Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ravintolat

Ilman julkkiskerrointa – ravintola Passio

Helsinkiin on hetkessä tullut yli 400 uutta asiakaspaikkaa uusien ravintoloiden myötä. Jo pelkästään Espan kaksi jättiläistä, Presto ja Bronda, hämmensivät kentän uusiksi. Siihen päälle vielä mm. Välimäki ja gastropub Richard’s. Samaan aikaan avatut pienemmät paikat ilman julkkiskerrointa saavat tehdä töitä tosissaan pöytien täyttämiseksi. 

passio

Monta sataa asiakaspaikkaa kerralla on iso lisäys Helsingin kokoiseen kaupunkiin. Siihen päälle vielä taantuma, joka on vähentänyt yritysten edustamista ja saanut kuluttajia vetämään kukkaron nyörejä kireämmälle. Pari kuukautta sitten olimme esimerkiksi kovasti kehutussa Spisissä lauantai-illan keskimmäisen kattauksen ainoat asiakkaat, meitä ennen oli vain yksi pariskunta, poislähtiessämme sisään onneksi tuli jokunen seurue lisää. Samaan aikaan Bronda myi avausviikkoinaan ei-oota jopa arkisin lounasaikaan.

Moni uusista avauksista on jäänyt aika vähälle huomiolle julkisuudesta tunnettujen kokkien saadessa sekä median että kävijöiden huomion. Jalansijan saaminen uudelle ravintolalle käy työstä, entistä kivisempää se on ilman julkkiskerrointa. Vuosi sitten Nytin harvinaiset viisi tähteä täyttivät hiukan syrjässä sijaitsevan Tocan varauskirjan. Samanlaista huomiota toivoisin uudehkolle Passiolle. Ehkä Kauppalehti Option positiivinen arvio ja pisteet, jotka nostivat tulokkaan rytinällä kymmenen parhaan helsinkiläisravintolan joukkoon avittavat lentoa. Ravintola päätyi Option listalla samoihin pisteisiin mm. Emon, Murun ja Nokan kanssa. Päälle vielä plussa hinta-laatusuhteesta.

Savonlinnalaisesta Huvila-ravintolasta tuttu Jussi Hukkanen avasi ovet Kalevankadulla huhtikuussa, keittiöstä vastaa mm. Kämp Groupin ravintoloissa keittänyt Jesse Vottonen. Ensimmäiset viikot olivat Hukkasen mukaan olleet haastavia, mutta jo toukokuussa näkyi valoa tunnelissa. Viime viikkoina yhä useampi ruokaa rakastava on maininnut Passion vierailukohteekseen lähiviikkoina. Hyvä niin, ravintola on nimittäin illallisen arvoinen.

Kävimme syömässä siellä kerran kuusi viikkoa avaamisen jälkeen ja uusi illallinen on jo varattu. Asteen fine diningiin kallellaan olevaa huolellisesti tehtyä ruokaa bistromaisen rennossa ja kauniissa ravintolasalissa. Mukavan jutusteleva palvelu ja elämäni paras suklaakakku. Ottaisin toisenkin palan ja pallon pätkisjäätelöä mieluusti. Viimeinen on paljon sanottu ihmiseltä, joka ei pidä suklaasta.

Maistelumenun ruokalaji toisensa jälkeen lunasti lupaukset. Klassista, mutta modernisti. Mukavasti omia rajoja avartavaa, sillä lautasella oli mm. veripalttua, jota en olisi koskaan tilannut, mutta joka oli erinomaista. Ainoastaan yhtenä jälkiruoista tarjoiltu passionkohokas ei ollut erityisen mieleenpainuva jännittävästä olemuksestaan huolimatta.

Miehelle ruokiin paritettiin myös paikan erikoisuuksia eli pienpanimoiden oluita. Minä taas sain pelkästään itävaltalaisista viineistä koostuneen kattauksen, kun tuli puhetta oleskelustani Itävallassa ja Wienin paikallisista viinituvista. Voiko palvelu tuon yksilöllisemmäksi mennä?

