Tietoa mainostajalle ›

Tagin arkisto: Hyvä Arkiruoka

Öljyä koneeseen – harissalla maustettu lohikeitto

Ajoittain kuumana käyvässa rasvakeskustelussa on kai turha valaa öljyä laineille. Jo pelkästään mainitsemalla sanan kookosöljy laineet vain nousevat.

harissalla-maustettu-lohikeitto-suolaajahunajaa1

Pahamaineinen vanhan ajan munkkiöljy on pelkkää tyydyttynyttä rasvaa. Kun purkin kylkeen lyödään sanat neitsyt, luomu ja kylmäpuristettu, lisääntyy pehmeä rasva hiukan, mutta vain erittäin vähän. Edelleen kookosöljy – myös kylmäpuristettu neitsytkookosöljy – on kaikista rasvoista rasvakoostumuksensa osalta epäterveellisin.

Rasvakoostumus on toki vain yksi öljyn terveellisyyden mittareista, mutta sitä pidetään kuitenkin laajasti merkittävimpänä. Esimerkiksi Harvardin tutkijat ovat todenneet, että kookosöljy voi sisältämänsä lauriinin ansiosta olla vähemmän paha kuin tyyydyttyneen rasvanmäärän perusteella voisi kuvitella, mutta edelleen se on kuitenkin muita kasvirasvoja merkittävästi epäterveellisempi. Toisin kuin muut kasvirasvat se nostaa myös kokonaiskolesterolia eikä pelkästään hyvää kolesterolia.

Viimeaikaisessa keskustelussa ovat voimistuneet äänet, jotka leimaavat ravintotieteilijät ruokateollisuuden marioneteiksi ja omaa näkemystä tukemattomat tutkimukset maksetuiksi. Keskustelupalstoilla kiroilujen kohteena ovat ”kaikenmaailman pekkapuskat”, vaikka suomalainen ravitsemustiede ei ole rasvanäkemystensä kanssa yksin. Minua ihmetyttää, miksi öljyn kauniiseen pakettiin pyöräyttävien superfood-yritysten valikoima tutkimus on uskottavaa, mutta tieteellinen ravintotiede on kätyrien hommaa. Kummallekohan se leipä tulee suoraan oletetuista terveysvaikutuksista ja tuotteiden menekistä?

Tietenkään tiede ei ole erehtymätön eikä nykytieto lopullinen totuus. Voi olla, että jossain vaiheessa olemme eri mieltä rasvoista ja kookosrasvaakin on ehditty tutkia pidempään. Jos sukuperintönä on saanut kaikki edellytykset kerätä kuonaa suoniin, ei huvita alkaa oman elämänsä rottakokeeseen ja testata, mahtavatko nämä nykyravintotieteen haastajat mahdollisesti olla oikeassa. Olisiko jossain etelämeren pienellä saarella havaittu kookosöljyn terveysvaikutus sittenkin enemmän totta kuin kaikkialla muualla maailmassa toistaiseksi saadut tulokset – tämänhetkinen paras tieto?

Siksi meillä paistetaan rypsi- tai oliiviöljyllä, maustetaan salaatit oliiviöljyllä. Satunnaisesti käytän niiden lisäksi erilaisia pähkinä- tai avokadoöljyjä. Eikä lusikallinen kookosöljyäkään satunnaisesti haittaisi. Todella harvoin sitä tulee käytettyä, joskus jälkiruoissa. Ja kyllä meillä voilla leivotaan.

Tämän vuoden puolella olen tainnut ostaa yhden pienen purkin kuohukermaa (jos kummipojan synttärikakkua ei lasketa), pari purkkia kookosmaitoa ja joulusta saakka sama voipaketti on hitaasti huvennut jääkaapissa. Arkisin syön avokadokoukkuni takia useammin leivän päällä avokadoa kuin juustoa, mutta silloin kun syön juustoa, se on kunnollista, eikä kumimaisen teollista kevytjuustoa. Kerman sijaan jääkaapin ovessa on yrttirivistö, niiden lisäksi taion makua sitrushedelmistä, öljyistä ja maustepurkeista, ei kermapurkista. Osin kyse on myös vähän tiedostamattomasta kehityksestä, viimeiset vuodet olen ollut innostunut mm. Välimeren ympäristön keittiöistä, eikä niissä kermalla läträillä.

Täydellistä puritanismia kovan rasvan suhteen eivät edellytä myöskään ravitsemussuositukset, eivät kookosrasvankaan osalta. Itsekin olen enemmän isot linjat kunnossa -koulukuntaa – pääosin terveellisen puolella ja välillä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Mutta niiden geenien takia yritän pysytellä enimmäkseen siellä hyvien rasvojen puolella.

