Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Piknik

Puutarhan suuri mysteeri – raparperilimonadi

Kesäjuhlien juomien aatelia on raparperilimonadi. Raikas alkukesän herkku. 

raparperilimonadi

Puutarhan hoito on suurta mysteeriä. Miksi juuri ne kasvit kuolevat, joiden haluaisi elävän, mutta rikkaruohot leviävät heti, kun selkäsi käännät? Miksi saniaisella on kilometrin pituiset juuret? Toukokuu on ollut yhtä kaivamista ja kuokkimista, mutta kasvun kohinasta ei ole vielä pienintäkään merkkiä. Ehkä pian, kuu kääntyi kesäkuuksi kuin varkain. Vähän vihreää puskee jo kasvimaalta.

Onneksi raparperi kukoistaa. Ensimmäistä kertaa se myös kukkii valtavan komeasti. Lukemani perusteella sen ei pitäisi viedä juurikaan voimaa kasvulta, joten annan sen kukkia – edes jotain puutarhassani kukkii. Satoakin olen kiskaissut puskasta jo reilusti. Kirjaimellisesti kiskaissut. Raparperia ei nimittäin leikata, vaan varsi nykäistään pois, jotta puskaan ei jää tynkiä tautien tarttua.

Keitin raparperista helpon pikalimonadin ilman hiivaa. Raparpereja ei tarvitse kuoria, kuori antaa limonadille kauniin vaaleanpunaisen värin. Mitä punaisempia varsia valitset, sitä pinkimpää limonadista tulee. Jos olet makean ystävä, laita enemmän sokeria.

Pikainen raparperilimonadi

noin neljä lasillista

2 isoa vartta raparperia (noin 6 dl pilkottuna)
5 dl vettä
1 1/4 dl sokeria
2 siivua sitruunan kuorta
3/4-1 dl sitruunamehua (noin 3 sitruunaa)
muutama oksa tuoretta minttua
kivennäisvettä makusi mukaan

1. Laita kattilaan raparperi, vesi, sokeri ja sitruunankuori. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele kannen alla 20 minuuttia.

2. Siivilöi kulhoon tai kannuun. Purista tiukasti kaikki neste irti kuiva-aineesta. Anna jäähtyä hetki, purista joukkoon sitruunamehu. Heitä kannuun muutama mintunoksa ja nosta jääkaappiin maustumaan.

3. Laimenna kivennäisvedellä makusi mukaan juuri ennen tarjoilua.

*****

Rhubarb, the star of my garden, has delighted me while everything else is slightly lagging behind. A quick lemonade gets the pinkish colour if you choose the red rhubarb stalks and do not peel them before cooking.

Oodi korianterille ja kaikille uusille mauille – Mausteinen kikhernesalaatti

Tiedättekö sen tyypin, joka tilaa ravintolassa aina saman annoksen? Ettei vaan sitten pety, jos valitseekin annoksen, joka ei osoittaudu suosikin veroiseksi.  Minä olen lähtökohtaisesti juuri se tyyppi –  tai olisin, ellen kannustaisi itseäni systemaattisesti maistamaan uutta. Maistamaan toisenkin kerran, jos maku ei vielä ensimmäisellä kerralla kolahda.

mausteinen kikhernesalaatti

En ole luontaisesti ennakkoluuloton maistaja. En ole varsinaisesti ollut koskaan nirso, mutta jos mietin vielä jokusen vuoden takaista listaani mauista, joista en juurikaan välittänyt, se oli paljon nykyistä pidempi. En pitänyt kauhean todennäköisenä, että minussa olisi ainesta osterinsyöjäksi. Elin oikein tyytyväisenä ilman korianteria, ei ollut kovin vaikeaa väistellä vuohenjuustoa. Valitsin mieluusti ruokia, joista tiesin pitäväni. Anopin yltäkylläisessä juhlapöydässä tartuin herkästi loheen sen sijaan, että olisin poiminut lautaselleni täytettyjä taateleita.

Periaatteessa olin lähes kaikkiruokainen, mutta jos valitsin itse seikkailumieli oli kadoksissa turvallisuushakuisuuden takana.  Onnekseni puolisoni on toista maata, altis uudelle. Valitsee ruokalistalta juuri sen, jota ei ole koskaan maistanut. Mikä olisi parempi tapa maistaa uutta kuin juuri ravintolassa? Todennäköisyys sille, että raaka-aine on valmistettu oikein ja hyvin on kotikeittiötä suurempi.