 *****

For a smallish city like Helsinki 400 new restaurant seats within one month is a lot. Getting a deserved attention in a competitive situation like that can be a tough grind if you have no name in a local restaurant scene. 

Passio, a small bistro serving food that bows slightly in the direction of fine dining, had bit of hard time at first, but soon word started to spread around about its delicious food and excellent service. Most probably a recent positive review in a leading Finnish financial newspaper will also give some wind beneath their wings. Definitely a promising newcomer. 

Murun briossi

Murun briossi

briossit-suolaajahunajaa

En ole listaihminen, joka suvereenisti pystyy listaamaan kaikkien aikojen parhaat elokuvat, ravintolaillalliset ja merkittävät musiikkikappaleet. Jos minulta kysyttäisiin listaa suosikkiravintoloistani Helsingissä olisi mahdotonta arvottaa suosikkien joukosta yhtä toisen edelle. Niillä jokaisella on ihan oma paikkansa ja tilanteensa. Lisäksi uusia kiinnostavia tulee koko ajan. Niin paljon, ettei perässä pysy.

Erikseen on sellaiset, johon mennään fiinistelemään elämän erityistilanteissa ja sellaiset, joihin menee vähän jännittyneenä siitä, mitähän he ovat tällä kertaa keksineet ja sitten on Muru, joka tuntuu vähän siltä kuin kotiinsa menisi. Paitsi että siellä on paljon ystävällisempää ja ripeämpää palvelua ja erittäin paljon parempaa ruokaa kuin meillä kotona.

Kotoisuus ei johdu siitä, että kävisin siellä erityisen usein. Oikeastaan käyn ihan liian harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. Olen juhlistanut siellä hääpäivää – pariinkin otteeseen – mutta yhtä lailla piipahtanut risotolla ja lasillisella viiniä arki-iltana töiden jälkeen. Toimii molempiin. Sellaisia ravintoloita on harvassa. Siinä kiteytyy se, mistä Murussa todella pidän. Tarpeeksi fiini, että se kohottaa arjen yläpuolelle, riittävän rento, että sinne on helppo mennä ilman erityisempää juhlistettavaa.

Ruoka on maukkaista raaka-aineista valmistettua ja täynnä makua, mutta ilman ylenmääräistä kikkailua ja hifistelyä. Laadusta ei tingitä, mutta ei myöskään tärkeillä. Usein saan sieltä hyviä ideoita kotiin, mutta en silti missään olosuhteissa pystyisi samaan oman lieden äärellä. Viimeksi sain jokseenkin täydellistä fasaaniboudinia ja papucassouletia ja erinomaista madetta. Kumpaakaan en pystyisi sellaisenaan toistamaan itse, mutta paria juttua olen niistäkin jo soveltanut kotona.

Laitakokin alkupalasta pääsin maistamaan Murun maukasta briossia, joka tarjottiin savulohimoussen kera. Sen ohje on myös Murun keittokirjassa. Briossi on roikkunut pitkään to-do-listalla, koska se vaatii kohotuksen yön yli jääkaapissa ja vielä parin tunnin nostatuksen aamulla huoneenlämmössä. Voista ja kananmunista tuhdin koostumuksensa saava leipä ottaa siis aikansa, mutta vaatii lopulta aika vähän aktiivista tekemistä, jos omistat monitoimikoneen, joka vaivaa taikinaan kunnon sitkon. Reseptillä tulee ihanan voista ja mehevää briossia, en ole muuttanut sitä yhtään vaan ennemminkin punninnut kaiken grammalleen.

Tein briossin tuliaisiksi ystäville, joiden luo olimme menossa päivälliselle, mutta nappasin pienen palaan taikinaa erikseen ja paistoin siitä pienen leivän pohjaksi lounasleiville. Paahdetun briossiviipaleen päälle pestoa, babybinaattia, loraus hyvää savuöljyä Hella & Herkusta, ilmakuivattua sianniskaa ja uppomuna. Talouden toinen osapuoli on pahassa savuöljykoukussa. Pesisi sillä varmaan hampaansa, jos voisi.

