Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Salaatit

Ihmisen parasta aikaa – Vihreä tilli-fetasalaatti

Kun maistaa sesongin ensimmäisen makeista makeimman herneen tai pehmeänmakuisen kesäsipulin, muistaa taas, miksi kesä on ihmisen parasta aikaa. Olenko joskus väittänyt, että pakasteherneet olisivat lähelläkään kesäherneitä? Miten väärässä olinkaan.

Tilli-fetasalaatti

Kaupassa huomasin, että ruotsalaiset kesäkasvikset ovat vaihtuneet kotimaisiin. Keskelle vihannesosastoa oli ladattu lavoittain tuoretta uutta satoa. Kesällä raaka-aineet ovat sellaisenaan niin hyviä, etteivät ne paljon käsittelyä tai mausteita kaipaa. Juuri nyt ruoanlaitossa pääsee helpolla. Kauden parhaat kasvikset salaatiksi, kala grilliin reiluksi kymmeneksi minuutiksi.

Rakensin fetasalaatin tillin ympärille, sitä alkaa puskea kasvimaalta jo täyttä päätä. Salaattiin päätyi kaikkea, joka sopii tillin kanssa. Uskokaa pois, makea herne rakastaa tilliä, samoin tuhti feta ja kurkku nyt on klassinen seuralainen klassikkoyrtille – yhdelle niistä ainoista, jota Suomessa on syöty jo vuosikymmeniä tuoreena.

Inspiraation sain Truly Kiran Kiran instakuvassa näkyneestä feta-kurkku-tillisalaatista. Reseptiä pukkaa hänen seuraavaan kirjaansa, jota odotan jo kovasti. Kiran salaatti täydensi lammasmunakasta, minä tein runsaan salaatin ja mies grillasi rinnalle meidän tämän kesän klassikomme, kokonaisen siian.

Juhannukseksi hankimme halsterin ja sittemmin kokonaisia kaloja on pistetty tulille urakalla. Se on nimittäin todella helppoa, mausteeksi lähinnä suolaa, pari viiltoa kylkeen, sisälle sitruunaa ja mahdollisesti yrttejä. Grilli kuumaksi ja kalan koosta riippuen 5-10 minuuttia puoleltaan. Onnistuu arki-iltanakin.

grillattu siika

Tilli-fetasalaatti tillivinaigretella

kahdelle
sekoitus erilaisia salaatteja
1/2 kurkku
200 g herneitä palkoineen
3 kevätsipulia (tai 1-2 kesäsipulia)
noin 100 g vahvaa fetajuustoa

Tillivinaigrette

3 rkl oliiviöljyä
1 rkl samppanjaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
1 pieni valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
2-3 oksaa tilliä

1. Siivuta kevätsipuli, silvo herneet ja halkaise kurkku, poista siitä siemenkota suurpiirteisesti ja pilko se. Nosta pieneen kulhoon salaatin ainekset fetaa ja salaattia lukuunottamatta.

2. Hienonna valkosipuli mahdollisimman hienoksi. Sekoita haarukalla lasissa kaikki salaattikastikkeen ainekset tilliä lukuunottamatta. Vatkaa hetki.

3. Sekoita vinaigrette salaatin joukkoon ja silppua mukaan myös tilli.

4. Nostele salaattivadille salaatinlehdet, nostele päälle sipuli-herne-kurkkuseos ja murustele feta. Koristele tillillä.

 

These lucky days. An early summer crop has landed to grocery stores, as a promise of a bounty still to come. Local products bursting with flavour do not need dolling up.  Fresh and sweet peas, gentle summer onions, cucumber and feta cheese, which all pair up well with dill, make a beautiful summer salad with nothing more than a dash of dill vinaigrette. 

Pottumaalla – perunasalaatti savuranskankermalla

Mahtaako kukaan enää muistaa vanhaa totuutta kesäkuun 10. päivästä? Aiemmin se oli raja, jota ennen ei kylvetty eikä istutettu. Kun nyt katsoo vaikkapa Instagramin tai Facebookin kuvavirtaa tomaatit ovat kukkineet jo monessa kodissa komeasti, eikä hentoisista taimista ole enää tietoakaan. Mitä aiemmin sen parempi tuntuu olevan ajan henki.

perunasalaatti ranskankermalla 1Kuin vaivihkaa aikaisesta sadosta on tullut se, mitä tavoitellaan. Oman maan perunoita viimeistään juhannuksena, kasvimaat täydessä kukoistuksessa heinäkuussa. Viljelystä kohkataan ja intoillaan pitkin kevättä heti sen jälkeen, kun lumet ovat sulaneet maasta, ellei vähän aikaisemminkin. Ei enää montaakaan viikkoa ja kuvavirran alkaa täyttää uusi sato.

