Tietoa mainostajalle ›

Tagin arkisto: Helppo Arkiruoka

Vaihtelua lautaselle – Bataatticurry mifulla

Yhteistyössä Valio
Raejuustoa, oli ensimmäinen ajatukseni, kun avasin uuden Valio MiFU® -pakkauksen. Raejuustomainen uutuustuote onkin, mutta rakenteeltaan napakampi ja tarkoitettu kypsennettäväksi eli käytettäväksi lämpimissä ruuissa vaihteluna esimerkiksi punaiselle lihalle tai kanalle. Mieto ruokarae on parhaimmillaan ruoassa, jossa on reippaasti makua muuten. Siitä syntyy vaivatta vaikka arkinen vartin bataatticurry. 

bataatticurry-mifuJos pitäisi nimetä kesän ja syksyn kuumin puheenaihe ruokarintamalla, valinta olisi selvä: Kasvipohjaiset proteiinit. Niiden metsästyksestä tuli nyhtökauran pienten tuotantoerien takia kansanurheilua, sitten samaan kategoriaan tuli härkäpapupohjainen Härkis. Lihalle vaihtelua tarjoaa myös Valio uudella maitopohjaisella mifullaan. Se ei sovi vegaaniseen ruokavalioon, mutta maitoa käyttäville kasvissyöjille ja sekasyöjille se on yksi vaihtoehto lisää proteiininlähteeksi.

Kaupan keskusliikkeiden mukaan uutuudet eivät toistaiseksi ole vaikuttaneet lihankulutukseen suuressa mittakaavassa, mutta jos alun suosio kantaa, on oletettavaa, että yhä useampi kuluttaja vaihtaa lihan aikaisempaa useammin muihin vaihtoehtoihin. Tuotteille tavoitellaan asiakkaiksi nimittäin paitsi kasvissyöjiä myös laajemmin sekasyöjiä. Kasvissyöjien määrä ei ole tutkimusten mukaan valtavasti kasvanut, mutta sen sijaan yhä useampi lihansyöjä harkitsee kyselytutkimusten mukaan lihansyönnin vähentämistä tai on jo vähentänyt sitä. Päivän sana on fleksaaminen, ehdottomasta kieltäytymisestä on siirrytty joustavaan syömiseen. Vaihtoehto, joka sopii useammalle kuin täysi puhdasoppisuus.

Testasin ensimmäisen kerran mifua jo tuotekehitysvaiheessa. Silloin se maistui minusta lähinnä huonolta raejuustolta, vähän vetiseltä ja kumiselta. En tiedä, onko muutos tapahtunut päässäni vai tuotteessa, mutta matkalla tuotekehityksestä lanseeraukseen erityisesti paistettavuus ja purutuntuma ovat parantuneet. Murumainen rakenne on paistamisen jälkeen jossain raejuuston ja halloumin välissä.

Mifu on saanut lanseerauksen jälkeen osan takajaloilleen, koska se ei ole vegaaninen – mutta vegaanejakin on kansasta vain pieni murto-osa. Kriitikot ovat pohtineet, miksi korvata lihaa eläinperäisellä proteiinilla, juustolla kun yleensä on aika raskas ilmastovaikutus. Poikkeuksia ovat kuitenkin raejuustotyyppiset vähärasvaiset juustot kuten juuri mifu. Niissä maitoa käytetään suhteessa painoon monia muita juustoja merkittävästi vähemmän. Siksi mifunkin ilmastovaikutus on vaikkapa pahinta pahista naudanlihaa merkittävästi pienempi, mutta tietenkin kasvipohjaisia proteiininlähteitä suurempi. Ympäristönäkökulmasta se on jauhelihapakettia parempi vaihtoehto. Myöskin ravitsemusnäkökulmasta vähärasvainen, -suolainen ja runsasproteiininen ruokarae on kelpo vaihtoehto lihalle – käytännössä ravitsemusnäkökulmasta se vastaa raejuustoa.

