Tietoa mainostajalle ›

Blog

Vaihtelua lautaselle – Bataatticurry mifulla

Yhteistyössä Valio
Raejuustoa, oli ensimmäinen ajatukseni, kun avasin uuden Valio MiFU® -pakkauksen. Raejuustomainen uutuustuote onkin, mutta rakenteeltaan napakampi ja tarkoitettu kypsennettäväksi eli käytettäväksi lämpimissä ruuissa vaihteluna esimerkiksi punaiselle lihalle tai kanalle. Mieto ruokarae on parhaimmillaan ruoassa, jossa on reippaasti makua muuten. Siitä syntyy vaivatta vaikka arkinen vartin bataatticurry. 

bataatticurry-mifuJos pitäisi nimetä kesän ja syksyn kuumin puheenaihe ruokarintamalla, valinta olisi selvä: Kasvipohjaiset proteiinit. Niiden metsästyksestä tuli nyhtökauran pienten tuotantoerien takia kansanurheilua, sitten samaan kategoriaan tuli härkäpapupohjainen Härkis. Lihalle vaihtelua tarjoaa myös Valio uudella maitopohjaisella mifullaan. Se ei sovi vegaaniseen ruokavalioon, mutta maitoa käyttäville kasvissyöjille ja sekasyöjille se on yksi vaihtoehto lisää proteiininlähteeksi.

Kaupan keskusliikkeiden mukaan uutuudet eivät toistaiseksi ole vaikuttaneet lihankulutukseen suuressa mittakaavassa, mutta jos alun suosio kantaa, on oletettavaa, että yhä useampi kuluttaja vaihtaa lihan aikaisempaa useammin muihin vaihtoehtoihin. Tuotteille tavoitellaan asiakkaiksi nimittäin paitsi kasvissyöjiä myös laajemmin sekasyöjiä. Kasvissyöjien määrä ei ole tutkimusten mukaan valtavasti kasvanut, mutta sen sijaan yhä useampi lihansyöjä harkitsee kyselytutkimusten mukaan lihansyönnin vähentämistä tai on jo vähentänyt sitä. Päivän sana on fleksaaminen, ehdottomasta kieltäytymisestä on siirrytty joustavaan syömiseen. Vaihtoehto, joka sopii useammalle kuin täysi puhdasoppisuus.

Testasin ensimmäisen kerran mifua jo tuotekehitysvaiheessa. Silloin se maistui minusta lähinnä huonolta raejuustolta, vähän vetiseltä ja kumiselta. En tiedä, onko muutos tapahtunut päässäni vai tuotteessa, mutta matkalla tuotekehityksestä lanseeraukseen erityisesti paistettavuus ja purutuntuma ovat parantuneet. Murumainen rakenne on paistamisen jälkeen jossain raejuuston ja halloumin välissä.

Mifu on saanut lanseerauksen jälkeen osan takajaloilleen, koska se ei ole vegaaninen – mutta vegaanejakin on kansasta vain pieni murto-osa. Kriitikot ovat pohtineet, miksi korvata lihaa eläinperäisellä proteiinilla, juustolla kun yleensä on aika raskas ilmastovaikutus. Poikkeuksia ovat kuitenkin raejuustotyyppiset vähärasvaiset juustot kuten juuri mifu. Niissä maitoa käytetään suhteessa painoon monia muita juustoja merkittävästi vähemmän. Siksi mifunkin ilmastovaikutus on vaikkapa pahinta pahista naudanlihaa merkittävästi pienempi, mutta tietenkin kasvipohjaisia proteiininlähteitä suurempi. Ympäristönäkökulmasta se on jauhelihapakettia parempi vaihtoehto. Myöskin ravitsemusnäkökulmasta vähärasvainen, -suolainen ja runsasproteiininen ruokarae on kelpo vaihtoehto lihalle – käytännössä ravitsemusnäkökulmasta se vastaa raejuustoa.