Murun briossi

1 vuokaleipä

1/4 pkt hiivaa
70 g (0,7 dl) maitoa
500 g (8,5 dl) vehnäjauhoja
6 kananmunaa
50 g (4 rkl) sokeria
1 tl suolaa
300 g huoneenlämpöistä voita

Lisäksi kananmunaa voiteluun

1. Liota monitoimikoneen kulhossa maidon sekaan hiiva.

2. Lisää suola, sokeri, kananmunat ja lopuksi jauhot.

3. Vaivaa yleiskoneella noin 10 minuuttia tai kunnes taikinassa on hyvä sitko.

4. Lisää huoneenlämpöinen voi nokareina taikinaan koko ajan vaivaten ja vaivaa kunnes taikina on tasaista.

5. Kohota liinan alla jääkaapissa yön yli.

6. Siirrä taikina leipävuokaan ja anna kohota huoneenlämmössä liinan alla vähintään kaksi tuntia.

7. Voitele pinta kananmunalla, paista 175 asteessa kunnes leipä on paistunut kullanruskeaksi (noin 20-30 minuuttia).

********

I would not be able to pick just one restaurant for my favourite and would never make up my mind about a top-10 list. But I know one on my list. Muru, a French bistro in the heart of Helsinki. It makes me feel warm at heart every time I dine there.

Muru has managed to conquer the hearts of Helsinkians. From my perspective my fellow citizens seem to be even a bit too fond of it. Waiting for three months for a table on a Friday or Saturday night for a casual bistro is just surreal. Just popping in is not an option even on most weekdays.

Visiting Helsinki? Book a table. Well advanced. I guarantee they make you feel warmly welcome. Meanwhile bake a perfectly buttery brioche. It’s almost like one of their signatures and you nail it perfectly with this recipe from their cookbook (Google translator translated it understandably, original language is Finnish).

Pikaruokabuumi

Helsingissä saa tällä haavaa todella hyvää pikaruokaa. Uusia, laadukkaita paikkoja on jo niin paljon, että hyvillä mielin voi puhua pikaruokabuumista.

Kirjoitin tämän postauksen jo ennen kesää – ja päivitin isolla kädellä nyt. Niin paljon puolessa vuodessa on tapahtunut. Otin kesällä selkeästi etukenoa jo muutaman paikan perusteella, mutta oikeasti vasta nyt voi todella puhua pikaruokabuumista. Kuka olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten, että näitä paikkoja syntyy kuin sieniä sateella – ja jokseenkin kaikki alle vuodessa. Harjussa jonotetaan döneriä, hummeri on yhtäkkiä rentoa pikaruokaa, hodarin kanssa juodaan shampanjaa ja kuukauden päästä Helsingissä on katuruokafestivaali. Juuri nyt kelpaa asua täällä.

Helsingin pikaruokaravintolakartalla alkoi tapahtua jokunen vuosi sitten. Ensin puhuttiin Putte’sin laadukkaasta pizzasta (edelleen kaupungin parasta), sitten vuosia surkeaa ruokaa tarjonnut Linnanmäki uudisti ravintolamaailmansa eturivin ravintoloitsijoiden johdolla, kokkien, joilta ei ollut totuttu odottamaan hampurilaisia tai lihapullia. Seuraavaksi huulille nousivat Fafa’sin kunnon raaka-aineista valmistetut falafelit – nyt Fafa’seja on jo kolme, neljättä pukkaa. Vuoden alussa avasi ovensa Kluuvin kauppahallissa mm. Kulinaarimurulassa nääskebabeiksi nimettyjä lähikebabeja tarjoileva lounaspikaruokala Armas. Kesällä laaturavintoloiden keittiöissä kannuksensa hankkinut joukko alkoi myydä kunnon leipiä ensin autosta Sofiankadulla ja nyt ihan oikeassa ravintolassa Vaasankadulla ja pian myös Albertinkadulla. Hans Välimäki avasi Linnanmäelta tutun, enemmän haukkuja kuin kehuja keränneen Midhillin myös Citykäytävään, Helsingin keskustaan, omansa sai myös Särkänniemi. Yksi ensimmäisistä Bocuse d’Or-kokkikilpailuissa menestyneistä suomalaisista Petteri Luoto kertoo haaveilevansa Suomen pikaruokamarkkinoiden mullistamisesta uudella salaatteihin pohjautuvalla konseptilla. Maailmalla jylläävä pikaruokatrendi on todenteolla rantautunut myös Helsinkiin.

