Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Lohikeitto

Arjen hampaissa – perinteinen lohikeitto

Kun vähän hellittää, saa enemmän. Kun aloin suhtautua arkiruokaan rennommin ja laskin rimaa, meillä alettiin paradoksaalisesti syödä merkittävästi paremmin. Helppoa, maukasta ja monipuolista kotiruokaa yhdessä saman pöydän ääressä. Vasta lapsen myötä olen oppinut, millainen luottoruoka on kunnon lohikeitto. Se valmistuu puolessa tunnissa, riittää muutamaksi päiväksi ja maistuu kaikille. lohikeitto

Lapsuudenkodissamme ruokailu oli kohtuullisen säntillistä. Monipuolista, terveellistä ja itsetehtyä ruokaa, joka oli pöydässä ajallaan. Huomasin juoksevani samaa sapluunaa läpi, vaikka kuinka kuristi: Ruokaa pöytään viideksi. Haastavaksi sen teki viimeistään se, etten ole juuri koskaan viideltä kotona – tai varsinkaan puoli viideltä, että saisin ruoan pöytään viideksi.

Ruoka oli aina myöhässä, liian usein eineksiä. Välillä heittäydyin superkunnolliseksi, tein viikon ruokalistat, hankin tarvikkeet vain huomatakseni, että kunnianhimoinen suunnitelma pusertui arjen hampaisiin ja tarvikkeet jäivät lojumaan jääkaappiin, mikä vielä lisäsi ahdistusta. Arkikokkaaminen oli jatkuvaa kellon kanssa taistelua ja ainaista suorittamista. Kunnes tajusin hellittää hiukan.

Huomasin, että lapsemme on enemmän eteläeurooppalaista sorttia, ruoka ei ole minuutin päälle ja meillä kaikilla on kivempaa kuin istumme yhdessä pöytään vähän myöhemmin. Lapsi syö pienen välipalan, kun tulee päiväkodista ja ruoan laitan rauhassa noin kuudeksi. Kun laskin rimaa, taso nousi. Yhä useammin meillä istutaan pöytään kaikessa rauhassa kuuden aikoihin ja lautasella on itsetehtyä ruokaa. Helppoa ja nopeaa, kuten vaikkapa tämä lohikeitto, josta riittää helposti pariksi päiväksi, välillä lapselle jopa kolmanneksi.

Karjalanpiirakan kutsuminen goûteriksi olisi hienostelua, mutta periaate meidän ruokarytmissämme on Ranskasta lainattu. Goûter suomeksi sanoitettuna tarkoittaa: Lapselle kevyt välipala tulpaksi kiljuvan nälän eteen ja päivällinen myöhemmin koko perheen kesken.

Vähintään yhtä paljon kuin eteläeurooppalaisempi ruokarytmi vaikutti kuitenkin se, että riisuin pakon arkiruoanlaitosta. Tietenkin lapsen on pakko saada ruokaa joka ilta, mutta ajatuksen tasolla helpotti, kun pakkasin pakastimeen setin hätävaroja. Nyt takaraivossa ei paukuta enää pakko, jos laiskottaa tai tulee kiire, voimme aina kaivaa pakastimesta falafelit, kasviskeittoa tai kalapihvit.

Vanhemmuudessa tulee vähän huomaamatta toistettua lapsuudenkodin malleja ja ihanteita. Minäkin haluan siirtää eteenpäin hyvän ruoan arvostuksen, keittotaidon ja yhdessä syömisen ilon, mutta meille sopivaksi muokattuna. Kun laitamme ruoan vähän myöhemmin, saan välillä seuraa myös kaksivuotiaasta, joka omalla veitsellään pilkkoo apuna vaikkapa kesäkurpitsaa. Yhdessä vietetty aika ja ruoanlaiton ilo kantanevat elämässä pidemmälle kuin minuutilleen viideltä syöty päivällinen.

lohikeitto

Perinteinen lohikeitto

kahden päivän annos kolmelle

reilu pala purjon valkoista osaa tai sipuli
loraus öljyä
3-4 porkkanaa
1-1,2 l kalalientä (arjessa vedestä ja kuutiosta)
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 laakerinlehti
6 reilunkokoista perunaa
noin 600 g lohta
2 dl kuohukermaa 
(suolaa)
reilusti tuoretta tilliä

1. Leikkaa purjo tai silppua sipuli, kuori ja pilko porkkanat ja perunat krouveiksi suupaloiksi. Keitto on parhaimmillaan silloin kuin siinä on vähän purutuntumaa ja rakennetta.