Perheen pienin alkaa vähitellen siirtyä saman padan ääreen ja sen myötä kulinarismiini on tullut käytännöllisiä ulottuvuuksia. Mielensäpahoittajaa lainatakseni: ”Jokaisen juhlan jälkeen on tavallinen tiistai, ja silloinkin on syötävä”. Olen alkanut tajuta, että minun pitää taikoa tuolle lapselle kaksi kertaa päivässä ravitsevaa ruokaa. Hän ei ehkä voi elää pelkillä lohileivillä, kuten meillä mieheni kanssa on laiskoina aikoina tapana. Parhaimmillaan mifu onkin vaihtoehtona arkisessa jauheliha-broilerikierteessä pyöriville tai lisäproteiinin lähteenä maitotuotteita syöville kasvissyöjille. Monessa lapsiperheessä toinen keskustelua herättänyt asia eli mieto maku saattaa olla jopa etu. Ruokarakeen voi maustaa juuri haluamallaan tavalla, ja kannattaakin, perusmaultaan se on melko mauton.

valio-mifu

Mifu on periaatteessa kypsää, mutta se ei maistu hyvältä kylmänä ja on ensisijaisesti tarkoitettu ruoanvalmistukseen. Se kestää hauduttamista eikä sula muiden juustojen tavoin. Kokeilujen perusteella pidän ruokarakeesta enemmän paistettuna kuin sellaisenaan ruokaan lisättynä. Siihen saa paistettua hyvän paistopinnan, kun käyttää riittävän kuumaa pannua. Samalla osa nesteestä haihtuu.

Parhaimmillaan ruokarae on arkisessa nopeassa ruoanlaitossa. Bataatticurry on vartin näppärä arkiruoka, johon voi valita kasviksia laidasta laitaan. Esimerkiksi vihreät pavut sopisivat loistavasti, mutta valitsin tällä kertaa mieluummin kotimaisia napakoita parsakaalin kukintoja kuin kenialaisia papuja. Bataatin sijaan tai rinnalla voit käyttää myös porkkanaa. Käytätpä mitä kasviksia tahansa, huomioi niiden kypsymisaika ja muista jättää ne hiukan napakoiksi. Arkisin turvaudun currytahnan osalta purkkiin, mutta pari kaffirlimetin lehteä kaivan aina pakastimesta. Niistä tulee ruokaan huumava tuoksu. Bataatticurry ei ole kovin tulinen, vaan ennemminkin lapsiystävällinen. Jos haluat tulisempaa, lisää chiliä sietokykysi mukaan.

Lisätietoa MiFusta ja reseptejä löydät Valion sivuilta.

Bataatticurry MiFulla

kahdelle-kolmelle (jos haluat tehdä isomman annoksen, lisää vihannesten määrää ja lisää hiukan kasvislientä nesteeksi tarvittaessa)

2 salottisipulia tai 1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 rkl punaista currytahnaa
parin sentin pala inkivääriä
(1/2-1 punainen chili)
2 kaffirlimetin lehteä

1/2 bataatti (reilu 200 g)
noin 100 g parsakaalin kukintoja (tai vihreitä papuja)
400 g kookosmaitoa
1/2 pakettia Valio MiFU® Original -ruokaraetta
50 g tuoretta pinaattia

puoli ruukkua tuoretta korianteria
kourallinen cashewpähkinöitä
(suolaa)
öljyä paistamiseen

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli (ja chili, jos haluat ruokaan reippaammin tulisuutta). Raasta inkivääri. Kuori ja kuutioi bataatti, leikkaa parsakaalin kukinnot sopiviksi suupaloiksi. Rouhi cashewpähkinät ja hienonna korianteri.

2. Paahda ensin cashewpähkinärouhetta kuivalla pannulla, kunnes se saa hiukan väriä pintaan. Älä päästä palamaan. Ota pähkinärouhe pois pannulta ja nosta odottamaan.

3. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia.