Kaupungin virkamiehet ovat pyristelleet parhaansa mukaan, etteivät esimerkiksi ruoka-autot rantautuisi kaupunkimme kaduille. Ne kun eivät kuulema sovi kaupunkikuvaan. Camionetten taannoinen taistelu tuotti hedelmää, kaupunkilaisten kiivaan puolustuksen havaitsi virkamiestensä päätöksen pyörtänyt apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja Camionette sai paikkansa. Omituista Helsingissä on, että kaiken kivan pelastajaksi tarvitaan aina apulaiskaupunginjohtaja jyräämään virkamiesten päätökset. Odotan mielenkiinnolla, miltä näyttää terassiton Helsinki ensi kesänä, jos 130 ravintolaa jättää uhkauksensa mukaisesti terassinsa rakentamatta mielenilmauksena kaupungin tiukkaa terassisääntelyä kohtaan. Joskohan tuohon löytyisi joku kompromissi rumien Koffin mainosvarjojen ja muovituolien ja täysin säädellyn ilmeen välissä? Eiköhän kohta saada apuun Pekka. Camionette on jättänyt kadut, mutta onneksi uusia yrittäjiä on tullut tilalle ja nyt kaiken kruununa maaliskuussa Torikorttelit ovat ruokarekkaa ja katuruokaa pullollaan, kun katuruokafestivaali Streat Helsinki rullaa kaupunkiin.

Hodaria ja hummeria – shampanjan kera

kaartin-hodari-&-hummeri

Kaartin Hodari & Hummeri. Nimikin sen kertoo. Hodaria ja hummeria. Murun ja Pastiksen kolmikko ei laajentanut Pastista viereiseen liiketilaan, vaan päätyi perustamaan seinän taakse uuden ravintolan. Jälleen kerran he onnistuvat olemaan ajan hermolla ja tuomaan kiinnostavaa uutta kaupungin ravintolaelämään. Vaikka jokainen heidän ravintoloistaan on leimallisesti omanlaisensa, jatkaa Hodari & Hummeri samaa Pastiksen ja Murun konstailematonta linjaa vielä monta astetta rennompana. Shampanjaa voi hyvin juoda myös epämuodollisemmassakin kuppilassa ja hodarit tehdään kunnon kamasta.

Nämä pojat osaavat PR:n: Oikeaa nakkia etsittiin myös Twitterissä, kenraaliharjoituksissa hodareita sai vanhoja keittokirjoja vastaan ja kutsuvierasavajaissa tilauslappuina toimiviin pingismailoihin piirrettiin numeroita. Nostan hattua, juuri näin lanseeraukset pitäisi hoitaa: Juttu kaupungin päälehdessä jo ennen avausta, Nyt-liite testaamassa hodarit ensimmäisellä viikolla, monen monta blogikirjoitusta paikasta jo ensimmäisen viikon aikana. Tässä yksi lisää. Ei liene montaa hodareista kiinnostunutta kaupunkilaista, jolta olisi jäänyt ravintolan avaaminen huomaamatta.

Hyvä Kanniston sämpylä, napsahtava Perniön Lihan nakki, eikä sooseissakaan mitään vikaa. Baari-illan päätteeksi ei tämän parempaa ole Etelä-Helsingissä tarjolla, mutta uskon, että paikka pystyy vielä petraamaan. Ensimmäisen viikon ja yhden testikerran perusteella on aina liian aikaista vetää johtopäätöksiä. Pidän kovasti konseptista ja mukavan kekseliäästä listasta. Vaikkapa mustekalan, chorizon ja manchegon yhdistäminen samaan hodariin on kiinnostavaa.

