Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Hitti vai huti? – #Halloumiranskalaiset

Hitti vai huti? Camden Marketilta Yes Yes Yes -ravintolan listalle ja sieltä lähes jokaiseen ruoasta kirjoittavaan suomalaiseen aikakauslehteen. Ovatko syntiset halloumiranskalaiset seuraava avokadotoast vai hetken huuma?

Halloumiranskalaiset

Ruokaihmiset ovat kuin sopulilauma. Syömisen tavat ovat monipuolistuneet, yksi asia on kuitenkin toistunut viime vuosina: Ruokamaailman sekoaminen yhden raaka-aineen takia. Avokadosta, lehtikaaliin ja bataattiin, joista ensimmäinen lienee instagrammatuin raaka-aine kautta aikojen #avocadotoast.

Pientä ilmiönpoikasta on nyt liikkeellä halloumiranskalaisten ympärillä. Camden Marketin Oli Baba’s räjäytti pankin upottamalla paksut halloumitikut öljykylpyyn ja tarjoamalla ne jogurttikastikkeen ja granaattiomenan kanssa. Suomeen ne rantautuivat Yes Yes Yes -ravintolan myötä ja Instagramin perusteella ne tulevat löytymään myös Sandron listalta.  Nykyajan puskaradio toimii sitä tehokkaammin, mitä fotogeenisempiä annoksia ravintolasta löytyy.

Nousukausi on saanut mm. Hans Välimäen palamaan näpertämisen pariin ja Royal Ravintolat investoimaan alhaisen kynnyksen fast casualin jälkeen fine diningiin Helsingin paraatipaikalla. Uudistetussa Palacessa syödään suupalan kokoisia taidokkaita annoksia pitkän kaavan mukaan. Yhä edelleen ilmiöt nousevat kuitenkin rennommasta päästä, useimmiten katukeittiöstä. Ne tarvitsevat riittävästi massaa tuekseen ja nousukausi tai ei, 400 euron illalliset ovat vain marginaalisen ryhmän saavutettavissa. Sen sijaan Camden Marketin kojun kaltaisten paikkojen ranskalaisannokseen on varaa jokseenkin kaikilla.

Hehkutetut ilmiöt jäävät useimmiten pieneksi poreiluksi ja olkoon, että lehtikaali on ihan maukasta, sen ympärille noussut maailmanlaajuinen kohkaaminen tuntui hiukan liioitellulta. Vähän sama koskee halloumiranskalaisia. Hitti vai huti? Muutama uppopaistettu juustotanko erityisesti dipattuna johonkin raikkaaseen ja tuliseen on hyvä suupala, mutta ennustan halloumiranskalaisille melko lyhytaikaista sijaa ruokalehtien sivuilla ja ruokalistoilla.

Halloumiranskalaiset

kahdelle-neljälle

1 pkt halloumia
1/2 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl sumakkia
noin 3 dl öljyä uppopaistamiseen

kastike

1 dl turkkilaista jogurttia
1 tl ras el hanouta
1 rkl sitruunamehua

granaattiomenan siemeniä (Pirkkaa pakastimesta tai tuoreesta hedelmästä)
tuoretta minttua

Leikkaa halloumi reiluiksi ”ranskalaisiksi”. Kuivaa huolellisesti paperilla.

Sekoita jauhojen joukkoon sumakki ja pyörittele halloumi tarkasti jauhoseoksessa.

Sekoita jogurtin joukkoon ras el hanout ja sitruunamehu.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa 180-asteiseksi. Paista tikut molemmilta puolilta muutamassa erässä kullanruskeiksi (käännä puolessa välissä).

Nosta hetkeksi talouspaperin päälle, nosta sen jälkeen lautaselle, valuta päälle jogurttikastike, ripottele granaattiomenan siemeniä ja tuoretta minttua. Tarjoa heti.

SaveSave

SaveSaveSaveSave

SaveSave

SaveSave

Näin käsittelet simpukat – Simpukka-chorizopasta

Tunnen pientä pelon sekaista kunnioitusta simpukoita kohtaan, niiden käsittely on kuitenkin helppoa ja valmistaminen nopeaa ja helppoa. Maukas simpukka-chorizopasta valmistuu lähes kokonaan pastan kypsyessä, kun olet ensin käsitellyt simpukat. 

Simpukka-chorizopasta

Vedet ovat juuri nyt kylmiä, mikä tarkoittaa, että myös simpukat ovat parhaimmillaan. Syöminen on vähän näpertämistä, mutta valmistaminen nopeaa ja helppoa, vaikka esivalmistelut kannattaa tehdä huolella.

Simpukoiden käsittelyssä on oikeastaan yksi ainoa kultainen sääntö, jonka noudattaminen on ehdotonta: Vain elävät simpukat ovat syömäkelpoisia. Elävän simpukan tunnistaminen on kuitenkin helppoa. Jos olet vähänkään epävarma, heitä simpukka pois. Ennen pataan päätymistä heitetään pois simpukat, jotka ovat auki, eivätkä napauttamisesta huolimatta sulkeudu. Keittämisen jälkeen puolestaan roskiin joutavat simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Tuoreus on simpukoissa vielä kalaakin suurempi hyve, ne on paras pistää pataan ostopäivänä.