4. Lisää pannulle currytahna, inkivääri (ja chili). Paista vielä hetki ja lisää sen jälkeen pannulle kuutioitu bataatti, pyöräytä kuutioita pannulla mausteissa ja kaada päälle kookosmaito ja lisää kaffirlimetin lehdet. Keitä keskilämmöllä noin kymmenisen minuuttia tai kunnes bataatit ovat melkein kypsiä.

5. Kuumenna sillä aikaa halutessasi toinen pannu ja paista mifurakeisiin hyvä paistopinta kuumalla pannulla. Mifussa on valmiiksi rypsiöljyä eli sitä ei paistamiseen välttämättä tarvita. Älä sekoittele koko ajan, vaan anna rakeeseen tulla pintaa. Voit myös laittaa ne paistamatta curryn joukkoon, mutta minusta paistaminen parantaa sekä niiden makua että napakoittaa rakennetta.

6. Kun bataatit ovat lähes kypsiä lisää pannulle parsakaalin kukinnot ja mifurakeet. Keitä muutama minuutti, lisää pannulle tuore pinaatti ja maista mausteet kastikkeesta. Mausta halutessasi suolalla. Sekoita joukkoon valtaosa pähkinärouheesta ja korianterista. Poista kaffirlimetin lehdet.

7. Tarjoa esimerkiksi riisin kanssa ja koristele annokset vielä pähkinärouheella ja korianterilla.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Valion kanssa.

Kulhollinen naisten väliselle ystävyydelle – Bouillabaisse

Bouillabaisse, ranskalainen klassikko, jonka vaikein osuus on lausuminen – eikä sekään ole kovin vaikeaa. Sano siis  rohkeasti bujabes ja laita kattila tulille. Vartti pilkkomista ja kolmisen varttia keittelyä. Viimeistään pussillinen sahramia liemeen ja hyvät ystävät sopan ääressä nostavat keiton luksuksen puolelle. 

bouillabaisse

Ympärilläni on aina ollut naisia, jotka epäuskon hetkellä ovat taputtaneet olalle ja sanoneet: ”Hyvin vedät”. Auttaneet eteenpäin työelämässä ja laukaisseet pari huonoa vitsiä tukalissa tilanteissa. Pitäneet huolta, että on sitten kiikkustuolissa, mitä muistella. Pitkät siis sille, etteivät naiset tukisi toisiaan.

Nyt kun olen kotona kirpun kanssa sama naisonni jatkuu. Vierellä kaksi yhtä pienen kirpun äitiä. Lohdutamme toisiamme, että se on vaan vaihe, kun pieni suu napsahtaa kiinni ruoka-aikana tai uni ei maistu. Nauramme vedet silmissä huonolle huumorille väsyneen päivän iltana. Olemme hengessä mukana, kun on vaikeaa. Kehotamme kiertämään kaukaa nettikeskustelut, joissa fanaatikot keskustelevat imetyksestä, lasten ruokavaliosta tai kotihoidosta. Muistutamme toisiamme tasaisin väliajoin, että me olemme ihan riittävän hyviä. Ja ennenkaikkea sanomme usein ääneen: Kylläpä tämä elämä on nyt ihanaa. Sellaista naisten välinen ystävyys parhaimmillaan on. Sallivaa ja tukevaa.

Ensimmäisen kerran tällä reseptillä keitettyä bouillabaissea tarjosi minulle sydänystäväni, vähän arjesta kohotettuna torstaina. Laitoin hyvän kiertämään ja keitin kattilallisen jokaviikkoisille kotiäitien lounastreffeillemme. Tiistaisin kaksi meistä istuu vuorotellen valmiiseen pöytään, levitämme kaikki kolme lasta lattialle seurustelemaan keskenään ja vaihdamme kuulumiset. Myös ne pakolliset kakkajutut, ettei muiden kanssa tarvitse ja säilyy maine täysipäisenä yhteiskunnan jäsenenä. Viikon paras arkipäivä.

Tee sinäkin sama. Pistä kattila tulelle ja kutsu hyvä ystävä päivälliselle. Vaikka sitten ihan tavallisena torstaina. Sahramiakin suurempaa luksusta ovat nimittäin hyvät ystävät.