Perheen pienin alkaa vähitellen siirtyä saman padan ääreen ja sen myötä kulinarismiini on tullut käytännöllisiä ulottuvuuksia. Mielensäpahoittajaa lainatakseni: ”Jokaisen juhlan jälkeen on tavallinen tiistai, ja silloinkin on syötävä”. Olen alkanut tajuta, että minun pitää taikoa tuolle lapselle kaksi kertaa päivässä ravitsevaa ruokaa. Hän ei ehkä voi elää pelkillä lohileivillä, kuten meillä mieheni kanssa on laiskoina aikoina tapana. Parhaimmillaan mifu onkin vaihtoehtona arkisessa jauheliha-broilerikierteessä pyöriville tai lisäproteiinin lähteenä maitotuotteita syöville kasvissyöjille. Monessa lapsiperheessä toinen keskustelua herättänyt asia eli mieto maku saattaa olla jopa etu. Ruokarakeen voi maustaa juuri haluamallaan tavalla, ja kannattaakin, perusmaultaan se on melko mauton.

valio-mifu

Mifu on periaatteessa kypsää, mutta se ei maistu hyvältä kylmänä ja on ensisijaisesti tarkoitettu ruoanvalmistukseen. Se kestää hauduttamista eikä sula muiden juustojen tavoin. Kokeilujen perusteella pidän ruokarakeesta enemmän paistettuna kuin sellaisenaan ruokaan lisättynä. Siihen saa paistettua hyvän paistopinnan, kun käyttää riittävän kuumaa pannua. Samalla osa nesteestä haihtuu.

Parhaimmillaan ruokarae on arkisessa nopeassa ruoanlaitossa. Bataatticurry on vartin näppärä arkiruoka, johon voi valita kasviksia laidasta laitaan. Esimerkiksi vihreät pavut sopisivat loistavasti, mutta valitsin tällä kertaa mieluummin kotimaisia napakoita parsakaalin kukintoja kuin kenialaisia papuja. Bataatin sijaan tai rinnalla voit käyttää myös porkkanaa. Käytätpä mitä kasviksia tahansa, huomioi niiden kypsymisaika ja muista jättää ne hiukan napakoiksi. Arkisin turvaudun currytahnan osalta purkkiin, mutta pari kaffirlimetin lehteä kaivan aina pakastimesta. Niistä tulee ruokaan huumava tuoksu. Bataatticurry ei ole kovin tulinen, vaan ennemminkin lapsiystävällinen. Jos haluat tulisempaa, lisää chiliä sietokykysi mukaan.

Lisätietoa MiFusta ja reseptejä löydät Valion sivuilta.

Bataatticurry MiFulla

kahdelle-kolmelle (jos haluat tehdä isomman annoksen, lisää vihannesten määrää ja lisää hiukan kasvislientä nesteeksi tarvittaessa)

2 salottisipulia tai 1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 rkl punaista currytahnaa
parin sentin pala inkivääriä
(1/2-1 punainen chili)
2 kaffirlimetin lehteä

1/2 bataatti (reilu 200 g)
noin 100 g parsakaalin kukintoja (tai vihreitä papuja)
400 g kookosmaitoa
1/2 pakettia Valio MiFU® Original -ruokaraetta
50 g tuoretta pinaattia

puoli ruukkua tuoretta korianteria
kourallinen cashewpähkinöitä
(suolaa)
öljyä paistamiseen

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli (ja chili, jos haluat ruokaan reippaammin tulisuutta). Raasta inkivääri. Kuori ja kuutioi bataatti, leikkaa parsakaalin kukinnot sopiviksi suupaloiksi. Rouhi cashewpähkinät ja hienonna korianteri.

2. Paahda ensin cashewpähkinärouhetta kuivalla pannulla, kunnes se saa hiukan väriä pintaan. Älä päästä palamaan. Ota pähkinärouhe pois pannulta ja nosta odottamaan.

3. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia.

4. Lisää pannulle currytahna, inkivääri (ja chili). Paista vielä hetki ja lisää sen jälkeen pannulle kuutioitu bataatti, pyöräytä kuutioita pannulla mausteissa ja kaada päälle kookosmaito ja lisää kaffirlimetin lehdet. Keitä keskilämmöllä noin kymmenisen minuuttia tai kunnes bataatit ovat melkein kypsiä.

5. Kuumenna sillä aikaa halutessasi toinen pannu ja paista mifurakeisiin hyvä paistopinta kuumalla pannulla. Mifussa on valmiiksi rypsiöljyä eli sitä ei paistamiseen välttämättä tarvita. Älä sekoittele koko ajan, vaan anna rakeeseen tulla pintaa. Voit myös laittaa ne paistamatta curryn joukkoon, mutta minusta paistaminen parantaa sekä niiden makua että napakoittaa rakennetta.