Testattuna on toistaiseksi maukas härkähodari (vaikkei sitä kai hodariksi voi kutsua), perushodari, parmesanranskalaiset ja mustatorvisieniranskalaiset. Parmesanranskalaisissa maistui ihanasti tuhti parmesan, mustatorvisieniversion sieni oli testikerralla hukkunut matkan varrella. Loputkin listasta on ehdottomasti käytävä testaamassa.

Kaartin Hodari & Hummeri, Pieni Roobertinkatu 2. Ei pöytävarauksia.

Jonottamisen arvoista döneriä Harjussa

döner-harju

No, niin olinhan siellä minäkin. Siellä jonossa, josta nyt koko ajan puhutaan. Nimittäin Döner Harjun jonossa. Olen liian vanha ryntäämään hypetyksen perässä ensimmäisenä päivänä tuskastumaan. Odotin pahimman nosteen laantumista. Vajaan kuukauden jälkeenkin lounasaikaan oli edelleen niin kova ruuhka, että kebabgrillit eivät pysyneet perässä, eikä liha kypsynyt riittävän nopeasti. Testipäivänä vuoroin lopussa oli lammas ja vuoroin kana. Minun vuoroni kohdalla se oli lammas, joten pääsin testaamaan kanakebabin. Kokonaisuudessaan homma oli kuitenkin saatu toimimaan, jonosta huolimatta odotin ruokaani alle kymmenen minuuttia. Helpotusta on kuulema luvassa, Saksasta on tilattu yksi kebabvarrasgrilli lisää.

Lounasaikaan kebab tarjoltiin lautaselta puolikkaan pitaleivän kera. Alkupalaksi lounaan hintaan (9,50 euroa) sisältyi hyvää, tuhdin chilistä ja valkosipulista tomaattikeittoa. Kebablautasella lihan lisäksi runsaasti maukkaita kikherneitä, munakoisoa, kaalia, salaattia ja tuoreita yrttejä. Saksasta haetut opit eivät ole menneet hukkaan, ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka.

Döner Harju, Fleminginkatu 14. Ei pöytävarauksia.

Valioluokan burgerit 

Roslundin hampurilaista ylistetään kaupungin parhaaksi. Yksinkertaisuudessaan maukas pläjäys, jossa laatulihasta mediumiksi paistettu pihvi pääsee oikeuksiinsa. Älä anna koon hämätä, hampurilainen näyttää pieneltä, mutta on täyttä tavaraa, joten nälkä lähtee kyllä. Jonoista päätellen erityisesti Hietaniemen hallissa olevan paikan on löytänyt puoli Helsinkiä, mutta useimmiten ruokaa ei edes lauantain ruuhkaisimpaan aikaan joudu odottamaan kovin pitkään. Mausta kertoo paljon se, että asiakkaat ovat valmiita maksamaan hampurilaisesta noin 12 euroa ja ranskalaisista vielä noin kolme euroa lisää. Todella maukkaita ovat myös tuoremakkaroilla täytetyt hodarit, jotka ovat jääneet huomiossa turhaan hampurilaisten jalkoihin. Niissä makkaran rasvaisuutta leikkaa mukavasti hapokas tomaattisalsa.

Vanhan Kauppahallin remontti tuntuu kääntyneen onnenpotkuksi Hietsuun muuttaneille kauppiaille. Vaikka silmämääräisesti hallissa on ollut välillä huolestuttavan hiljaista muualla paitsi ravintoloissa, vakuuttivat kauppiaat keväällä Kauppalehdessä, että halli on myynnillisesti vanhaa Kauppahallia parempi, koska naapurustossa asuu niin paljon asiakkaita. Vanhassa Kauppahallissa kävijäkunta painottui enemmän turisteihin. Mm. Roslund suunnitteli ainakin vielä keväällä pitävänsä liikkeet molemmissa halleissa remontin valmistumisen jälkeen. Alkuhuumassa ihmisiä kävi muutamassa viikossa 100 000. Haastattelin muutamia kauppiaita viime reissulla, suurin osa totesi esimerkiksi kesän olleen hiukan hiljainen, mutta syksy oli jo parempi. Toivottavasti halli löytää paikkansa helsinkiläisten ostoskohteena. Kaupankäyntiin tarvitaan kauppiaiden mukaan edelleen parkkipaikkoja, vaikka ydinkeskustassa ollaankin. Kun kirppis väliaikaisesti levittäytyi kesäksi hallin vähille paikoille, hiljensi se kauppiaiden mukaan hallin lähes täysin. Minä haluan mieluusti molemmat – sekä kirppiksen että Hietsun hallin.

