Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Helppo Jälkiruoka

Haagan hätävara

Tuunattu pappilan hätävara
Marjastus on minusta äärimmäisen rentouttavaa. Ja myös oikein palkitsevaa: Tässä tuhotaan viime kesän kyykistelyn satoa – yhdistettynä kuukauden teeman mukaisesti juustoon.

Yritän aina tällätä itseni laitakokin vanhempien Saarenperään mustikka- ja vadelmakauden aikana. Anoppiraukka joutuu raportoimaan säännöllisesti satokauden etenemisestä ja odotetun sadon suuruudesta. Homman hauskuus on säilynyt varmaan eritoten sen vuoksi, että pakastimemme on verrattain pieni, eikä mustikkamättäissä kyykistely mene ikinä urakoinnin puolella rajallisten säilytysmahdollisuuksien vuoksi.

Meillä on anopin kanssa erilainen taktiikka: Minä noukin marjat suoraan roskattomina, koska inhoan marjojen siivoamisvaihetta. Anoppi tyhjentää puskat tehokkaasti poimurilla ja siivoaa sinnikkäästi. Vuosien kokemuksella voin todeta, että minun tavallani pienikin pakastin jää puolityhjäksi, mutta vastapainoksi olen tyhjentänyt pääni kaikesta turhasta. Minun versioni on siis slow-marjastusta. Anopin taktiikka taas varmistaa, että mustikoita riittää näin pitkälle kevääseen.

Sain idean tähän jälkiruokaan Campasimpukan sööteistä mansikkakupeista. Hätävaran hengen mukaisesti halusin tyhjentää pakastinta ennen marjastussesongin alkua: Meillä lähdettiin liikkelle Saarenperän mustikoista ja lopputuloksena syntyi oma versioni pappilan hätävarasta.

Ja tämä on helpompaa kuin heinänteko: Kupin pohjalle ensin lemon curdia raikastamaan kokonaisuutta ja sitten vain kerroksittain kauramurua, mustikoita ja mascarponekermavaahtoa.

Pappilan hätävara

Mascarponevaahto

neljälle

2 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa kerma oikein löysäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi.

Kauramuru

(tätä tulee turhan paljon, mutta pienempää annosta on aika hankalaa tehdä)

25 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl kaurahiutaleita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria

1. Hiero kaikki ainekset kulhossa tahnamaiseksi taikinaksi.

2. Laita taikina jääkaappiin voin tunniksi.

3. Sirottele taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

4. Paista 175 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes muru on kauniin kullanruskeaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen annoksen kokoamista.

Ihan kuin Strömsössä

Omena-kaurakiusaus
Toimittajien suosikkikysymys viime aikoina Strömsö-kokki Michael Björklundille on tuntunut olevan, meneekö hänen kokatessaan aina kuin Strömsössä. Muusta en tiedä, mutta tämä hänen uudessa kirjassaan oleva omenapaistos on ainakin Strömsötä parhaimmillaan.

Tämä ohje julkaistiin muutama viikko sitten Me Naisissa, mutta on siis peräisin Michael Björklundin ja Kenneth Narsin syksyllä ilmestyneestä kirjasta Lähiruokaa. Tämän kokeilun perusteella kirja päätyy ainakin omaan kirjeeseeni joulupukille. Katsotaan, saako lapsenuskoni pukkiin vahvistusta aattoiltana eli onko hän kuullut vienon toiveeni.

Michael Björklund on puhunut jo pitkään puhtaiden, paikallisten raaka-aineiden ja sesonkien kunnioittamisen puolesta. Siksi juuri nyt on hyvä aika tehdä tätä omenaista herkkua: Suomalaisten omenien kausi on vielä käynnissä eli myöhäislajikkeet ovat kaupoissa.

Paistos on melko makea, eli ellet tee paistosta kovin kirpeistä omenoista, voit hyvin laittaa hiukan vähemmän sokeria. Tämä ohje on puolitettu alkuperäisestä ja edelleen aika reilu annos kahdelle.

