinen. Koska itse salaatti on aika mietoa, kastikkeessa pitää olla paljaaltaan vähän tiukka maku, se tasoittuu, kun sekoitat sen salaatin joukkoon.

5. Sekoita kastike muiden ainesten joukkoon ja nosta perunasalaatti kylmään maustumaan mielellään useammaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

6. Koristele ennen tarjoilua silputulla ruohosipulilla (tai ruohosipulin kukilla).

Potut pottuina – perunasalaatti uusista perunoista

Salaatti uusista perunoista ja sherryvinaigrette
Vielä niitä saa hetken, nimittäin uusia perunoita, eikä kiintiöni ole vielä lähelläkään täynnä. Parhaita ne ovat toki sesongin alussa. Potut menee ihan pottuinakin, mutta vaihteeksi tein niistä fenkolilla ja sherryvinaigretilla ryyditettyä salaattia kalan kaveriksi.

perunasalaatti-ja-sherryvinaigrette2

Tämän perunasalaatin juju on mm. siinä käytetyssä fenkolin varressa, joka kypsennetään yhdessä perunoiden kanssa. Mukavan maun salaatti saa myös harvemmin käytettävästä sherryviinietikasta. Oman pulloni olen ostanut Stockalta, mutta jos et löydä sherryviinietikkaa, voit käyttää myös esim. omenaviini- tai valkoviinietikkaa.

Tämän kesän uusi löytöni on kirveli, jonka alunperin istutin etanoita karkottamaan. Tiedä sitten, onko ansio lähinnä kuivan kesän, mutta etanoita ei juurikaan ole tänä vuonna viljelyksilläni näkynyt. Koputan puuta, kesää on vielä jäljellä. Aiemmin en juurikaan ollut kirveliä käyttänyt, mutta se on ollut ihanan satoisa ja upotan sitä mielellään mm. munakkaisiin. Kesän mittaan olen tykästynyt sen makuun. Harmi, että sitä saa tuoreena kaupasta kovin harvoin. Jos sinulla ei ole käytössäsi kirveliä, laita muita yrttejä tukevammin.

Ohje on pääpiirteissaan Pariisin tuliaisena ostetusta kirjasta The French Brasserie Cookbookista. Pavlovin koiran tavoin tartuin kirjaan, koska se oli Heston Blumenthalin suosittelema. Jo ensivilkaisulta se vaikutti todella lupaavalta, hetken selailun jälkeen se oli pakko pakata mukaan. Heston oli oikeassa, ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja, josta tulen kokkaamaan vielä monet kerrat.

Ranskalainen keittiö on alkanut vallata tilaa italialaiselta keittotaidolta suosikeissani. Mielikuvani raskaista ja monimutkaisista ruokalajeista on ollut ihan väärä. Italialaisten tavoin ranskalaiset osaavat kyllä yksinkertaiset annokset, joissa sesongin parhaiden raaka-aineiden omat maut pääsevät esiin. Tämä perunasalaatti on oiva esimerkki siitä. Salaatti ja muutama savustettu tai grillattu ahven tai pala savustettua lohta, muuta ei tarvita.

Salaatti uusista perunoista ja sherryvinaigrette 

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-kolmelle

6-8 keskikokoista uutta perunaa
kourallinen tuoretta pinaattia
pari kourallista muita salaatteja (esim. vuonankaalia ja rucolaa)
1 kananmuna
1 pienehkö kesäsipuli tai 2 kevätsipulia varsineen
1 pienen fenkolin varret ja lehdet
5 oksaa tilliä
kourallinen tuoretta ruohosipulia
muutama oksa kirveliä
2-3 retiisiä
noin 1 rkl sherryviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria

Sherryvinaigrette

1 rkl sherryviinietikkaa (tai valkoviini- tai omenaviinietikkaa)
3 rkl oliiviöljyä
1 tl dijonsinappia

1. Laita perunat ja fenkolin varret suolalla maustettuun veteen ja keitä, kunnes perunat ovat kypsiä.

2. Keitä sillä välin kananmuna melko kovaksi (noin 7-8 minuuttia).

3. Revi salaattikulhoon salaatteja ja sekoita joukkoon ohueksi leikattu sipuli ja viipaloitu retiisi sekä puolet yrteistä.

4. Viipaloi jäähtyneet perunat ja fenkolin varsi. Laita ne kulhoon, mausta pienellä lorauksella sherryviinietikkaa sekä suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon loput yrteistä.

4. Nosta perunat ja fenkoli salaattipedille.

5. Laita vinaigretten ainekset kulhoon ja vatkaa, kunnes ne yhdistyvät tasaiseksi öljyksi.

6. Kaada vinaigrette salaatin päälle (osa kannattaa jättää pöydässä lisättäväksi) ja asettele vielä lopuksi koko komeuden päälle lohkoiksi leikattu kananmuna ja muutama oksa tilliä ja kirveliä.

