Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Ruoka

Parasta juuri nyt – Helmikuu

Muutama poiminta siitä, mikä maistuu juuri nyt. Helmikuussa vietetään karkkipäivää ja syödään vastapainoksi puuroa ja soppaa. Lista on hiukan Helsinki-keskeinen, mutta näin hiihtolomien kynnyksellä se sallittakoon. Ehkä joku suuntaa Lapin sijaan myös tänne etelään.

Pärlans

pärlans-suolaajahunajaaMahdollisesti maailman parasta toffeeta valmistetaan Tukholmassa pienessä karamellitehtaassa, josta kirjoitin jo aiemmin. Parasta se on juuri nyt sen takia, että sitä saa vihdoin myös Suomesta. Ystäväni Anna otti sitä testimyyntiin Hella & Herkku -liikkeeseensä Helsingin Museokadulle. Menkää kipinkapin ja ostakaa hyllyt tyhjäksi. Haluan, että ne pysyvät valikoimissa pidempäänkin. Lempimakuni ovat sieltä pähkinäisestä päästä: pistaasia ja merisuolaa tai vaniljaa ja mantelia, en sylje myöskään kardemummaan. Koukuttavia. Olen varoittanut.

Roobertin herkku

Kauppiaat jo kolmannessa polvessa löysivät kutsumuksensa makean maailmasta. Marja ja Martti Koskela kaivoivat mummonsa kaupan nimen naftaliinista ja avasivat Viiskulmassa tummanpuhuvan tyylikkään karkkikaupan. Roobertin Herkussa myydään kristallikruunujen alla mm. lähes 150 erilaista irtokarkkilaatua, nostalgisia tikkunekkuja ja artesaanikaramelleja.

Huudahtelimme ostosseuran kanssa tasaisesti: ”Oi näitäkin, muistatko?”. Laareihin on kerätty hyviä lapsuudenkarkkeja ja hyviä uusia karamelleja. Karkkihampaan kolotusta voi helpottaa ilahduttavan myöhään, arkisin klo 20 saakka.

Fazer Alku -puurojen kaatonokka

Juuri sellainen kuin arjen designoivallukset parhaimmillaan. Yksinkertainen, mutta nerokas. Pakkaus toimii kuin maitopurkki. Kaatonokasta on helppo kaataa hiutaleita ilman, että ne ovat pitkin pöytää. Se myös sulkeutuu napakasti, hiutaleet pysyvät pakkauksen sisällä myös kaapissa. Vielä kun ymmärtäisi aina uuden paketin kohdalla ilman useamman minuutin pohdintaa, miten nokka avattiinkaan käyttökuntoon.

Fazer Alku-puurot todistavat, että designilla voi oikeasti olla lisäarvoa. Vaikkapa Fazer Alku Kolmen kuidun puuron kilohinta on noin kaksinkertainen kilpailijoiden neljän viljan hiutaleisiin nähden, vaikka paketissa on varmasti pitkälti samaa kamaa. Tosin hyvää sellaista, pidän erityisesti lempeästä Kolmen kuidun puurosta. Pakkaussuunnittelulla lienee kuitenkin osansa premiumhinnoitteluun.

Phokeitto

Uusin ruokaihastukseni on phokeitto. En osaa arvioida, missä mahtaa olla kaupungin paras keitto. Niin monessa paikassa en ole vielä ehtinyt sitä maistaa.  Harvoin käyn syömässä samaa ruokaa montaa kertaa kuukauden sisällä – phokeitolle on kuitenkin ollut päästävä jo useaan otteeseen.

Se on täydellistä pakkaspäivän ruokaa. Rapeat kasvikset, liha ja riisinuudelit saavat ylleen lämpimän mausteisen liemen ja kourallisen tuoreita yrttejä. En tavallisesti ole tähtianiksen suurimpia ystäviä, mutta phokeitossa se tekee poikkeuksen ja vain syventää keiton makua.

Vaikeaa keiton tekeminen ei ole kotonakaan, mutta vaatii pohjaksi hyvän liemen. Pitkän kaavan mukaan olen sen jo kerran keittänyt, parhaillaan testailen hyvää arki-illan phota.

