Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Sisustus

Adventtikalenterin kolmas luukku – SPR Kontti ja banaanikakku

Yhteistyössä SPR Kontti
Hyvä ja laadukas tavara kestää aikaa ja käyttöä. Täydensin joulupöytää astioilla, jotka ovat todennäköisesti aiemminkin päässeet joulupöytään – jonkun muun kodissa. 

Ei joulua ilman lahjoja. Edelleen odotan joulupukkia kovasti – tosin eri syystä kuin lapsena: Olen utelias näkemään, mitä muut ostamistani lahjoista pitävät. Aattoiltana paketit avataan yksi kerrallaan vuorotellen, koska kaikki perheessämme ovat innokkaita lahjojia ja parasta antia ovat saajan ilmeet ja kommentit. Määrän sijaan panostamme ajatuksella hankittuihin lahjoihin. Tavoitteena on, että pukinkonttiin päässeet lahjat eivät joulun jälkeen päädy Konttiin.

Konmarittaminen osuu tämän ajan ihmisen suurimpaan kipupisteeseen: Turhan tavaran aiheuttamaan ahdistukseen. Jos tuntuu siltä, että omassa kodissa hukkuu tavaraan, sama on totta myös laajemmassa mittakaavassa. Ja juuri se minua konmarittamisen hehkuttamisessa tökkii: Harkintaa pitäisi käyttää jo siinä vaiheessa, kun harkitsee sadatta biletoppia, eikä siinä vaiheessa, kun raivaa niitä kotoaan pois.

Kierrätyksessä tällä hetkellä useinkaan ongelma ei ole nimittäin luopuminen, vaan seuraavan omistajan löytäminen. Siksi sanon ääneen varsin epäsuositun faktan: Sinun roskasi on usein roska ihan kaikille. Kierrättämiseen ei nimittäin riitä, että tavaran saa ulos omasta asunnostaan, sille pitäisi mieluusti löytyä seuraava omistaja tai muu jatkokäyttö vaikkapa raaka-aineena. Olkoon, että tämä kuulostaa saarnaamiselta, sanon silti: Osta harkiten, osta kerralla kunnollista, mieti, löytyisikö tarvitsemasi tavara käytettynä ja kierrätä.

Löysin kirpputorit ja netin myyntipalvelut uudestaan, kun aloin blogata. Viimeistään silloin tajusin, että maailma hukkuu (turhaan ja huonokuntoiseen) tavaraan. Joukossa on kuitenkin paljon myös sellaista, joka kestäisi vielä pitkään aikaa ja käyttöä. Itse pidän silmät auki erityisesti kauniiden astioiden, valurautaisten paistinpannujen ja alumiinisten kakkuvuokien kohdalla. Huonokuntoisenkin valurautapannun voi pelastaa (katso ohjeet Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista) ja se on käytännössä ikuinen kapine. Alumiinisessa kakkuvuoassa kakku paistuu kauniin tasaisesti ja vanhat astiat uusien seassa antavat luonnetta kattaukseen.

 

Kahdeltatoista paikkakunnalta löytyvä SPR Kontti on kierrätystavaratalo, jonka tuotosta valtaosa käytetään Punaisen Ristin avustuskohteiden tukemiseen Suomessa ja ulkomailla. Se on syy, miksi itse kierrätän mieluusti juuri Kontin kautta. Viimeksi lahjoitin sinne erän keväällä juuri ennen kirpun syntymää, kun raivasimme kahden aikuisen kotiin tilaa uudelle tulokkaalle. Ei hinnoittelua, pöydän siistimistä tai nettikirppisten av/yv-rumbaa. Sen sijaan hyvä mieli siitä, että tuotoilla autetaan maailman kipupisteissä.

