Raparperi-rahkapiirakka
Kesäfiilis alkaa virallisesti anopin puhelinsoitosta: Täällä olisi raparpereita, tuletteko hakemaan? Mieluisampaa raaka-ainetta en olisi voinut keksiä kuukauden raaka-aineeksi.
Suvi Rüster on taas loihtinut tänään ilmestyvään Divaaniin kolmen ruokalajin aterian yhdestä raaka-aineesta. Sesonkiin sopivasti se on ihana raparperi. Täydennän sarjan yhdellä lisäreseptillä enemmän kuin mielellään. Raparperi on nimittäin yksi sesongin suosikkejani. Sopivasti kirpeä herkku, joka taipuu moneen. Meidän keittiössämme erityisesti moneen makeaan.
Usein unohtuu, että tämä muutama vuosisata sitten lääkekasvina kasvatettu kasvi on vihannes. Raparperia on alunperin pidetty myrkyllisenä ja syömäkelvottomana. Totta toinen puoli, raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, syömäkelpoisia ovat vain varret.
Jotain raparperihulluudestani kertoo se, että minulla on leikekirjoissani varmaan sadan erilaisen raparperipiirakan, -tortun, -paistoksen ja -hillon ohje. Niiden tekemiseen ei riitä ihmisikä. Varsinkaan kun joka vuosi on pyöräytettävä mansikka-raparperibritaa ja ikisuosikkiani, pähkinäistä raparperikakkua. Puolet nautinnosta on kuitenkin niiden huolella varastoitujen reseptien selailu. Viimeistään huhtikuussa voi alkaa selailla raparperiherkkuja ja fiilistellä, mitä siitä tekisi, ja odottaa kasvukauden alkua – ja sitten ensimmäisten varsien puskiessa esille kaiken pohtimisen jälkeen päätyä tekemään jokavuotinen britakakku. Ihminen elää perinteistä, pidän siis kiinni britastani.
Raparperissa on jotain kovin nostalgista: Siitä tulee mieleen mummolan kasvihuoneen seinustalla kasvaneet valtavat raparperipuskat, jotka tuntuivat ulottuvan lapsena lähes nenänpäähän. Siksi halusin tehdä reseptin, joka maistuu lapsuuden kesiltä. Päädyin tekemään perinteisen rahkapiirakan, johon laitoin reilusti raparperia. Pienen koukun piirakka saa inkivääristä. Se on vienosti taka-alalla, mutta komppaa raparperia mukavasti. Makupari minun makuuni.
Juuri helpommaksi leipominen ei voi mennä. Ei vaahdottamista, ainoastaan sekoittamista ja vähän pilkkomista ja sen jälkeen uuniin. Luvassa onnistumisen iloa.
Raparperi-rahkapiirakka
yksinkertainen annos noin 20*30 piirakkavuokaan, kaksinkertainen uunipellille
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 pieni kananmuna
1 dl piimää
Täyte
2 pienehköä vartta raparperia
2 rkl sokeria
1 tl kuivattua inkivääriä
1 prk rahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai 1/4 vaniljatangon siemenet)
1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Kuori raparperit ja pilko ne pienehköiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään kattilassa raparperit, sokeri ja inkivääri ja keittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä, kunnes raparperit pehmenevät hiukan. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, vain hiukan pehmeitä ja maustuneita. Uuni kyllä kypsentää ne loppuun. Anna jäähtyä sen aikaa, kun valmistat piirakan muuten.
3. Sulata voi. Sekoita keskenään kaikki pohjataikinan kuivat aineet. Lisää joukkoon voi. Ota vajaa puolet taikinasta erikseen tässä vaiheessa ja sekoita reiluun puolikkaaseen kananmuna ja piimä.
4. Valmista rahkatäyte: Sekoita rahka, sokeri ja vaniljatangon siemenet.
5. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai uunipellille (kaksinkertainen annos). Levitä seuraavaksi raparperit, valele päälle myös mahdollisesti kattilassa oleva sokeri-inkivääriliemi. Levitä raparpereiden päälle rahkatäyte ja sirottele lopuksi pinnalle taikinamuru, jonka otit erikseen ennen piimän ja kananmunan lisäämistä.
6. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä ja pinta kullanruskea.
Raparperi <3
Täällä on vähän sama ongelma, ihania raparperiohjeita nurkat täynnä ja raparperikausi aina niin kovin rajallinen niiden kaikkien ihanuuksien toteuttamiseen. Onneksi kuvien ihasteleminen ja reseptien mutusteleminen mielessä on lähes yhtä ihanaa… 🙂
Sesonki on vielä onneksi niin alussa, että ehtii yhtä sun toista – tai ainakin luulee ehtivänsä 😉
Joka vuosi tulee kokeiltua vähintäänkin yhtä uutta raparperiohjetta. Toisista tulee suosikkeja, toiset jää siihen yhteen kokeiluun. Raparperi on kyllä sesonkiherkuista yksi parhain. Omalla kohdalla se voittaa mm. parsan 6-0. Johtuen mm. siitä että kotimaista parsaa pääsee nauttimaan niin harvoin.. Tämä ohje menee kokeiluun lähipäivinä, sopivasti käytiin nappaamassa aamulla sopiva nippu raparperia 🙂
Minäkin kyllä nostan raparperin jopa parsan edelle. Kevään paras raaka-aine sanoisin. Oi, odotan kovasti, mitä teillä tästä tykätään.
