Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Juuri Nyt

Pakko ei ole paras muusa – perunaletut ja puolukkagraavattu lohi

Pakko. Se on sana, joka ei ole koskaan kuulunut sanavarastooni joulun osalta. Ehkä siksi suhtaudun jouluun ilolla, siihen ei mielikuvissani yhdisty painetta tai stressiä.

perunaletut-ja-puolukkalohi

Sanon lonkalta olevani jouluihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alkaisin koristella taloa hyvissä ajoin tai että kotonamme leijailisi koko joulukuun huumaava leipomisen tuoksu. Kuistilla eivät kurkistele tontut vaan puen kodin jouluun varsin maltillisesti. Kynttilöitä, muutama joulukukka, vuosia palvellut tähtilamppu ikkunaan. Koen olevani jouluihminen, koska pidän joulusta ja sen odottamisesta. Siihen ei liity massiivisia valmisteluja, eikä varsinkaan pakkoa yhtään mihinkään.

Aika pitkään joulunaika oli minulle vuoden pisimpiä lomia. Pakkasin laukkuun lahjat ja seitsemät tanssikengät, matkasin valmiiseen pöytään ja nautin mahdollisuudesta tavata vanhoja ystäviä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungissa. Odotin vuosittaisia joulupäivän ja tapanin kokoontumisajoja tutussa baarissa vähintään yhtä paljon kuin aattoa. Joulu alkoi siitä, kun ajoin juna-asemalta kotiin tuttua rantatietä ja matkan varrella olevan asutun saaren rantakuusi välkkyi jouluvaloissa valkeuden keskellä. Sen enempää ei tarvittu joulumielen synnyttämiseen.

Matkustussuunta on kääntynyt, nykyään äiti matkaa etelään. Vaikka olemme siirtyneet meidän pöytäämme, edelleen joulusta puuttuu suorittaminen. Emme ole kovin puritaaneja. Kerran vuodessa syön mieluusti jouluruokia, mutta ne vaihtelevat jonkin verran vuosittain. Jokainen saa kertoa toiveensa joulupöytään. Äiti haluaa aina kinkkua, minä kaipaan lanttulaatikkoa, lanko perunalaatikkoa, sisko tähtipullia, mies pateeta ja kaikki rakastavat alkupalakaloja. Lista ei siis ole pitkä, ne sisältyvät menuun, muuten tarjottavat vaihtuvat sen mukaisesti, mitä minua milloinkin huvittaa kokeilla ja mitä sisko haluaa leipoa. Kukin tuo jotain pöytään, emännän vastuu ei ole kovin painava.

Reetta Meriläinen kehotti HS:ssä poistamaan sanavarastosta adjektiivin aito joulusta puhuttaessa. Suosittelen samaa. Olen viettänyt monenlaisia jouluja erilaisilla kokoonpanoilla. Jos jotain olen oppinut niin sen, että ei ole yhtä ainoaa aitoa joulua. Perinteistä on mukavaa pitää kiinni, mutta niissä ei ole mikään pakko roikkua. Omassa joulussani haluan pitää ne, joiden tuottama ilo ylittää niistä koituvan stressin.

Viime vuonna pöytään löysivät perunaletut. Ne ovat kätevä tapa hyödyntää aatosta ylijääneet keitetyt perunat joulupäivänä osana kalapöytää.Ennen joulua herkuttelimme perunaletut Juuren keittokirjasta poimitun puolukkagraavatun lohen kanssa. Kalan graavausohje on kirjan ohjetta topakampi suolan määrässä. Juuren ohjeen vastaisesti graavaan kalaa mieluummin kaksi vuorokautta ja ripottelen suolaa sekä nahka- että lihapuolelle.  Henri Alenin ohjeen mukaisesti käytän suolaa noin 5 % kalan painosta, graavaan kalaa kaksi vuorokautta ja ripottelen suolaa sekä nahka että lihapuolelle.