Näin käsittelet simpukat:

Pese huolellisesti simpukat juuresharjalla kylmän veden alla ja poista alareunassa olevat karvaiset haivenet eli parta vaikkapa juuresveitsellä. Simpukoiden kuorissa voi olla hiekkaa, siksi niiden peseminen on tärkeää. Jos simpukan kuori on auki, napauta sitä napakasti vaikkapa veitsellä. Jos se ei sulkeudu, heitä simpukka pois.

Tämän postauksen kommenteissa on mainio vinkki bloggaajakollegaltani Campasimpukalta: Pesemisen jälkeen laita simpukat hetkeksi kylmään suolaveteen. Merihenkisessä ympäristössä simpukat sylkäisevät hiekan sisuksistaan astian pohjalle ja hampaissa rahisee merkittävästi vähemmän syödessä.

Kypsennä simpukat. Simpukoiden keittoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, ylikypsinä ne ovat kumimaisia.

Jos simpukat eivät ole auenneet kunnolla kypsentämisen aikana, heitä ne pois.

Simpukka-chorizopasta sai innoituksensa Glorian Ruoka & Viinin simpukka-pekonipastaohjeesta. Mausteinen chorizo antaa hyvää potkua pastalle. Kevyesti tulisen pastan kanssa sopii parhaiten kuiva tai puolikuiva valkoviini, jossa on hiukan tavallista enemmän jäännössokeria.

Simpukka-chorizopasta

kahdelle ja puolikkaalle (vähennä pastaa 50 g jos teet kahdelle, mutta kastikkeen voit tehdä ohjeen mukaan)

500 g tuoreita sinisimpukoita
250 g spagettia
loraus öljyä
2 salottisipulia tai 1 pieni sipuli
3 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili
80 g chorizoa
125 g kirsikkatomaatteja
loraus valkoviiniä
suolaa
lehtipersiljaa

Käsittele simpukat: Pese ne huolellisesti kylmän veden alla juuresharjalla ja poista parrat juuresveitsellä. Jos simpukan kuori on auki, napauta sitä veitsellä, jos simpukka ei sulkeudu, heitä se pois. Heitä pois myös simpukat, joiden kuori on rikki. Vain eläviä simpukoita on turvallista syödä.

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuutioi chorizo pieniksi kuutioiksi ja puolita kirsikkatomaatit. Silppua lehtipersilja.

Laita pasta vesi kiehumaan, kun vesi kiehuu, laita veteen reilusti suolaa ja nosta spagetti kiehumaan. Keitä pastapakkauksen ohjeen mukaan.

Vähän ennen kuin laitat pastan kiehumaan, kuumenna paistinpannulla tai isossa kattilassa loraus öljyä, lisää sipuli ja kuullota miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, lisää pannulle valkosipuli, chili ja chorizo. Paista muutama minuutti.

Kun pastan keittoajasta on jäljellä kolmisen minuuttia, lisää pannulle tomaatit ja loraus viiniä. Mausta kevyesti suolalla, muista, että myös simpukoista itsestään tulee suolaa kastikkeeseen. Lisää simpukat. Nosta pannun päälle tiivis kansi ja kuumenna välillä reippaasti ravistaen noin 4 minuuttia tai kunnes simpukat ovat auenneet.

Kaada pastasta keitinvesi pois. Poista pannulta simpukat, jotka eivät ole auenneet. Kaada pasta pannulle ja sekoita huolellisesti. Nostele lautasille ja ripottele lehtipersiljaa annosten päälle.

SaveSave

Voi leipä! – täydellinen croque monsieur tai madame

Croque monsieur, kaikista maailman kinkku-juustoleivistä sen erottaa bechamel-kastike. Madameksi se muuttuu, kun nostat päälle vielä kananmunan, jonka valuva keltuainen kruunaa klassikon. Täydellisessä versiossa rapea leipä kohtaa pehmeän juustoisen kastikkeen ja hyvän kinkun. 

Kun seisovien pöytien brunsseista siirryttiin istumaan pöydän ääreen lautasaamiaiselle, löysi takaisin pöytään myös croque monsieur. Itse löysin klassikon pitkästä aikaa Gastro Cafe Kalliossa ja hyvän ystäväni Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satun brunssipöydässä. Taiturimainen Satu ketjuttaa ja hyödyntää kaikki raaka-aineet viimeiseen pisaraan. Siihen ruokafilosofiaan osuu myös croque monsieur, joka on parhaimmillaan muutaman päivän vanhasta leivästä valmistettuna ja mukana menevät myös juustonkäntyt jääkaapista.