Kaveri toi juuri eilen tuomisinaan pussillisen raparperia joten mietinnässä onkin ollut että mitä siitä tekisi. Täytyy tunnustaa että en ole itse IKINÄ tehnyt raparperista mitään (!!!!) joten olikin jo aika. 🙂 Tämän piirakan voisi kaikessa helppoudessaan laittaa kokeiluun.
Nyt on ainakin pussillinen hyviä syitä kokeilla ensimmäistä kertaa.
Ihanat kuvat:-) olen siinä onnellisessa asemassa että saan täällä raparperia n. 10 kk vuodessa,yhdeltä torikauppiaalta..Mutta melkein aina vaan tulee tehtyä sitä samaa raparperivaniljahilloketta.Tuota sinun raparperipiirakkasi voisi kyllä joskus kokeilla..
Tuota minä kutsun etuoikeudeksi! Kiitos kuvakehuista.
Raparperi on parasta. Itsekkin nappasin tänään torikauppiaalta nipun varsia mukaan.
Eikö olekin! Minäkin ajattelin viikonloppuna käydä kurkistamassa anopin pihalla – anopillekin tiedoksi 😉 Olisi parikin reseptiä kysymässä mielessä.
On se jännä, että aika monelle (mitä nyt olen kuullut) tulee raparperista lapsuus ja mummola mieleen 🙂 Mullakin herää raparperin poimimisesta ja mausta aina lapsuuden muistot pintaan. Meillä kasvoi raparperia takapihalla ja äiti teki siitä joka kesä murupiraakkaa.
Niin hienoa, että on tällaisia makumuistoja. Raparperipiirakkaa leipoi aina meilläkin äiti heti, kun ensimmäiset ponnistivat maasta.
Minäkin tykkään inkivääristä raparperin kaverina. Olen maistanut raparperin viihtyvän hyvin myös mesiangervon ja kurtturuusun kanssa.
Hieno vinkki, koska minulla on vielä sitä mesiangervoa hiukan jäljellä eli teenpä testin, että saan aarteen käyttöön. Ja kohtahan on kurtturuusuakin tarjolla yllinkyllin.
Just tänään tein raparperipiirakkaa.. sen verran tuhtia vartta puskee tontin nurkalta, että meille on tiedossa useampikin raparperiherkku tässä lähitulevaisuuteen 😉
Erittäin positiivinen ongelma 😉
Ihania raparperinnäköisiä kuvia – ja kyllä, raparperi maistuu suloisesti juurikin mummolalta ja muistoilta! Toivottavasti viikonlopuksi minäkin saan torilta muutaman varren niin pääsen vihdoin vähän fiilistelemään..
Ihanan positiivinen adjektiiivi: Raparperinnäköinen. Mummola ja ruokamuistot ovat lyömätön yhdistelmä – ainoastaan lapsuudenkotin ja ruokamuistot yltävät samalle tasolle nostalgisuudessa. Onnea raparperinmetsästykseen!
Ihanat kuvat ja ohje! Kaikkialla on nyt mahtavia raparperi ohjeita ja tänä vuonna meidän raparperit on jostain syystä vieläkin onnettoman pieniä. Kohta alistun ja menen torille :D.
Voit ottaa niillä torin raparpereilla harjoituskierroksen, niin tietää sitten, mihin omat aarteet kannattaa upottaa…
Niin herkullisen näköinen! Mitenköhän toi onnistuis gluteenittomana…ideoita? 🙂
Paha kysymys 😉 Toisaalta tässä ei ole sitkoa vehnäjauhoissakaan, kun kaikki vaan sekoitetaan. Voisikohan se onnistua myös gluteenittomista jauhoista?
Kiitos ohjeesta, juuri herkuteltiin porukalla ja oli kyllä todella hyvää! Hieman fiksasin (niinkuin aina, paha tapa :)), eli vaihdoin puolet vehnäjauhoista mantelijauhoiksi. Tykkään mantelijauhon antamasta makeudesta, koska samalla voi vähentää sokeriakin. Jos korvaa kokonaan, niin silloinhan se on gluteeniton.:) Tämä ohje pitää kokeilla vadelmillakin, veikkaan et herkkua niinkin!
Fiksatut versiot ovat ihan parhaita – en minäkään noudata koskaan reseptejä uskollisesti 😉
Tuo mantelijauhon testaaminen on hieno idea, testaanpa sitä itsekin. Kiitokset vinkistä ja mukavaa, että kommentoit!
Löysin blogisi js reseptin vastikään enkä ennättänyt testata tätä herkkua. Voiskos noi raparperit korvata omenoilla tähän aikaan vuodesta?
Sehän onkin hyvä idea. Taidanpa kokeilla itsekin!
PS Mukavaa, että löysit tänne ja kommentoit.