6. Kun bataatit ovat lähes kypsiä lisää pannulle parsakaalin kukinnot ja mifurakeet. Keitä muutama minuutti, lisää pannulle tuore pinaatti ja maista mausteet kastikkeesta. Mausta halutessasi suolalla. Sekoita joukkoon valtaosa pähkinärouheesta ja korianterista. Poista kaffirlimetin lehdet.

7. Tarjoa esimerkiksi riisin kanssa ja koristele annokset vielä pähkinärouheella ja korianterilla.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Valion kanssa.

Öljyä koneeseen – harissalla maustettu lohikeitto

Ajoittain kuumana käyvässa rasvakeskustelussa on kai turha valaa öljyä laineille. Jo pelkästään mainitsemalla sanan kookosöljy laineet vain nousevat.

harissalla-maustettu-lohikeitto-suolaajahunajaa1

Pahamaineinen vanhan ajan munkkiöljy on pelkkää tyydyttynyttä rasvaa. Kun purkin kylkeen lyödään sanat neitsyt, luomu ja kylmäpuristettu, lisääntyy pehmeä rasva hiukan, mutta vain erittäin vähän. Edelleen kookosöljy – myös kylmäpuristettu neitsytkookosöljy – on kaikista rasvoista rasvakoostumuksensa osalta epäterveellisin.

Rasvakoostumus on toki vain yksi öljyn terveellisyyden mittareista, mutta sitä pidetään kuitenkin laajasti merkittävimpänä. Esimerkiksi Harvardin tutkijat ovat todenneet, että kookosöljy voi sisältämänsä lauriinin ansiosta olla vähemmän paha kuin tyyydyttyneen rasvanmäärän perusteella voisi kuvitella, mutta edelleen se on kuitenkin muita kasvirasvoja merkittävästi epäterveellisempi. Toisin kuin muut kasvirasvat se nostaa myös kokonaiskolesterolia eikä pelkästään hyvää kolesterolia.

Viimeaikaisessa keskustelussa ovat voimistuneet äänet, jotka leimaavat ravintotieteilijät ruokateollisuuden marioneteiksi ja omaa näkemystä tukemattomat tutkimukset maksetuiksi. Keskustelupalstoilla kiroilujen kohteena ovat ”kaikenmaailman pekkapuskat”, vaikka suomalainen ravitsemustiede ei ole rasvanäkemystensä kanssa yksin. Minua ihmetyttää, miksi öljyn kauniiseen pakettiin pyöräyttävien superfood-yritysten valikoima tutkimus on uskottavaa, mutta tieteellinen ravintotiede on kätyrien hommaa. Kummallekohan se leipä tulee suoraan oletetuista terveysvaikutuksista ja tuotteiden menekistä?

Tietenkään tiede ei ole erehtymätön eikä nykytieto lopullinen totuus. Voi olla, että jossain vaiheessa olemme eri mieltä rasvoista ja kookosrasvaakin on ehditty tutkia pidempään. Jos sukuperintönä on saanut kaikki edellytykset kerätä kuonaa suoniin, ei huvita alkaa oman elämänsä rottakokeeseen ja testata, mahtavatko nämä nykyravintotieteen haastajat mahdollisesti olla oikeassa. Olisiko jossain etelämeren pienellä saarella havaittu kookosöljyn terveysvaikutus sittenkin enemmän totta kuin kaikkialla muualla maailmassa toistaiseksi saadut tulokset – tämänhetkinen paras tieto?

Siksi meillä paistetaan rypsi- tai oliiviöljyllä, maustetaan salaatit oliiviöljyllä. Satunnaisesti käytän niiden lisäksi erilaisia pähkinä- tai avokadoöljyjä. Eikä lusikallinen kookosöljyäkään satunnaisesti haittaisi. Todella harvoin sitä tulee käytettyä, joskus jälkiruoissa. Ja kyllä meillä voilla leivotaan.

