Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ruokapuhetta

Pikaruokabuumi

Helsingissä saa tällä haavaa todella hyvää pikaruokaa. Uusia, laadukkaita paikkoja on jo niin paljon, että hyvillä mielin voi puhua pikaruokabuumista.

Kirjoitin tämän postauksen jo ennen kesää – ja päivitin isolla kädellä nyt. Niin paljon puolessa vuodessa on tapahtunut. Otin kesällä selkeästi etukenoa jo muutaman paikan perusteella, mutta oikeasti vasta nyt voi todella puhua pikaruokabuumista. Kuka olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten, että näitä paikkoja syntyy kuin sieniä sateella – ja jokseenkin kaikki alle vuodessa. Harjussa jonotetaan döneriä, hummeri on yhtäkkiä rentoa pikaruokaa, hodarin kanssa juodaan shampanjaa ja kuukauden päästä Helsingissä on katuruokafestivaali. Juuri nyt kelpaa asua täällä.

Helsingin pikaruokaravintolakartalla alkoi tapahtua jokunen vuosi sitten. Ensin puhuttiin Putte’sin laadukkaasta pizzasta (edelleen kaupungin parasta), sitten vuosia surkeaa ruokaa tarjonnut Linnanmäki uudisti ravintolamaailmansa eturivin ravintoloitsijoiden johdolla, kokkien, joilta ei ollut totuttu odottamaan hampurilaisia tai lihapullia. Seuraavaksi huulille nousivat Fafa’sin kunnon raaka-aineista valmistetut falafelit – nyt Fafa’seja on jo kolme, neljättä pukkaa. Vuoden alussa avasi ovensa Kluuvin kauppahallissa mm. Kulinaarimurulassa nääskebabeiksi nimettyjä lähikebabeja tarjoileva lounaspikaruokala Armas. Kesällä laaturavintoloiden keittiöissä kannuksensa hankkinut joukko alkoi myydä kunnon leipiä ensin autosta Sofiankadulla ja nyt ihan oikeassa ravintolassa Vaasankadulla ja pian myös Albertinkadulla. Hans Välimäki avasi Linnanmäelta tutun, enemmän haukkuja kuin kehuja keränneen Midhillin myös Citykäytävään, Helsingin keskustaan, omansa sai myös Särkänniemi. Yksi ensimmäisistä Bocuse d’Or-kokkikilpailuissa menestyneistä suomalaisista Petteri Luoto kertoo haaveilevansa Suomen pikaruokamarkkinoiden mullistamisesta uudella salaatteihin pohjautuvalla konseptilla. Maailmalla jylläävä pikaruokatrendi on todenteolla rantautunut myös Helsinkiin.

Kaupungin virkamiehet ovat pyristelleet parhaansa mukaan, etteivät esimerkiksi ruoka-autot rantautuisi kaupunkimme kaduille. Ne kun eivät kuulema sovi kaupunkikuvaan. Camionetten taannoinen taistelu tuotti hedelmää, kaupunkilaisten kiivaan puolustuksen havaitsi virkamiestensä päätöksen pyörtänyt apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja Camionette sai paikkansa. Omituista Helsingissä on, että kaiken kivan pelastajaksi tarvitaan aina apulaiskaupunginjohtaja jyräämään virkamiesten päätökset. Odotan mielenkiinnolla, miltä näyttää terassiton Helsinki ensi kesänä, jos 130 ravintolaa jättää uhkauksensa mukaisesti terassinsa rakentamatta mielenilmauksena kaupungin tiukkaa terassisääntelyä kohtaan. Joskohan tuohon löytyisi joku kompromissi rumien Koffin mainosvarjojen ja muovituolien ja täysin säädellyn ilmeen välissä? Eiköhän kohta saada apuun Pekka. Camionette on jättänyt kadut, mutta onneksi uusia yrittäjiä on tullut tilalle ja nyt kaiken kruununa maaliskuussa Torikorttelit ovat ruokarekkaa ja katuruokaa pullollaan, kun katuruokafestivaali Streat Helsinki rullaa kaupunkiin.