2. Kuumenna öljy reilunkokoisessa kattilassa ja lisää purjo tai sipuli. Kuullota rauhassa purjoa tai sipulia, lisää porkkana ja pyörittele muutama minuutti öljyssä.

3. Lisää kalaliemi, laakerinlehti ja mustapippurit. Keitä viisi minuuttia.

4. Lisää kattilaan perunat ja keitä reilu 10 minuuttia. Poista sillä aikaa lohesta tarvittaessa nahka ja ruodot ja kuutioi se reiluiksi paloiksi. Kun et leikkaa lohta aivan pieniksi paloiksi, se säilyy mehevämpänä

5. Lisää kattilaan lohikuutiot ja kerma. Maista suola ja lisää tarvittaessa. Keitä viitisen minuuttia kunnes on lohi on juuri ja juuri kypsää ja perunat kypsiä.

6. Lohen kypsyessä silppua tilli ja lisää se lopuksi kattilaan.

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Öljyä koneeseen – harissalla maustettu lohikeitto

Ajoittain kuumana käyvässa rasvakeskustelussa on kai turha valaa öljyä laineille. Jo pelkästään mainitsemalla sanan kookosöljy laineet vain nousevat.

harissalla-maustettu-lohikeitto-suolaajahunajaa1

Pahamaineinen vanhan ajan munkkiöljy on pelkkää tyydyttynyttä rasvaa. Kun purkin kylkeen lyödään sanat neitsyt, luomu ja kylmäpuristettu, lisääntyy pehmeä rasva hiukan, mutta vain erittäin vähän. Edelleen kookosöljy – myös kylmäpuristettu neitsytkookosöljy – on kaikista rasvoista rasvakoostumuksensa osalta epäterveellisin.

Rasvakoostumus on toki vain yksi öljyn terveellisyyden mittareista, mutta sitä pidetään kuitenkin laajasti merkittävimpänä. Esimerkiksi Harvardin tutkijat ovat todenneet, että kookosöljy voi sisältämänsä lauriinin ansiosta olla vähemmän paha kuin tyyydyttyneen rasvanmäärän perusteella voisi kuvitella, mutta edelleen se on kuitenkin muita kasvirasvoja merkittävästi epäterveellisempi. Toisin kuin muut kasvirasvat se nostaa myös kokonaiskolesterolia eikä pelkästään hyvää kolesterolia.

Viimeaikaisessa keskustelussa ovat voimistuneet äänet, jotka leimaavat ravintotieteilijät ruokateollisuuden marioneteiksi ja omaa näkemystä tukemattomat tutkimukset maksetuiksi. Keskustelupalstoilla kiroilujen kohteena ovat ”kaikenmaailman pekkapuskat”, vaikka suomalainen ravitsemustiede ei ole rasvanäkemystensä kanssa yksin. Minua ihmetyttää, miksi öljyn kauniiseen pakettiin pyöräyttävien superfood-yritysten valikoima tutkimus on uskottavaa, mutta tieteellinen ravintotiede on kätyrien hommaa. Kummallekohan se leipä tulee suoraan oletetuista terveysvaikutuksista ja tuotteiden menekistä?

Tietenkään tiede ei ole erehtymätön eikä nykytieto lopullinen totuus. Voi olla, että jossain vaiheessa olemme eri mieltä rasvoista ja kookosrasvaakin on ehditty tutkia pidempään. Jos sukuperintönä on saanut kaikki edellytykset kerätä kuonaa suoniin, ei huvita alkaa oman elämänsä rottakokeeseen ja testata, mahtavatko nämä nykyravintotieteen haastajat mahdollisesti olla oikeassa. Olisiko jossain etelämeren pienellä saarella havaittu kookosöljyn terveysvaikutus sittenkin enemmän totta kuin kaikkialla muualla maailmassa toistaiseksi saadut tulokset – tämänhetkinen paras tieto?

Siksi meillä paistetaan rypsi- tai oliiviöljyllä, maustetaan salaatit oliiviöljyllä. Satunnaisesti käytän niiden lisäksi erilaisia pähkinä- tai avokadoöljyjä. Eikä lusikallinen kookosöljyäkään satunnaisesti haittaisi. Todella harvoin sitä tulee käytettyä, joskus jälkiruoissa. Ja kyllä meillä voilla leivotaan.

