Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ravintolat

Mutkaton ja rento Amsterdam – pari ravintolatärppiä

Usein työmatkoilla syöminen on vähän niin ja näin. Leipä siellä, toinen täällä. Välillä käy tuuri ja saa ruokaseuraa. Parhaimmillaan hyvän ruoan ystäviä.

Muutaman päivän työmatkalla Amsterdamiin kävi juuri niin hyvä tuuri. Kaksi iltaa, kaksi erinomaista ateriaa, loistoseurassa. Halusimme rentoa ja mutkatonta, mutta maukasta. Toinen suositus oli hotellista, toinen paikallisilta tutuilta. Molemmat osuivat nappiin.

En kanna kameraa työmatkoilla, joten pahoittelut heikoista puhelimella otetuista kuvista.

Cafe Loetje

Johannes Vermeerstraat 52

cafe-loetje

20 vuotta naapuruston suosikkina toiminut rento ja tunnelmallinen Café Loetje näyttää huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Eurooppalaiseen henkeen tummalla puulla paneloitu ravintola onnistuu näyttämään klassikolta, joka on ollut paikallaan aina. Paikan täyttää puheensorina, iltaisin syömään tullaan selvästi kaveriporukoissa.

Silmämääräisesti valtaosa asiakkaista näyttää tilaavan klassisen pihvin ja kulhon ranskalaisia tai vihreää salaattia. Se on kuulema listan ylivoimaisesti suosituin annos. Mitäpä sellaista korjaamaan, mikä ei ole rikki voisi olla ravintolan lihaisan ja kohtuuhintaisen menun tunnuslause.

Ruoka on hyvää, annokset niin suuret, että minun vatsani ei vedä enempää kuin pääruoan. Valtavan porsaanschnitzelin, joka on paljon rujohkoa ulkonäköään paremmanmakuinen.

Paikallisten suosiossa oleva ravintola on niin suosittu, että sinne kannattaa suunnata ajoissa tai varautua odottamaan. Me menimme hiukan liian myöhään ja odotimme melkein puolitoista tuntia lasillisen äärellä baarissa, keskiviikkoiltana. Pöytävarauksia ravintola tekee vain yli kuuden hengen seurueille, muut odottavat sulassa sovussa.

Lasku yhdeltä odottelun aikana nautittujen viinilasillisten kera vajaa 30 euroa. Tänne palaan, kun seuraavan kerran matkustamme Amsterdamiin miehen kanssa.

Sama Sebo

P Cornelisz Hooftstr 27

300 vuotta yhteistä historiaa. Maa, joka nykyään tunnetaan Indonesiana, oli satojen vuosien ajan hollantilaisten siirtomaa. Sen seurauksena Hollannissa erityisesti Amsterdamissa on huikaiseva tarjonta indonesialaista ruokaa. Olisi siis naiivia väittää, että onnistuimme nappaamaan juuri sen parhaan kaikista, mutta erinomaisen valinnan teimme joka tapauksessa, kun päädyimme hotellin kokin suosituksesta Sama Seboon. Yksi kaupungin vanhimmista indonesialaisista ravintoloista muistuttaa enemmän perinteistä amsterdamilaista oluthuonetta kuin etnistä ravintolaa, mutta ruoka on ainakin länsimaalaisen näkökulmasta autenttista ja palvelu lämmintä ja aurinkoista.

Jaoimme Rijstafelin (noin 30 euroa/henkilö) päästäksemme maistelemaan erilaisia makuja. Pöydälle aseteltiin melkein koko ravintolan tarjonta, kulho toisensa perään. Varsinkin liharuoat olivat erinomaista, hyvin kypsennettyjä, meheviä ja maukkaita, kasvisversiot olivat  sen sijaan vähän puuduttavimpia ja kaipasivat esimerkiksi tuoreita papuja. Ihastuin erityisesti ravintolan curryyn.

Suositusta ravintolasta kannattaa varata pöytä etukäteen.

******

I was lucky enough to have a bunch of food-loving colleagues with me on our business trip to Amsterdam.  They loved to eat – more precisely to eat well. We were not after Michelin-starred fine-dining spots but laid-back bistros around the corner.

Cafe Loetje

Johannes Vermeerstraat 52
Cafe Loetje is one of those ‘if it ain’t broke don’t fix it’ places. It looks like it would have been on its spot for decades unchanged and untouched, much more than those twenty years it has served the meat loving locals its hearty fare. Bowls of fries (I refuse to use a prefix french on the Dutch territory) and traditional steaks are carried to the tables. It must be the Dutch version of comfort food. The laid-back and easy-going bistro is full of laughter and life. It is a place I will go back to with my hubby when in Amsterdam.