Helsingissä phokeittoa saa ilmeisesti mm. Lie Mi -ravintolasta, Codlesta ja Asian Aromasta, Boom Roomista perjantaisin ja vietnamilaispariskunnan pitämästä HKI+ -ravintolasta Torikortteleissa.

****

Once in a while I handpick food related things that delight me at that very moment. My list for February calls for sweets, but is balanced with a porridge and soup.

Sweets for your sweet tooth – hand-made Swedish toffee by Pärlans finally also available in Helsinki at Hella & Herkku complemented with an endless selection of candies to pick and mix at Roobertin Herkku in Viiskulma. There is no such craving that these two shops would not satisfy. 

 A pouring spout designed to Fazer Alku porridge cartons is an excellent example of applying design thinking to everyday things. This small yet inventive innovation prevents flakes from spilling all over when pouring them. Spot on. 

A staple of Vietnamese cuisine, a pho soup, has won me over. A steaming broth makes the soup a splendid winter warmer. The brothy meal owes its satiating power to meat and rice noodles where as green garnishes and herbs add their fresh flavor to the addictive concoction. 

Puhdistus – Pataleipä

Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia. Alkaa syödä terveellisesti. Viettää tipatonta tammikuuta. Ostaa kuntosalikortti. En tehnyt mitään mainituista. Päätin kuitenkin viettää älä osta (paljon) mitään (tavaraa) -kuukautta. Täydellisen ostolakon sijaan erittäin harkitsevaa kulutusta. Vain tarpeeseen. 

pataleipä

Vaikka en aikonut viettää joulua kaapissa, innostuin käymään läpi nurkkiin kerääntynyttä tavaraa urakalla ennen joulua. En ole himoshoppaaja – en ole ollut enää useampaan vuoteen. Silti kaappien perkaamisesta seurasi ähky. Niin paljon kaikkea. Läjäpäin lukemattomia kirjoja. Tavaraa, jonka olemassaoloa en edes muistanut.

Tammikuu on takana. Ostokset jäivät minimiin.  Olen käynyt ruokakaupassa ja tankannut auton. Sen lisäksi olen ostanut muutaman syntymäpäivälahjan kummilapsille, niistäkin suurin osa käsittää laatuaikaa kummitädin kanssa kulttuuririennoissa.

Olo on jotenkin puhdistunut. Kaapit eivät vielä riittävästi. Rikkookohan puhdistavan vaikutuksen, jos on luvannut itselleen, että kuukauden ostamattomuuden saa palkita uudella laukulla?

Todellisuudessa en edes kaipaa mitään palkintoa. Kulutuksen vähentäminen ei tuntunut uhraukselta, enemmänkin rauhoittavalta. En edes avannut Nyt alen loppukiri – maileja, käynyt verkkokaupoissa tai ostoskeskuksissa. Sen sijaan kävin lauantailounailla, pitkästä aikaa elokuvissa ja kaivoin kaapista jämälangat – täydellisen neulottavat silkki-kashmirit. Miten sellaisia aarteita voi unohtaa kaapin perälle?

Ruokaa rajoitukset eivät tietenkään koskeneet, mutta yritin kuitenkin tyhjentää myös kuivakaappeja. Täysissä kaapeissa hyvätkin raaka-aineet hautautuvat ja jäävät käyttämättä. Timantit voivat olla ikuisia, mutta jauhot eivät. Kaivoin yhden blogin ensimmäisistä – ja samalla kaikkien aikojen suosituimmista – resepteistä esiin ja tein pitkästä aikaa vaivaamatonta pataleipää. Tällä kertaa pelkän vehnän sijaan käytin myös spelttiä ja halusin testata, miten ohje toimii tuorehiivasta, koska sitä on minulta muutamaan kertaan kysytty. Tuore hiiva soveltuu yhtä lailla, kuivahiivassa olennaista on muistaa käyttää kädenlämpöistä nestettä.