Omena-kaurakiusaus
2 hengelle

3 omenaa
1/2 rkl kanelia
1/2 dl sokeria
75 g voita
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 dl siirappi

1. Kuori ja lohko omenat. Sekoita lohkoihin kaneli ja puolet sokerista.

2. Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauhe tasaiseksi tahnaksi.

3. Levitä reilu puolet taikinasta uunivuoan pohjalle. Lisää omenalohkot ja niiden päälle loput taikinasta nokareina. Valuta siirappi päälle.

4. Paista paistosta 175 asteessa reilu 20 minuuttia (näin ohjeen mukaan, omani oli uunissa melkein puoli tuntia), kunnes paistos on kullanruskea.

5. Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

Tuli ihan pannukakku – ricottapannukakut

Jos reseptin kehittäjän takia loppuu voi kaupoista, ei lopputuloksesta tule ainakaan mauton. Pannukakut paistoon siis ja katsotaan, onko voi oikotie onneen.

ricotta pannukakut

 

Ostin muutama viikko sitten ruotsalaisen julkkiskokki Leila Lindholmin uusimman, juuri suomeksi julkaistun kirjan Vielä yksi pala. Leila, Ruotsin vastine Nigella Lawsonille, on noussut kotimaassaan sellaiseksi ilmiöksi, että Aftonbladetin mukaan hän on aiheuttanut akuutin voipulan naapurimaan maitohyllyille.  Uutinen ylitti julkaisukynnyksen myös Guardianissa: Ruotsalaiset ovat hullaantuneet voihin niin, että kermaa joudutaan tuomaan Tanskasta, jotta hyllyille saadaan täytettä. Olipa uutisessa perää tai ei, puhtaan ruoan puolestapuhujia ei liene koskaan liikaa.

Kirjan reseptit eivät ensi selailulla vaikuta mullistavilta, mutta toisaalta yksinkertaiset perusohjeet toteutettuna hyvistä raaka-aineista ovat usein parhaita. Lisätäytettä jo ennestään täyteen keittokirjahyllyyni hankin kuitenkin kirjan kuvien vuoksi. Kun omassa valikoimassani on noin kaksi kuvakulmaa, en voi olla  ihastelematta värikylläisiä, houkuttelevia ja vaihtelevia kuvia. Pisteet kuvaajalle ja kuvausjärjestelijälle.

Ensimmäisenä otin kirjasta kokeiluun ricottapannukakut, joita Leila tosin kutsuu ohukaisiksi. Itse olen kuitenkin sen verran puritaani, ettei ohukaistaikinaan kuulu mielestäni leivinjauhe ja siksi nimeäisin nämä paksukaiset ennemminkin pannukakuiksi.

Ja kuten todettu, hyvä perusohje auttaa parhaaseen lopputulokseen. Niin tässäkin tapauksessa. Jos pidät amerikkalaisista pannukakuista, nämä ovat hyvä vaihtoehto. Kokeilin myös suomalaisemman version, jossa korvasin ricotan rahkalla. Se oli näistä kahdesta oma suosikkini. Samalla perusohjeella onnistuu myös erilaiset versiot, kun lisää marjat jo taikinan joukkoon. Taikinan valmistamisessa olennaista on lähinnä muistaa sekoittaa valkuaisvaahto mahdollisimman kevyellä kädellä taikinaan, jotta koko homma ei läsähdä alkuunsa.

Leilan ohukaisia tarjotaan meillä varmaan toisenkin kerran vaikkapa sunnuntaibrunssilla. Äidin perinteistä pannukakkua haastaja ei kuitenkaan vielä peitonnut. Mitä ohuempi taikina ja suuremmat ilmakuplat, sitä parempi.

Leilan ricottapannukakut

noin 20 pientä, paksua pannukakkua

3 kananmunaa
250 g ricottajuustoa
2 1/2 dl maitoa (Leila suosittelee täysmaitoa, itse käytin kevytmaitoa)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
voita paistamiseen

1. Erota keltuaiset valkuaisista.

2. Sekoita maito, keltuaiset ja ricotta.

3. Sekoita leivinjauhe ja suola vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti taikinan sekaan.

5. Paista keskilämpöisellä pannulla kullanruskeiksi.