Croque monsieuria on yhtä monta kuin tekijäänsä, mutta hurahdin testailemaan, miten tehdä leivästä omaan makuuni täydellinen versio, jossa bechamel ei ole pehmentänyt leipää mauttomaksi mössöksi. Samaan aikaan leivän on synnyttävä helposti. Meillä se on usein vihreän salaatin kanssa arjen hätävara ja sunnuntaiaamiaisen herkkupala. Kummassakaan tapauksessa en halua käyttää ylenmäärin aikaa yhteen kinkku-juustoleipään – klassikko tai ei.

Klassisimmissa resepteissä croque monsieur valmistetaan aivan vaaleasta vuokaleivästä ja siitä leikataan reunatkin pois. Kun leipä saa päällensä vielä kastikehunnun, tuloksena on juustokastikkeessa uiva leipämössö. Siksi käytän vehnäpaahtoleivän sijaan käytän mieluummin hyvää vaaleaa hapanjuurileipää tai maalaisleipää ja jätän reunat leikkaamatta. Kaikkien kokeilujen jälkeen salainen ase hyvään rakenteeseen löytyi sipauksesta voita ja leivän paahtamisesta kullanruskeaksi uunissa bechamelin valmistuessa – mutta vain toiselta puolelta. Leipä on edelleen sisältä pehmeä, mutta paahdetun pinnan ansiosta bechamel ei imeydy kostuttamaan leipää mössöksi.

Loppu täydellisen croque monsieurin reseptistä onkin vain huolellista raaka-aineiden valintaa: Laadukasta kinkkua, vahvaa juustoa ja sinappia, joka hapokkuudellaan taittaa rasvaista juustoa ja bechamelkastiketta. Klassisesti croque monsieuriin käytetään gruyèreä tai emmentalia, mutta itse raastan mukaan suurpiirteisesti juuri niitä vahvoja, sulavia juustoja, mitä kaapissa kulloinkin on. Jos kuitenkin menet raaka-aineiden takia kauppaan valitse gruyère, vahva sveitsiläinen juusto on paras vaihtoehto croque monsieuriin (pardon ranskalaiset!). Sinapiksi kelpuutan vain dijonin, mieluiten kokojyväisen.

Monsieur vai madame? Makuasioita, mutta leivän päälle nostetun uppomunan tai paistetun kananmunan valuva keltuainen on viimeinen silaus, jonka ansiota feminiininen versio menee minun mittareillani rinnanmitan verran edelle.

Leivän voi valmistaa myös vegeversiona esimerkiksi munakoisosta, kuten Satu tekee keittokirjassaan Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon. Satulta olen oppinut myös parhaan mahdollisen seuralaisen leivän kylkeen – tiukan hapokkaassa kastikkeessa pyöritellyn vihreän salaatin paahdetuilla pähkinöillä ja parmesanilla. Se leikkaa täydellisesti leivän rasvaisuuden.

Croque Monsieur tai madame

kahdelle

4 isoa siivua vaaleaa leipää – mieluiten vähintään eilispäiväistä
voita
Dijon kokojyväsinappia
4-6 reilua siivua hyvää kinkkua
noin 150-200 g vahvaa juustoa raastettuna (gruyere, emmental)
2 kananmunaa

Bechamelkastike

1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
noin 2 – 2 1/2 dl maitoa
ripaus muskottia
ripaus suolaa
noin 1/3 raastetusta juustosta yllä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja raasta juusto. Voitele leipäviipaleet toiselta puolelta ohuesti voilla ja nosta ne uunipellilla kuumenevan uunin yläosaan paahtumaan. Paahda leipiä, kunnes niiden pinta on kullanruskea.

Valmista sillä aikaa bechamelkastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Pyörittele muutama minuutti voi-vehnäjauhoseosta kattilassa, jotta se kypsyy hiukan. Älä päästä ruskistumaan. Sekoita joukkoon pienissä erissä kierrevatkaimella maito. Kastike saa olla aluksi ohuehko. Keittele sitä kunnes se paksuuntuu. Mausta ripauksella suolaa ja raastettua muskottipähkinää. Sekoita joukkoon juusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa.

Kun leivät on paahtuneet kullanruskeiksi, nosta ne uunista, käännä ympäri ja voitele sinapilla. Nostele kahdelle puolikkaista  reilu kerros kinkkua, levitä ohuesti bechamelkastiketta kinkun päälle ja ripottele reilu kolmannes raastetusta juustosta. Nosta toiset viipaleet kanneksi juuston päälle paahdettu puoli ylöspäin. Levitä leivän päälle bechamelkastiketta, se saa valua reilusti yli reunojen, mutta ole maltillinen määrän suhteen. Koko kastike ei mene, mutta pienempää annosta on vaikeaa valmistaa. Ripottele loput juustosta leipien päälle ja nosta leivät uuniin. Paista kunnes juusto on sulanut ja pinta on saanut sopivasti väriä.

Leipien paistuessa valmista uppomunat tai paista kananmunat. Jätä keltuainen valuvaksi. Asettele kananmunat leivän päälle, kun nostat leivät tarjolle.