Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Katukeittiö

Poiminnat vuoden kirjasadosta – lahja-ideoita erilaisille kotikokeille

Tämän vuoden kirjasatoa on kertynyt ruuhkaksi asti. Erityisesti joulumyyntiin uusia kirjoja on tullut niin paljon, että innokkainkaan harrastaja tuskin on pysynyt koko tarjonnan perässä. Tätä tosiasiaa uhmaten poimin tarjonnasta joukon omia suosikkejani erilaisille kokeille ja muutaman myös puutarhasta intoutuneille.

keittokirjasatoa

Hyvä keittokirja on paljon enemmän kuin kokoelma reseptejä. Pelkästään reseptejä etsivälle verkko tarjoaa loputtoman valikoiman. Parhaimmillaan kirja on paljon enemmän, sitä lukee kuin tarinaa. Kirjan äärellä haluan oivaltaa ja innostua – eikä välittömästi heräävä nälkä ole ainakaan huono merkki.

Kun pysähdyin vuoden tarjonnan äärelle, huomasin ilokseni yhden asian: Kotimainen keittokirjatarjonta ei enää häviä kuusi-nolla ulkomaisille vastineilleen. Toki englanniksi valikoima on huikean paljon suurempi, mutta kotimaisesta hyllystä löytyy roppakaupalla kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia kirjoja.

Moni erinomaisista kotimaisista uutuuksista jäi pois tästäkin pinosta, niitä on nimittäin hyllyllinen. Halusin kuitenkin esitellä erityyppisiä kirjoja lahja-ideoiksi erilaisille kotikokeille tai muuten ruoasta innostuneelle, ei siis vain kaltaiselleni hiukan hurahtaneelle. Joukossa myös muutama englanniksi. Linkit kirjojen yhteydessä mahdollisiin aiempiin ja kattavampiin kuvauksiin kirjoista.

lahjapaketti

Joulufiilistelyyn

Voiko joululahjaksi antaa joulukirjan, eikös sesonki tavallaan ole siinä vaiheessa ohi? Tämän voi. Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirja on minulle enemmän talvi- kuin joulukirja, vaikka moni sen herkuista meillä joulunpyhinä pöytään pääseekin. Laura Riihelän kauniit kuvat yhdistettynä voimaparin toimivaan reseptiikkaan takaavat aika lyömättömän lopputuloksen. Sitrushedelmiä olen tosin kuivatellut viikon verran kirjan ohjeen mukaan ja saanut aikaan lähinnä käymistuoksuja. Lupaan yrittää uudestaan, sain tekijöiltä ohjeistusta ja aloitan uuden yrityksen leikkaamalla ohuenohuita siivuja.

Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, Laura Riihelä: Hyvää Joulua

Matalan kynnyksen kirja kotikokeille

Useampikin muista yhteyksistä tuttu kasvo on kerännyt tänä vuonna omat luottoreseptinsä kansien väliin. Näiden ei-ruoan-ammattilaisten tekemien kirjojen hyvä puoli on se, että reseptiikka on yksinkertaista, eikä resepteissä kikkailla turhia. Sama pätee myös ilmiselvästi ruoalle sydämensä menettäneen Vappu Pimiän kirjaan.

Paljon kokkaavalle se ei tarjoa hirveästi uutta, mutta muiden kuin ahkeriempien ruokaharrastajien kotikeittiössä siitä on varmasti paljon iloa. Matalan kynnyksen keittokirja, jolla onnistuu helposti, koska perustaidoilla selviää kirjan jokaisesta annoksesta. Testaamissani ruoissa on ollut makua ja ne toimivat mutkattomasti myös arjessa.

Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja (Cozy Publishing)

Kotimaisia makuja suosivalle

Pitkään suunniteltu keittokirja, Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot, on tekijöidensä mukaan ikuisuusprojekti. Lopputuloksen kannalta se on saattanut olla eduksi. Ravintolan suosituimmat sapakset, kasvis-, liha- ja kalaruoat sekä liemien kaltaiset perusreseptit yksiin kansiin kokoava kirja on nimittäin huolellista työtä. Toimiva taitto, Riitta Souranderin kauniin pelkistetyt kuvat, mielenkiintoiset tekstit ja liuta hyödyllisiä vinkkejä siroteltuna reseptien joukkoon.