Kontti on myös ostajaystävällinen. Vihaan sotkuisia kirpputoreja, jotka tuoksahtavat tunkkaiselle. Kontissa on toisin: Tavaratalot ovat siistejä, tavarat hyväkuntoisia ja ne on aseteltu esille tavararyhmittäin. Koko kirpputorin penkomisen sijaan voi tehdä nopean täsmäiskun. Kaltaiselleni laiskalle penkojalle mieluisampi tapa.

Täsmäiskun tein myös viime viikolla, kun poimin sieltä kuvat tuotteet kaunistamaan joulupöytää Euron alumiinisen kakkuvuoan kiikutan kukkakauppaan ja siihen tulee jouluasetelma ystävälle, Hackmannin veitset pääsevät joulun juustopöytään, Arabian lautaselle asettelen joulukaloja. Banaanikakun vuokaan ja vanhaan piparkakkumuottiin ihastuin niiden kauniin muodon takia. Lisäksi noukin ostoskoriin muutaman vanhan kirjan. Sisällön sijaan valitsin ne sivujen kauniin sävyn takia. Ne päätyvät lahjapaperiksi.

Banaanikakun resepti on kierrätystavaraa sekin – anopilta – ja vähentää myös hävikkiä, sillä tässä ovat parhaimmillaan ne kaikista mustimmat banaanit, jotka eivät enää muille kelpaa.

Banaanikakku

noin 1,5-litraiseen vuokaan

150 g voita
3 dl sokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl neilikkaa
2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
5 kypsää banaania

1. Muussaa banaani. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, sooda ja mausteet. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele ja korppujauhota vuoka.

2. Vaahdota voi ja sokeri.

3. Lisää kananmunat yksi kerrallaan samalla vatkaten.

4. Lisää nuolijalla sekoittamalla taikinaan vuorotellen banaania ja jauhoseosta. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan.

5. Paista noin tunti. Tarkkaile, ettei kakku pääse palamaan pinnalta, peitä leivinpaperilla tarvittaessa.

Postaus on toteutettu yhteistyössä SPR Kontin kanssa. 

 

Adventtikalenterin toinen luukku – joulu kukassa

Toisessa luukussa kukkii: Suosikkijoulukukkani ja -kukkakauppani. Tämä(kin) vuosi on eukalyptuksen, tulppaanien, jouluruusun, huonekuusen ja valkoisen kerrotun amarylliksen. Vuosien tauon jälkeen löysin taas myös hyasintit. Niiden tuoksusta tulee mieleen lapsuuden joulu. 

joulukukat

Jos ei ole jo tullut selväksi. Rakastan kukkia. Erityisesti leikkosellaisia. Niiden kuuluukin kuolla aikanaan, eikä syy ole minun olemattoman viherpeukaloni. Se helpottaa. No strings attached.

Hain sankollisen eukalyptuksen oksia, vahakukkia, kauniin vaaleanvihreitä käpyjä. Joka vuosi uskon ilmeisesti joulunihmeeseen ja alan näperrellä kukkien kanssa. Taivuttelin juuri pohjan kranssille villiviinistä, ehkä siitä syntyy vielä kranssikin. Sellainen vähän huoleton.

joulukukat-vahakukka

Myös kimpuissa pidän enemmän niittymäisen huolettomista ja vihaan saniaista. Suomessa tyypillisesti saa enemmänkin saksalaisen järkeviä, symmetrisiä ja napakoita. Tiedättehän, niitä saniaisten päälle rakennettuja. Kolme suosikkikauppaani Helsingissä, joissa sidotaan persoonallisempia kimppuja ja käytetään harvinaisempia kukkia:

Form & Flora, Bulevardi.
Inbloom, Uudenmaankatu.
Wild Things Helsinki, viikonloppukimppuja Urban A:n myymälästä Erottajalta. Viikon kimpun näkee etukäteen heidän Instagram-tililtään.

