Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Kreikkalainen naimakauppa

Mozzarellamoussaka
Viime aikoina Kreikka ja Italia eivät ole oikein kunnostautuneet. Ruokaa osataan kuitenkin tehdä molemmissa maissa, vaikka raha-asioiden hoito onkin ihan retuperällä. Yhdistin Etelä-Euroopan tuhlarit sovinnolliseen liittoon ja muokkasin moussakasta mozzarellalla ja parmesanilla aateloidun version.

Moussaka on minusta perinteisellä valkokastikkeella maultaan helposti turhan raskas. Siksi ilahduin kuin bongasin Anton&Antonin omistajan version, jossa valkokastike oli korvattu jogurttikastikkeella. Yhdistin samaan keitokseen aiemminkin kehumani paahdetut tomaatit ja munakoison kanssa hyvin toimivan buffalomozzarellan. Paahtamisen lisäarvo on ehkä tässä tapauksessa hieman kyseenalainen, mutta kun nyt oli sopivasti aikaa, tein sen kuitenkin. Yhtä hyvin voit tehdä suoraviivaisemman version pelkistä purkkitomaateista. Usein käytetyn lampaanjauhelihan sijaan käytin naudan paistijauhelihaa, koska lammas ei ole suurimpia suosikkejani.

Luulen, että meillä ei tarjoilla moussakaa kovin nopeasti. Periaatteessa sen ei pitäisi olla työläs, mutta jotenkin kummasti tästä tuli melkoisen hermojaraastava ponnistus minulle tällä kertaa. Osittain se johtui varmaan siitä, etten ole kovin tottunut munakoison kanssa.

Omaan versiooni tuli vähän turhan paljon jogurttikastiketta. Pienensin sen määrää alla olevassa ohjeessa puoleen. Vatsaa sekaisin kilinkolin -ruokablogissa jogurttikastikkeeseen oli lisätty parmesania. Sen teen itsekin seuraavalla kerralla. Yrttejä suosittelen laittamaan reilusti kastikkeeseen, käytännössä maku tulee aika lailla kastikkeesta, joten älä turhaan säästele yrteissä. Kannattaa myös raastaa ihan kunnolla sitä parmesania siihen päälle. Itse olin sen suhteen turhankin varovainen. Ja varaa aikaa tekemiseen, tässä meni kauan. Munakoison ystäville vaivansa arvoinen, mutta meillä tätä tarjotaan seuraavan kerran vasta, kun vaiherikas valmistusprosessi on painunut unholaan.

Mozzarellamoussaka
4-5 hengelle

2 pientä munakoisoa
oliiviöljyä

Kastike
400 g naudan paistijauhelihaa
1 prk tomaattimurskaa
2 tomaattia
3 valkosipulin kynttä
1 sipuli
tuoretta tai kuivattua timjamia
kuivattua oreganoa
tuoretta basilikaa
luraus fondia
1 rkl raakasokeria
suolaa ja mustapippuria

Jogurttikastike
3 dl turkkilaista jogurttia
1 munaa
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
ripaus muskottipähkinää

2 palloa buffalomozzarella
parmesanjuustoa raastettuna

1. Pilko sipulit, valkosipulit ja tomaatit reiluiksi lohkoiksi. Laita ne uunipellille, leikkaa joukkoon tuoretta timjamia ja basilikaa. Rouhi päälle suolaa ja pippuria ja kaada oliiviöljyä. Paahda uunissa puolisen tuntia 175 asteessa.

2. Ruskista jauheliha, lisää joukkoon uunissa paahdetut vihannekset, säilötty tomaatti ja mausteet (lukuunottamatta tuoreita yrttejä, jotka kannattaa lisätä vasta lopussa. Hauduta puolisen tuntia.

3. Kastikkeen hautuessa itketä munakoisot eli leikkaa ne viipaleiksi, laita viipaleet kerroksittain siivilään ja ripottele kerrosten väliin reilusti suolaa. Anna itkettyä noin vartin verran ja huuhtele munakoisoviipaleet. Kuivaa ne huolellisesti ja paista reilussa oliiviöljyssä pannulla muutama minuutti molemmilta puolin. Voit halutessasi poistaa ylimääräisen öljyn kuivaamalla sen talouspaperiin.

4. Valmista jogurttikastike. Vatkaa munan rakenne rikki ja vatkaa joukkoon vehnäjauho. Sekoita joukkoon jogurtti ja mausteet.

5. Lado vuokaan kerroksittain munakoisoviipaleita ja jauheliha-tomaattikastiketta. Kaada lopuksi päälle jogurttikastike ja asettele kaiken kruunuksi viipaloidut mozzarellat. Raasta lopuksi päälle parmesania.