Perunaletut

noin 25-30 pientä suupalalettua

250 g puikulaperunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
1 dl täysmaitoa tai kermaa
2 kananmunaa
1/2 rkl perunajauhoja
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl pehmeää tai sulatettua voita
ripaus suolaa
ripaus muskottipähkinää

lisäksi voita paistamiseen

1. Keitä perunat ja painele ne siivilän läpi perunalumeksi.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

3. Vatkaa perunalumen joukkoon keltuaiset, voi ja maito. Sekoita joukkoon jauhot ja mausteet.

4. Nostele valkuaisvaahto varovaisesti taikinan joukkoon. Paista samantien voissa kullanruskeaksi molemmilta puolilta.

Graavilohi perusohje

1 kg kalaa
vajaa 50 g (vajaa 5 % kalanpainosta) merisuolaa
2 tl sokeria
nippu tuoretta tilliä

1. Ripottele kolmasosa suolasta nahkapuolelle ja loput tasaisesti lihapuolelle.

2. Ripottele sokeri ja levitä kerros tilliä krouveina paloina.

3. Nosta pussiin, aseta pussi lautaselle ja toinen lautanen painoksi. Anna suolaantua noin 2 vuorokautta. Kääntele muutamaan otteeseen graavaantumisen aikana.

4. Pyyhi ylimääräinen suola huolellisesti pois ja leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi.

Puolukkagraavattu lohi

kahdelle-kolmelle

noin 300 g lohta
vajaa 15 g merisuolaa
ripaus sokeria
noin 1 dl pakastepuolukoita survottuna

1. Graavaa kala graavilohen perusohjeen mukaisesti, mutta jätä pois tilli ja levitä sen sijaan kalan pinnalle survottuja puolukoita.

2. Pyyhi puolukat ja ylimääräinen suola huolellisesti kalan pinnalta.

3. Leikkaa kala ohuiksi siivuiksi.

*****

Over the years I have learned to abandon the idea of perfect Christmas and chosen to stick to those traditions that bring more joy than add stress. Even though I define myself as Christmas person, it does not refer to an impeccable performance or do not include fuzzing about each and every detail but it is more about enjoying the festive season and its spirit. 

Poiminnat vuoden kirjasadosta – lahja-ideoita erilaisille kotikokeille

Tämän vuoden kirjasatoa on kertynyt ruuhkaksi asti. Erityisesti joulumyyntiin uusia kirjoja on tullut niin paljon, että innokkainkaan harrastaja tuskin on pysynyt koko tarjonnan perässä. Tätä tosiasiaa uhmaten poimin tarjonnasta joukon omia suosikkejani erilaisille kokeille ja muutaman myös puutarhasta intoutuneille.

keittokirjasatoa

Hyvä keittokirja on paljon enemmän kuin kokoelma reseptejä. Pelkästään reseptejä etsivälle verkko tarjoaa loputtoman valikoiman. Parhaimmillaan kirja on paljon enemmän, sitä lukee kuin tarinaa. Kirjan äärellä haluan oivaltaa ja innostua – eikä välittömästi heräävä nälkä ole ainakaan huono merkki.

Kun pysähdyin vuoden tarjonnan äärelle, huomasin ilokseni yhden asian: Kotimainen keittokirjatarjonta ei enää häviä kuusi-nolla ulkomaisille vastineilleen. Toki englanniksi valikoima on huikean paljon suurempi, mutta kotimaisesta hyllystä löytyy roppakaupalla kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia kirjoja.

Moni erinomaisista kotimaisista uutuuksista jäi pois tästäkin pinosta, niitä on nimittäin hyllyllinen. Halusin kuitenkin esitellä erityyppisiä kirjoja lahja-ideoiksi erilaisille kotikokeille tai muuten ruoasta innostuneelle, ei siis vain kaltaiselleni hiukan hurahtaneelle. Joukossa myös muutama englanniksi. Linkit kirjojen yhteydessä mahdollisiin aiempiin ja kattavampiin kuvauksiin kirjoista.

lahjapaketti

Joulufiilistelyyn

Voiko joululahjaksi antaa joulukirjan, eikös sesonki tavallaan ole siinä vaiheessa ohi? Tämän voi. Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirja on minulle enemmän talvi- kuin joulukirja, vaikka moni sen herkuista meillä joulunpyhinä pöytään pääseekin. Laura Riihelän kauniit kuvat yhdistettynä voimaparin toimivaan reseptiikkaan takaavat aika lyömättömän lopputuloksen. Sitrushedelmiä olen tosin kuivatellut viikon verran kirjan ohjeen mukaan ja saanut aikaan lähinnä käymistuoksuja. Lupaan yrittää uudestaan, sain tekijöiltä ohjeistusta ja aloitan uuden yrityksen leikkaamalla ohuenohuita siivuja.

Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, Laura Riihelä: Hyvää Joulua

Matalan kynnyksen kirja kotikokeille

Useampikin muista yhteyksistä tuttu kasvo on kerännyt tänä vuonna omat luottoreseptinsä kansien väliin. Näiden ei-ruoan-ammattilaisten tekemien kirjojen hyvä puoli on se, että reseptiikka on yksinkertaista, eikä resepteissä kikkailla turhia. Sama pätee myös ilmiselvästi ruoalle sydämensä menettäneen Vappu Pimiän kirjaan.

Paljon kokkaavalle se ei tarjoa hirveästi uutta, mutta muiden kuin ahkeriempien ruokaharrastajien kotikeittiössä siitä on varmasti paljon iloa. Matalan kynnyksen keittokirja, jolla onnistuu helposti, koska perustaidoilla selviää kirjan jokaisesta annoksesta. Testaamissani ruoissa on ollut makua ja ne toimivat mutkattomasti myös arjessa.

Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja (Cozy Publishing)

Kotimaisia makuja suosivalle

Pitkään suunniteltu keittokirja, Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot, on tekijöidensä mukaan ikuisuusprojekti. Lopputuloksen kannalta se on saattanut olla eduksi. Ravintolan suosituimmat sapakset, kasvis-, liha- ja kalaruoat sekä liemien kaltaiset perusreseptit yksiin kansiin kokoava kirja on nimittäin huolellista työtä. Toimiva taitto, Riitta Souranderin kauniin pelkistetyt kuvat, mielenkiintoiset tekstit ja liuta hyödyllisiä vinkkejä siroteltuna reseptien joukkoon.

Lähiruoan ystävälle sopiva Juuren keittokirja vaatii kokkaajalta omistautumista ja vaivannäköä, mutta juuri siksi vähän vannoutuneempi ruokaharrastaja arvostaa sitä. Kirjasta löytyvät ravintola Juuren kymmenen vuoden mittaisen historian aikana syntyneet uudet klassikot ja se tarjoaa kotoisia makuja kekseliäästi. Juuren maksalaatikkoresepti on kiehtonut minua kirjan ilmestymisestä saakka – onko siitä yleensä ostoskärryyn poimimani klassikkolaatikon voittajaksi?

Björs, Ahokas, Nykänen, Koskelo, Wist – Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot (WSOY)

Aasia-faneille

Pidemmän kaavan mukaan kokataan myös Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Gaijin-ravintolan nimikkokeittokirjassa, mutta ilmansuunta kallistuu itään. Aasialaista keittiötä suosivalle ruokaharrastajalle tämä on nappivalinta. Joukossa on myös helpompia reseptejä, mutta omimmillaan kirja on sellaisen harrastajan keittiössä, joka on valmis käyttämään aikaa köökissä. Varsinkin jälkiruuissa komponenttien määärä huimaa heikompaa. Plussaa ohjeista Gaijinin hyviin drinkkeihin (katso vaikkapa Herushinki). Kurkista lahjansaajan keittiökaappiin – jos sieltä löytyy miriniä, misotahnaa, seesamiöljyä ja osterikastiketta on tämä todennäköisesti oikea kirja. Lue aiempi postaus kirjasta.