Hodaria ja hummeria – shampanjan kera

kaartin-hodari-&-hummeri

Kaartin Hodari & Hummeri. Nimikin sen kertoo. Hodaria ja hummeria. Murun ja Pastiksen kolmikko ei laajentanut Pastista viereiseen liiketilaan, vaan päätyi perustamaan seinän taakse uuden ravintolan. Jälleen kerran he onnistuvat olemaan ajan hermolla ja tuomaan kiinnostavaa uutta kaupungin ravintolaelämään. Vaikka jokainen heidän ravintoloistaan on leimallisesti omanlaisensa, jatkaa Hodari & Hummeri samaa Pastiksen ja Murun konstailematonta linjaa vielä monta astetta rennompana. Shampanjaa voi hyvin juoda myös epämuodollisemmassakin kuppilassa ja hodarit tehdään kunnon kamasta.

Nämä pojat osaavat PR:n: Oikeaa nakkia etsittiin myös Twitterissä, kenraaliharjoituksissa hodareita sai vanhoja keittokirjoja vastaan ja kutsuvierasavajaissa tilauslappuina toimiviin pingismailoihin piirrettiin numeroita. Nostan hattua, juuri näin lanseeraukset pitäisi hoitaa: Juttu kaupungin päälehdessä jo ennen avausta, Nyt-liite testaamassa hodarit ensimmäisellä viikolla, monen monta blogikirjoitusta paikasta jo ensimmäisen viikon aikana. Tässä yksi lisää. Ei liene montaa hodareista kiinnostunutta kaupunkilaista, jolta olisi jäänyt ravintolan avaaminen huomaamatta.

Hyvä Kanniston sämpylä, napsahtava Perniön Lihan nakki, eikä sooseissakaan mitään vikaa. Baari-illan päätteeksi ei tämän parempaa ole Etelä-Helsingissä tarjolla, mutta uskon, että paikka pystyy vielä petraamaan. Ensimmäisen viikon ja yhden testikerran perusteella on aina liian aikaista vetää johtopäätöksiä. Pidän kovasti konseptista ja mukavan kekseliäästä listasta. Vaikkapa mustekalan, chorizon ja manchegon yhdistäminen samaan hodariin on kiinnostavaa.

Testattuna on toistaiseksi maukas härkähodari (vaikkei sitä kai hodariksi voi kutsua), perushodari, parmesanranskalaiset ja mustatorvisieniranskalaiset. Parmesanranskalaisissa maistui ihanasti tuhti parmesan, mustatorvisieniversion sieni oli testikerralla hukkunut matkan varrella. Loputkin listasta on ehdottomasti käytävä testaamassa.

Kaartin Hodari & Hummeri, Pieni Roobertinkatu 2. Ei pöytävarauksia.

Jonottamisen arvoista döneriä Harjussa

döner-harju

No, niin olinhan siellä minäkin. Siellä jonossa, josta nyt koko ajan puhutaan. Nimittäin Döner Harjun jonossa. Olen liian vanha ryntäämään hypetyksen perässä ensimmäisenä päivänä tuskastumaan. Odotin pahimman nosteen laantumista. Vajaan kuukauden jälkeenkin lounasaikaan oli edelleen niin kova ruuhka, että kebabgrillit eivät pysyneet perässä, eikä liha kypsynyt riittävän nopeasti. Testipäivänä vuoroin lopussa oli lammas ja vuoroin kana. Minun vuoroni kohdalla se oli lammas, joten pääsin testaamaan kanakebabin. Kokonaisuudessaan homma oli kuitenkin saatu toimimaan, jonosta huolimatta odotin ruokaani alle kymmenen minuuttia. Helpotusta on kuulema luvassa, Saksasta on tilattu yksi kebabvarrasgrilli lisää.

Lounasaikaan kebab tarjoltiin lautaselta puolikkaan pitaleivän kera. Alkupalaksi lounaan hintaan (9,50 euroa) sisältyi hyvää, tuhdin chilistä ja valkosipulista tomaattikeittoa. Kebablautasella lihan lisäksi runsaasti maukkaita kikherneitä, munakoisoa, kaalia, salaattia ja tuoreita yrttejä. Saksasta haetut opit eivät ole menneet hukkaan, ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka.

Döner Harju, Fleminginkatu 14. Ei pöytävarauksia.

