Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Senaatintorin kruununjalokivi

Aleksi tuntuu usein niin kovin pitkältä, mutta Senaatintorin ympäristössä on nyt monta hyvää syytä kävellä kadun päähän saakka. Cafe Engel, Patisserie Teemu & Markus ja huhujen mukaan kaupungin parasta brunssia tarjoava Sunn.

kukat

En ole itse vielä päässyt testaamaan Sunnia, mutta kun suuntasimme lauantaiaamiaiselle Engeliin oli Sunnin oven takana jo ennen aukeamista aikamoinen jono. Sana on siis kiirinyt. Engel on entisellään. Ilmeisesti jopa vanhat kalusteet on kaivettu naftaliinista ja kahvilassa on edelleen pöytiintarjoilu. Hienoa, että vanhaa arvostetaan ja perinteitä säilytetään.

Erityisesti matka Senaatintorille kannattaa kuitenkin Patisserie Teemu & Markuksen vuoksi – ja kannattaa tulla kauempaakin. Demon ja Groteskin myötä tunnetuksi tullut Teemu Aura perusti yhdessä samoissa ravintoloissa kannuksensa hankkineen Markus Hurskaisen kanssa konditorian Kiseleffin taloon. Makeita taideteoksia on tarjottu paikassa jo toukokuusta, mutta itse ennätin paikalle ensimmäistä kertaa vasta nyt. Menen toistekin ja suosittelen teille kaikille muillekin. Pieteetillä tehtyjä kakkuja, leivonnaisia ja konvehteja, jotka hurmaavat maullaan ja ulkonäöllään. Omistajien mukaan lähtökohtana on oma intohimo makeaan; se näkyy ja maistuu.  Molemmat omistajat olivat paikalla käyntikerrallamme ja mutkattomasta palvelusta jäi hyvä mieli.

patisserie

 

porkkanakakku

valkosuklaaleivos

 

Kotiin lähti mukaan kaksi leivosta: Sitruunaruoholla maustettua valkosuklaamoussea ja passionkreemiä, jasmiinilla maustettua suklaamoussea ja vadelmakreemiä sekä pala porkkanakakkua. Näistä ensimmäinen oli meidän molempien ehdoton suosikki (jako-osuuksista jouduttiin hiukan keskustelemaan), mutta porkkanakakku oli heti tuntumassa. Ymmärrän hyvin, miksi konditorian omien verkkosivujen mukaan sen valmistusta jouduttiin Demossa säännöstelemään, jotta henkilökunta säästyy ähkyltä ja liikalihavuudelta.

Patisserie sai kunniaa myös Glorian Ruoka & Viinin vuoden parhaissa, jossa sitä kehuttiin modernista ja abstraktista muotokielestä. Senaatintorin kruununjalokivi on kehunsa ansainnut.

Pastaa paketissa

Jättikatkarapupastaa foliossa
Vedonlyönnin seurauksena noudatin kuukauden vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pysyvin seuraus siitä vaikuttaa olevan usein toistuva himo pastaan eli taas kaivetaan pastakattila esiin. Tällä kertaa laitetaan pastaa pakettiin ja seuraksi jättikatkarapuja.

pasta valmiina uuniin

 

Seuraan satunnaisesti The Pioneer Woman -blogia. Meillä on nimittäin sama heikko kohta eli pastat erilaisten tomaatti(-kerma)kastikkeiden kanssa. Juuri muuta yhteistä meillä ei olekaan eli minulla ei ole ranchia, Malboro-miestä eikä neljää cowboy-hattuista lasta ja pidän edelleen kiinni päivätyöstäni.

Tällä kertaa bongasin Reen resepteistä uunissa valmistettavan pastan. Siinäkin mukana on reilusti tomaattia. Suhtauduin ruokaan hiukan epäluuloisesti, koska pelkäsin, että saan uunissa aikaan lähinnä kasan ylikypsää liisteriä. Houkuttelevan kuvan ja jättikatkarapujen ansiosta päätin kuitenkin koettaa onneani.

Muuntelin reseptiä hyvin vähän – lähinnä lisäsin sipulia ja tuoreita kirsikkatomaatteja. Pienensin myös reilusti määriä, koska meidän joukko-osastomme on huomattavasti hänen perhettään pienempi. Jos siis kokkaat suuremmalle pataljoonalle, kannattaa kurkata alkuperäistä reseptiä. Maistettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi hänen bloginsa on noussut suosioon. Maukasta pastaa, joka muhi ihanaksi foliossa ja jossa on sopiva takapotku. Tätä tarjotaan jatkossa äyriäisiä arvostaville ruokavieraille.

Spaghettia ja jättikatkarapuja foliossa

2 annosta

200 g spaghettia

1/2 dl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
kourallinen tuoreita kirsikkatomaatteja
vajaa 1 tl säilöttyä peperoncinoa (tai muuta chiliä)
0,5 dl valkoviiniä
200 g raakoja jättikatkarapuja
silolehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan

2. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet, kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Lisää säilötyt tomaatit, kirsikkatomaatit, chili ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä keskilämmöllä 10 minuuttia.