Lähiruoan ystävälle sopiva Juuren keittokirja vaatii kokkaajalta omistautumista ja vaivannäköä, mutta juuri siksi vähän vannoutuneempi ruokaharrastaja arvostaa sitä. Kirjasta löytyvät ravintola Juuren kymmenen vuoden mittaisen historian aikana syntyneet uudet klassikot ja se tarjoaa kotoisia makuja kekseliäästi. Juuren maksalaatikkoresepti on kiehtonut minua kirjan ilmestymisestä saakka – onko siitä yleensä ostoskärryyn poimimani klassikkolaatikon voittajaksi?

Björs, Ahokas, Nykänen, Koskelo, Wist – Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot (WSOY)

Aasia-faneille

Pidemmän kaavan mukaan kokataan myös Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Gaijin-ravintolan nimikkokeittokirjassa, mutta ilmansuunta kallistuu itään. Aasialaista keittiötä suosivalle ruokaharrastajalle tämä on nappivalinta. Joukossa on myös helpompia reseptejä, mutta omimmillaan kirja on sellaisen harrastajan keittiössä, joka on valmis käyttämään aikaa köökissä. Varsinkin jälkiruuissa komponenttien määärä huimaa heikompaa. Plussaa ohjeista Gaijinin hyviin drinkkeihin (katso vaikkapa Herushinki). Kurkista lahjansaajan keittiökaappiin – jos sieltä löytyy miriniä, misotahnaa, seesamiöljyä ja osterikastiketta on tämä todennäköisesti oikea kirja. Lue aiempi postaus kirjasta.

Tomi Björck & Matti Wikberg: Gaijin – modernia aasialaista (Readme.fi) 

Sokerileipurille

Elina Jyväksen alter egon Eleonoora von Smöörin Baking Instict on vähän vinksahtanut, yltäkylläinen ja sokeria tihkuva kirja makean ystävälle. Tarjolla vain makeaa, makeampaa tai makeinta. Ruokatoimittajan ammattitaidolla toteutetun kirjan resepteihin voi luottaa poikkeuksetta. Tarkasti konseptoitu kirja, joka rakentaa sivuillaan aatelisen yltäkylläisen maailman. Sopii leipureille, joille leivonnan ilo syntyy ennemminkin voin ja sokerin vatkaamisesta täydellisen kuohkeaksi, kuin autenttisen jalkapallon ja nappulakengän muotoilemisesta kakun pinnalle. Paljon ylistystä saanut kirja on kehunsa ansainnut, ehdottomasti vuoden kärkikaartia.

Elina Jyväs: Baking Instinct (Tammi)

Porkkanapenkin kuokkijalle ja kukkaloistoa vaalivalle

Jos katsoo puutarhaani, ei suositukseni puutarhurin raamatuksi ole kovin uskottava. Kirjan mukana ei tullut ahkeruutta, mutta jokseenkin kaikki muu Onnellisen puutarhurin vuosi -kirjasta löytyy. Sieltä olen kaivannut puutarhan leikkauskalenterin ja sen ohjeiden perusteella sommitellut samaan penkkiin sopivat lajikkeet.

Lähes samoilta tekijöiltä (voisiko muuten sopivampia nimiä puutarhakirjojen perusteella sattuakaan – Kasvi on toki omaa luokkaansa) ilmestynyt Onnellisen puutarhurin kesäkukat -kirja on auttanut puutarhan suunnittelussa, ehkä ensi vuonna tartun sitten myös toimeen.

Ensimmäinen sopii hyötyviljelijälle, jälkimmäinen kukkaloistoa halajavalle. Koulutettu multasormiystäväni totesi jokaisen puutarhurin tarvitsevan pari perusopusta inspiraatioksi ja opiksi. Nämä ovat oman kirjahyllyni tukipilarit.