Kokkaaksä koko ajan? – grillattu perunasalaatti

Kesäinen grillattu perunasalaatti
Kokkaaksä koko ajan? Jos uusien ihmisten kanssa tulee puhetta, että pitää ruokablogia, ensimmäinen kysymys lähes poikkeuksetta on: Miten sinä jaksat kokata koko ajan?

grillattu-perunasalaatti-suolaajahunajaa

Jokaisen on syötävä. Joka päivä. Jotain. Joten tuskinpa ruokabloggaajan kokkaaminen määrällisesti eroaa keskivertoihmisen kokkaamisesta. Ero tulee enemmän tuosta sanasta jaksaa. Minulle kokkaamisessa ei ole useimpina päivinä mitään jaksamista – arkisinkin mennään pääosin ilon kautta. Kun kuorii kiloa porkkanoita porkkana-vuohenjuustokeittoon pystyy parhaimmillaan tyhjentämään pään kaikesta ylimääräisestä ja joutuu pakosti pysähtymään hetkeksi. Perunankuorimisella tai varsinkaan muhkuraisilla maa-artisokilla ei kuitenkaan ole samanlaista mielenterveysvaikutusta. Porkkana on zenpyrkimyksiin sopivan simppeli juures, joka ei koettele ihmisten kärsivällisyyttä piilottelemalla multapaukkuja koloihinsa.

Ymmärrän toki, että arkiruoan laittaminen nälkäiselle lapsilaumalle voi välillä olla pelkkää perkelettä, mutta kahden aikuisen taloudessa verensokeri harvoin on niin alhaalla, että se veisi kokkaamisesta ilon tyystin pois. Niinpä meillä kokataan harva se päivä jotain, vaikka sitten jatkojalostetaan edellisen päivän tähteitä tai pyöräytetään nopea munakas tai salaatti.

Viime aikoina olen kuitenkin viettänyt harvinaisen vähän aikaa keittiössä. Olen hautautunut A4-pinojen alle arkisin, alkukesän ihana helle vei ruokahalun ja viikonloput ovat täyttyneet mukavista juhlahetkistä poissa kotoa. Ainakaan mitään uusia juttuja ei ole ehtinyt edes miettiä. Sääli, sesonkihan sen kun paranee viikko viikolta. Kaikki on nyt niin maukasta, että muutama hyvä raaka-aine lautasella riittää. Vaikka lomaan on vielä hetki aikaa, aion taas palata keittiöön ja nauttia todenteolla alkukesän sadosta. Omat viljelykset ovat vasta kasvuvaiheessa, mutta pihalta löytyy jo onneksi runsaasti yrttejä, eikä salaattia ole hetkeen tarvinnut kaupasta hakea.

Kesäinen perunasalaatti on raikkaampi versio klassisesta versiosta: Suolakurkku on vaihdettu kurkkuun ja majoneesi ranskankermaan tai kermaviiliin. Kolmen pääraaka-aineen superhelppo salaatti valmistuu nopeasti ja helposti, yrttejä ja mausteita muokkaamalla se taipuu yhtä lailla kalan kuin lihan seuraan. Kun tarjoan sitä kalan kanssa, laitan fenkolinsiemeniä, reilusti tilliä ja ruohosipulia, lihan kanssa vaihdan yrtit sopivaan yhdistelmään timjamia, oreganoa, lehtipersiljaa ja ruohosipulia. Fenkolinsiemenet voi lihan kanssa korvata Keski-Euroopassa suositulla perunasalaattimausteella eli kuminalla. Alkuperäinen resepti Food & wine -sivustolta.

Grillattu perunasalaatti

(tulostettava versio reseptistä)
neljälle

12 uuden sadon perunaa
1 pieni kurkku
1 pieni punasipuli
1/2 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
1/4 dl oliiviöljyä
1 tl dijonsinappia
3 rkl valkoviinietikkaa
hyppysellinen chilihiutaleita
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2-1 tl fenkolinsiemeniä tai kuminansiemeniä
tuoreita yrttejä (ruohosipulia ja oreganoa/lehtipersiljaa/timjamia tai tilliä ja ruohosipulia)
suolaa, mustapippuria

1. Pese perunat ja keitä ne melkein kypsiksi. Anna jäähtyä hetki ja halkaise perunat kahtia.

2. Siivuta kuorittu kurkku ja punasipuli. Punasipuli kannattaa leikata mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi.

3. Sekoita kastike, vatkaa kevyesti ranskankermaa, sekoita joukkoon sinappi, viinietikka ja murskattu valkosipuli. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta chilihiutaleilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon reilusti tuoreita yrttejä silputtuna. Jos tarjoat salaatin kalan kanssa, tilli ja ruohosipuli toimivat hyvin. Lihan kanssa esim. lehtipersilja, oregano ja ruohosipuli.

4. Grillaa perunat ja anna niiden jäähtyä hetki. Sekoita kaikki ainekset. Lisää kastiketta vähitellen, kunnes sitä on omaan makuusi sopivasti. Raikkaimmillaan salaatti on, kun käytät kastiketta suhteellisen säästeliäästi.

facebookissa-lätkä