Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Gaijin Keittokirja

Poiminnat vuoden kirjasadosta – lahja-ideoita erilaisille kotikokeille

Tämän vuoden kirjasatoa on kertynyt ruuhkaksi asti. Erityisesti joulumyyntiin uusia kirjoja on tullut niin paljon, että innokkainkaan harrastaja tuskin on pysynyt koko tarjonnan perässä. Tätä tosiasiaa uhmaten poimin tarjonnasta joukon omia suosikkejani erilaisille kokeille ja muutaman myös puutarhasta intoutuneille.

keittokirjasatoa

Hyvä keittokirja on paljon enemmän kuin kokoelma reseptejä. Pelkästään reseptejä etsivälle verkko tarjoaa loputtoman valikoiman. Parhaimmillaan kirja on paljon enemmän, sitä lukee kuin tarinaa. Kirjan äärellä haluan oivaltaa ja innostua – eikä välittömästi heräävä nälkä ole ainakaan huono merkki.

Kun pysähdyin vuoden tarjonnan äärelle, huomasin ilokseni yhden asian: Kotimainen keittokirjatarjonta ei enää häviä kuusi-nolla ulkomaisille vastineilleen. Toki englanniksi valikoima on huikean paljon suurempi, mutta kotimaisesta hyllystä löytyy roppakaupalla kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia kirjoja.

Moni erinomaisista kotimaisista uutuuksista jäi pois tästäkin pinosta, niitä on nimittäin hyllyllinen. Halusin kuitenkin esitellä erityyppisiä kirjoja lahja-ideoiksi erilaisille kotikokeille tai muuten ruoasta innostuneelle, ei siis vain kaltaiselleni hiukan hurahtaneelle. Joukossa myös muutama englanniksi. Linkit kirjojen yhteydessä mahdollisiin aiempiin ja kattavampiin kuvauksiin kirjoista.

lahjapaketti

Joulufiilistelyyn

Voiko joululahjaksi antaa joulukirjan, eikös sesonki tavallaan ole siinä vaiheessa ohi? Tämän voi. Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirja on minulle enemmän talvi- kuin joulukirja, vaikka moni sen herkuista meillä joulunpyhinä pöytään pääseekin. Laura Riihelän kauniit kuvat yhdistettynä voimaparin toimivaan reseptiikkaan takaavat aika lyömättömän lopputuloksen. Sitrushedelmiä olen tosin kuivatellut viikon verran kirjan ohjeen mukaan ja saanut aikaan lähinnä käymistuoksuja. Lupaan yrittää uudestaan, sain tekijöiltä ohjeistusta ja aloitan uuden yrityksen leikkaamalla ohuenohuita siivuja.

Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, Laura Riihelä: Hyvää Joulua

Matalan kynnyksen kirja kotikokeille

Useampikin muista yhteyksistä tuttu kasvo on kerännyt tänä vuonna omat luottoreseptinsä kansien väliin. Näiden ei-ruoan-ammattilaisten tekemien kirjojen hyvä puoli on se, että reseptiikka on yksinkertaista, eikä resepteissä kikkailla turhia. Sama pätee myös ilmiselvästi ruoalle sydämensä menettäneen Vappu Pimiän kirjaan.

Paljon kokkaavalle se ei tarjoa hirveästi uutta, mutta muiden kuin ahkeriempien ruokaharrastajien kotikeittiössä siitä on varmasti paljon iloa. Matalan kynnyksen keittokirja, jolla onnistuu helposti, koska perustaidoilla selviää kirjan jokaisesta annoksesta. Testaamissani ruoissa on ollut makua ja ne toimivat mutkattomasti myös arjessa.

Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja (Cozy Publishing)

Kotimaisia makuja suosivalle

Pitkään suunniteltu keittokirja, Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot, on tekijöidensä mukaan ikuisuusprojekti. Lopputuloksen kannalta se on saattanut olla eduksi. Ravintolan suosituimmat sapakset, kasvis-, liha- ja kalaruoat sekä liemien kaltaiset perusreseptit yksiin kansiin kokoava kirja on nimittäin huolellista työtä. Toimiva taitto, Riitta Souranderin kauniin pelkistetyt kuvat, mielenkiintoiset tekstit ja liuta hyödyllisiä vinkkejä siroteltuna reseptien joukkoon.

Lähiruoan ystävälle sopiva Juuren keittokirja vaatii kokkaajalta omistautumista ja vaivannäköä, mutta juuri siksi vähän vannoutuneempi ruokaharrastaja arvostaa sitä. Kirjasta löytyvät ravintola Juuren kymmenen vuoden mittaisen historian aikana syntyneet uudet klassikot ja se tarjoaa kotoisia makuja kekseliäästi. Juuren maksalaatikkoresepti on kiehtonut minua kirjan ilmestymisestä saakka – onko siitä yleensä ostoskärryyn poimimani klassikkolaatikon voittajaksi?

Björs, Ahokas, Nykänen, Koskelo, Wist – Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot (WSOY)

Aasia-faneille

Pidemmän kaavan mukaan kokataan myös Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Gaijin-ravintolan nimikkokeittokirjassa, mutta ilmansuunta kallistuu itään. Aasialaista keittiötä suosivalle ruokaharrastajalle tämä on nappivalinta. Joukossa on myös helpompia reseptejä, mutta omimmillaan kirja on sellaisen harrastajan keittiössä, joka on valmis käyttämään aikaa köökissä. Varsinkin jälkiruuissa komponenttien määärä huimaa heikompaa. Plussaa ohjeista Gaijinin hyviin drinkkeihin (katso vaikkapa Herushinki). Kurkista lahjansaajan keittiökaappiin – jos sieltä löytyy miriniä, misotahnaa, seesamiöljyä ja osterikastiketta on tämä todennäköisesti oikea kirja. Lue aiempi postaus kirjasta.

Tomi Björck & Matti Wikberg: Gaijin – modernia aasialaista (Readme.fi) 

Sokerileipurille

Elina Jyväksen alter egon Eleonoora von Smöörin Baking Instict on vähän vinksahtanut, yltäkylläinen ja sokeria tihkuva kirja makean ystävälle. Tarjolla vain makeaa, makeampaa tai makeinta. Ruokatoimittajan ammattitaidolla toteutetun kirjan resepteihin voi luottaa poikkeuksetta. Tarkasti konseptoitu kirja, joka rakentaa sivuillaan aatelisen yltäkylläisen maailman. Sopii leipureille, joille leivonnan ilo syntyy ennemminkin voin ja sokerin vatkaamisesta täydellisen kuohkeaksi, kuin autenttisen jalkapallon ja nappulakengän muotoilemisesta kakun pinnalle. Paljon ylistystä saanut kirja on kehunsa ansainnut, ehdottomasti vuoden kärkikaartia.

Elina Jyväs: Baking Instinct (Tammi)

Porkkanapenkin kuokkijalle ja kukkaloistoa vaalivalle

Jos katsoo puutarhaani, ei suositukseni puutarhurin raamatuksi ole kovin uskottava. Kirjan mukana ei tullut ahkeruutta, mutta jokseenkin kaikki muu Onnellisen puutarhurin vuosi -kirjasta löytyy. Sieltä olen kaivannut puutarhan leikkauskalenterin ja sen ohjeiden perusteella sommitellut samaan penkkiin sopivat lajikkeet.

Lähes samoilta tekijöiltä (voisiko muuten sopivampia nimiä puutarhakirjojen perusteella sattuakaan – Kasvi on toki omaa luokkaansa) ilmestynyt Onnellisen puutarhurin kesäkukat -kirja on auttanut puutarhan suunnittelussa, ehkä ensi vuonna tartun sitten myös toimeen.