Sokerina pohjalla vielä Kukkala-blogi ja blogin sekä Tukholmassa asuvan suomalaislähtöisen Hanna Piipon Instagram-tilit. Kaikki kolme loputtomia inspiraation lähteitä.

joulukukat-eukalyptus

 

Rakastan vanhoja tanskalaisia miehiä

Useimmat heistä ovat valitettavasti jo kuolleita. Tänään saamme uuden kodin avaimet. Odotellessa on hyvä hakea remontti-intoa fiilistelemällä sisustusvalintoja. Tuolinaisena koeistun harva se ilta virtuaalisesti. Moni suosikeista on tosin seurannut mielessä jo vuosia. 

Siinä missä muut tekevät pyhiinvaellusmatkoja pariisilaiselle hautausmaalle, minä teen omani Arne Jacobsenin suunnittelemaan hotelliin Kööpenhaminaan, jossa jokseenkin jokainen esine on hänen tuotantoaan. Eikä tarvitse mennä edes hotelliin. Tanskassa maan tunnettujen suuruuksien muotoilu on arkipäivää. Lounasravintolassa istutaan usein Seiskalla eikä Le Klintin valaisimilta ei voi välttyä. Alunperin esimerkiksi Jacobsenin suunnittelun lähtökohtana on ollut arjen kauneuden tarjoaminen myös keskiluokalle. Haluttujen tuotteiden hintataso on kohonnut niin korkealle, että enää ne eivät ole helposti kaikkien saatavilla, mutta edelleen vuosikymmenien jälkeenkin ne hurmaavat laajalti.

– No, kaikki tytöt nyt tykkäävät Myranista, totesi vanha opiskelukaverini, kun ihaillen sivelin hänen ruokapöydän tuolejaan, joihin mies oli kaukokatseisesti sijoittanut ylioppilasrahansa jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Totuuden nimissä olen enemmän seiskanaisia, mutta ongelma on se, että nykyään niitä on kaikkialla. Minulla ei ollut varaa sijoittaa niihin viisitoista vuotta sitten, jolloin ne eivät vielä olleet vallanneet kaikkia soppia Suomenmaassa.

Deko-lehden päätoimittaja totesi viime lehdessä, ettei heidän lehdestään helposti löydä numeroa, jossa jossain kodissa ei olisi seiskoja tai Eamesin klassikkotuoleja. Välillä juttuja on jopa pakko vaihtaa lehdestä toiseen, etteivät lukijat saisi sivu toisensa jälkeen samanlaisia ruokailutiloja. Siinäpä se tiivistettynä. Olivatpa nämä klassikot, kuinka kauniita tahansa, olisi kiva löytää jotain uutta ja kiinnostavaa.

Ihan vielä ruokailutilan tuolit eivät ole ostoslistalla. Entiset ovat supermukavat, mutta tuolinaisena aion löytää yhden sun toisen nurkan uudesta kodistamme, johon voi sujauttaa mukavan – ja kauniin – istumapaikan. Valinta on vain niin vaikeaa, houkuttelevia tuoleja on maailma pullollaan. Vaikka väitetään, ettei tuolia voi enää keksiä uudestaan, ilahduttavasti silmiin on sattunut useampiakin kauniita uusia tuoleja, joissa on klassikkoainesta.

Keittiön ehostusta odotellessa fiilistelin keräämällä tähän muutamia suosikkejani – vanhoja ja uusia, joista joku päätyy ainakin työhuoneen tuoliksi ja toinen eteiseen. Toivottavasti joskus myös uuteen ruokailutilaamme, kun nykyiset istuimet tulevat tiensä päähän. Vaihtoehdoissa on muitakin kuin tanskalaisten kuolleiden miesten aikaansaannoksia.