5. Paista 175 asteessa tunnin ajan.

Ihan kuin Strömsössä

Omena-kaurakiusaus
Toimittajien suosikkikysymys viime aikoina Strömsö-kokki Michael Björklundille on tuntunut olevan, meneekö hänen kokatessaan aina kuin Strömsössä. Muusta en tiedä, mutta tämä hänen uudessa kirjassaan oleva omenapaistos on ainakin Strömsötä parhaimmillaan.

Tämä ohje julkaistiin muutama viikko sitten Me Naisissa, mutta on siis peräisin Michael Björklundin ja Kenneth Narsin syksyllä ilmestyneestä kirjasta Lähiruokaa. Tämän kokeilun perusteella kirja päätyy ainakin omaan kirjeeseeni joulupukille. Katsotaan, saako lapsenuskoni pukkiin vahvistusta aattoiltana eli onko hän kuullut vienon toiveeni.

Michael Björklund on puhunut jo pitkään puhtaiden, paikallisten raaka-aineiden ja sesonkien kunnioittamisen puolesta. Siksi juuri nyt on hyvä aika tehdä tätä omenaista herkkua: Suomalaisten omenien kausi on vielä käynnissä eli myöhäislajikkeet ovat kaupoissa.

Paistos on melko makea, eli ellet tee paistosta kovin kirpeistä omenoista, voit hyvin laittaa hiukan vähemmän sokeria. Tämä ohje on puolitettu alkuperäisestä ja edelleen aika reilu annos kahdelle.

Omena-kaurakiusaus
2 hengelle

3 omenaa
1/2 rkl kanelia
1/2 dl sokeria
75 g voita
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 dl siirappi

1. Kuori ja lohko omenat. Sekoita lohkoihin kaneli ja puolet sokerista.

2. Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauhe tasaiseksi tahnaksi.

3. Levitä reilu puolet taikinasta uunivuoan pohjalle. Lisää omenalohkot ja niiden päälle loput taikinasta nokareina. Valuta siirappi päälle.

4. Paista paistosta 175 asteessa reilu 20 minuuttia (näin ohjeen mukaan, omani oli uunissa melkein puoli tuntia), kunnes paistos on kullanruskea.

5. Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

Pyhä yksinkertaisuus

Bresaolacarpaccio granaattiomenalla
Tällä annoksella kieräytettäisiin Neljän tähden illallisessa nopasta esille heikot pisteet, koska sen tekeminen on lapsellisen helppoa. Hyvän ruoan valmistuksen ei aina tarvitse alkaa siitä, että itse teurastaa naudan. Tämä on helppoa ja yksinkertaista ruokaa, mutta aivan törkeän hyvää ja valmistuu kymmenessä minuutissa koko homma.

Bresaola oli minulle uusi tuttavuus, johon tutustuin vajaa vuosi sitten hiihtoreissulla Italiaan. Se on suolattua, ilmakuivattua naudanlihaa, jota kuivatetaan muutama kuukausi. Se on kotoisin nimenomaan Pohjois-Italiasta eli pääsin heti maistamaan sitä autenttisissa olosuhteissa, mutta bongasin sitä joku aika sitten myös Stockalta. Maistuu aivan erinomaiselta myös kotoisissa olosuhteissa. Tällä kertaa siitä syntyi helppo alkuruoka tai iltapala. Carpaccio lienee bresaolan tyypillisin käyttömuoto, mutta varsin paljon löysin myös ohjeita, joissa sitä oli käytetty esimerkiksi raviolien täytteenä.

Tämän ohjeen erottaa peruskaurasta oikeastaan vain granaattiomena. Mutta se onkin sitten koko homman juju, joka raikastaa maut. Luin joskus erinomaisen vinkin (muistaakseni Nigellalta) granaattiomenan käsittelyyn. Siemenet saa parhaiten ehjänä ulos, kun halkaisee granaattiomenan ja taputtelee (lue: hakkaa kiukuspäissään) sitä sen jälkeen ulkopuolelta puukauhalla. Hyvin toimii, vaikka ei kovin nopea tapa olekaan (näin kärsimättömälle hermoja raastavan hidasta).

Ja näin se tehdään:

Asettele bresaolasiivut lautasille.

Laita päälle rucolaa, jota tarvitset kahden hengen annokseen noin puoli ruukkua.

Höylää päälle reilusti parmesania, lorauta oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Laita lopuksi koko komeuden päälle granaattiomenan siemenet (kahteen annokseen vajaa puolikas riittää vallan mainiosti) ja pinjansiemenet. Tämä toimii yhtä lailla myös ilman pinjansiemeniä, jos sinulla ei satu niitä olemaan.