Ensimmäinen sopii hyötyviljelijälle, jälkimmäinen kukkaloistoa halajavalle. Koulutettu multasormiystäväni totesi jokaisen puutarhurin tarvitsevan pari perusopusta inspiraatioksi ja opiksi. Nämä ovat oman kirjahyllyni tukipilarit.

Vireaho, Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi (WSOY)
Vireaho, Oksanen, Tammikari: Onnellisen puutarhurin kesäkukat (WSOY)

Kesänlapselle tai henkiselle hankolaiselle

Saattaa olla julmaa laittaa lahjansaaja kestämään talven pimeydessä Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku -kirjan sivuilta pursuavaa valoa, myös raaka-aineita pitää jaksaa odottaa alkukesään saakka. Yksi vuoden kekseliäimmistä keittokirjoista on kuitenkin oiva lahja paljon kokkaavalle kesänystävälle tai henkiselle hankolaiselle. Joukossa myös helppoja reseptejä, mutta pieni harrastuneisuus auttaa nauttimaan ruokatrendien etunenässä olevasta kirjasta enemmän.

Kira Åkerström-Kekkonen: Auringon maku (Readme)

Ravintolakulttuurista kiinnostuneelle tai nostalgikolle

Johanna Catani on koonnut suomalaisen ravintolahistorian kieltojen ja säännöstelyn ajasta viime vuosina tapahtuneeseen murrokseen yksien kansien väliin. Parissa vuosikymmenessä on päästy pitkälle siitä, kun alan voimanainen Ragni Rissanen osti Ranskasta torilta vuoden tarpeet timjamia ja kuivatti sen Rivolin keittiössä. Kotimaisen tuotannon suojeleminen piti rajat tiiviisti kiinni ja rajoitti raaka-aineiden saatavuutta. Kotimaassa kärsittiiin raaka-ainepulasta, ruotsinlaivoilla nautittiin herkuista, joista rajojen sisäpuolella saatiin EU-jäsenyyteen asti vain haaveilla. Muutamassa vuosikymmenessä rajat ovat avautuneet ulkomaiselle tuonnille ja ravintoloiden määrään on tullut yksi nolla lisää: lukumäärä on kasvanut 800 ravintolasta 8000:een.

Alkon monopoli ulottui vähittäiskaupan lisäksi myös tukkukauppaan. #viskistä ei olisi syntynyt gatea. Lähes kaikki oli nimittäin yksiselitteisesti kielletty ja alkoholitarkastajien valta voittamaton. Eikä nyt puhuta kieltolain ajoista vain 90-luvusta. Suomalaiselle ravintolakulttuurille on tapahtunut parissa vuosikymmenessä valtava harppaus vapauden suuntaan, vaikka se ei kieltojen ja rajoitusten maassa aina siltä tunnukaan.

Ajoittaisesta yksityiskohtiin juuttumisesta huolimatta kirja on kiinnostava katsaus viimeisten vuosikymmenien suomalaiseen ravintolakulttuuriin. Ravintolapäivien ja kunnianhimoisten ravintoloitsijoiden aikana on hyvä katsoa taaksepäin ja katsoa, miten tähän on tultu. 60-luvusta nykyaikaan kulkeva kirja on silmiä avaava aikamatka myös meille nuoremmille.

Johanna Catani: Syömään vai drinkille? Suomalaista ravintolakulttuuria (Otava)

Frankofiilille

Teoriassa tämä on keittokirja, mutta huvittelen lukemalla sitä kuin romaania. David Lebovitz kuvaa keveällä otteella pariisilaista elämänmenoa, pariisilaisten hiukan epäjohdonmukaista rakkautta ruokaan. En ole vielä ehtinyt kokkaamaan kirjasta reseptin reseptiä, mutta sen sijaan se viihdyttää minua iltalukemisena. Lebovitzin kirjojen myyntiä kiihdyttää suosittu blogi. Kirja on englanniksi.