Tämän vuoden puolella olen tainnut ostaa yhden pienen purkin kuohukermaa (jos kummipojan synttärikakkua ei lasketa), pari purkkia kookosmaitoa ja joulusta saakka sama voipaketti on hitaasti huvennut jääkaapissa. Arkisin syön avokadokoukkuni takia useammin leivän päällä avokadoa kuin juustoa, mutta silloin kun syön juustoa, se on kunnollista, eikä kumimaisen teollista kevytjuustoa. Kerman sijaan jääkaapin ovessa on yrttirivistö, niiden lisäksi taion makua sitrushedelmistä, öljyistä ja maustepurkeista, ei kermapurkista. Osin kyse on myös vähän tiedostamattomasta kehityksestä, viimeiset vuodet olen ollut innostunut mm. Välimeren ympäristön keittiöistä, eikä niissä kermalla läträillä.

Täydellistä puritanismia kovan rasvan suhteen eivät edellytä myöskään ravitsemussuositukset, eivät kookosrasvankaan osalta. Itsekin olen enemmän isot linjat kunnossa -koulukuntaa – pääosin terveellisen puolella ja välillä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Mutta niiden geenien takia yritän pysytellä enimmäkseen siellä hyvien rasvojen puolella.

Jos jostain tässä lainehtivassa keskustelussa ollaan yhtä mieltä, se on rasvaisten kalojen terveellisyys. Harissalla maustetun lohisopan resepti siis kelvannee rasva-aallokon kaikilla rannoilla.

Sain tutustuttavaksi Sydänmerkin Sydänruokaa-keittokirjan. Mielikuvissani erittäin ummehtunut merkki on puhaltanut pölyt valistuksesta tekemällä kuvankauniin kirjan, jossa on toimivaa ja helppoa arkiruokaa. Vaikka moni kirjan resepteistä ei ihan suoraan sovellu meidän keittiöömme, koska en käytä korvikkeita enkä pakastevihanneksia, vaan oikeaa tavaraa, olen poiminut sieltä ideoita helppoon arkiruokaan.

Tämäkään resepti ei ole kirjasta, mutta kirjan kuva lohisopasta sai minut kerta toisensa jälkeen palaamaan reseptisivulle ja kehittämään tomaattisesta lohisopasta mausteisemman, välimerellisemmän version – mutta suomalaisilla potuilla. Reilusti mausteita ja makupohja fenkolista ja selleristä. Lupaan, et ajattele syöväsi terveysruokaa, vaikka keitto sitäkin on. Mutta ennenkaikkea se on maukasta noin puolessa tunnissa syntyvää helppoa arkiruokaa. Ja tulvillaan hyviä rasvoja – nykytutkimuksen mukaan niitä kaikkein parhaita.

Harissalla maustettu lohikeitto

viidelle-kuudelle

1 sipuli
1/2 fenkoli
1 varsisellerin varsi
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 rkl harissatahnaa
8 dl vettä
1 kalaliemifondi tai -kuutio
1 tlk säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
1 tl raastettua appelsiininkuorta
1 rkl tomaattipyreetä
4 porkkanaa
3 perunaa
pala palsternakkaa
noin 400 g lohta
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa varsisellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Viipaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori juurekset ja leikkaa ne reiluiksi suupaloiksi. Kuutioi lohi.

2. Kuumenna öljyä pannulla. Lisää sipuli, fenkoli, varsiselleri ja valkosipuli. Kuullottele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia.

3. Lisää harissatahna, vesi, kalaliemikuutio, appelsiininkuori, laakerinlehti, tomaattipyre ja säilötyt tomaatit. Keitä muutama minuutti.

4. Lisää juurekset, keitä noin 15 minuuttia.

5. Lisää lohikuutiot, keitä noin 5 minuuttia tai kunnes lohi on kypsää.

6. Mausta suolalla ja pippurilla.

*****

Coconut oil has become the hot potato of oils and fats. Health benefits and a nutritional value the marketers promise it to have, have not been proved widely by a scientific research. Nonetheless it has gained passionate defenders convinced that the current research will be proven wrong over time even though the evidence behind many claimed health benefits is rather thin. Either there is no proof found to back up those claims or studies around them are so scarce that their do not have significance yet. 

What is however well known is the fact that of all oils and fats coconut oil is the one containing most saturated fats – 92 %. Even butter contains only two thirds of that level. This fact is not changed even though words like virgin, cold-pressed or organic would be printed to the label.