Vireaho, Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi (WSOY)
Vireaho, Oksanen, Tammikari: Onnellisen puutarhurin kesäkukat (WSOY)

Kesänlapselle tai henkiselle hankolaiselle

Saattaa olla julmaa laittaa lahjansaaja kestämään talven pimeydessä Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku -kirjan sivuilta pursuavaa valoa, myös raaka-aineita pitää jaksaa odottaa alkukesään saakka. Yksi vuoden kekseliäimmistä keittokirjoista on kuitenkin oiva lahja paljon kokkaavalle kesänystävälle tai henkiselle hankolaiselle. Joukossa myös helppoja reseptejä, mutta pieni harrastuneisuus auttaa nauttimaan ruokatrendien etunenässä olevasta kirjasta enemmän.

Kira Åkerström-Kekkonen: Auringon maku (Readme)

Ravintolakulttuurista kiinnostuneelle tai nostalgikolle

Johanna Catani on koonnut suomalaisen ravintolahistorian kieltojen ja säännöstelyn ajasta viime vuosina tapahtuneeseen murrokseen yksien kansien väliin. Parissa vuosikymmenessä on päästy pitkälle siitä, kun alan voimanainen Ragni Rissanen osti Ranskasta torilta vuoden tarpeet timjamia ja kuivatti sen Rivolin keittiössä. Kotimaisen tuotannon suojeleminen piti rajat tiiviisti kiinni ja rajoitti raaka-aineiden saatavuutta. Kotimaassa kärsittiiin raaka-ainepulasta, ruotsinlaivoilla nautittiin herkuista, joista rajojen sisäpuolella saatiin EU-jäsenyyteen asti vain haaveilla. Muutamassa vuosikymmenessä rajat ovat avautuneet ulkomaiselle tuonnille ja ravintoloiden määrään on tullut yksi nolla lisää: lukumäärä on kasvanut 800 ravintolasta 8000:een.

Alkon monopoli ulottui vähittäiskaupan lisäksi myös tukkukauppaan. #viskistä ei olisi syntynyt gatea. Lähes kaikki oli nimittäin yksiselitteisesti kielletty ja alkoholitarkastajien valta voittamaton. Eikä nyt puhuta kieltolain ajoista vain 90-luvusta. Suomalaiselle ravintolakulttuurille on tapahtunut parissa vuosikymmenessä valtava harppaus vapauden suuntaan, vaikka se ei kieltojen ja rajoitusten maassa aina siltä tunnukaan.

Ajoittaisesta yksityiskohtiin juuttumisesta huolimatta kirja on kiinnostava katsaus viimeisten vuosikymmenien suomalaiseen ravintolakulttuuriin. Ravintolapäivien ja kunnianhimoisten ravintoloitsijoiden aikana on hyvä katsoa taaksepäin ja katsoa, miten tähän on tultu. 60-luvusta nykyaikaan kulkeva kirja on silmiä avaava aikamatka myös meille nuoremmille.

Johanna Catani: Syömään vai drinkille? Suomalaista ravintolakulttuuria (Otava)

Frankofiilille

Teoriassa tämä on keittokirja, mutta huvittelen lukemalla sitä kuin romaania. David Lebovitz kuvaa keveällä otteella pariisilaista elämänmenoa, pariisilaisten hiukan epäjohdonmukaista rakkautta ruokaan. En ole vielä ehtinyt kokkaamaan kirjasta reseptin reseptiä, mutta sen sijaan se viihdyttää minua iltalukemisena. Lebovitzin kirjojen myyntiä kiihdyttää suosittu blogi. Kirja on englanniksi.

David Lebovitz: My Paris Kitchen (Ten Speed Press)

Lautasen kasvisvallankumoukseen

Plenty more -kirjan sivuilla vallitsee kasvissyöjän paratiisi, mutta kirja koukuttaa myös lihansyöjän maukkailla ja omintakeisilla kasvisresepteillä. Tämän kirjan avulla lisää kasvisten osuutta ruokavaliosta niin herkullisesti, että lihaa ei huomaa edes kaivata lautaselle – tai ainakin sen annoskokoa voi pienentää. Kirjan isoin miinus on sen asteen ankea ulkonäkö.