David Lebovitz: My Paris Kitchen (Ten Speed Press)

Lautasen kasvisvallankumoukseen

Plenty more -kirjan sivuilla vallitsee kasvissyöjän paratiisi, mutta kirja koukuttaa myös lihansyöjän maukkailla ja omintakeisilla kasvisresepteillä. Tämän kirjan avulla lisää kasvisten osuutta ruokavaliosta niin herkullisesti, että lihaa ei huomaa edes kaivata lautaselle – tai ainakin sen annoskokoa voi pienentää. Kirjan isoin miinus on sen asteen ankea ulkonäkö.

Tällainen laiska reseptienlukija haluaa hurmioitua kuvista, mutta Plenty More ei tarjoa sitä oikotietä. Sen aarteet paljastuvat vasta tarkemmalla tutkimisella. Ennakkoluulottomat reseptit saavat minut antamaan anteeksi kuvien puutteen ja melko huonot kuvat – tosin aika pitkin hampain. Anna kylkeen pussi sumakkia, tämän kirjan resepteistä ei aina lähikaupan valikoimalla selviä.

Yotam Ottolenghi: Plenty More (Ebury Press)

Ronskin ruoan ystävälle

Hoikka ja siro nainen on synnyttänyt täydellisen mättökeittokirjan, jota syö myös silmillään. Ronskia ja helposti kokattavaa ruokaa. Ajassa kiinni olevan kirjan pihisti omaan keittiöönsä kirjahyllystäni lainaan samantien myös sisareni. Helposti lähestyttävä, tuhtia alusta alkaen valmistettua “pikaruokaa” tarjoileva kirja ilahduttaa taatusti montaa myös miespuolista kokkia tai aloittelevaa ruoanlaittajaa. Joulun alla ilmestynyt toinen painos todistaa, että kirja on löytänyt jo moneen kotiin.

Jenni Häyrinen: Katukeittiö – parempaa roskaruokaa (Readme)

Avuksi kohti täydellisen rapeakuorista leipää

Kaupungin parhaat leivät kauniissa kääreissä. Skandinaavisen eleettömään kirjaan on koottu mm. Patisserie Teemun ja Markuksen suosikkileivät ja ihanan voiset pullat. Hapanleipien leivonnan salat auki meille, joilla jauhopeukalo on vasta siirtymässä pois keskeltä kämmentä. Monipuolinen kattaus ilahduttaa kuitenkin varmasti myös perehtyneempää leivänleipojaa. Tämän vuoden kärkikolmikossa oleva kirja on varastanut sydämeni, se on kulunut ja tulee kulumaan käytössä.

Teemu Aura, Markus Hurskainen, Pia Sievinen, Anton Sucksdorff: Teemun ja Markuksen leipäkirja (Teos)

Mitä listastani puuttuu? Mitkä kirjat ovat innostaneet ja inspiroineet sinua tänä vuonna?

 

Osa kirjoista on saatu kustantajilta.

Maistiainen Gaijinin keittokirjasta – Pork yakiniku ja arvonta

Olen grillikylkinaisia. Minusta löytyy jo polvenkorkuisena kuvia jyrsimässä luuta rasva suupielistä valuen. Sen takia toinen teille tarjoamani maistiainen Gaijinin keittokirjasta on grillattua porsaankylkeä. pork-yakiniku4

Ensin testasin kirjasta drinkin, seuraavaksi valitsin helpon, mutta pitkää haudutusta tarvitsevan pork yakinikun porsaankyljestä. Yakiniku tarkoittaa sananmukaisesti grillattua lihaa, nykyään usein suupaloina tarjottavaa grillattua lihaa.

Aasialaistako teet?, kysyi Reinin lihan myyjä, kun ostin palan luomuporsaankylkeä Hakaniemen hallista. Aasialaisen ruoan buumi on nostanut hiukan hyljeksityn kyljen takaisin suosioon. Porsas toimii aasialaisten makujen kanssa ja kylki on yksi pitkään haudutettavista ruhonosista esim. lavan ja kasslerin lisäksi, joissa on riittävästi rasvaa mehevään lopputulokseen. Stockmannin lihatiskin myyjä totesi porsaankyljen olevan tällä hetkellä yksi heidän eniten myydyistä tuotteistaan lihatiskillä.