Resepti on muokattu Marc Aulénin Sopat-kirjan reseptistä. Bouillabaissen kanssa voi tarjota valkosipulista aiolia tai paprikaista rouillea. Voit valita soppaan juuri sellaiset äyriäiset ja kalat kuin haluat. Usein keitossa on myös sinisimpukoita, mutta arkena niiden käsittely on hiukan turhan suuri vaiva.

Bouillabaisse

neljälle-viidelle nälkäiselle

2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2-3 porkkanaa
pala juuriselleriä (noin 100 g)
1/2 pieni fenkoli
1 1/2 l kalalientä
2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl appelsiinimehua
70 g tomaattipyreetä
3 rkl (ruoko)sokeria
2 rkl sitruunamehua
1 tähtianis
1 1/2 dl tomaattimurskaa
1 pss (0,5 g) sahramia
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl oreganoa
3 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
6 laakerinlehteä
500-600 g tuoretta kalaa (esim. lohta ja ahventa tai kuhaa)
200 g jättikatkarapuja tai isoja katkarapuja

1. Siivuta sipuli, fenkoli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Kuori porkkanat ja selleri. Leikkaa selleri tikuiksi ja porkkana viipaleiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja valkosipulia matalassa lämmössä viitisen minuuttia.

3. Lisää porkkana, fenkoli ja selleri ja kuullota hetki.

4. Lisää kaikki loput ainekset kalaa ja rapuja lukuunottamatta ja keitä noin 40 minuuttia. Yrtit voi laittaa kokonaisina oksina. Leikkaa sillä välin kalat suupalan kokoisiksi paloiksi.

5. Lisää kalat ja keitä kolme minuuttia, lisää ravut ja keitä vielä pari minuuttia. Poista yrttien oksat, tarjoa bouillabaisse hyvän leivän ja rapsakan rieslingin kera.

Täydellinen pasta carbonara ja kunnon pastaa marketista

Yhteistyössä Rummo.
Voi olla, että meillä ei hetkeen pasta carbonaraa syödä. Mutta seuraavan kerran, kun syödään se valmistetaan tällä reseptillä. Hyvät naiset ja herrat, tässä se on: Täydellinen pasta carbonara. Tiedän sen. Olen testannut kaikki variaatiot. Löysin myös erinomaisen pastamerkin, Rummon, jossa rakenteen ja maun lisäksi on parasta, että vihdoin kunnon pastaa saa kaikkialla Suomessa. Sain pastaa myös reippaasti jaettavaksi teille: Sata lukijaani voi tilata pastaa kotiin testattavaksi postauksesta löytyvästä linkistä.

täydellinen-pasta-carbonara

Ei kinkkua, kermakastiketta eikä löysää makaronia. Se alkaa olla jo selvää kaikille (paitsi ruokaloiden reseptiikan tekijöille ja keittäjille). Mutta parmesania vai pecorinoa? Pancettaa vai pekonia? Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia? Kermaa? Kaikkiin näihin tiedän nyt vastauksen. Olen testannut, kutsunut pastafriikkejä maistamaan sokkotesteinä ja vetänyt tuloksen yhteen reseptiin. Muut maistelevat viinejä, meillä on levitelty pöydälle lautasellisia pastaa ja analysoitu vivahteita.

Parmesania vai pecorinoa?

Molempia! Tämä oli koko makutestin selvin peli. Pelkästä parmesanista kastikkeesta tulee raskaan ja asteen tunkkaisen makuinen, pelkästä pecorinosta turhan suolainen. Täydelliseen carbonaraan raastetaan puolet parmesania, puolet pecorinoa.

Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia?