Tomi Björck & Matti Wikberg: Gaijin – modernia aasialaista (Readme.fi) 

Sokerileipurille

Elina Jyväksen alter egon Eleonoora von Smöörin Baking Instict on vähän vinksahtanut, yltäkylläinen ja sokeria tihkuva kirja makean ystävälle. Tarjolla vain makeaa, makeampaa tai makeinta. Ruokatoimittajan ammattitaidolla toteutetun kirjan resepteihin voi luottaa poikkeuksetta. Tarkasti konseptoitu kirja, joka rakentaa sivuillaan aatelisen yltäkylläisen maailman. Sopii leipureille, joille leivonnan ilo syntyy ennemminkin voin ja sokerin vatkaamisesta täydellisen kuohkeaksi, kuin autenttisen jalkapallon ja nappulakengän muotoilemisesta kakun pinnalle. Paljon ylistystä saanut kirja on kehunsa ansainnut, ehdottomasti vuoden kärkikaartia.

Elina Jyväs: Baking Instinct (Tammi)

Porkkanapenkin kuokkijalle ja kukkaloistoa vaalivalle

Jos katsoo puutarhaani, ei suositukseni puutarhurin raamatuksi ole kovin uskottava. Kirjan mukana ei tullut ahkeruutta, mutta jokseenkin kaikki muu Onnellisen puutarhurin vuosi -kirjasta löytyy. Sieltä olen kaivannut puutarhan leikkauskalenterin ja sen ohjeiden perusteella sommitellut samaan penkkiin sopivat lajikkeet.

Lähes samoilta tekijöiltä (voisiko muuten sopivampia nimiä puutarhakirjojen perusteella sattuakaan – Kasvi on toki omaa luokkaansa) ilmestynyt Onnellisen puutarhurin kesäkukat -kirja on auttanut puutarhan suunnittelussa, ehkä ensi vuonna tartun sitten myös toimeen.

Ensimmäinen sopii hyötyviljelijälle, jälkimmäinen kukkaloistoa halajavalle. Koulutettu multasormiystäväni totesi jokaisen puutarhurin tarvitsevan pari perusopusta inspiraatioksi ja opiksi. Nämä ovat oman kirjahyllyni tukipilarit.

Vireaho, Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi (WSOY)
Vireaho, Oksanen, Tammikari: Onnellisen puutarhurin kesäkukat (WSOY)

Kesänlapselle tai henkiselle hankolaiselle

Saattaa olla julmaa laittaa lahjansaaja kestämään talven pimeydessä Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku -kirjan sivuilta pursuavaa valoa, myös raaka-aineita pitää jaksaa odottaa alkukesään saakka. Yksi vuoden kekseliäimmistä keittokirjoista on kuitenkin oiva lahja paljon kokkaavalle kesänystävälle tai henkiselle hankolaiselle. Joukossa myös helppoja reseptejä, mutta pieni harrastuneisuus auttaa nauttimaan ruokatrendien etunenässä olevasta kirjasta enemmän.

Kira Åkerström-Kekkonen: Auringon maku (Readme)

Ravintolakulttuurista kiinnostuneelle tai nostalgikolle

Johanna Catani on koonnut suomalaisen ravintolahistorian kieltojen ja säännöstelyn ajasta viime vuosina tapahtuneeseen murrokseen yksien kansien väliin. Parissa vuosikymmenessä on päästy pitkälle siitä, kun alan voimanainen Ragni Rissanen osti Ranskasta torilta vuoden tarpeet timjamia ja kuivatti sen Rivolin keittiössä. Kotimaisen tuotannon suojeleminen piti rajat tiiviisti kiinni ja rajoitti raaka-aineiden saatavuutta. Kotimaassa kärsittiiin raaka-ainepulasta, ruotsinlaivoilla nautittiin herkuista, joista rajojen sisäpuolella saatiin EU-jäsenyyteen asti vain haaveilla. Muutamassa vuosikymmenessä rajat ovat avautuneet ulkomaiselle tuonnille ja ravintoloiden määrään on tullut yksi nolla lisää: lukumäärä on kasvanut 800 ravintolasta 8000:een.

Alkon monopoli ulottui vähittäiskaupan lisäksi myös tukkukauppaan. #viskistä ei olisi syntynyt gatea. Lähes kaikki oli nimittäin yksiselitteisesti kielletty ja alkoholitarkastajien valta voittamaton. Eikä nyt puhuta kieltolain ajoista vain 90-luvusta. Suomalaiselle ravintolakulttuurille on tapahtunut parissa vuosikymmenessä valtava harppaus vapauden suuntaan, vaikka se ei kieltojen ja rajoitusten maassa aina siltä tunnukaan.