Valioluokan burgerit 

Roslundin hampurilaista ylistetään kaupungin parhaaksi. Yksinkertaisuudessaan maukas pläjäys, jossa laatulihasta mediumiksi paistettu pihvi pääsee oikeuksiinsa. Älä anna koon hämätä, hampurilainen näyttää pieneltä, mutta on täyttä tavaraa, joten nälkä lähtee kyllä. Jonoista päätellen erityisesti Hietaniemen hallissa olevan paikan on löytänyt puoli Helsinkiä, mutta useimmiten ruokaa ei edes lauantain ruuhkaisimpaan aikaan joudu odottamaan kovin pitkään. Mausta kertoo paljon se, että asiakkaat ovat valmiita maksamaan hampurilaisesta noin 12 euroa ja ranskalaisista vielä noin kolme euroa lisää. Todella maukkaita ovat myös tuoremakkaroilla täytetyt hodarit, jotka ovat jääneet huomiossa turhaan hampurilaisten jalkoihin. Niissä makkaran rasvaisuutta leikkaa mukavasti hapokas tomaattisalsa.

Vanhan Kauppahallin remontti tuntuu kääntyneen onnenpotkuksi Hietsuun muuttaneille kauppiaille. Vaikka silmämääräisesti hallissa on ollut välillä huolestuttavan hiljaista muualla paitsi ravintoloissa, vakuuttivat kauppiaat keväällä Kauppalehdessä, että halli on myynnillisesti vanhaa Kauppahallia parempi, koska naapurustossa asuu niin paljon asiakkaita. Vanhassa Kauppahallissa kävijäkunta painottui enemmän turisteihin. Mm. Roslund suunnitteli ainakin vielä keväällä pitävänsä liikkeet molemmissa halleissa remontin valmistumisen jälkeen. Alkuhuumassa ihmisiä kävi muutamassa viikossa 100 000. Haastattelin muutamia kauppiaita viime reissulla, suurin osa totesi esimerkiksi kesän olleen hiukan hiljainen, mutta syksy oli jo parempi. Toivottavasti halli löytää paikkansa helsinkiläisten ostoskohteena. Kaupankäyntiin tarvitaan kauppiaiden mukaan edelleen parkkipaikkoja, vaikka ydinkeskustassa ollaankin. Kun kirppis väliaikaisesti levittäytyi kesäksi hallin vähille paikoille, hiljensi se kauppiaiden mukaan hallin lähes täysin. Minä haluan mieluusti molemmat – sekä kirppiksen että Hietsun hallin.

Oma unelmahallini olisi yhdistelmä Hakaniemeä ja Hietsua: Hietsun kauniit puitteet ja ravintolatarjonta yhdistettynä Hakaniemen todella laajaan ja monipuoliseen raaka-ainevalikoimaan. Toivottavasti jokusen vuoden päästä alkavassa Hakaniemen hallin remontissa saadaan aikaan jotain sellaista.

Roslund, Hietaniemen kauppahalli ja Teurastamo. Ei pöytävarauksia.

Kaupungin parhaat falafelit

Jos nyt vielä kerta kiellon päälle. Olen kehunut Fafa’sia jo monen monta kertaa. Suosikkiketjuni on levittäytynut vauhdilla. Ravintoloita on nykyään Helsingissä jo kolme, Iso-Roballa, Sörkassa ja Kampissa. Neljättä pukkaa huhtikuussa Taka-Töölöön. Avaamistahti kertonee jotain suosiosta.

En osaa sanoa, miltä ruokalistan muut ruokalajit maistuvat, minun on nimittäin pakko tilata aina falafelpitaa halloumilla ja tsatsikilla – ihan j-o-k-a kerta. Falafelit ovat kaupungin parhaita. Niin hyviä, että jos kaupungin laadukasta pikaruokaa myyvistä ravintoloista pitäisi valita vain yksi, minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Fafa’s on lempparini. Soossitkin ovat toki erinomaisia, mutta minulle on lähes sama mitä muuta sieltä pitaleivän välistä löytyy, tuoreista raaka-aineista valmistetut falafelit ovat joka tapauksessa annoksen paras pala.