Tämän vuoden puolella olen tainnut ostaa yhden pienen purkin kuohukermaa (jos kummipojan synttärikakkua ei lasketa), pari purkkia kookosmaitoa ja joulusta saakka sama voipaketti on hitaasti huvennut jääkaapissa. Arkisin syön avokadokoukkuni takia useammin leivän päällä avokadoa kuin juustoa, mutta silloin kun syön juustoa, se on kunnollista, eikä kumimaisen teollista kevytjuustoa. Kerman sijaan jääkaapin ovessa on yrttirivistö, niiden lisäksi taion makua sitrushedelmistä, öljyistä ja maustepurkeista, ei kermapurkista. Osin kyse on myös vähän tiedostamattomasta kehityksestä, viimeiset vuodet olen ollut innostunut mm. Välimeren ympäristön keittiöistä, eikä niissä kermalla läträillä.

Täydellistä puritanismia kovan rasvan suhteen eivät edellytä myöskään ravitsemussuositukset, eivät kookosrasvankaan osalta. Itsekin olen enemmän isot linjat kunnossa -koulukuntaa – pääosin terveellisen puolella ja välillä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Mutta niiden geenien takia yritän pysytellä enimmäkseen siellä hyvien rasvojen puolella.

Jos jostain tässä lainehtivassa keskustelussa ollaan yhtä mieltä, se on rasvaisten kalojen terveellisyys. Harissalla maustetun lohisopan resepti siis kelvannee rasva-aallokon kaikilla rannoilla.

Sain tutustuttavaksi Sydänmerkin Sydänruokaa-keittokirjan. Mielikuvissani erittäin ummehtunut merkki on puhaltanut pölyt valistuksesta tekemällä kuvankauniin kirjan, jossa on toimivaa ja helppoa arkiruokaa. Vaikka moni kirjan resepteistä ei ihan suoraan sovellu meidän keittiöömme, koska en käytä korvikkeita enkä pakastevihanneksia, vaan oikeaa tavaraa, olen poiminut sieltä ideoita helppoon arkiruokaan.

Tämäkään resepti ei ole kirjasta, mutta kirjan kuva lohisopasta sai minut kerta toisensa jälkeen palaamaan reseptisivulle ja kehittämään tomaattisesta lohisopasta mausteisemman, välimerellisemmän version – mutta suomalaisilla potuilla. Reilusti mausteita ja makupohja fenkolista ja selleristä. Lupaan, et ajattele syöväsi terveysruokaa, vaikka keitto sitäkin on. Mutta ennenkaikkea se on maukasta noin puolessa tunnissa syntyvää helppoa arkiruokaa. Ja tulvillaan hyviä rasvoja – nykytutkimuksen mukaan niitä kaikkein parhaita.

Harissalla maustettu lohikeitto

viidelle-kuudelle

1 sipuli
1/2 fenkoli
1 varsisellerin varsi
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 rkl harissatahnaa
8 dl vettä
1 kalaliemifondi tai -kuutio
1 tlk säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
1 tl raastettua appelsiininkuorta
1 rkl tomaattipyreetä
4 porkkanaa
3 perunaa
pala palsternakkaa
noin 400 g lohta
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa varsisellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Viipaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori juurekset ja leikkaa ne reiluiksi suupaloiksi. Kuutioi lohi.

2. Kuumenna öljyä pannulla. Lisää sipuli, fenkoli, varsiselleri ja valkosipuli. Kuullottele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia.

3. Lisää harissatahna, vesi, kalaliemikuutio, appelsiininkuori, laakerinlehti, tomaattipyre ja säilötyt tomaatit. Keitä muutama minuutti.

4. Lisää juurekset, keitä noin 15 minuuttia.

5. Lisää lohikuutiot, keitä noin 5 minuuttia tai kunnes lohi on kypsää.

6. Mausta suolalla ja pippurilla.

*****

Coconut oil has become the hot potato of oils and fats. Health benefits and a nutritional value the marketers promise it to have, have not been proved widely by a scientific research. Nonetheless it has gained passionate defenders convinced that the current research will be proven wrong over time even though the evidence behind many claimed health benefits is rather thin. Either there is no proof found to back up those claims or studies around them are so scarce that their do not have significance yet. 

What is however well known is the fact that of all oils and fats coconut oil is the one containing most saturated fats – 92 %. Even butter contains only two thirds of that level. This fact is not changed even though words like virgin, cold-pressed or organic would be printed to the label.

In this slightly heated discussion around oils it might be useless to try to pour oil on troubled waters but there is one oil that all parties approve, the one contained by oily fishes. Such as salmon, the main ingredient of this Mediterranean fish soup combining flavour and non-argueable health benefits.

Sydänruokaa-kirja on saatu lehdistökappaleena.