Oma unelmahallini olisi yhdistelmä Hakaniemeä ja Hietsua: Hietsun kauniit puitteet ja ravintolatarjonta yhdistettynä Hakaniemen todella laajaan ja monipuoliseen raaka-ainevalikoimaan. Toivottavasti jokusen vuoden päästä alkavassa Hakaniemen hallin remontissa saadaan aikaan jotain sellaista.

Roslund, Hietaniemen kauppahalli ja Teurastamo. Ei pöytävarauksia.

Kaupungin parhaat falafelit

Jos nyt vielä kerta kiellon päälle. Olen kehunut Fafa’sia jo monen monta kertaa. Suosikkiketjuni on levittäytynut vauhdilla. Ravintoloita on nykyään Helsingissä jo kolme, Iso-Roballa, Sörkassa ja Kampissa. Neljättä pukkaa huhtikuussa Taka-Töölöön. Avaamistahti kertonee jotain suosiosta.

En osaa sanoa, miltä ruokalistan muut ruokalajit maistuvat, minun on nimittäin pakko tilata aina falafelpitaa halloumilla ja tsatsikilla – ihan j-o-k-a kerta. Falafelit ovat kaupungin parhaita. Niin hyviä, että jos kaupungin laadukasta pikaruokaa myyvistä ravintoloista pitäisi valita vain yksi, minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Fafa’s on lempparini. Soossitkin ovat toki erinomaisia, mutta minulle on lähes sama mitä muuta sieltä pitaleivän välistä löytyy, tuoreista raaka-aineista valmistetut falafelit ovat joka tapauksessa annoksen paras pala.

Tykkään paikasta niin paljon, että kestän välillä aika järjettömäksi venyvän odotuksenkin. Pikaruokaa ei pitäisi joutua odottamaan 45 minuuttia. Tuntuu, että varsinkin Vilhovuorenkadun Fafa’sissa tuskastuttavan pitkä odotus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä paikalle iso miinus. Iso plussa siitä, että huhtikuusta alkaen ainakin osa ketjun ravintoloista on auki myös sunnuntaisin.

FAFA’S, Iso Roobertinkatu 2, Pohjoinen Rautatienkatu 21 ja Vilhovuorenkatu 10

******

Lately Helsinki has been all about gourmet fast food. It started with the premium pizzas by Putte’s couple of years back and now all the sudden the city is full of quality street food. If visiting Helsinki, there are plenty of options for a tasty bite:

Before opening Street Gastro food truck last summer, its founders were cooking in some of the finest restaurants in Helsinki. Food truck is closed for the winter, but guys are serving their full-flavored sandwiches in their own Street Gastro restaurant in Kallio. The second joint is opening soon in Albertinkatu. 

Hotdogs and lobster – that is pretty much all what newly opened Kaartin Hodari & Hummeri has on their short but still impossible-to-choose-from menu. Hot dogs and champagne in a laid-back atmosphere. Suits me. 

THE queue. Plenty of pics and chatting about the queue in social media. The famous line consists of the people waiting for the kebab in Döner Harju. It is claimed to be the most authentic döner kebab in Helsinki. Definitely worth a wait if you happen to be in the neighborhood. 

The best burgers in town are served at the Meat Shop Roslund in re-opened Hietalahti market hall. There are always – especially on Saturdays – plenty of burger lovers waiting for the classic and simple Rosburger made from the freshly ground beef.

The falafel kings of the town, the guys behind my absolute favorite, Fafa’s, have already opened three falafel restaurants in the downtown or nearby and the fourth is coming in a month. These guys certainly have learnt the secrets of the perfect falafels with a crunchy crust and inner softness. Made from fresh ingredients and stuffed with herbs. Falafel pita with halloumi and tzatziki is a must-have.