Tykkään paikasta niin paljon, että kestän välillä aika järjettömäksi venyvän odotuksenkin. Pikaruokaa ei pitäisi joutua odottamaan 45 minuuttia. Tuntuu, että varsinkin Vilhovuorenkadun Fafa’sissa tuskastuttavan pitkä odotus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä paikalle iso miinus. Iso plussa siitä, että huhtikuusta alkaen ainakin osa ketjun ravintoloista on auki myös sunnuntaisin.

FAFA’S, Iso Roobertinkatu 2, Pohjoinen Rautatienkatu 21 ja Vilhovuorenkatu 10

******

Lately Helsinki has been all about gourmet fast food. It started with the premium pizzas by Putte’s couple of years back and now all the sudden the city is full of quality street food. If visiting Helsinki, there are plenty of options for a tasty bite:

Before opening Street Gastro food truck last summer, its founders were cooking in some of the finest restaurants in Helsinki. Food truck is closed for the winter, but guys are serving their full-flavored sandwiches in their own Street Gastro restaurant in Kallio. The second joint is opening soon in Albertinkatu. 

Hotdogs and lobster – that is pretty much all what newly opened Kaartin Hodari & Hummeri has on their short but still impossible-to-choose-from menu. Hot dogs and champagne in a laid-back atmosphere. Suits me. 

THE queue. Plenty of pics and chatting about the queue in social media. The famous line consists of the people waiting for the kebab in Döner Harju. It is claimed to be the most authentic döner kebab in Helsinki. Definitely worth a wait if you happen to be in the neighborhood. 

The best burgers in town are served at the Meat Shop Roslund in re-opened Hietalahti market hall. There are always – especially on Saturdays – plenty of burger lovers waiting for the classic and simple Rosburger made from the freshly ground beef.

The falafel kings of the town, the guys behind my absolute favorite, Fafa’s, have already opened three falafel restaurants in the downtown or nearby and the fourth is coming in a month. These guys certainly have learnt the secrets of the perfect falafels with a crunchy crust and inner softness. Made from fresh ingredients and stuffed with herbs. Falafel pita with halloumi and tzatziki is a must-have. 

Voiko kolmella hevosella ratsastaa yhtä aikaa? – Kana-harissakeitto

Kana-harissakeitto
Uuden päivitetyn ruokakolmion ja lautasmallin julkaisun yhteydessä kävi ainakin selville yksi asia. Yhtenäiskulttuuri lautasella on karissut ja ruoka-asioissa on yhtä monta auktoriteettia kuin on syöjääkin.

kanaharissakeitto

Tällaisen hyväuskoisen maallikon silmään uusi ruokakolmio näyttää varsin pätevältä. Paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, täysjyväleipää, palkokasveja, hyviä rasvoja. Herkut vähiin, lihaa nykyistä vähemmän, etenkin punaista lihaa, jonka osalta suosituksessa on otettu huomioon myös sen ympäristövaikutukset.

Myrsky oli kuitenkin valmis. Väärin suositeltu ja väärät suosittelijat. Kehdattu ottaa pari ruokateollisuudesta palkkansa saavaa mukaan laatimaan suosituksia. Ei sovi minulle ja kuka muka tietää minua paremmin, miten minun tulisi syödä. No ei kukaan. Mutta tämän parjauksen keskellä tuntuu unohtuneen, että kyse on suosituksesta. Jokainen on vapaa tekemään omat päätöksensä itse. On monta tapaa syödä terveellisesti.

Muutama vuosikymmen sitten ravitsemussuosituksien pääasiallinen tarkoitus oli avata suomalaisten – erityisten suomalaisten miesten – verisuonet. Se riitti perusteluksi lautasmallille. Sittemmin ruokaan on ravitsemuksen lisäksi latautunut kasa arvoja. Ei käy kateeksi ryhmää, jonka odotetaan ratsastavan kolmella hevosella ja huomioivan pyörryttävän määrän erikoisruokavalioita. “Että se sopisi minulle”. Painottaako ravitsemuksellisia, ekologisia vai eettisiä arvoja? Ravitsemuksellisesti liha on oiva proteiinin lähde, ekologisesti punaisella lihalla on kuitenkin raskas jalanjälki, tehotuotettu broileri taas ei läpäise enää kaikkien eettisiä kriteerejä. Suositteleepa mitä tahansa, joku siitä älähtää.