Tällainen laiska reseptienlukija haluaa hurmioitua kuvista, mutta Plenty More ei tarjoa sitä oikotietä. Sen aarteet paljastuvat vasta tarkemmalla tutkimisella. Ennakkoluulottomat reseptit saavat minut antamaan anteeksi kuvien puutteen ja melko huonot kuvat – tosin aika pitkin hampain. Anna kylkeen pussi sumakkia, tämän kirjan resepteistä ei aina lähikaupan valikoimalla selviä.

Yotam Ottolenghi: Plenty More (Ebury Press)

Ronskin ruoan ystävälle

Hoikka ja siro nainen on synnyttänyt täydellisen mättökeittokirjan, jota syö myös silmillään. Ronskia ja helposti kokattavaa ruokaa. Ajassa kiinni olevan kirjan pihisti omaan keittiöönsä kirjahyllystäni lainaan samantien myös sisareni. Helposti lähestyttävä, tuhtia alusta alkaen valmistettua “pikaruokaa” tarjoileva kirja ilahduttaa taatusti montaa myös miespuolista kokkia tai aloittelevaa ruoanlaittajaa. Joulun alla ilmestynyt toinen painos todistaa, että kirja on löytänyt jo moneen kotiin.

Jenni Häyrinen: Katukeittiö – parempaa roskaruokaa (Readme)

Avuksi kohti täydellisen rapeakuorista leipää

Kaupungin parhaat leivät kauniissa kääreissä. Skandinaavisen eleettömään kirjaan on koottu mm. Patisserie Teemun ja Markuksen suosikkileivät ja ihanan voiset pullat. Hapanleipien leivonnan salat auki meille, joilla jauhopeukalo on vasta siirtymässä pois keskeltä kämmentä. Monipuolinen kattaus ilahduttaa kuitenkin varmasti myös perehtyneempää leivänleipojaa. Tämän vuoden kärkikolmikossa oleva kirja on varastanut sydämeni, se on kulunut ja tulee kulumaan käytössä.

Teemu Aura, Markus Hurskainen, Pia Sievinen, Anton Sucksdorff: Teemun ja Markuksen leipäkirja (Teos)

Mitä listastani puuttuu? Mitkä kirjat ovat innostaneet ja inspiroineet sinua tänä vuonna?

 

Osa kirjoista on saatu kustantajilta.

Terästettynä, kiitos – klubileipä chipotlemajoneesilla

Klassikko saa mukavan takapotkun, kun sitä terästää hiukan chilillä. Maailmassa ei liene kovin montaa ketjuhotellia, jonka listalla ei olisi tätä yli vuosisadan sinnitellyttä klubitalojen ikiklassikkoa. Mitäköhän Wallis Simpson olisi tykännyt lempileipänsä saamasta chipotle- ja korianteriterästyksestä?

klubileipä-chipotlella

Klubileipään löytyvät ainekset varmaan jokaisesta lähikaupasta. Kanaa, pekonia, salaattia ja tomaattia. Paljon muuta ei tarvita. Tutun kombon lisäksi siivutin leivän väliin myös avokadoa. Todellinen juju on kuitenkin Liemessä-blogin Jenni Häyrisen Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirjasta poimimani chipotlemajoneesi. Se antaa juuri sopivan takapotkun helposti hiukan pliisuksi jäävälle perinteiselle klubileivälle.

Majoneesi on aina herran haltuun, mutta ohjeessa voi oikaista myös käyttämällä valmismajoneesia pohjana ja sekoittamalla siihen chipotlea ja valkosipulia.

Jos päätät lähteä liikkeelle alusta, Jennin mukaan sauvasekoittimella tuopissa on aika varma metodi. Tositaiturit tietenkin tekevät majoneesinsa haarukalla. En ole yksi heistä. Totuuden nimissä meillä käytetään useimmiten majoneesina ihan surutta hyvää valmistavaraa.