Ajoittaisesta yksityiskohtiin juuttumisesta huolimatta kirja on kiinnostava katsaus viimeisten vuosikymmenien suomalaiseen ravintolakulttuuriin. Ravintolapäivien ja kunnianhimoisten ravintoloitsijoiden aikana on hyvä katsoa taaksepäin ja katsoa, miten tähän on tultu. 60-luvusta nykyaikaan kulkeva kirja on silmiä avaava aikamatka myös meille nuoremmille.

Johanna Catani: Syömään vai drinkille? Suomalaista ravintolakulttuuria (Otava)

Frankofiilille

Teoriassa tämä on keittokirja, mutta huvittelen lukemalla sitä kuin romaania. David Lebovitz kuvaa keveällä otteella pariisilaista elämänmenoa, pariisilaisten hiukan epäjohdonmukaista rakkautta ruokaan. En ole vielä ehtinyt kokkaamaan kirjasta reseptin reseptiä, mutta sen sijaan se viihdyttää minua iltalukemisena. Lebovitzin kirjojen myyntiä kiihdyttää suosittu blogi. Kirja on englanniksi.

David Lebovitz: My Paris Kitchen (Ten Speed Press)

Lautasen kasvisvallankumoukseen

Plenty more -kirjan sivuilla vallitsee kasvissyöjän paratiisi, mutta kirja koukuttaa myös lihansyöjän maukkailla ja omintakeisilla kasvisresepteillä. Tämän kirjan avulla lisää kasvisten osuutta ruokavaliosta niin herkullisesti, että lihaa ei huomaa edes kaivata lautaselle – tai ainakin sen annoskokoa voi pienentää. Kirjan isoin miinus on sen asteen ankea ulkonäkö.

Tällainen laiska reseptienlukija haluaa hurmioitua kuvista, mutta Plenty More ei tarjoa sitä oikotietä. Sen aarteet paljastuvat vasta tarkemmalla tutkimisella. Ennakkoluulottomat reseptit saavat minut antamaan anteeksi kuvien puutteen ja melko huonot kuvat – tosin aika pitkin hampain. Anna kylkeen pussi sumakkia, tämän kirjan resepteistä ei aina lähikaupan valikoimalla selviä.

Yotam Ottolenghi: Plenty More (Ebury Press)

Ronskin ruoan ystävälle

Hoikka ja siro nainen on synnyttänyt täydellisen mättökeittokirjan, jota syö myös silmillään. Ronskia ja helposti kokattavaa ruokaa. Ajassa kiinni olevan kirjan pihisti omaan keittiöönsä kirjahyllystäni lainaan samantien myös sisareni. Helposti lähestyttävä, tuhtia alusta alkaen valmistettua “pikaruokaa” tarjoileva kirja ilahduttaa taatusti montaa myös miespuolista kokkia tai aloittelevaa ruoanlaittajaa. Joulun alla ilmestynyt toinen painos todistaa, että kirja on löytänyt jo moneen kotiin.

Jenni Häyrinen: Katukeittiö – parempaa roskaruokaa (Readme)

Avuksi kohti täydellisen rapeakuorista leipää

Kaupungin parhaat leivät kauniissa kääreissä. Skandinaavisen eleettömään kirjaan on koottu mm. Patisserie Teemun ja Markuksen suosikkileivät ja ihanan voiset pullat. Hapanleipien leivonnan salat auki meille, joilla jauhopeukalo on vasta siirtymässä pois keskeltä kämmentä. Monipuolinen kattaus ilahduttaa kuitenkin varmasti myös perehtyneempää leivänleipojaa. Tämän vuoden kärkikolmikossa oleva kirja on varastanut sydämeni, se on kulunut ja tulee kulumaan käytössä.

Teemu Aura, Markus Hurskainen, Pia Sievinen, Anton Sucksdorff: Teemun ja Markuksen leipäkirja (Teos)

Mitä listastani puuttuu? Mitkä kirjat ovat innostaneet ja inspiroineet sinua tänä vuonna?

 

Osa kirjoista on saatu kustantajilta.