3. Keitä spaghettia puolet ohjeistetusta keittoajasta. Se kypsyy loppuun uunissa.

4. Lisää kastikkeeseen raa’at jättikatkaravut juuri, ennen kuin pasta on valmista. Lisää joukkoon sen jälkeen pasta ja sekoita. Myös ravut kypsyvät loppuun uunissa.

5. Kaada koko homma kahden ristikkäin asetetun folion päälle. Silppua päälle silolehtipersiljaa ja paketoi paketti napakasti, mutta ei tiukasti.

6. Laita 175-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.

Pottu kohtaa parmesanin

Paistetut ahvenfileet ja parmesan-perunaohukaiset
Perunaa ja parmesania ei kai ole koskaan aiemmin yhdistetty keittiössäni.  Suosikkikeittokirjani innosti minut kokeilemaan parmesanilla paranneltuja perunaohukaisia ahventen lisukkeena. 

parmesan-perunaohukaiset

Marko Koskisen ja Christer Lindgrenin Passione – intohimona italialainen keittiö on yksi ehdottomia keittokirjasuosikkejani. Se on aivan täydellinen nojatuolissa tapahtuvaan haaveruokailuun. Myös kuviensa osalta se on virkistävän erilainen italialainen keittokirja, punavalkoiset ruutuliinat ja muut kliseet on suosiolla jätetty muille.

Kirjan reseptit eivät kieltämättä päästä tekijäänsä helpolla ja aika usein jäävät minulla suunnittelun asteelle. Mutta ne kerrat, kun olen jaksanut tehdä pidemmän kaavan mukaan, vaiva on kyllä kannattanut. Jos jonkin keittokirjan kokkaisin kannesta kanteen, se olisi tämä. Kirja on mielestäni aiheesta palkittu aikoinaan Vuoden keittokirjana ja sittemmin parhaana italialaisena keittokirjana myös maailmalla.

Eikä kirja pettänyt tälläkään kertaa. Parmesan ja peruna toimivat yllättävän hyvin yhteen. Meillä oli keittiössä kaksivuotiasta parmesania (kuten varmaan useimmilla, ellet satu olemaan juustohifistelijä), joka on melko mietoa ja ohjeen mukaisella määrällä parmesanin maku jäi minusta hiukan turhan hennoksi. Uskaltauduin siis käpälöimään ohjetta siltä osin. Muilta osin täydellisiä kuohkeita ohukaisia, jotka sopivat hyvin kalan kaveriksi. Kirjassa ne tarjottiin muikkujen kanssa, itse valitsin ahvenet.

Muutaman vinkin annan kuitenkin myös toteutukseen. Ensinnäkin valitse jauhoinen peruna, Rosamunda sopi ruokaan minusta erinomaisesti. Malta keittää perunat kunnolla kypsiksi, se helpottaa olennaisesti perunan survomista siivilän läpi. Valkuaisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Saat sitä kuohkeammat letut, mitä varovaisemmin jaksat nostella vaahdon taikinan joukkoon. Muista myös paistaa letut riittävän miedolla lämmöllä. Ne ovat parhaimmillaan melko paksuina ja liian kuumalla paistettaessa jäävät helposti raa’aksi sisältä.

Sain aikaan keskikokoisen kaaoksen keittiössäni näitä työstäessäni. Ajoitus jätti hiukan toivomisen varaa. Kokemuksesta neuvonkin, kannattaa aloittaa lettujen paistolla, ahvenet syntyvät kyllä siinä sivussa.

Parmesan-perunaohukaiset

4 annosta / noin 20 pientä ohukaista

300 g jauhoisia, kuorittuja perunoita
4 tl vehnäjauhoja
2 munankeltuaista
4 rkl raastettua parmesania (tässä määrää on jo korotettu alkuperäiseen ohjeeseen nähden)
2 rkl voita
1 dl kermaa
2 munanvalkuaista
suolaa
valkopippuria

1. Keitä perunat kypsiksi. Purista kypsät perunat siivilän läpi niin, että saat ilmavaa perunalunta.

2. Lisää vehnäjauhot ja sekoita.

3. Lisää keltuaiset, parmesan, voi, kerma ja mausteet.

4. Vaahdota valkuainen ja lisää se varovasti nostellen joukkoon.

5. Paista letut voi-öljyseoksessa.

Paistetut ahvenfileet

4 annosta

2-3 ahvenfileetä/ruokailija (vajaa 200 g kalaa on keskimäärin kohtuullisen sopiva annos)
noin 1 dl ruisjauhoja
suolaa
valkopippuria

Mausta ahvenfileet suolalla ja valkopippurilla. Pyörittele ne ruisjauhoissa ja paista öljy-voiseoksessa kullanruskeiksi.

Tällä kertaa lisäsin ahventen päälle myös tilliöljyä (eli käytännössä sekoitin oliiviöljyyn tillisilppua, sitruunankuorta, suolaa ja mustapippuria).