Osa resepteistä luottaa pelkkiin keltuaisiin, jotta lopputulos on mahdollisimman kermainen. Kerman sijaan kastikkeen kermaisuus syntyy nimittäin keltuaisista. Pelkistä keltuaisista tehty carbonara on kuitenkin kuivahko, vaikka joukkoon sekoittaisi myös pastan keitinvettä. Silkkisen kastikkeen salaisuus on lukemani perusteella pastan keitinveden tärkkelyksen ja munanvalkuaisen liitto. Sen vahvistivat myös testiversioni, joten valkuaisia on turha heittää viemäriin. Paras carbonara syntyy, kun kastikkeessa on sekä keltuaista että valkuaista – ei kuitenkaan yhtä paljon. Kermaisen kastikkeen saa lisäämällä ylimääräisen keltuaisen. Sen jälkeen kastike ei kaipaa kermaa.

Munien määrä on makuasia. Osa laittaa kahden hengen kastikkeeseen yhden ainokaisen munan, toiset jopa neljä. Minusta testien perusteella passeli määrä on yksi kananmuna syöjää kohden ja sen lisäksi yksi ylimääräinen keltuainen kahdelle.

Kananmunan kohdalla olennaista on myös, ettei se ala kypsyä kokkeliksi, mutta samaan aikaan juusto tarvitsee hiukan lämpöä sulaakseen. Osa hyödyntää lämmitettyä kulhoa, itse teen carbonaran hiukan jäähtyneellä, mutta edelleen lämpimällä pannulla ja sekoitan raivokkaannopeasti kananmuna-juustoseoksen pastan joukkoon.

Pancettaa vai pekonia?

Alunperin carbonarassa on käytetty pancettaa tai giuncialea, joka valmistetaan possunposkesta. Molemmat ovat pekoninkaltaisia, mutta niitä ei ole savustettu. Pekoni ei ole huono vaihtoehto, eikä carbonaraa kannata jättää sen takia tekemättä, ettei muuta peruskaupasta saa. Jos pääset valitsemaan, tartu kuitenkin pancettaan (giunciale on Suomessa lähinnä teoreettinen vaihtoehto). Savustamattomuudessa on vissi viisaus maun kannalta.

Oikeastaan lihanlaatua olennaisempaa on siivujen paksuus. Paras carbonara syntyy siivuista, jotka eivät ole ihan ohuenohuita. Pekonia tai pancettaa ei myöskään kannata paistaa yhtä rapeaksi kuin aamiaispekonia, vaan siihen saa jäädä hiukan rasvaa.

Lihan paistamiseen käytettävä öljy saa hyvää makua valkosipulista, joka laitetaan kokonaisena pannulle. Oksa timjamia paistamisen aikana parantaa lopputulosta entisestään. Muutaman oksan takia ei kannata kuitenkaan ostaa puskaa, mutta jos pihalta löytyy, voi ne nypätä pannulle antamaan makua.

Paras mahdollinen pasta

Carbonaraan valitsen aina spaghetin tai linguinen eli ohuen pitkän pastan, johon kastiketta jää juuri sopivasti pintaan. Kun kastike on yksinkertainen, tarvitaan paras mahdollinen pasta. Laatupasta on karheapintaista, jotta pastaan tarttuu kastiketta, ja purutuntumaltaan napakkaa. Löysä makaroni on pastan irvikuva. Olen hiukan pastauskovainen, artesaanipastan löytämisen jälkeen markettikama on jäänyt hyllyyn.

rummo-maailman-paras-pasta

Nyt on kauppoihin kuitenkin tullut pasta, joka pääsee omaankin ostoskoriini. Rummo mainostaa olevansa maailman parasta pastaa. Siihen luottaa myös Hans Välimäki uudessa Pasta Box -konseptissaan. Parhaat artesaanipastat ovat oma lukunsa, mutta Rummo on kerrassaan erinomainen pasta. Se valmistetaan patentoidulla muotilla, joissa pelkän teflonin sijaan käytetään myös pronssia, mikä takaa tavallista pastaa karheamman pinnan, mutta mahdollistaa kuitenkin teollisen valmistuksen. 100% durumvehnästä valmistetussa pastassa on myös korkea proteiinipitoisuus ja se valmistetaan lähdeveteen.