The popular eatery only takes reservations for groups of more than six persons, so go early or be prepared to wait. 

Sama Sebo

P Cornelisz Hooftstr 27
One of the results of three hundred years of shared colonial history is a plentiful choice of Indonesian eateries throughout the Netherlands. It would be naive to claim having been able to spot the absolute best one, but Sama Sebo – often claimed to one of oldest in town – is certainly worthy of note. Book ahead.

Hyvä vaimo – Gaijinin Herushinki-drinkki ja keittokirja-arvonta

Keräsin hyvä vaimo -pisteitä. Istutin työmatkalta palanneen miehen sohvalle, ojensin omin pikkukätösin kyhätyn Gaijinin Herushinki-drinkin. Drinkki löytyy heidän uudesta keittokirjastaan, jonka sain arvottavaksi blogin lukijoille. Signeerattuna.

herushinki

Gaijinin kesällä ilmestyneen keittokirjan takana ovat ammattilaisvoimat. Kannessa lukee Björckin ja Wikbergin nimet, mutta taustavoimina ovat olleet tekstit kirjoittanut ja toimittanut, mm. Kauppalehti Option ruokasisällöistä vastaava Mikko Takala ja valokuvaaja Tommi Anttonen.

Tummanpuhuva kirja on visuaalisesti upea, eivätkä sen reseptit päästä kotikokkia helpolla. Mukana on yksinkertaisempiakin annoksia, mutta varsinkin jälkiruoat koostuvat todella monesta komponentista. Osa ohjeista toimii ihan arkikokkauksessa, osa vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä.

Pidän siitä, että reseptit ovat melko uskollisia ravintolan annoksille, eikä niistä ole lähdetty tekemään yksinkertaistettuja kotikeittiöversioita. Ne on kuitenkin kirjoitettu kohtuullisen selkeästi, vähänkään enemmän kokannut selviää kyllä annoksista.

Kenelle: Itä-aasialaisista mauista innostuneelle kotikokille, joka jaksaa nähdä vaivaa ruokansa eteen ja jolla mieluusti on helppo pääsy autenttisten mausteiden ja tarvikkeiden äärelle. Kirja on tosin niin kaunis, että se saattaa innostaa vähemmänkin kokanneen ruoanlaiton pariin. Useimmat resepteistä selvittää perusosaamisella.

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin BW-ravintolat ovat kuuluja ruoan ja Tomin lisäksi myös raikkaista, tuoreista raaka-aineista tehdyistä drinkeistään. Björckin mukaan baarimestareilla olisi veitsitaidoissa treenaamista. Sen verran haavereita sattuu misatessa, mutta maut ovat sen väärtejä.

Keittokirjassa on ohjeet myös useampaan drinkkiin. Tartuin ensimmäiseksi yhteen suosikeistani, raikkaaseen Herushinkiin, joka on saanut nimensä Helsingin japaninkielisestä nimestä.

Keittiössämme ei ole mehustinta, eikä edes shakeria. Blenderillä ja lasipurkilla saa kuitenkin drinkin aikaan. Kurkussa on niin paljon nestettä, että pyöräyttämällä tukevasti blenderillä saa ison osan mehusta irti. Shakerin tehtävän hoitaa suljettava lasipurkki. Ohjeessa mainittu boston shaker on kaksiosainen shaker, jonka toinen osa on metallia ja toinen lasia.

Ainesosia ei ole montaa, mutta kaikki on tuoretta. Yhden drinkin takia prosessi voi tuntua työläältä, mutta melkein samalla vaivalla tekee isommallekin joukolle juomat. Kerralla surauttaa useammankin kurkun mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa inkiväärisokeriliemen tilalla on inkiväärisiirappia. Onnistun usein jämäyttämään sen, joten keitin lientä vähän vähemmän kokoon.

Kokosin juomat Hobstar-laseihin, jotka ovat murskanneet skandinaavisen minimalismin astiakaapissani. Vaikka niitä tuntuu näkyvän tällä hetkellä jokaisessa trendikkäämmässä ravintolassa, ne oli pakko saada. Laseja löytyy mm. Hella & Herkusta Museokadulta.

Ja sitten arvontaan:  Arvon yhden Gaijinin keittokirjan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin signeerauksilla kaikkien tähän ja seuraavaan keittokirjasta tekemääni postaukseen 16.9.2014 kommentoineiden kesken. Olisi mukavaa kuulla, mikä on lempiruokasi aasialaisesta keittiöstä. 