Harvoin kadun ostamatta jättämistä. Yhden kerran muistan, enkä ehkä helposti tule pääsemään siitä yli. Olen halunnut Domuksen aika lailla koko aikuiselämäni ajan. Meille ei vaan oiken ole mahtunut yhtäkään uutta tuolia. Löysin jokseenkin täydellisen yksilön vuosia sitten ja hinta ei ollut huima: noin 100 euroa. Kävelin onneni ohi kirvelevin sydämin ja edelleen kaduttaa. Hinta oli oiva osoitus siitä, että designin hankkiminen ei ole ostamista, se on sijoittamista.

domus-siro-skin

Silta-sarjan Martinin – yksi ihana tanskalainen mies lisää – ja Metten entinen yhteinen koti on kadehdittavan pullollaan nautittavaa designiä. Jos olisin todella rikas, meillä istuttaisiin mahdollisesti samoilla Hans J. Wegnerin Wishboneilla kuin heilläkin. Toivomusluuta muistuttavaa selkänojaa olen ihaillut aikojen alusta, mutta sen punosten täydellistä kauneutta olen oppinut arvostamaan vasta vähän vanhempana. Se saattaisi olla minun työtuolini, ellei olisi niin kallis.

wegner-ch24-wishbone-chair-sixKuva: www.wegnerwishbonechair.com

Pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan on suhteellisen tuoreen tanskalaisen yrityksen &Traditionin In Between -tuoli, jonka on suunnitellut suomalaissyntyinen nykyään Göteborgissa asuva Sami Kallio. En väitä olevani suuri designtietäjä, mutta kyllä näin kauniilla selkänojalla varustetussa tuolissa voisi olla klassikkoainesta.

in-between-ja-about-a-chair

Toivon, että Vitran ostama Artek nousee uuteen kukoistukseen, eikä haittaisi yhtään, jos pari suomalaista designyritystä ponnistaisi myös maailmalle nykyistä voimallisemmin. Tanskalaiset tuntuvat nimittäin osaavan tämän lajin, sieltä tipahtelee tuoreita designtaloja kuten Muuto ja HAY. Muuto (joka on saanut nimensä suomen sanasta muutos) on koonnut lahjakkaiden skandinaavien suunnittelutöitä merkkinsä alle, mutta pitää kuitenkin päämajaansa Tanskassa. HAYn About a Chair AAC21 -tuolissa on kivaa 60-lukulaista muotokieltä tukevasti modernisoituna. Muistatteko ne kaikkien virastojen kuppituolit oranssilla tai vihreällä kankaalla? Tämä ei ehkä toimisi ruokailutilassa, mutta kevyessä käytössä olevaan kotitoimistoon sen voisin hyvinkin sijoittaa. Pidän siitä nimenomaan kankaalla päällystettynä.

Yksi uusi kotimainen on tietenkin oltava listoilla. Olkoon se syksyn mittaan paljon kehuja kerännyt kauniin pelkistetty Siro+. Sen ovat matoista ja paperinarutuotteista huonekaluihin laajentaneelle Woodnotesille suunnitelleet Ilkka Suppanen ja Raffaella Mangiarotti. Usein vähemmän on enemmän. Kun näin tuolin Habitaressa totesin, että sen selkänoja on omaan makuuni hiukan kapea. Sivustapäin otetuista kuvista sitä ei huomaa. Vaikka Siro+ ei omaan kotiini sopisikaan, en voi silti olla ihailematta tuolin täydellisen yksinkertaista muotokieltä. Pelkistäminen on taiteenlaji.

Designklassikot tekevät ison loven lompakkoon, klassikkoainesta olevien ostamisesta selviää usein edullisemmin, mutta harvoin kiinnostavaa muotoilua ja kestävää laatua saa halvalla. Haluan kuitenkin lopuksi nostaa vielä edullisemman kategorian tuolin. Ei sekään halpa ole, mutta reilun satasen hintaisena huomattavasti lähes tonnin Wishboneja tai melkein 500 euron Domuksia kukkaroystävällisempi. Calligrasin Skin sattui silmään alkusyksystä. Sisä- ja ulkokäyttöön sopivana ja pinottavana se voisi olla virkistävän erilainen vaihtoehto terassille ruokatuoliksi.