Vaivaamaton leipä jakaa koulukuntia. Toisten mielestä vain vaivaamalla leipään saa kunnon sitkon ja hapanjuurileipojat kaipaavat leivästä puuttuvaa hapanjuuren syvää makua. Niin toki onkin, mutta padassa paistettuna vaivaamattomaankin leipään tulee hyvä rakenne, eikä maku ole ollenkaan hullumpi. Maku tulee pitkästä – yli 12 tunnin – kohottamisesta huoneenlämmössä. Parasta leivässä on kuitenkin padassa paistamisesta muodostuva mielettömän rapea kuori. Huhujen mukaan myös Chef & Sommelierin talonleipä paistetaan valurautapadassa.

Edellisessä postauksessa vaivaamattomasta leivästä on vaihekuvat, joista on helppoa seurata, miltä taikinan kulloinkin tulee näyttää, jos tulee uskonpuute. Tämän leivän kanssa se ajoittain tuppaa tulemaan, koska taikinan olomuoto on prosessin aikana kaikkea kiinteästä kuplivaan. Mutta lopussa aina kiitos seisoo, tuoreen leivän tuoksun muodossa.

Pataleipä

4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl spelttijauhoja
vajaa 1/4 pkt hiivaa
1 1/2 tl suolaa
4 dl vettä

lisäksi reilusti jauhoja pöydän ja liinan jauhottamiseen

1. Liota hiiva veteen, lisää loput ainekset ja sekoita taikinaksi. Älä vaivaa. Peitä tuorekelmulla ja leivinliinalla. Anna kohota huoneenlämmössä 12-16 tuntia. Kun taikina on kohonnut riittävästi, siinä on kohtuullisen paljon kuplia pinnassa ja se on olomuodoltaan löysähkö.

2. Laita reilusti jauhoja pöydälle tai leivinalustalle. Taikina tarttuu joka tapauksessa yleensä jonkin verran eli jos sinulla on leivinalusta, käytä sitä. Kaada taikina kulhosta jauhotetulle pöydälle, painele siitä ilmakuplat pois painelemalla se neliönmuotoiseksi levyksi. Nosta kulmat keskelle, pyöräytä leivänmuotoiseksi.

3. Jauhota reilusti leivinliina (todella reilusti, taikina tarttuu tiukasti) ja nosta taikina liinan sisällä kulhoon kohoamaan. Opin lukijalta, että taikinan voi kohottaa myös öljytyssä kulhossa leivinliinalla peitettynä.

4. Laita pata uuniin kansi päällä ja kuumenna uuni 230 asteeseen. Kuumenna pataa vielä noin 20 minuuttia sen jälkeen. Olennaista on, että se on tulikuuma.

5. Kippaa taikina pataan, laita kansi päälle ja nosta paistumaan 30 minuutiksi. Ota kansi pois ja paista vielä noin 10-15 minuuttia ilman kantta.

6. Pudota leipä padasta ritilän päälle jäähtymään.

*****

While the very concept of New Year’s resolutions is not uncommon for most of us, I myself cannot really remember making that many of them. The piles of unread books and stuff that I hardly could recognise as mine (even though their location in my closest slightly hinted that they might belong to me) made me break the habit of not committing any acts of self-improvement starting Jan 1st. After burrowing into our closets before Christmas I decided to have a personal Buy (next to) nothing month in January. Not that I would be a shop-a-holic otherwise, but still a month without almost any consumption felt liberating and sort of cleansing – like a mental detox. 

Even though food (together with other daily necessities and services) were excluded from my experiment, I also went systematically through our kitchen cabinets and used ingredients that were under risk of going bad. Diamonds might be forever but flours are not. I emptied my bag of spelt flour to a no knead bread – a simple loaf which might not require any kneading but time it certainly requires since the thing of this bread is a slow fermentation. 

Etiketti-lehden reseptit

Tänään ilmestyi uusi Etiketti, Alkon asiakaslehti, jossa olevaan juttuun haastateltiin myös minua. 