Päivitys 17.9. Arvonta on suoritettu ja arpaonni suosi nimimerkkiä Hukka.

Herushinki (resepti Gaijinin keittokirja)

2 cl kurkkumehua (yhdestä pienestä kurkusta riittää ainakin kolmeen drinkkiin)
2 cl limemehua
2 cl inkivääri-sokerilientä
4 cl Hendricks-giniä
7 lehteä minttua
jääpaloja

1. Keitä ensin inkivääri-sokeriliemi alla olevalla ohjeella ja anna sen jäähtyä.

2. Halkaise kurkku pitkittäin ja vedä pari ohutta viipaletta pituussuunnassa juustohöylällä drinkkien koristeeksi. Kuori kurkku, leikkaa krouveiksi paloiksi ja aja nestemäiseksi blenderillä. Siivilöi.

3. Purista limestä mehut.

4. Laita kaikki ainekset boston shakeriin (tai lasipurkkiin) jääpalojen kanssa ja ravista sekaisin.

5. Siivilöi jääpaloilla täytettyihin laseihin. Koristele tuoreella mintulla ja kurkkusiivuilla.

Inkivääri-sokeriliemi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria tai sokeria
reilu sormenlevyinen pala inkivääriä pilkottuna

1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa. Kiehauta, anna kiehua maltillisella lämmöllä, kunnes seos sakenee hiukan.

2. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Loput voit pullottaa ja säästää jääkaapissa.

*****

Gaijin, a restaurant serving Eastern Asian influenced food, is not only popular because of its food, but has also gained reputation with its fresh and inventive cocktails. Herushinki, named after the Japanese name of the restaurant’s hometown Helsinki, is prepped from the scratch as all their other drinks as well. Nothing artificial, just a cucumber, lime, ginger, sugar, mint and Hendrick’s.

I earned a plethora of wife points by making one for my hubby who came back home after travelling in business. It involved a lot of cooking, blending, juicing and shaking. Just for one drink. All in all it might have been easier just to pour a Scotch for a same surprise effect. But, man this tastes great and refreshing.  And luckily it takes only about the same amount of effort to make a bigger batch… 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST

 

Full English breakfast – Aamiainen Lontoossa

“To eat well in Britain, you should have breakfast three times a day.”
– W. SOMERSET MAUGHAM

Englantilainen ruoka ei ole enää huonon maineensa kaltaista, mutta edelleen W. Somerset Maughamin sanonnassa on vinha perä. Juuri missään ei saa niin hyvää aamiaista kuin Lontoossa. All day dining on kalliiden vuokrien kaupungissa varmasti osin myös keino laittaa ravintola tuottamaan riittävästi. Niinpä kahviloista, useista etnisistä ja paremmistakin ravintoloista löytyy usein oma aamiaislista. Kananmunaa kaikissa muodoissa, mutta yhtä lailla listalta löytyvät lähes poikkeuksetta myös granola, mysli ja puuro. Puuro tosin makeana versiona.

Selitys tuhtiin englantilaiseen aamiaiseen löytyy satojen vuosien takaa. Kautta aikojen vaurauden merkki on ollut se, että voinut syödä niin paljon lihaa kuin haluaa. Teollistuminen mahdollisti sen myös muille kuin aatelisille ja keskiluokkakin alkoi kattaa pekonia pöytään. Aamiaiselle keskiluokan lihankaipuu osui, koska brittien ruokailurytmissä syötiin kevyesti iltaisin ja aamulla nälkä kurni. Maissa, joissa syöminen keskittyy iltaan, kuitataan aamiainen vähällä.

Englantilaisen aamiaisen leviämiseen maailman hotellien buffetpöytiin ovat syyllisiä siirtomaihin muuttaneet brittiläisen imperiumin kansalaiset. Englantilainen aamiainen oli nimittäin saarivaltiosta poismuuttaneiden karjalanpiirakka ja Jamppa Tuominen. Nostalginen osa vanhaa kotimaata. Siirtomaissa katettiin tuhti aamiaisbuffet, sopi se uuden kotimaan sääoloihin tai ei.

Meidän aamiaisemme keskittyivät Maryleboniin, kivenheiton sisälle hotellistamme. Välillä leivät mukaan ranskalaisesta laatuleipomoketju Paulista tai Apostrophesta ja puistoon nauttimaan auringosta. Useimpina aamuina rauhassa pöydän ääressä. Tässä pari suosikkiani kulmilta. Toisin kuin Suomessa niin aamiainen kuin brunssikin tilataan useimmiten listalta ja valmistetaan jokaiselle erikseen.