Ruoka-asiassa tuntuu olevan yhtä monta totuutta kuin on syöjääkin. Osa uskoo vehnän olevan monen sairauden syy, vaikka tieteellinen tutkimus on todistanut täysjyväviljojen – myös täysjyvävehnän – positiivisen vaikutuksen terveyteen. Viimeisimpinä on julkaistu E-vitamiinin muistisairauksia ehkäisevä vaikutus. Muistivitamiinia on nimenomaan mm. täysjyvätuotteissa, pähkinöissä, avokadossa ja kasviöljyissä.

Gluteeniton ruokavalio nostaa päätään. Esimerkiksi S-ryhmässä gluteenittomien tuotteiden myynti on kasvanut vuodessa parikymmentä prosenttia. Samassa ajassa keliakia tuskin on muuttunut suomalaiseksi kansantaudiksi. Ihmeitä ja nopeita tuloksia lupaavat gurut ja erikoisruokavaliot ovat houkuttelevampia kuin kohtuuden ja pysyvien terveellisten elämäntapojen nimeen vannova tieteellinen tutkimus. Esimerkiksi gluteenittomasta dieetistä ei ole vielä luotettavaa tutkimustietoa suuntaan eikä toiseen. Mikä ei toki tarkoita, etteikö siitä voisi olla apua vatsavaivoihin. Ilmiö on vaan vielä niin tuore, ettei sitä ole vielä ehditty tutkia.

Kun luin hiukan huvittuneena debattia ravitsemussuosituksista, mieleen tuli aika radikaali ajatus: Miten pieleen voi terveydellisesti muka syödä, jos syö paljon kasviksia ja hedelmiä, täysjyväviljoja, pääsääntöisesti hyviä rasvoja, kohtuullisesti lihaa, riittävästi kalaa ja vain satunnaisesti herkkuja? SItähän saattaa ihan puolihuolimattomasti tulla syötyä aika tasapainoisesti. Jokainen voi onneksi ihan itse valita, mitä lautaselleen lappaa ja mihin uskoo.

BBC GoodFoodin reseptin pohjalta muotoutunut kana-harissakeitto on aika lailla ihanteellinen, jos suosituksia katsoo. Kasvispohjainen, tekemisessä on käytetty vain hyviä rasvoja, proteiinia broilerista ja linsseistä. Rinnalle vielä viipale täysjyväleipää. Jos broileri ei mahdu omalle lautaselle, linssien ansiosta keitto on silti täyttävä. Sitäpaitsi se maistuu hyvältä, ruoka kun ei ole pelkkää ravintoa vaan myös nautinto. Parhaimmillaan.

linssit-ja-tomaattimurska

Kana-harissakeitto

kolmelle-neljälle

3 broilerin koipea
1 sipuli
2 porkkanaa
2 sellerinvartta
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tlk hyviä säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kurkumaa
2-3 tl harissaa
1 dl vihreitä linssejä
1 kanaliemikuutio
noin 5 dl vettä
ripaus sokeria
loraus sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

lisäksi turkkilaista jogurttia, tuoretta korianteria

1. Pilko porkkanat ja selleri pieniksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit kylmällä vedellä.

2. Mausta kanankoivet suolalla ja mustapippurilla.

3. Kuumenna loraus öljyä paistinpannulla ja ruskista kanankoivet, nosta ne sivuun pannulta ja laske pari desiä vettä pannulle, jotta saat maut kunnolla talteen.

4. Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota porkkana- ja sellerikuutioita sekä sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä viitisen minuuttia eli kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.

5. Lisää kattilaan ensin mausteet (ei suolaa) ja sen jälkeen harissatahna. Sekoita kunnolla ja lisää sen jälkeen tomaattimurska, kanankoivet, linssit ja sen verran vettä, että koivet peittyvät.

6. Keittele kannen alla puoli tuntia. Ota kanankoivet pois kattilasta. Riivi liha haarukalla ja laita se takaisin keittoon. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista mausteet. Mausta suolalla ja sitruunamehulla ja kuumenna keitto vielä. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta korianteria.