Porsaankylki on juuri rasvan ansiosta kiitollinen raaka-aine, siitä on mahdotonta saada kuivaa. Se ei ole kuitenkaan niin rasvaista, miltä se raakana vaikuttaa. Rasvakerrokset sulavat pois haudutettaessa ja jäljelle jää pääosin pehmeäksi hautunutta lihaa.

Porsaankylkeä saa joko luuttomana ja nahattomana tai siten, että molemmat ovat mukana. Kahdelle hengelle varaan noin 800-900 gramman palan luullista ja nahallista kylkeä, nahatonta ja luutonta riittää noin 500-600 grammaa. Painosta iso osa valuu vuoan pohjalle hauduttamisen aikana. Se kannattaa huomioida, kun arvioit tarvittavaa palaa. Periaatteesa nahka on syötävää, monien mielestä rapsakka ja maukas nahka on parasta herkkua. Tässä ruoassa ottaisin sen kuitenkin pois.

Ohje on pitkälti kirjasta, olen testannut ruoan jo kahdesti parin viikon sisään. Se kertokoon, kuinka hyvää tämä on. Toisella kerralla viritin ohjetta hiukan. Käytin vähemmän suolaa ja sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa. Myös paistoajoissa olen tehnyt muutoksia, alkuperäisen ohjeen mukainen paistaminen 200 asteessa jo hiukan käräytti lihan pintaa ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla paistoin lihaa ensin 45 minuuttia korkeammassa lämpötilassa ja hauduttelin palaa vielä yli 1 1/2 matalassa lämpötilassa. Pinnan olemme lopuksi ottaneet uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Varsinkin grillissä kannattaa huomioida, että teriaykikastikkeessa on paljon sokeria, joten pinta kärähtää helposti.

Pork yakinikua maustaa soijasta, sokerista ja sakesta keitelty teriaykikastike ja japanilainen mausteseos togarashi. Togarashi on tekijänsä näköinen. Löysin purkin Tokyokanista. Chilipippuria, japaninpippuria, mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä, appelsiininkuorta, merilevää ja inkivääriä sisältänyt mausteseos oli hyvä lisä maustehyllyyn, siinä on mukava potku ja tuoksussa hiukan sitrusta. Jos sen etsiminen tuntuu turhalta vaivalta, tee ruoka ilman sitä. Se on vain viimeinen silaus, ei kriittinen ainesosa.

Ja vielä muistutus keittokirja-arvonnasta. Sain arvottavaksi Gaijinin keittokirjan signeerattuna. Lue kirjasta tarkemmin aiemmasta postauksesta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä tai edellistä Gaijin-postausta 16.9.2014 mennessä. Kirja on erinomainen ja saanut ainakin minut innostumaan taas pienen tauon jälkeen aasialaisista mauista omassa keittiössäni.

Päivitys 17.9. Arpaonni suosi aiempaan postaukseen kommentoinutta nimimerkkiä Hukka. Onnea voittajalle.

Pork yakiniku

kahdelle

noin 800-900 g luullista tai 500-600 g luutonta porsaankylkeä
1-2 rkl karkeaa suolaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl hunajaa
1 punainen chili
kevätsipulia
togarashi-mausteseosta

Teriyakikastike

puolikaskin annos voi riittää riippuen siitä, kuinka usein sivelet lihoja ja kuinka paljon keität kastiketta kasaan
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl sakea

1. Poista possunkyljestä nahka. Hiero suola, sokeri ja hunaja lihan pintaan ja anna lihan maustua nelisen tuntia tai seuraavaan päivään.