Kaikesta tästä on seurauksena se, että sitä tuntuu olevan käytännössä mahdotonta keittää yli. Harvinaista kyllä se on al dente jopa lämmitettynä, mutta toki pasta on aina parasta suoraan kattilasta. Rummo on ehdottomasti paras pasta, mitä marketista saa ja hinta-laatusuhteeltaan voittamaton. Myös Rummon gluteeniton versio säilyttää rakenteensa erinomaisesti. Syön gluteenitonta pastaa harvakseltaan, mutta Rummon on paras maistamistani juuri hyvän rakenteensa ansiosta. Napakkaa kuin kunnon durumpasta.

Näin vinkkikeität täydellisen pastan: Reilusti vettä, reilusti suolaa ja iso kattila. Yhden pasta-annoksen hyvä muistisääntö on 10:100:1000 eli 10 g suolaa, 100 grammaa pastaa ja litra vettä. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää suola kiehuvaan veteen ja sen jälkeen pasta. Sekoita muutaman kerran kypsymisen aikana ja noudata aina keittoaikaa. Ota tilkka keitinvettä talteen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Voit ohentaa sillä tarvittaessa kastiketta

Haluatko testata Rummoa?

Ole nopea ja tilaa tuotenäyte tästä. Niitä riittää sadalle ensimmäiselle. MUOKATTU: Tuotenäytteet menivät hujauksessa, mutta Rummo arpoo vielä erän tuotteita kaikkien 6.10 klo 12 mennessä yhteystietonsa jättäneiden kesken.

Rummo tulee koko ajan laajemmin myyntiin K-supermarketeihin, Prismaan, K-citymarketeihin sekä Stockmannille. Valikoima vaihtelee myymälöittäin.

Täydellinen pasta carbonara

kahdelle

noin 200 g spaghettia

70 g pancettaa tai pekonia
2 kananmunaa
1 kananmunan keltuainen
30 g pecorinoa
30 g parmesania
1 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi
(pari oksaa timjamia)
mustapippuria
pastan keitinvettä

päälle parmesania ja mustapippuria

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Kuutioi sillä välin pancetta tai pekoni ja raasta juustot. Poista valkosipulista kuori ja paina sen rakenne rikki kevyesti veitsenlappeella.

3. Sekoita kulhossa juustoraaste ja kananmunat sekä keltuainen.

4. Mausta pastan keitinvesi suolalla, kun se kiehuu ja lisää kattilaan pasta. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan al dente.

5. Lisää paistinpannulle öljy, valkosipuli (ja timjaminoksat). Kuumenna öljy paistinpannulla keskilämmöllä, lisää pannulle pancetta tai pekoni ja paista kullanruskeaksi. Poista valkosipuli pannulta, ennenkuin se alkaa ruskistua, jotta öljyyn ei tule kitkerää makua. Pekoniin saa jäädä hiukan rasvaa, eikä sitä kannata paistaa ihan rapeaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle lautaselle, mutta jätä muutama ruokalusikallinen rasvaa pannulle. Poista pannulta myös timjami.

6. Kun pasta on kypsää, ota vajaa desilitra keitinvettä erikseen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Valuta pastasta vesi ja kaada pasta pannulle, jossa olet paistanut pancetan tai pekonin. Lisää pannulle myös pancetta tai pekoni ja sekoita tasaisesti pastan joukkoon.

7. Sekoita pannulle pastan joukkoon muna-juustoseos nopeasti sekoittaen, ettei muna ala kypsyä. Lorauta joukkoon hiukan pastan keitinvettä ja rouhi reilusti mustapippuria.

8. Annostele lautasille ja raasta päälle parmesania.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Rummon kanssa. Rummo on perinteikäs italialainen pastamerkki, jota on tuotu Suomeen pienessä mittakaavassa noin vuoden ajan. Nyt sen saatavuus paranee merkittävästi. Syksyn mittaan sitä alkaa löytyä mm. K-supermarketeista, Prismoista, K-citymarketeista ja Stockmannilta.