Ilmaiseksi Alkon kassan vierestä poimittavissa oleva Etiketti on nykyään niin laadukas, että nappaan uuden numeron poikkeuksetta mukaan käydessäni viiniostoksilla. Tekijöiden joukkoon on poimittu maan parhaita ruokatoimittajia ja -valokuvaajia. Käykää kurkkaamassa Alkossa tai verkossa.

Satttumien kautta päädyin haastateltavaksi lehteen. Jutun voitte käydä lukemassa kokonaisuudessaan lehdestä, mutta halusin avata vähän, miksi juuri nämä kuvat päätyivät lehteen ja linkata reseptit, koska niitä ei Etiketistä löydy.

Köyhät ritarit

köyhät-ritarit-suolaajahunajaa

Olemme saaneet olla pienestä pitäen apuna keittiössä. Kun muutin kotoa, plakkarissa oli keittotaito ja tärkeimmät ruoanlaittovälineet. Meillä ei kokattu gourmetruokaa, mutta oikein maukasta kotiruokaa. Juuri sellaista kuin köyhät ritarit. Klassikkoainesta nykyään.

Kohta klassikkoainesta alkaa olla myös yksi blogiajan hienoimmista jutuista eli ruokabloggaajien yhteinen Hävikistä herkuksi -tempaus, joka alkoi kuukauden mittaisena kampanjana, mutta taisi jäädä elääkseen. Ainakin meillä kotona. Mikään ei ole kalliimpaa ruokaa kuin roskiin heitetty ruoka. Köyhät ritarit on oiva esimerkki siitä, miten tähteistä saa taiottua vaikka mitä.

Katso resepti >>

Chili

chili

Parasta ruoka on hyvässä seurassa. Tein chilin ensimmäisen kerran meidän serkusten juhliin. Siitä se lähti kiertämään suvussa ja on ollut meilläkin vierasvarana jo monet kerrat. Se on nimittäin harvinaisen emäntäystävällinen ruoka. Laitetaan hautumaan viisi tuntia ennen juhlia ja annetaan muhia. Mitä kauemmin sitä parempi. Esivalmistelut vievät hiukan aikaa, mutta loppu on vaivatonta. Pata on ruokaa, joka ei vähästä hätkähdä. Se onnistuu aina. Vieraiden istuessa pöytään nostetaan pata keskelle ja kerätään kiitokset.

Katso resepti >>

Parsapiirakka

Parsa-parmesanpiirakka

Parsapiirakka on leivottava joka vuosi heti, kun parsakausi käynnistyy kunnolla. Mutta vasta nimenomaan keväällä. Vaikka kaikkea – myös parsaa – saa nykyään koko lailla ympäri vuoden, maut ovat parhaimmillaan sesongin aikana. Sitäpaitsi raaka-aine ikäänkuin ylevöityy, kun sitä joutuu hiukan odottamaan. Parsaa keväällä, uusia perunoita alkukesästä, veriappelsiineja talvella. Raparperia, kotimaisia omenoita, oman pihan porkkanoita. Yritän syödä mahdollisimman pitkälle sesongin mukaan ja se näkyy myös blogin resepteissä.

Katso resepti >>

Karitsa-punajuuriburgerit

karitsa-punajuurimallasburgerit

Näiden hampurilaisten siivittämänä lensin Tukholmaan. Osallistuin niillä reseptikilpailuun ja pääsin Michael Björklundin valitsemana Pohjoismaiden loppukilpailuun toteuttamaan annoksen ammattikeittiössä. Harjoittelin juuressipsien tekemistä ennen kisaa niin paljon, että tuoksuin viikon paistorasvalle. Se ei riittänyt voittoon, mutta Björklund kehui niitä täydellisiksi. Olemattoman kokkiurani tähtihetkiä.

Annoksen onnistuneimpia osia olivat mallassämpylät. Niistä tuli niin hyviä, että siskoni silloin kaksivuotias epäili mummon auttaneen. Ei kovin vahva luotto kummitädin taitoihin, mutta ihan itte tein ja sittemmin olen leiponut niitä ihan vain sellaisenaan syötäväksi. Mallas syventää vaalean leivän makua.

Katso resepti >>