In this slightly heated discussion around oils it might be useless to try to pour oil on troubled waters but there is one oil that all parties approve, the one contained by oily fishes. Such as salmon, the main ingredient of this Mediterranean fish soup combining flavour and non-argueable health benefits.

Sydänruokaa-kirja on saatu lehdistökappaleena.

Hyviä terveysvaikutuksia pullollaan – Dal

Tomaattinen dal punaisista linsseistä
Pavut ja linssit jäävät meillä turhan vähälle käytölle, vaikka ne ovat todella hyviä ja täynnä hyviä ravintoaineita. Varsinkin linssit ovat paljon mainettaan vaivattomampia.

dal

Usein sekoitan purkin papuja keittoihin ja patoihin, mutta siihen se melkein jää. Purkkipavut päätyvät meillä keittoihin vaivattomuutensa takia, mutta viime aikoina olen löytänyt myös linssit. Napakkana säilyvät ranskalaisylpeydet, lajisuojatut Puy-linssit, muodostaan ja väristään nimensä saaneet, kasvissyöjän kaviaariksi kutsutut belugalinssit ja linssien peruskauran eli punaiset linssit. Ne eivät kaipaa liottamista ja kypsyvät parhaimmillaan alle puolessa tunnissa. Helppoja myös arkena.

Plussan puolelle lisäisin myös, että kaloripommien sijaan ne ovat todellisia terveyspommeja. Paljon proteiinia ja kuituja, vähän rasvaa. Juuri paremmaksi ei koostumus ravintoarvojen kannalta voisi muuttua.

Kun Ruotsin elintarvikevirasto analysoi 40 naapurimaan suosituimman vihanneksen ja juureksen ravintoarvot, kymmenen kärkeen nousi yhteensä viisi erilaista palkokasvia – vihreät pavut, herneet ja sokeriherneet, valkoiset pavut, linssit ja kikherneet. Ehkä hiukan yllättäenkin kärkipaikan nappasivat erilaiset vihreät lehdet: pinaatti, nokkonen, vuonankaali ja mangoldi.

Oheinen dalresepti on siten pullollaan terveysvaikutuksia – pieni miinus paljon tyydyttyneitä rasvoja sisältävästä kookosmaidosta. Tämä on meidän arkinen dalimme. Ainoa miinus on, että annos on kahdelle jättimäinen, mutta purkkeja on kovin vaikea puolittaa. Sinapinsiemeniä lukuunottamatta lähes jokaisesta kaupasta saatavia perusmausteita yhdistettynä purkkikamaan ja koko hoito syntyy noin puolessa tunnissa. Laitakokin mielestä lisuke, minusta ihan kunnon pääruoka. Lopputulos on pehmeän mausteinen ja täynnä terveysvaikutuksia. Voiko ihminen arkiruoalta enempää toivoa?

Dal

kuudelle

300 g (n. 5 dl) punaisia linssejä
1 prk kokonaisia tomaatteja
400 g kookosmaitoa
6 dl vettä
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 1/ 2 rkl raastettua inkivääriä
1 1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl chilihiutaleita
2 vihreää chiliä
1 1/2 tl sinapinsiemeniä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl curryjauhetta
(pari vartta kevätsipulia)
1 puska korianteria
öljyä
suolaa

1. Laita keskikokoiseen kattilaan linssit, kookosmaito, vesi, raastettu inkivääri ja silputtu vihreä chili ja noin teelusikallinen suolaa.

2. Keittele maltillisella lämmöllä noin 10 minuuttia ja lisää kattilaan tomaatit. Keitä vielä noin 20 minuuttia.

3. Linssien kypsyessä silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna paistinpannussa öljyä ja laita siihen kaikki kuivat mausteet. Kuumenna mausteöljyä hetki. Lisää pannulle sipuli ja valkosipuli. Kuullota miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia, jotta sipuli kypsyy kunnolla.

4. Kun linssit ovat kypsiä, sekoita joukkoon mausteöljyssä kuullotetut sipuli ja valkosipuli sekä kourallinen silputtua korianteria.

5. Silppua pinnalle vielä tuoretta korianteria ja kevätsipulia. Lusikoi sellaisenaan tai tarjoa esimerkiksi riisin ja maustamattoman jogurtin kanssa.