Huomasin itsekin lapioivani kasvulavoja kuntoon kuin viimeistä päivää toukokuun alkupuolella. Aika aloittelevana viljelijänä ehdin saada jo vähän hengenahdistusta, kun ajattelin olevani ihan kaiken kanssa toivottoman myöhässä. Kasvimaa oli lähinnä suunnittelupöydällä, enkä ollut esikasvattanut yhtään mitään.

Sain mielenrauhan vähän kuin sattumalta. Taatusti vuosia sormensa multaan upottanut Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -putiikin myyjä kehotti toukokuun puolivälissä odottelemaan vielä muutaman viikon perunanistutuksen kanssa ja kertoi samalla sivulauseessa, ettei esikasvata mitään muuta kuin tomaatit. Niille Suomen kesä ei riitä kasvukaudeksi. Ei toki kaikille muillekaan lajeille, mutta useille kyllä. Tuon keskustelun jälkeen lapio upposi maahan asteen nautinnollisemmissa tunnelmissa – ja ehkä kasvatus sujuu myös pienemmin hallavaurioin.

Muutaman kesän perusteella tiedän jo, että viljely opettaa nöyräksi. Se vaatii vaivannäköä, mutta lopputulos ei ole taattu. Citypuput ovat tänäkin vuonna ehtineet pistää poskeensa kaikki metsämansikan taimeni, yhtenä vuonna menivät kaikki kaalit. Toisaalta en ole viimeiseen kolmeen vuoteen ostanut juurikaan yrttejä kaupasta kesän aikana. Viimeisiä napsitaan lumentuloon saakka, sitkeimpiä vielä sen jälkeenkin.

Eikä olennaista ei ole edes lopputulos. Muutama viikko sitten viikonloppuna peittelin pimenevässä illassa kasvatuslaatikoitani harsojen alle, ilmassa tuoksui hentoisesti kirsikankukka. Se samainen puu, joka ei viime vuonna tuottanut yhtään hedelmää, on valkoisenaan kukkia. Vähän kuin varkain on alkanut kukkia myös syreeni. Juuri siinä hetkessä pää oli tyhjä muista ajatuksista. Ei ihme, että puutarhan hoitoa suositellaan lääkkeeksi alakuloa poteville. Kun päästää irti suorittamisesta, siinä on jotain mystisen rauhoittavaa.

Istutin pari viikkoa sitten viikonloppuna istutuslavallisen perunaa. Testissä on parsaperunaa, siikliä ja ruotsalaissa ruokalehdissä paljon näkyvää Annabelleä. Kun palasin juuri reissusta, ne puskivat jo komeaa vartta tulemaan alkukesän koleudesta huolimatta. Niitä nostetaan maasta kenties joskus heinäkuun loppupuolella, varhaisten lajikkeiden kasvuaika on parisen kuukautta. Ei siis omia pottuja juhannuksena, mutta ei niiden kanssa ole kiire.

Vanhan kansan viisauksissa on osin vinha perä. Kaikista hallanarimpia kasveja ei ennen kesäkuun 10. päivää kannata laittaa ulos ja monet muutkin tarvitsevat aluksi harsot turvakseen – myös se peruna. Tuottoisin sadonkorjuuaika on elo-syyskuussa, siihen asti aion nauttia viljelystä – ja kaupan perunoista.

*****

Harri Syrjäsen kesäisestä Saaristoruokaa-kirjasta poimittuun mutkattomaan perunasalaattiin käytin ruotsalaisia varhaisperunoita. Yksinkertaisen perunasalaatin ainoa juju on savuaromi. Sitä kannattaa annostella maltillisesti, pieni häivähdys taustalla riittää. Parhaimmillaan salaatti on aika vahvan kalan kaverina. Kirjassa sen kanssa tarjotaan silliä, me savustimme lohta. Salaatti kaipaa myös kunnolla suolaa ja reilun puristuksen sitruunamehua. Suola avaa makuja ja sitruuna taittaa ranskankerman rasvaisuutta. Ohjetta on muokattu hiukan, käytän mm. huomattavasti vähemmän ranskankermaa kuin kirjan alkuperäisessä ohjeessa.

