Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Helppo Alkuruoka

Nautitaan raakana – carpaccio

Carpaccio saksanhirvestä ja uunikuivatut tomaatit
Harvoin maistatuksen seurauksena lähtee saksanhirvenfilee kainalossa kassalle.

Saksanhirvicarpaccio

 

Stocka on onnistunut viemään maistatuskonseptin ja neuvonnan ihan uudelle tasolle keskustan Herkussa. Vai milloin olette missään muussa kaupassa maistaneet tuoreeltaan valmistettua saksanhirvicarpacciota? Pavlovin koiran tavoin kävelin kaupasta fileen ja muiden tarvikkeiden kanssa ja oheinen resepti on seurausta maistatuksesta ja hyvistä vinkeistä, jotka sain kylkiäisinä. Tiukkapipoisimman tulkinnan mukaan tämä ei taida kelvata carpacciosta, mutta parempaakaan nimeä en keksinyt ja siinä on raakaa lihaa, paljon.

Sivistin itseäni myös sen verran, että carpaccio on tiettävästi saanut alunperin nimensä kullanruskeista ja lihanpunaisista väreistään tunnetusta renesanssiajan maalarista Vittore Carpacciosta. Ruoan synnystä on ilmeisen monta tarinaa, mutta mikään niistä ei kuitenkaan viittaa siihen, että Vittorella olisi pensselinsä pelissä ruokalajin kehittämisessä.

carpaccio saksanhirvestä ja uunikuivatut tomaatit
4 hengelle alkuruokana

200-300 g saksanhirven ulkofilettä tai sisäfilettä
tryffeliöljyä
suolaa
mustapippuria
pari kourallista kirsikka- tai pisaratomaatteja (mahdollisimman pieniä)
rucolaa
parmesania

1. Laita filee muutamaksi tunniksi pakastimeen kelmuun käärittynä. Siitä on huomattavasti helpompaa leikata ohuen ohuita siivuja.

2. Kuivata tomaatteja reilu tunti uunissa 100 asteessa. Vähän kauemminkaan ei haittaa.

3. Leikkaa fileestä ohuen ohuita siivuja, rouhi päälle suolaa ja mustapippuria ihan reilusti ja pirskota vielä tryffeliöljyä. Asettele vielä rucolat sekä jäähtyneet tomaatit ja raasta reilusti parmesania (mieluiten lastuina) kaiken päälle.

Kovin on tahnaista

Katkaraputahna, avokadotahna, lohitartar, mätikastike
Näillä neljällä tahnalla rakentaa kelpo suolapalat illanistujaisten alkupaloiksi. Yhdistele siten, kun omaan suuhun sopii.

Nämä tahnat sopivat oikein hyvin vaikkapa glögijuhlaan, mutta glögin kanssa samaan aikaan niitä ei kannata tarjota. Glögi tuhoaa maut tehokkaasti, eikä mädin jälkeen glögikaan kovin hyvältä maistu.

Meillä tykätään kalasta ja näistä tahnoista rakennamme usein alkupaloja, kun tulee vieraita. Usein tosin yksi vaihtoehdoista on vasemman laitakokin bravuuri savuporosta. Tällä kertaa sen korvasi avokadotahna, joka sopii hyvin lohen pariksi. Toimii myös hyvin katkarapujen kanssa, jos et tee niihin kastiketta, vaan lisäät avokadotahnan päälle sellaisenaan.

Lohitartarista puuttuu kuvausversiossa punasipuli. Normaalisti laitan sitä aina ja se tuo sopii kipakkuutta tartariin. Turhan kirpeyden saa pois huuhtomalla raa’an sipulin kuumalla vedellä. Se on sen jälkeen selkeästi miedompi, eikä lyö kaikkien makujen yli.

Mätitahnassa mädin valutus oli jäänyt turhan pikaiseksi. Kun jaksat valuttaa sen hyvin vaikkapa suodatinpussissa, saat jämäkämmän tahnan, joka asettuu kauniisti leivälle. Nyt tuo on aika surkea esitys visuaalisesti, mutta onneksi sentään maku oli suht kohdillaan siitä huolimatta.

Alla olevat määrät ovat suuntaa-antavia, koska sekoitussuhde ei ole minusta niin pilkuntarkka, vaan voit laittaa aineksia aika rennolla ranteella. Näillä määrillä syntyy helposti alkupalat ainakin neljälle. Ja sitten vain rakentelemaan suuhun sopivia suupaloja.

Katkaraputahna
180 g katkarapuja
1-2 rkl majoneesia
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus caynnepippuria
hiukan sitruunamehua
tilliä

Avokadotahna
1 avokado
3 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
ripaus cayennepippuria
ripaus suolaa

Mätikastike
80 g valutettua siianmätiä
2-3 rkl smetanaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl hienonnettua ruohosipulia

Lohitartar
3-4 siivua kylmäsavulohta pieneksi silputtuna
punasipulia
ruohosipulia
rouhittua mustapippuria

Pyhä yksinkertaisuus

Bresaolacarpaccio granaattiomenalla
Tällä annoksella kieräytettäisiin Neljän tähden illallisessa nopasta esille heikot pisteet, koska sen tekeminen on lapsellisen helppoa. Hyvän ruoan valmistuksen ei aina tarvitse alkaa siitä, että itse teurastaa naudan. Tämä on helppoa ja yksinkertaista ruokaa, mutta aivan törkeän hyvää ja valmistuu kymmenessä minuutissa koko homma.

Bresaola oli minulle uusi tuttavuus, johon tutustuin vajaa vuosi sitten hiihtoreissulla Italiaan. Se on suolattua, ilmakuivattua naudanlihaa, jota kuivatetaan muutama kuukausi. Se on kotoisin nimenomaan Pohjois-Italiasta eli pääsin heti maistamaan sitä autenttisissa olosuhteissa, mutta bongasin sitä joku aika sitten myös Stockalta. Maistuu aivan erinomaiselta myös kotoisissa olosuhteissa. Tällä kertaa siitä syntyi helppo alkuruoka tai iltapala. Carpaccio lienee bresaolan tyypillisin käyttömuoto, mutta varsin paljon löysin myös ohjeita, joissa sitä oli käytetty esimerkiksi raviolien täytteenä.

Tämän ohjeen erottaa peruskaurasta oikeastaan vain granaattiomena. Mutta se onkin sitten koko homman juju, joka raikastaa maut. Luin joskus erinomaisen vinkin (muistaakseni Nigellalta) granaattiomenan käsittelyyn. Siemenet saa parhaiten ehjänä ulos, kun halkaisee granaattiomenan ja taputtelee (lue: hakkaa kiukuspäissään) sitä sen jälkeen ulkopuolelta puukauhalla. Hyvin toimii, vaikka ei kovin nopea tapa olekaan (näin kärsimättömälle hermoja raastavan hidasta).

Ja näin se tehdään:

Asettele bresaolasiivut lautasille.

Laita päälle rucolaa, jota tarvitset kahden hengen annokseen noin puoli ruukkua.

Höylää päälle reilusti parmesania, lorauta oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Laita lopuksi koko komeuden päälle granaattiomenan siemenet (kahteen annokseen vajaa puolikas riittää vallan mainiosti) ja pinjansiemenet. Tämä toimii yhtä lailla myös ilman pinjansiemeniä, jos sinulla ei satu niitä olemaan.