Jos jostain tässä lainehtivassa keskustelussa ollaan yhtä mieltä, se on rasvaisten kalojen terveellisyys. Harissalla maustetun lohisopan resepti siis kelvannee rasva-aallokon kaikilla rannoilla.

Sain tutustuttavaksi Sydänmerkin Sydänruokaa-keittokirjan. Mielikuvissani erittäin ummehtunut merkki on puhaltanut pölyt valistuksesta tekemällä kuvankauniin kirjan, jossa on toimivaa ja helppoa arkiruokaa. Vaikka moni kirjan resepteistä ei ihan suoraan sovellu meidän keittiöömme, koska en käytä korvikkeita enkä pakastevihanneksia, vaan oikeaa tavaraa, olen poiminut sieltä ideoita helppoon arkiruokaan.

Tämäkään resepti ei ole kirjasta, mutta kirjan kuva lohisopasta sai minut kerta toisensa jälkeen palaamaan reseptisivulle ja kehittämään tomaattisesta lohisopasta mausteisemman, välimerellisemmän version – mutta suomalaisilla potuilla. Reilusti mausteita ja makupohja fenkolista ja selleristä. Lupaan, et ajattele syöväsi terveysruokaa, vaikka keitto sitäkin on. Mutta ennenkaikkea se on maukasta noin puolessa tunnissa syntyvää helppoa arkiruokaa. Ja tulvillaan hyviä rasvoja – nykytutkimuksen mukaan niitä kaikkein parhaita.

Harissalla maustettu lohikeitto

viidelle-kuudelle

1 sipuli
1/2 fenkoli
1 varsisellerin varsi
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 rkl harissatahnaa
8 dl vettä
1 kalaliemifondi tai -kuutio
1 tlk säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
1 tl raastettua appelsiininkuorta
1 rkl tomaattipyreetä
4 porkkanaa
3 perunaa
pala palsternakkaa
noin 400 g lohta
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa varsisellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Viipaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori juurekset ja leikkaa ne reiluiksi suupaloiksi. Kuutioi lohi.

2. Kuumenna öljyä pannulla. Lisää sipuli, fenkoli, varsiselleri ja valkosipuli. Kuullottele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia.

3. Lisää harissatahna, vesi, kalaliemikuutio, appelsiininkuori, laakerinlehti, tomaattipyre ja säilötyt tomaatit. Keitä muutama minuutti.

4. Lisää juurekset, keitä noin 15 minuuttia.

5. Lisää lohikuutiot, keitä noin 5 minuuttia tai kunnes lohi on kypsää.

6. Mausta suolalla ja pippurilla.

*****

Coconut oil has become the hot potato of oils and fats. Health benefits and a nutritional value the marketers promise it to have, have not been proved widely by a scientific research. Nonetheless it has gained passionate defenders convinced that the current research will be proven wrong over time even though the evidence behind many claimed health benefits is rather thin. Either there is no proof found to back up those claims or studies around them are so scarce that their do not have significance yet. 

What is however well known is the fact that of all oils and fats coconut oil is the one containing most saturated fats – 92 %. Even butter contains only two thirds of that level. This fact is not changed even though words like virgin, cold-pressed or organic would be printed to the label.

In this slightly heated discussion around oils it might be useless to try to pour oil on troubled waters but there is one oil that all parties approve, the one contained by oily fishes. Such as salmon, the main ingredient of this Mediterranean fish soup combining flavour and non-argueable health benefits.

Sydänruokaa-kirja on saatu lehdistökappaleena.

Syyssato kattilaan – minestrone

Syysminestrone
Sesonkien parhaat maut ja raaka-aineiden hyödyntäminen viimeiseen palaan. Italialaisen keittiön kulmakivet näkyvät myös minestronessa, jonka Saku Tuominen nimeää pastan ja pizzan veroiseksi klassikoksi.

 

minestrone

Minestronen resepti vaihtelee paitsi kylittäin myös sesongittain. Syksyiseen soppaani poimin kaupasta läjän syyssuosikkejani kattilaan: Lehtikaalia, fenkolia ja vihreitä papuja. Reseptiä voi vaihdella loputtomasti, mutta makupohjaksi kannattaa kuullottaa soffrito sipulista, valkosipulista, porkkanasta ja selleristä. Tällä kertaa laitoin mukaan myös muutaman siivun pekonia, mutta usein soppa keitetään meillä kasvisversiona. Syksy saa kaipaamaan tymäkkää tomaattipohjaa, alkukesän versioista suosikkini on laitakokin kirkaspohjainen minestrone, jossa kattilaan laitetaan mm. uusia perunoita ja herneitä.