Fischer’s

50 Marylebone High Street

fisher's london

Lontoon harmaahapsisten kultasormien Jeremy Kingin ja Chris Corbinin uusin ravintola oli matkamme aikaan (juhannuksena) avattu vain muutama viikko aiemmin. Ensimmäisten viikkojen aikana siellä on nähty mm. Nigella Lawson, Nigel Slater ja Salman Rushdie.  33 vuoden ajan duo on pyörittänyt Lontoon seurapiirien suosimia ravintoloitaan (Le Caprice, The Ivy, The Wolseley, The Delaunay). Niitä ovat suosineet mm. prinsessa Diana ja nykyajan kuninkaallinen perhe eli Beckhamit. Kantavana ajatuksena kaksikolla on nostalgia ja vanhan ajan palvelu. Fisher’s on uusin lisä ketjuun. Sen ruokalista ja sisustus kumartaa vuosisadan alun wieniläiskahviloihin, mutta on huomattavasti sliipatumpi versio alkuperäisistä vastineistaan.

Me emme menneet ravintolaan high societyn tai A-listan perässä vaan munakkaan. Fischer’sin sisarravintolan The Delaunayn kehutaan laajalti tarjoavan kaupungin parhaan munakkaan. Päättelimme, ettei homma voi pahasti mennä pieleen sisarellakaan. Paikassa on porvarillista charmia, pidättyväinen mutta ystävällinen palvelu ja hyvä aamiainen listalta. Munakokkeli oli juuri niin mehevän kosteaa kuin kuuluukin ja tuhti jogurtti tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Annokset ovat melko kalliita, mutta suuria. Esimerkiksi jogurtti oli niin tuhtia, että siitä riitti helposti kahdelle. Annoksia kannattaa jakaa seuralaisen kanssa.

Aamiainen kahdelle noin 35 puntaa.

La Fromagerie

2-6 Moxon Street, toinen liike Highbury Parkissa

la-fromagerie

Kotoisa ja tyylikäs juustokauppa, jonka sanotaan olevan yksi Englannin parhaista. Juustojen lisäksi kaupan on mm. tuoretta leipää, hedelmiä ja vihanneksia, sekä laadukkaita öljyjä ja kuivatuotteita mm. erinomaista mysliä.

Kaupan yhteydessä on myös pieni ravintola, johon sopii alle 20 henkeä. Joka päivä aamiaista, viikonloppuisin brunssi, arkisin lounasta ja iltaisin mm. leikkele- ja juustolautasia. Suppeahko lista ja yksinkertaista ruokaa hyvistä raaka-aineista valmistettuna. Valintoja tehdessä ei kannata ohittaa juustoja. Ainakin viikonloppuisin ovella grillattiin mahtavia juustoleipiä. Tuoksumarkkinointia tehokkaimmillaan.

Kevyt aamiainen kahdelle noin 20 puntaa.

******

“To eat well in Britain, you should have breakfast three times a day.”, said W. Somerset Maugham and had it quite right. It may not be true in its original sense. You surely get great food in Britain also outside breakfast hours.  Having breakfast in London is however a pleasure only few cities can outweight. All day dining is provided by the vast majority of restaurants. Astronomical rents might have contributed to a wide selection.  Revenue needs to be generated in all possible hours in order to survive.

We were enchanted by the bourgeois charm of Marylebone where we overnighted. Two favorites from the neighborhood: 

Fischer’s

50 Marylebone High Street

Jeremy King and Chris Corbin are the legendary goldfingers of the London restaurant scene. Fisher’s is the newest addition to their chain of restaurants  (e.g. Le Caprice, The Ivy, The Wolseley, The Delaunay) loved by the A-list and high society.  As all the King & Corbin spots Fisher’s, a polished version of a Viennoise coffee house in the early years of 20th century, builds on a nostalgia and old-fashioned service. 

Excellent, but a bit pricey breakfast, £35 for two. Perfect scrambled eggs.

La Fromagerie

2-6 Moxon Street (also location in Highbury Park)

La Fromagerie is famous for its selection of cheeses but both locations have also a on-site kitchen and a small and cozy tasting café. Limited breakfast list during the weekdays, a popular brunch on weekends and tasting plates in the evening. Just follow your nose, the aroma of their superb grilled cheese sandwiches will lead your way.

A light breakfast for two £20.