2. Poista irtonaiset mausteet pinnalta. Paista kylkeä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, laske lämpötila 100 asteeseen ja hauduta vielä vähintään 1 1/2 tuntia tai kauemmin.

3. Lihan hautuessa keitä teriaykikastike: Kiehauta vesi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja anna liueta. Lisää soija ja sake ja keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike hiukan sakenee. Kastike myös sakenee jäähtyessään, jolloin se tarttuu paremmin lihanpintaan ja antaa siihen enemmän makua.

4. Anna jäähtyä hetki, leikkaa liha kylkipaloiksi tai varraspaloiksi. Sivele kastiketta lihan päälle ja paahda niitä 220-asteisessa uunissa grillivastuksen alla  (tai grillaa nopeasti lihoihin paistopinta). Jos teet loppusilauksen uunissa, sivele kastiketta vielä kerran-pari lihojen pintaan.

5. Nosta uunista, ripottele päälle togarashi-mausteseosta, silppua chiliä ja kevätsipulia.

*****

Pork belly was one of those parts of pork not too popular couple of years back. But nose to tail cooking and increased affection to Asian cuisine has given this traditional cut of meat a boost. 

Yakiniku means literally grilled (yaki) meat (niku).  This version of pork yakiniku, which I found from a cookbook published by Gaijin, an Asian influenced restaurant in Helsinki, is not true to its name considering that it is prepared in an oven. First it is browned and then slowly braised. Pork belly requires slow roasting, longer the better. The final touch comes from a self-cooked teriyaki sauce and a spicy and slightly tangy Japanese spice mix togarashi consisting of seven ingredients e.g. chili pepper, sesame seeds, ginger, sea weed and orange zest. 

Hyvä vaimo – Gaijinin Herushinki-drinkki ja keittokirja-arvonta

Keräsin hyvä vaimo -pisteitä. Istutin työmatkalta palanneen miehen sohvalle, ojensin omin pikkukätösin kyhätyn Gaijinin Herushinki-drinkin. Drinkki löytyy heidän uudesta keittokirjastaan, jonka sain arvottavaksi blogin lukijoille. Signeerattuna.

herushinki

Gaijinin kesällä ilmestyneen keittokirjan takana ovat ammattilaisvoimat. Kannessa lukee Björckin ja Wikbergin nimet, mutta taustavoimina ovat olleet tekstit kirjoittanut ja toimittanut, mm. Kauppalehti Option ruokasisällöistä vastaava Mikko Takala ja valokuvaaja Tommi Anttonen.

Tummanpuhuva kirja on visuaalisesti upea, eivätkä sen reseptit päästä kotikokkia helpolla. Mukana on yksinkertaisempiakin annoksia, mutta varsinkin jälkiruoat koostuvat todella monesta komponentista. Osa ohjeista toimii ihan arkikokkauksessa, osa vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä.

Pidän siitä, että reseptit ovat melko uskollisia ravintolan annoksille, eikä niistä ole lähdetty tekemään yksinkertaistettuja kotikeittiöversioita. Ne on kuitenkin kirjoitettu kohtuullisen selkeästi, vähänkään enemmän kokannut selviää kyllä annoksista.

Kenelle: Itä-aasialaisista mauista innostuneelle kotikokille, joka jaksaa nähdä vaivaa ruokansa eteen ja jolla mieluusti on helppo pääsy autenttisten mausteiden ja tarvikkeiden äärelle. Kirja on tosin niin kaunis, että se saattaa innostaa vähemmänkin kokanneen ruoanlaiton pariin. Useimmat resepteistä selvittää perusosaamisella.

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin BW-ravintolat ovat kuuluja ruoan ja Tomin lisäksi myös raikkaista, tuoreista raaka-aineista tehdyistä drinkeistään. Björckin mukaan baarimestareilla olisi veitsitaidoissa treenaamista. Sen verran haavereita sattuu misatessa, mutta maut ovat sen väärtejä.