Sauvasekoitin ja tuoppi kuvaa minusta hyvin Jennin uutta kirjaa. Siinä ei turhaan fiinistellä ja hifistellä, vaan kokataan mutkatonta ja maistuvaa ruokaa kunnon raaka-aineista. Oikaistaan silloin, kun se ei vaikuta makuun. Kirjan reseptit – joita on synti nimittää roskaruoaksi – klaaraa, vaikka ei olisi superharrastaja. Kirja löytää varmasti paikkansa tuhtia ruokaa arvostavissa kotikeittiöissä.

Jos olet viitseliäällä tuulella paahda valkosipulit kokonaisena uunissa. Se antaa pehmeämmän maun. Jennin resepti on nopeampi, mutta pannulla paistaminen tekee öljystä hiukan tunkkaisen makuista. Sen takia oheisessa reseptissä valkosipuli käy pannun kautta, mutta öljyn jätin toisella kokeilukerralla pannulle. Älä anna valkosipulin ruskistua, ettei siitä tule kitkerää. Majoneesissa on ihan tiukka potku, mutta leivän muut ainekset tasapainottavat kyllä tulisuutta.

Chipotle on varmasti monille uusi tuttavuus. Vasta viime aikoina olen bongannut tämän tulisen tuttavuuden itsekin kaupan hyllyltä. Se on savustettu ja kuivattu jalapenochili, jota myydään kuivattuna tai makean mausteisessa adobokastikkeessa. Itse olen onnistunut löytämään vain kastikkeessa myytävää tölkkitavaraa. Ehkä tarjonta on laajentumassa. Huomasin nimittäin, että suuri suomalaisetkin maustehyllyt vallannut valmistaja oli tuonut Ruotsissa valikoimiin mm. kuivatut chipotle moritat, anchot ja guajillot. Saman firman Suomen sivuilta en niitä vielä löytänyt.

Chipotle myydään harmittavan suuressa tölkissä, jossa loput ei kovin kauaa avaamisen jälkeen säily. Nannalta oppineena laitoin loput pienissä erissä pakkaseen. Vielä, kun muistaisi kaivaa nyssykät sieltä esille. Arkinen siskonmakkarasoppa sai ihan uuden potkun, kun silppusin kattilaan yhden chipotlen.

Klubileivät chipotlemajoneesilla

kahdelle

4 isoa siivua hyvää leipää
1 avokado
2 kypsää tomaattia
2 siivua pekonia
1 broilerin rintafilee
jääsalaattia tai muuta salaattia
tuoretta korianteria

Chipotlemajoneesi

1 keltuainen
2 chipotlechiliä
3-5 valkosipulin kynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1 rkl limen mehua
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Valmista ensin majoneesi. Kuori valkosipulin kynnet ja kuullota niitä öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet, kymmenisen minuuttia. Laita korkeaan kulhoon kuullotetut valkosipulin kynnet, chipotlechilit ja kananmunan keltuainen. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla.

2. Laita pekonit kylmälle pannulle, laita levy päälle ja paahda pekonit rapeaksi. Nosta ne talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

3. Paista kana kypsäksi paistinpannulla tai grillaa se.

4. Paahda leivät leivänpaahtimessa tai voilla sipaistuna pannulla. Levitä leiville chipotlemajoneesia, asettele muutama salaatinlehti toiselle leivälle, muussaa avokado toiselle leivälle. Nostele sisään vielä pekonit ja siivutettu kana, ripottele tuoretta korianteria ja kokoa leivät. Kiinnitä cocktailtikuilla ja leikkaa kahteen osaan.

********

I am just wondering if Wallis Simpson would mind that I gave a little kick to her specialty. Chipotle mayonnaise and coriander are my secret ingredients in the revised version of the clubhouse classic. Sorry Wallis, I know you have been praised for your club sandwich, but mine is a tough competition. 

facebookissa-lätkä

Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirja on saatu näytekappaleena.