7. Tarjoa maustamattoman jogurtin ja tuoreen korianterin kanssa.

#Soosi – Henri Alénin tomaattikastike

Henri Alénin tomaattikastike
Joskus on vain parasta myöntää, että on väärässä. Väitin, ettei tomaattikastikkeesta olisi ilmiöksi. En olisi voinut olla enempää väärässä.

tomaattikastike-2

Kun pohdin postauksessa reilu vuosi sitten syitä avokadopastan suosioon, totesin, että olennainen osa juttua on kummallisuus. Avokado on riittävän yllättävä ainesosa pastakastikkeeseen noustakseen ilmiöksi. Väitin, että perustomaattikastike ei pystyisi samaan.

Miten väärässä olinkaan. Henri Alen twiittasi tomaattikastikkeen pastalle. Muttin myynti S-ryhmässä viikossa +148 %. Enemmänkin olisi mennyt, mutta kun loppuivat kaupasta.

Alén totesi twitterissa, että häntä “sieppasi, kun joku hipsteri kutsui hänen kokkaamaansa ruokaa tylsäksi”. Syntyi Mutti-soosi. Osoitukseksi, että kyse on raaka-aineista. Ei tarvita kikkailuja, kun raaka-aineet ovat parhaat mahdolliset. En voisi olla enempää samaa mieltä Alénin kanssa.

Perustomaattikastikkeen ohjeesta resepti eroaa lähinnä siltä osin, että appelsiinin kuorenpala maustaa kastiketta ja oliiviöljyä lisätään ihan tukevasti sekaan juuri ennen kastikkeen sekoittamista pastaan. Mutta ennenkaikkea kyse on siis raaka-aineista: Hyvästä tomaattimurskasta ja parhaasta mahdollisesta oliiviöljystä – ja ajankäytöstä. Jokaisessa vaiheessa. Jo pelkästään sipuleita kuullotetaan 10 minuuttia ja kaikkiaan hauduttelin kastiketta noin tunnin.

Mutti sai paljon ilmaista mainosta, mutta meidän keittiöön kelpuutan sen lisäksi mm. Bionan purkkitomaatit sekä tomaattien rollsroycet eli Hella & Herkku -kaupasta ja Roinisilta Hakaniemen hallista saatavat Cirio Pomodoro San Marzano -tomaatit. Tuo viimeinen on myös Alénin twiitin perusteella hänenkin mielestään paras tomaateista.

Tähän asti ruokaihmiset ovat kehottaneet sylkemään murskaan päin ja valitsemaan aina säilötyt kokonaiset tomaatit. Tästä uskomuksesta pidän kiinni, minusta kokonaiset maistuvat paremmalta. Jotenkin enemmän tomaatille.

Ei ollut paljon melua tyhjästä. Loistosoosi. Tuhdisti makua ja ihanan öljyinen koostumus. Seuraavan kerran taidan lisätä hiukan yrttejä ja vähentää lopussa lisättävää oliiviöljyä, mutta vain ihan vähän.

Toivottava #muttigaten seuraus: Muttit ja muu kunnon tavara myyntiin laajemmin ja isommat erät tilaukseen. Eikä vain murska vaan ne kokonaiset tomaatit myös. Terveisiä lähikauppaamme.

Henri Alénin tomaattikastike eli #soosi

1 prk hyvää tomaattimurskaa tai kokonaisia tomaatteja (esim. Mutti, Biona taia Cirio Pomodoro San Marzano)
1 pieni sipuli
2 pientä valkosipulin kynttä
1 tl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviiniä
2 palaa appelsiininkuorta kuorimaveitsellä
suolaa
mustapippuria

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä 10 minuuttia alhaisella lämmöllä. Näin rakennat kastikkeeseen makeuden.

2. Lisää puoli purkkia säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa ja sokeri. Hauduta kastiketta 10 minuuttia. Soosi makeutuu edelleen.

3. Lisää loppu tomaattimurska ja vesi. Hauduta vielä 15 minuuttia.

4. Lisää punaviini eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita koko ajan. Keitä kunnes on sakeaa.

5. Mausta suolalla ja pippurilla ja appelsiinikuorella (joita ei syödä, ne tuovat vain makua kastikkeeseen).

6. Ota levyltä, sekoita joukkoon 1/2 dl oliiviöljyä ja sekoita kastike heti pastan joukkoon.

 

facebookissa-lätkä