Keittokirjassa on ohjeet myös useampaan drinkkiin. Tartuin ensimmäiseksi yhteen suosikeistani, raikkaaseen Herushinkiin, joka on saanut nimensä Helsingin japaninkielisestä nimestä.

Keittiössämme ei ole mehustinta, eikä edes shakeria. Blenderillä ja lasipurkilla saa kuitenkin drinkin aikaan. Kurkussa on niin paljon nestettä, että pyöräyttämällä tukevasti blenderillä saa ison osan mehusta irti. Shakerin tehtävän hoitaa suljettava lasipurkki. Ohjeessa mainittu boston shaker on kaksiosainen shaker, jonka toinen osa on metallia ja toinen lasia.

Ainesosia ei ole montaa, mutta kaikki on tuoretta. Yhden drinkin takia prosessi voi tuntua työläältä, mutta melkein samalla vaivalla tekee isommallekin joukolle juomat. Kerralla surauttaa useammankin kurkun mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa inkiväärisokeriliemen tilalla on inkiväärisiirappia. Onnistun usein jämäyttämään sen, joten keitin lientä vähän vähemmän kokoon.

Kokosin juomat Hobstar-laseihin, jotka ovat murskanneet skandinaavisen minimalismin astiakaapissani. Vaikka niitä tuntuu näkyvän tällä hetkellä jokaisessa trendikkäämmässä ravintolassa, ne oli pakko saada. Laseja löytyy mm. Hella & Herkusta Museokadulta.

Ja sitten arvontaan:  Arvon yhden Gaijinin keittokirjan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin signeerauksilla kaikkien tähän ja seuraavaan keittokirjasta tekemääni postaukseen 16.9.2014 kommentoineiden kesken. Olisi mukavaa kuulla, mikä on lempiruokasi aasialaisesta keittiöstä. 

Päivitys 17.9. Arvonta on suoritettu ja arpaonni suosi nimimerkkiä Hukka.

Herushinki (resepti Gaijinin keittokirja)

2 cl kurkkumehua (yhdestä pienestä kurkusta riittää ainakin kolmeen drinkkiin)
2 cl limemehua
2 cl inkivääri-sokerilientä
4 cl Hendricks-giniä
7 lehteä minttua
jääpaloja

1. Keitä ensin inkivääri-sokeriliemi alla olevalla ohjeella ja anna sen jäähtyä.

2. Halkaise kurkku pitkittäin ja vedä pari ohutta viipaletta pituussuunnassa juustohöylällä drinkkien koristeeksi. Kuori kurkku, leikkaa krouveiksi paloiksi ja aja nestemäiseksi blenderillä. Siivilöi.

3. Purista limestä mehut.

4. Laita kaikki ainekset boston shakeriin (tai lasipurkkiin) jääpalojen kanssa ja ravista sekaisin.

5. Siivilöi jääpaloilla täytettyihin laseihin. Koristele tuoreella mintulla ja kurkkusiivuilla.

Inkivääri-sokeriliemi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria tai sokeria
reilu sormenlevyinen pala inkivääriä pilkottuna

1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa. Kiehauta, anna kiehua maltillisella lämmöllä, kunnes seos sakenee hiukan.

2. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Loput voit pullottaa ja säästää jääkaapissa.

*****

Gaijin, a restaurant serving Eastern Asian influenced food, is not only popular because of its food, but has also gained reputation with its fresh and inventive cocktails. Herushinki, named after the Japanese name of the restaurant’s hometown Helsinki, is prepped from the scratch as all their other drinks as well. Nothing artificial, just a cucumber, lime, ginger, sugar, mint and Hendrick’s.

I earned a plethora of wife points by making one for my hubby who came back home after travelling in business. It involved a lot of cooking, blending, juicing and shaking. Just for one drink. All in all it might have been easier just to pour a Scotch for a same surprise effect. But, man this tastes great and refreshing.  And luckily it takes only about the same amount of effort to make a bigger batch… 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST