Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Täydelliset

Voi leipä! – täydellinen croque monsieur tai madame

Croque monsieur, kaikista maailman kinkku-juustoleivistä sen erottaa bechamel-kastike. Madameksi se muuttuu, kun nostat päälle vielä kananmunan, jonka valuva keltuainen kruunaa klassikon. Täydellisessä versiossa rapea leipä kohtaa pehmeän juustoisen kastikkeen ja hyvän kinkun. 

Kun seisovien pöytien brunsseista siirryttiin istumaan pöydän ääreen lautasaamiaiselle, löysi takaisin pöytään myös croque monsieur. Itse löysin klassikon pitkästä aikaa Gastro Cafe Kalliossa ja hyvän ystäväni Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satun brunssipöydässä. Taiturimainen Satu ketjuttaa ja hyödyntää kaikki raaka-aineet viimeiseen pisaraan. Siihen ruokafilosofiaan osuu myös croque monsieur, joka on parhaimmillaan muutaman päivän vanhasta leivästä valmistettuna ja mukana menevät myös juustonkäntyt jääkaapista.

Croque monsieuria on yhtä monta kuin tekijäänsä, mutta hurahdin testailemaan, miten tehdä leivästä omaan makuuni täydellinen versio, jossa bechamel ei ole pehmentänyt leipää mauttomaksi mössöksi. Samaan aikaan leivän on synnyttävä helposti. Meillä se on usein vihreän salaatin kanssa arjen hätävara ja sunnuntaiaamiaisen herkkupala. Kummassakaan tapauksessa en halua käyttää ylenmäärin aikaa yhteen kinkku-juustoleipään – klassikko tai ei.

Klassisimmissa resepteissä croque monsieur valmistetaan aivan vaaleasta vuokaleivästä ja siitä leikataan reunatkin pois. Kun leipä saa päällensä vielä kastikehunnun, tuloksena on juustokastikkeessa uiva leipämössö. Siksi käytän vehnäpaahtoleivän sijaan käytän mieluummin hyvää vaaleaa hapanjuurileipää tai maalaisleipää ja jätän reunat leikkaamatta. Kaikkien kokeilujen jälkeen salainen ase hyvään rakenteeseen löytyi sipauksesta voita ja leivän paahtamisesta kullanruskeaksi uunissa bechamelin valmistuessa – mutta vain toiselta puolelta. Leipä on edelleen sisältä pehmeä, mutta paahdetun pinnan ansiosta bechamel ei imeydy kostuttamaan leipää mössöksi.

Loppu täydellisen croque monsieurin reseptistä onkin vain huolellista raaka-aineiden valintaa: Laadukasta kinkkua, vahvaa juustoa ja sinappia, joka hapokkuudellaan taittaa rasvaista juustoa ja bechamelkastiketta. Klassisesti croque monsieuriin käytetään gruyèreä tai emmentalia, mutta itse raastan mukaan suurpiirteisesti juuri niitä vahvoja, sulavia juustoja, mitä kaapissa kulloinkin on. Jos kuitenkin menet raaka-aineiden takia kauppaan valitse gruyère, vahva sveitsiläinen juusto on paras vaihtoehto croque monsieuriin (pardon ranskalaiset!). Sinapiksi kelpuutan vain dijonin, mieluiten kokojyväisen.

Monsieur vai madame? Makuasioita, mutta leivän päälle nostetun uppomunan tai paistetun kananmunan valuva keltuainen on viimeinen silaus, jonka ansiota feminiininen versio menee minun mittareillani rinnanmitan verran edelle.

Leivän voi valmistaa myös vegeversiona esimerkiksi munakoisosta, kuten Satu tekee keittokirjassaan Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon. Satulta olen oppinut myös parhaan mahdollisen seuralaisen leivän kylkeen – tiukan hapokkaassa kastikkeessa pyöritellyn vihreän salaatin paahdetuilla pähkinöillä ja parmesanilla. Se leikkaa täydellisesti leivän rasvaisuuden.

Croque Monsieur tai madame

kahdelle

4 isoa siivua vaaleaa leipää – mieluiten vähintään eilispäiväistä
voita
Dijon kokojyväsinappia
4-6 reilua siivua hyvää kinkkua
noin 150-200 g vahvaa juustoa raastettuna (gruyere, emmental)
2 kananmunaa

Bechamelkastike

1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
noin 2 – 2 1/2 dl maitoa
ripaus muskottia
ripaus suolaa
noin 1/3 raastetusta juustosta yllä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja raasta juusto. Voitele leipäviipaleet toiselta puolelta ohuesti voilla ja nosta ne uunipellilla kuumenevan uunin yläosaan paahtumaan. Paahda leipiä, kunnes niiden pinta on kullanruskea.

Valmista sillä aikaa bechamelkastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Pyörittele muutama minuutti voi-vehnäjauhoseosta kattilassa, jotta se kypsyy hiukan. Älä päästä ruskistumaan. Sekoita joukkoon pienissä erissä kierrevatkaimella maito. Kastike saa olla aluksi ohuehko. Keittele sitä kunnes se paksuuntuu. Mausta ripauksella suolaa ja raastettua muskottipähkinää. Sekoita joukkoon juusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa.

Kun leivät on paahtuneet kullanruskeiksi, nosta ne uunista, käännä ympäri ja voitele sinapilla. Nostele kahdelle puolikkaista  reilu kerros kinkkua, levitä ohuesti bechamelkastiketta kinkun päälle ja ripottele reilu kolmannes raastetusta juustosta. Nosta toiset viipaleet kanneksi juuston päälle paahdettu puoli ylöspäin. Levitä leivän päälle bechamelkastiketta, se saa valua reilusti yli reunojen, mutta ole maltillinen määrän suhteen. Koko kastike ei mene, mutta pienempää annosta on vaikeaa valmistaa. Ripottele loput juustosta leipien päälle ja nosta leivät uuniin. Paista kunnes juusto on sulanut ja pinta on saanut sopivasti väriä.

Leipien paistuessa valmista uppomunat tai paista kananmunat. Jätä keltuainen valuvaksi. Asettele kananmunat leivän päälle, kun nostat leivät tarjolle.

Täydellinen pasta carbonara ja kunnon pastaa marketista

Yhteistyössä Rummo.
Voi olla, että meillä ei hetkeen pasta carbonaraa syödä. Mutta seuraavan kerran, kun syödään se valmistetaan tällä reseptillä. Hyvät naiset ja herrat, tässä se on: Täydellinen pasta carbonara. Tiedän sen. Olen testannut kaikki variaatiot. Löysin myös erinomaisen pastamerkin, Rummon, jossa rakenteen ja maun lisäksi on parasta, että vihdoin kunnon pastaa saa kaikkialla Suomessa. Sain pastaa myös reippaasti jaettavaksi teille: Sata lukijaani voi tilata pastaa kotiin testattavaksi postauksesta löytyvästä linkistä.

täydellinen-pasta-carbonara

Ei kinkkua, kermakastiketta eikä löysää makaronia. Se alkaa olla jo selvää kaikille (paitsi ruokaloiden reseptiikan tekijöille ja keittäjille). Mutta parmesania vai pecorinoa? Pancettaa vai pekonia? Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia? Kermaa? Kaikkiin näihin tiedän nyt vastauksen. Olen testannut, kutsunut pastafriikkejä maistamaan sokkotesteinä ja vetänyt tuloksen yhteen reseptiin. Muut maistelevat viinejä, meillä on levitelty pöydälle lautasellisia pastaa ja analysoitu vivahteita.

Parmesania vai pecorinoa?

Molempia! Tämä oli koko makutestin selvin peli. Pelkästä parmesanista kastikkeesta tulee raskaan ja asteen tunkkaisen makuinen, pelkästä pecorinosta turhan suolainen. Täydelliseen carbonaraan raastetaan puolet parmesania, puolet pecorinoa.

Keltuaisia vai kokonaisia kananmunia?

Osa resepteistä luottaa pelkkiin keltuaisiin, jotta lopputulos on mahdollisimman kermainen. Kerman sijaan kastikkeen kermaisuus syntyy nimittäin keltuaisista. Pelkistä keltuaisista tehty carbonara on kuitenkin kuivahko, vaikka joukkoon sekoittaisi myös pastan keitinvettä. Silkkisen kastikkeen salaisuus on lukemani perusteella pastan keitinveden tärkkelyksen ja munanvalkuaisen liitto. Sen vahvistivat myös testiversioni, joten valkuaisia on turha heittää viemäriin. Paras carbonara syntyy, kun kastikkeessa on sekä keltuaista että valkuaista – ei kuitenkaan yhtä paljon. Kermaisen kastikkeen saa lisäämällä ylimääräisen keltuaisen. Sen jälkeen kastike ei kaipaa kermaa.

Munien määrä on makuasia. Osa laittaa kahden hengen kastikkeeseen yhden ainokaisen munan, toiset jopa neljä. Minusta testien perusteella passeli määrä on yksi kananmuna syöjää kohden ja sen lisäksi yksi ylimääräinen keltuainen kahdelle.

Kananmunan kohdalla olennaista on myös, ettei se ala kypsyä kokkeliksi, mutta samaan aikaan juusto tarvitsee hiukan lämpöä sulaakseen. Osa hyödyntää lämmitettyä kulhoa, itse teen carbonaran hiukan jäähtyneellä, mutta edelleen lämpimällä pannulla ja sekoitan raivokkaannopeasti kananmuna-juustoseoksen pastan joukkoon.

Pancettaa vai pekonia?

Alunperin carbonarassa on käytetty pancettaa tai giuncialea, joka valmistetaan possunposkesta. Molemmat ovat pekoninkaltaisia, mutta niitä ei ole savustettu. Pekoni ei ole huono vaihtoehto, eikä carbonaraa kannata jättää sen takia tekemättä, ettei muuta peruskaupasta saa. Jos pääset valitsemaan, tartu kuitenkin pancettaan (giunciale on Suomessa lähinnä teoreettinen vaihtoehto). Savustamattomuudessa on vissi viisaus maun kannalta.

Oikeastaan lihanlaatua olennaisempaa on siivujen paksuus. Paras carbonara syntyy siivuista, jotka eivät ole ihan ohuenohuita. Pekonia tai pancettaa ei myöskään kannata paistaa yhtä rapeaksi kuin aamiaispekonia, vaan siihen saa jäädä hiukan rasvaa.

Lihan paistamiseen käytettävä öljy saa hyvää makua valkosipulista, joka laitetaan kokonaisena pannulle. Oksa timjamia paistamisen aikana parantaa lopputulosta entisestään. Muutaman oksan takia ei kannata kuitenkaan ostaa puskaa, mutta jos pihalta löytyy, voi ne nypätä pannulle antamaan makua.

Paras mahdollinen pasta

Carbonaraan valitsen aina spaghetin tai linguinen eli ohuen pitkän pastan, johon kastiketta jää juuri sopivasti pintaan. Kun kastike on yksinkertainen, tarvitaan paras mahdollinen pasta. Laatupasta on karheapintaista, jotta pastaan tarttuu kastiketta, ja purutuntumaltaan napakkaa. Löysä makaroni on pastan irvikuva. Olen hiukan pastauskovainen, artesaanipastan löytämisen jälkeen markettikama on jäänyt hyllyyn.

rummo-maailman-paras-pasta

Nyt on kauppoihin kuitenkin tullut pasta, joka pääsee omaankin ostoskoriini. Rummo mainostaa olevansa maailman parasta pastaa. Siihen luottaa myös Hans Välimäki uudessa Pasta Box -konseptissaan. Parhaat artesaanipastat ovat oma lukunsa, mutta Rummo on kerrassaan erinomainen pasta. Se valmistetaan patentoidulla muotilla, joissa pelkän teflonin sijaan käytetään myös pronssia, mikä takaa tavallista pastaa karheamman pinnan, mutta mahdollistaa kuitenkin teollisen valmistuksen. 100% durumvehnästä valmistetussa pastassa on myös korkea proteiinipitoisuus ja se valmistetaan lähdeveteen.

Kaikesta tästä on seurauksena se, että sitä tuntuu olevan käytännössä mahdotonta keittää yli. Harvinaista kyllä se on al dente jopa lämmitettynä, mutta toki pasta on aina parasta suoraan kattilasta. Rummo on ehdottomasti paras pasta, mitä marketista saa ja hinta-laatusuhteeltaan voittamaton. Myös Rummon gluteeniton versio säilyttää rakenteensa erinomaisesti. Syön gluteenitonta pastaa harvakseltaan, mutta Rummon on paras maistamistani juuri hyvän rakenteensa ansiosta. Napakkaa kuin kunnon durumpasta.

Näin vinkkikeität täydellisen pastan: Reilusti vettä, reilusti suolaa ja iso kattila. Yhden pasta-annoksen hyvä muistisääntö on 10:100:1000 eli 10 g suolaa, 100 grammaa pastaa ja litra vettä. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää suola kiehuvaan veteen ja sen jälkeen pasta. Sekoita muutaman kerran kypsymisen aikana ja noudata aina keittoaikaa. Ota tilkka keitinvettä talteen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Voit ohentaa sillä tarvittaessa kastiketta

Haluatko testata Rummoa?

Ole nopea ja tilaa tuotenäyte tästä. Niitä riittää sadalle ensimmäiselle. MUOKATTU: Tuotenäytteet menivät hujauksessa, mutta Rummo arpoo vielä erän tuotteita kaikkien 6.10 klo 12 mennessä yhteystietonsa jättäneiden kesken.

Rummo tulee koko ajan laajemmin myyntiin K-supermarketeihin, Prismaan, K-citymarketeihin sekä Stockmannille. Valikoima vaihtelee myymälöittäin.

Täydellinen pasta carbonara

kahdelle

noin 200 g spaghettia

70 g pancettaa tai pekonia
2 kananmunaa
1 kananmunan keltuainen
30 g pecorinoa
30 g parmesania
1 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi
(pari oksaa timjamia)
mustapippuria
pastan keitinvettä

päälle parmesania ja mustapippuria

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Kuutioi sillä välin pancetta tai pekoni ja raasta juustot. Poista valkosipulista kuori ja paina sen rakenne rikki kevyesti veitsenlappeella.

3. Sekoita kulhossa juustoraaste ja kananmunat sekä keltuainen.

4. Mausta pastan keitinvesi suolalla, kun se kiehuu ja lisää kattilaan pasta. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan al dente.

5. Lisää paistinpannulle öljy, valkosipuli (ja timjaminoksat). Kuumenna öljy paistinpannulla keskilämmöllä, lisää pannulle pancetta tai pekoni ja paista kullanruskeaksi. Poista valkosipuli pannulta, ennenkuin se alkaa ruskistua, jotta öljyyn ei tule kitkerää makua. Pekoniin saa jäädä hiukan rasvaa, eikä sitä kannata paistaa ihan rapeaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle lautaselle, mutta jätä muutama ruokalusikallinen rasvaa pannulle. Poista pannulta myös timjami.

6. Kun pasta on kypsää, ota vajaa desilitra keitinvettä erikseen, ennenkuin kaadat pastan lävikköön. Valuta pastasta vesi ja kaada pasta pannulle, jossa olet paistanut pancetan tai pekonin. Lisää pannulle myös pancetta tai pekoni ja sekoita tasaisesti pastan joukkoon.

7. Sekoita pannulle pastan joukkoon muna-juustoseos nopeasti sekoittaen, ettei muna ala kypsyä. Lorauta joukkoon hiukan pastan keitinvettä ja rouhi reilusti mustapippuria.

8. Annostele lautasille ja raasta päälle parmesania.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Rummon kanssa. Rummo on perinteikäs italialainen pastamerkki, jota on tuotu Suomeen pienessä mittakaavassa noin vuoden ajan. Nyt sen saatavuus paranee merkittävästi. Syksyn mittaan sitä alkaa löytyä mm. K-supermarketeista, Prismoista, K-citymarketeista ja Stockmannilta.

Kevättalven kattaus ja täydellinen lihapullapasta

Jonnekin jatkuvaan sateeseen piiloutuva, orastava kevättunnelma vaatii pastellia ja sesongin parhaat antimet pöytään. Valitsin suosikkini Le Creusetin mallistosta ja katoin niillä kevättalven päivällisen. Täydellinen lihapullapasta hurmasi kaikenikäiset ruokavieraat.

Yhteistyössä Le Creuset

lihapullapasta le creuset

Tänä vuonna helmikuu on paiskonut avokäsin räntää ja vettä molemmille poskille, mutta silti jaksan edelleen uskoa sen olevan kuukausista jaloin. Kyllä se vielä kevääksi kääntyy. Enää ei tarvitse tarpoa pilkkopimeässä töihin ja kotiin, viikonloppuisin päivä tuntuu mukavan pitkältä. Ulkona ei ehkä tunnu keväältä, mutta juuri siksi halusin vähän kevättunnelmaa laskiaisen päivällispöytään.

Olen ihastunut Le Creusetin helmikuussa lanseerattuun uutuusväriin, utuiseen harmaaseen (Mist Gray). Kun yhdistää sen  kermansävyyn ja sekoittaa mukaan hiukan pastelleja, kokonaisuudesta syntyy sopivan keväinen. Valitsin myös teille arvottavaksi neljä kuvan minipataa harmaana (tarkemmat ohjeet postauksen lopussa).

le creuset minipadat

90-vuotiaan ranskalaisklassikon hienous on paitsi laadussa – sen tuntee käsivarsissaan kun nostelee patoja pöytään – myös mielettömän rikkaassa väripaletissa. Siinä missä minä katoin pöytään pastellisen keväistä, rakensivat Mari ja Liisa Kivistöön viime syksynä sadonkorjuukattauksen kaikissa sateenkaaren väreissä. Esimerkiksi ikonista klassikkopataa on tarjolla Skandinavian mallistossa kaikkiaan 12 värissä (maailmalla värejä hengästyttävät 24). Yhä edelleen tietenkin myös siinä ensimmäisessä ja alkuperäisessä, oranssinpunaisena. Padat valmistetaan Ranskassa samassa valimossa, jossa ensimmäinenkin tuli ulos hiekkamuotistaan.

Suurin vaikeus on valinnanvaikeus. Värien lisäksi nimittäin myös kokoja on valita asti. Uusi löytö minulle oli laakea ja matala buffetpata, jossa tarjosin kuuden hengen lihapullapastan. Pata olisi omiaan suurempiinkin juhliin – se olisi nimittäin vetänyt melkein toisen mokoman tarpeen vaatiessa.

kevättalven-menuAlkuun piilotin lajitelman antipasteja minipatoihin, väliruoaksi jaoimme padallisen simpukoita terästettynä mm. chilillä ja korianterilla, pääruoaksi lapsiystävällistä lihapullapastaa ja aterian päättivät köyhät ritarit veriappelsiinisalaatilla.

Lihapullapasta on petollisen yksinkertainen, mutta lopputulos on täydellinen. Yksinkertaisissa lihapullissa on käsittämättömän pehmeä rakenne, joka syntyy reilusti määrästä kuivaa leipää ja raastettua pecorinoa sekä vedestä. Rakenne on aivan poikkeuksellinen. Sitä ei kokeilematta usko. Reseptin perusta on Genius recipes -kirjasta, johon on koottu nerokkaan yksinkertaisia reseptejä. Monet niistä löytyvät myös Food52-verkkolehden sivuilta. Ja kyllä tomaattikastikkeseen roiskaistaan ihan kunnon kimpale voita. Ei ehkä terveysruokaa, mutta herkullisen täyteläistä pyhäruokaa. Pullat on maustettu klassisen lapsiystävällisesti, mutta ne eivät muuta kaipaa. Joskus vähemmän on enemmän.

Ja sitten vielä se arvonta: Kerro kommenteissa, mitä sinä kattaisit minipadoissa kevättalven juhlapöytään 20.2.2016 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan neljä minipataa kevään uutuusvärissä (Mist gray). Palkinnon arvo on 120 euroa ja se postitetaan vain Suomeen. Palkinto arvotaan kaikkien Facebookissa, blogissa ja Instagramissa arvontaan osallistuneiden kesken.

Muokattu: Hip, hip hurraa ja onnea voittajalle. Blogin kaikkien aikojen suosituimmassa arvonnassa random.org toimi onnettarena ja poimi voittajaksi nimimerkki Ramonan. Voittajaan on oltu yhteydessä, ellei hän ilmoittaudu, arvonta uusitaan. 

Lihapullapasta – lihapullia tomaattikastikkeessa

noin kahdeksalle muun aterian tukevuudesta riippuen

3 1/2 dl kuivaa leipää karkeaksi korppujauhoksi ajettuna
3 dl haaleaa vettä
2 kananmunaa
noin 800 g nauta-sikajauhelihaa
100 g pecorinoa raastettuna
2 valkosipulin kynttä
noin 1 1/2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa varsineen

Tomaattikastike

2 prk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
100 g voita
1 iso sipuli (tai 2 keskikokoista)
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria

päälle tuoretta lehtipersiljaa ja parmesania raastettuna
lisäksi pastaa noin 100 g / ruokailija

1. Aja kuiva leipä karkeaksi rouheeksi esimerkiksi sauvasekoittimen myllyllä. Jos et omista sellaista, leikkaa leipä mahdollisimman pieniksi palasiksi veitsellä.

2. Laita leivänmuru kulhoon ja kaada päälle haalea vesi. Anna turvota sen aikaa, että vesi on imeytynyt.

3. Lisää raastettu juusto ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää jauheliha, silputtu valkosipuli ja lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita massa tasaiseksi ja paista pannulla pieni pala koe-eränä. Lisää mausteita tarvittaessa.

4. Pyöritä lihapulliksi ja paista useammassa erässä paistinpannulla pulliin hyvä paistopinta. Pullien ei tarvitse olla kypsiä, ne haudutetaan kypsiksi tomaattikastikkeessa. Nosta paistetut pullat hetkeksi sivuun odottamaan.

5. Silppua kastiketta varten sipuli ja valkosipulin kynnet. Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, keitä keskilämmöllä noin 10 minuuttia.

6. Lisää kastikkeen sekaan lihapullat, laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla noin 45 minuuttia. Jos kastike on kovin ohutta, keitä viimeinen vartti ilman kantta. Kastikkeesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla paksua.

7. Keitä kastikkeen hautuessa pasta paketin ohjeen mukaan ja sekoita kypsän pastan joukkoon lihapullat ja kastike. Silppua pinnalle reilusti tuoretta lehtipersiljaa ja raasta parmesania. Älä hukuta pastaa kastikkeeseen ja pulliin vaan säästä mieluummin vaikka osa seuraavaksi päiväksi. Kastiketta saa olla reilusti, mutta myös pastan pitää maistua.

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Le Creusetin kanssa. Kattauksessa on käytetty minipatoja (sävy Mist gray), kivikeramiikkalautasia (sävy Creme), 20-senttistä pataa (sävy Creme), buffetpataa (sävy Creme) ja kuohuviinilaseja. Tarkempia tietoja tuotteista löydät Le Creusetin sähköisestä katalogista.