Perunasalaatti savuranskankermalla

kahdelle

8 varhaisperunaa
1 uuden sadon punasipuli tai puolikas keskikokoisesta vanhan sadon sipulista
2-3 rkl ranskankermaa
muutama tippa savuaromia (Liquid smoke)
yhteensä noin kourallinen ruohosipulia ja tilliä
sitruunamehua
suolaa
valko- tai mustapippuria

1. Keitä perunat kypsiksi, siivuta punasipuli ja sekoita ranskankerman joukkoon savuaromi.

2. Anna perunoiden jäähtyä hiukan, halkaise ne reiluksi paloiksi.

3. Sekoita kaikki ainekset, mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Maista ja lisää tarvittaessa savuaromia tai mausteita.

*****

For the whole of May a feeling of rush was sneaking into my mind. A rush to get the garden ready, plant everything.  A fear of being too late to get any crop. But in the darkening night late May when covering my vulnerable baby plants against the cold night temperatures it then struck me – the beauty of that moment. A faint cherry blossom scent in the air, a true peace of mind, pure joy of sinking my hands into the earth. 

Mainly to get to taste the the home-grown potatoes soon after lifting I decided to plant few sort of potatoes for the first time. The taste of them should be of different order than anything you can buy. But growing the new potatoes myself gives me also an access to varieties not available in shops. In about two months I should have the best of potatoes – or so I hope. Two years of gardening have taught me to be humble under the forces of nature – and of rabbits and snails. You may well saw, but you never know if you reap. 

Oodi korianterille ja kaikille uusille mauille – Mausteinen kikhernesalaatti

Tiedättekö sen tyypin, joka tilaa ravintolassa aina saman annoksen? Ettei vaan sitten pety, jos valitseekin annoksen, joka ei osoittaudu suosikin veroiseksi.  Minä olen lähtökohtaisesti juuri se tyyppi –  tai olisin, ellen kannustaisi itseäni systemaattisesti maistamaan uutta. Maistamaan toisenkin kerran, jos maku ei vielä ensimmäisellä kerralla kolahda.

mausteinen kikhernesalaatti

En ole luontaisesti ennakkoluuloton maistaja. En ole varsinaisesti ollut koskaan nirso, mutta jos mietin vielä jokusen vuoden takaista listaani mauista, joista en juurikaan välittänyt, se oli paljon nykyistä pidempi. En pitänyt kauhean todennäköisenä, että minussa olisi ainesta osterinsyöjäksi. Elin oikein tyytyväisenä ilman korianteria, ei ollut kovin vaikeaa väistellä vuohenjuustoa. Valitsin mieluusti ruokia, joista tiesin pitäväni. Anopin yltäkylläisessä juhlapöydässä tartuin herkästi loheen sen sijaan, että olisin poiminut lautaselleni täytettyjä taateleita.

Periaatteessa olin lähes kaikkiruokainen, mutta jos valitsin itse seikkailumieli oli kadoksissa turvallisuushakuisuuden takana.  Onnekseni puolisoni on toista maata, altis uudelle. Valitsee ruokalistalta juuri sen, jota ei ole koskaan maistanut. Mikä olisi parempi tapa maistaa uutta kuin juuri ravintolassa? Todennäköisyys sille, että raaka-aine on valmistettu oikein ja hyvin on kotikeittiötä suurempi.

Miksi ihmeessä syödä jotain, mikä on tarkoitus vain nielaista mahdollisimman nopeasti, ajattelin ostereiden suhteen. En kovin aktiivisesti hakeutunut niiden äärelle. Vuosi sitten tuli tilanne, jossa pääsin maistamaan ostereita tarjottuna. Uskomus nopeasta nielaisusta on ihan väärä, osteria kuuluu puraista pari kertaa, jotta raikas suolainen merenmaku leviää kaikkialle suuhun ja nielaista sen jälkeen hyvissä ajoin, ennenkuin osterinliha muuttuu kumimaiseksi. Miten väärässä olinkaan ollut niiden suhteen.

Luin jostain tutkimuksesta, että korianteri maistuu osan suussa luontaisesti saippualta. Pönkitin sillä korianterin välttelyäni ajattelemalla, että olin geneettisesti epäsopiva korianterille. Juuri saippualle se nimittäin minun suussani maistui kuten muuten myös jopa sellaisen ruoanystävän kuin Julia Childin suussa. Hänen ainoat inhokkinsa olivat korianteri ja rukola.

Osteri on yksi uusimmista löydöistäni, mutta samoin on käynyt monelle muullekin ruoalle. Epäluulo on kääntynyt ihastukseksi. Vielä useammalle raaka-aineelle on käynyt siten, että hiukan yhdentekevästä mausta on tullut lähes koukuttava. Mitä enemmän tiettyä makua maistaa, sitä enemmän siitä pitää. Ainakin useimmiten käy niin, se on tieteellisesti todistettu. Uudet maut, jotka eivät muistuta tuttua makua – vaan ennemminkin vaikka syötäväksi kelpaamatonta saippuaa kuten korianteri – herättävät luontaisesti vahvaa inhoa. Mutta jos niitä maistaa yhä useammin, makualue, jota aivot pitävät miellyttävänä laajenee ja samalla makuaisti muuttuu.

Vähän kuin varkain huomaan muuttuneeni tyypiksi, joka ei ensimmäisenä ajatuksena poimi listalta sitä hyväksi todettua, vaan mieluusti jotain sellaista, jota ei ole koskaan maistanut. Yhä edelleen se vaatii minulta hiukan itseni kannustamista siihen suuntaan. Mutta ilman pientä kannustusta en olisi ehkä koskaan löytänyt niitä ostereita tai kateenkorvaa, madetta, broilerin maksaa, broilerin sydämiä ja liutaa muita uusia makuja. Toinen toistaan maukkaampia.

Makualueeni on laajentunut myös korianterin kanssa. Ilmeisesti riittävän paljon aasialaista ja meksikolaista ruokaa takana, koska vesi herahtaa kielelle jo pelkästään korianterin tuoksusta. Yksi ruukullinen on aina jääkaapin ovessa.

Korianteria ja toista uutta suosikkia, hiukan sitruksista sumakkia, löytyy myös mausteisesta kikhernesalaatista, johon entinen korianterinvälttelijä hurauttaa helposti ruukullisen entistä inhokkia. Salaatti on saanut innoituksensa Alex Niemisen Vege-kirjaan varioimasta kikhernesalaatista, joka puolestaan oli syntynyt Ottolenghin reseptin inspiroimana. Muunnos muunnoksen jälkeen reseptit ovat kauempana toisistaan, mutta vielä niistä jonkinlaisen sukulaisuuden tunnistaa.

Paahdettu paprika tuo hyvää makeutta salaattiin, mutta jos et jaksa paahtaa sitä, voit pilkkoa sen joukkoon myös ihan sellaisenaan tai jättää pois. Laita silloin enemmän muita kasviksia.

Mausteinen kikhernesalaatti

kolmelle-neljälle lisäkkeenä

1 prk (290 g) kikherneitä
1 pieni kurkku
2-3 tomaattia
1 iso punainen paprika
1 pieni punasipuli
vajaa ruukku korianteria
puoli ruukkua lehtipersiljaa

Kastike

1 valkosipulin kynsi
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3/4 dl oliiviöljyä
vajaa 2 tl jeeraa
2 tl sumakkia
ripaus maustepippuria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Hienonna valkosipulin kynsi ja siivuta punasipuli ohuiksi siivuiksi.

3. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa ja laita punasipuli marinoitumaan kastikkeen joukkoon vähintään puoleksi tunniksi.

4. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Asettele puolikkaat uunipellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda niitä kuumassa uunissa, kunnes ne ovat mustuneet kunnolla. Riippuen uunin lämpötilasta se vie kymmenisen minuuttia. Nosta kuumat puolikkaat minigrip-pussiin ja sulje se tiiviisti. Voit nostaa puolikkaat myös kulhoon, jonka voit tiivistää tuorekelmulla. Anna paprikanpuolikkaiden jäähtyä. Tiiviissä pussissa tai kulhossa jäähdyttäminen irrottaa paprikasta kuoren.

5. Sillä aikaa kun paprikat paahtuvat ja jäähtyvät, kuutioi tomaatti ja kurkku. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuutioi myös jäähtyneet paprikat.

6. Sekoita kulhossa kaikki ainekset, myös punasipuli ja kastike sekä tuoreet yrtit. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.

7. Anna maustua kylmässä hetki ennen tarjoamista.

*****

I urge myself to try new tastes, pick up the ingredients I have never tried before and have yet another round if the first one is not quite a success. Would I not encourage myself to do it, I would easily stick to my old favourites.

Had I always taken the easy option, my initial revulsion to cilantro might not have evolved to an addiction. But rounds of Asian and Mexican flavours have reshaped my perception of that slightly soapy herb. Science backs me up on this. It has been proven that every new experience enlarges the set of patterns in our brains and affects how we perceive different flavours. You start liking foods you first considered as unpleasant as you keep encountering them and give them a try after another. 

I have been enlarging my set of patterns with cilantro and my affection to it has reached the point that a Middle Eastern influenced chickpea salad gets a fistful of cilantro alongside with flat-leaf parsley, sumac, chilli flakes and cumin to spice it up.