Tämä keitto pohjautuu pitkälti Saku Tuomisen Basta!-kirjan tomaattiseen minestronekeittoon, mutta mopo lähti komeasti käsistä. Seurauksena oli valtava kattilallinen syyssatoa kattilassa. Sitä taidetaan tyhjentää meillä monta päivää. Helppoa ja halpaa arkiruokaa, joka onneksi vain paranee seuraavana päivänä.

Tomaattinen syysminestrone

kuudelle-kahdeksalle

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1/2 fenkoli
3 porkkanaa
2 vartta lehtisellerin vartta
3 siivua pekonia
2 tlk tomaatteja
noin 1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
100 g vihreitä papuja
3-4 lehteä lehtikaalia
1/2 tlk cannelinipapuja
80-100 g pastaa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita yrttejä esim. basilikaa ja lehtipersiljaa

1. Kuutioi sipuli, pekoni, valkosipuli, porkkana, lehtiselleri ja fenkoli.

2. Kuumenna öljy kattilassa, ruskista ensin pekoni kevyesti. Lisää kuutioidut kasvikset ja kuullota niitä.

3. Lisää kattilaan tomaatit, kasvisliemikuutio ja reilu puolet vedestä. Hauduttele noin 45 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa.

4. Lisää vihreät pavut ja pasta. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä viitisen minuuttia, lisää lehtikaali, keitä muutama minuutti. Lisää vettä tarvittaessa.

5. Lisää tölkkipävut, kun pasta on melkein kypsää, kuumenna keitto vielä kertaalleen. Mausta lopuksi tuoreilla yrteillä. Tarjoa oliiviöljyn ja hyvän leivän kera.

Lehtikaalicarbonara

Lehtikaalicarbonara

lehtikaalicarbonara

Viimeaikoina on ollut havaittavissa kaalien esiinmarssi. Alkukesästä iloittiin varhaiskaalista ja nyt syksyllä tapetilla ovat olleet erityisesti vanha tuttu ruusukaali ja viime syksynä trendiherkuksi noussut lehtikaali. Lehtikaali säilyttää kypsennettäessä syvänvihreän värinsä ja kun sen kypsentää vain pikaisesti, myös rakenne säilyy mukavan napakkana. Maku on näin kaalinystävän näkökulmasta mukavan kaalimainen.

Lehtikaalin kuten muidenkin kaalien kanssa voi aina huoletta parittaa pekonin. Sen vuoksi tuunasin perinteisestä carbonarasta lehtikaaliversion. Tuhtia ja hyvää syysruokaa. Sesonkia on vielä toivottavasti pitkään jäljellä. Lehtikaali nimittäin tykkää kylmästä sekä jääkaapissa että kasvimaalla: satoa saadaan ensimmäisiin pakkasiin saakka ja maku vain syvenee syksyn mittaan.

Lehtikaalicarbonara

kahdelle

4 siivua pekonia
1 valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
4 lehteä lehtikaalia
öljyä
1 kananmuna
50 g parmesania (tai puolet pecorinoa)
mustapippuria
(suolaa)

noin 200 g spagettia

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, laita kattilaan reilusti suolaa.

2. Leikkaa pekoni paloiksi ja silppua sipuli. Leikkaa lehtikaalista paksuin osa lehtiruodista pois, huuhtele ja kuivaa kaalit. Suikaloi kaali. Vatkaa kananmunan rakenne rikki kevyesti ja sekoita sen joukkoon raastettu parmesan ja pecorino.

3. Kun vesi kiehuu, laita pasta kattilaan ja kuumenna toisella pannulla tilkka öljyä ja kuullota siinä kahtia leikattua valkosipulin kynttä niin, että öljy saa hiukan makua. Ota valkosipulin kynsi pois pannulta.

4. Ruskista pekonit kevyesti, lisää pannulle sipulit ja kuullota niitä hetki. Lisää lehtikaali ja kuullota, kunnes sen rakenne hiukan pehmenee.

5. Kun pasta on kypsää, ota vähän keitinvettä talteen ja kaada pasta sen jälkeen lävikköön. Kun olet valuttanut pastan, kaada se takaisin kattilaan ja ja sekoita joukkoon kananmuna-parmesanseos. Lisää tarvittaessa mukaan hiukan pastan keitinvettä. Kaada pasta pannulle pekoni-sipuli-kaaliseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Rouhi sekaan reippaasti mustapippuria ja lisää tarvittaessa suolaa.