Miksi ihmeessä syödä jotain, mikä on tarkoitus vain nielaista mahdollisimman nopeasti, ajattelin ostereiden suhteen. En kovin aktiivisesti hakeutunut niiden äärelle. Vuosi sitten tuli tilanne, jossa pääsin maistamaan ostereita tarjottuna. Uskomus nopeasta nielaisusta on ihan väärä, osteria kuuluu puraista pari kertaa, jotta raikas suolainen merenmaku leviää kaikkialle suuhun ja nielaista sen jälkeen hyvissä ajoin, ennenkuin osterinliha muuttuu kumimaiseksi. Miten väärässä olinkaan ollut niiden suhteen.

Luin jostain tutkimuksesta, että korianteri maistuu osan suussa luontaisesti saippualta. Pönkitin sillä korianterin välttelyäni ajattelemalla, että olin geneettisesti epäsopiva korianterille. Juuri saippualle se nimittäin minun suussani maistui kuten muuten myös jopa sellaisen ruoanystävän kuin Julia Childin suussa. Hänen ainoat inhokkinsa olivat korianteri ja rukola.

Osteri on yksi uusimmista löydöistäni, mutta samoin on käynyt monelle muullekin ruoalle. Epäluulo on kääntynyt ihastukseksi. Vielä useammalle raaka-aineelle on käynyt siten, että hiukan yhdentekevästä mausta on tullut lähes koukuttava. Mitä enemmän tiettyä makua maistaa, sitä enemmän siitä pitää. Ainakin useimmiten käy niin, se on tieteellisesti todistettu. Uudet maut, jotka eivät muistuta tuttua makua – vaan ennemminkin vaikka syötäväksi kelpaamatonta saippuaa kuten korianteri – herättävät luontaisesti vahvaa inhoa. Mutta jos niitä maistaa yhä useammin, makualue, jota aivot pitävät miellyttävänä laajenee ja samalla makuaisti muuttuu.

Vähän kuin varkain huomaan muuttuneeni tyypiksi, joka ei ensimmäisenä ajatuksena poimi listalta sitä hyväksi todettua, vaan mieluusti jotain sellaista, jota ei ole koskaan maistanut. Yhä edelleen se vaatii minulta hiukan itseni kannustamista siihen suuntaan. Mutta ilman pientä kannustusta en olisi ehkä koskaan löytänyt niitä ostereita tai kateenkorvaa, madetta, broilerin maksaa, broilerin sydämiä ja liutaa muita uusia makuja. Toinen toistaan maukkaampia.

Makualueeni on laajentunut myös korianterin kanssa. Ilmeisesti riittävän paljon aasialaista ja meksikolaista ruokaa takana, koska vesi herahtaa kielelle jo pelkästään korianterin tuoksusta. Yksi ruukullinen on aina jääkaapin ovessa.

Korianteria ja toista uutta suosikkia, hiukan sitruksista sumakkia, löytyy myös mausteisesta kikhernesalaatista, johon entinen korianterinvälttelijä hurauttaa helposti ruukullisen entistä inhokkia. Salaatti on saanut innoituksensa Alex Niemisen Vege-kirjaan varioimasta kikhernesalaatista, joka puolestaan oli syntynyt Ottolenghin reseptin inspiroimana. Muunnos muunnoksen jälkeen reseptit ovat kauempana toisistaan, mutta vielä niistä jonkinlaisen sukulaisuuden tunnistaa.

Paahdettu paprika tuo hyvää makeutta salaattiin, mutta jos et jaksa paahtaa sitä, voit pilkkoa sen joukkoon myös ihan sellaisenaan tai jättää pois. Laita silloin enemmän muita kasviksia.

Mausteinen kikhernesalaatti

kolmelle-neljälle lisäkkeenä

1 prk (290 g) kikherneitä
1 pieni kurkku
2-3 tomaattia
1 iso punainen paprika
1 pieni punasipuli
vajaa ruukku korianteria
puoli ruukkua lehtipersiljaa

Kastike

1 valkosipulin kynsi
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3/4 dl oliiviöljyä
vajaa 2 tl jeeraa
2 tl sumakkia
ripaus maustepippuria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Hienonna valkosipulin kynsi ja siivuta punasipuli ohuiksi siivuiksi.

3. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa ja laita punasipuli marinoitumaan kastikkeen joukkoon vähintään puoleksi tunniksi.

4. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Asettele puolikkaat uunipellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda niitä kuumassa uunissa, kunnes ne ovat mustuneet kunnolla. Riippuen uunin lämpötilasta se vie kymmenisen minuuttia. Nosta kuumat puolikkaat minigrip-pussiin ja sulje se tiiviisti. Voit nostaa puolikkaat myös kulhoon, jonka voit tiivistää tuorekelmulla. Anna paprikanpuolikkaiden jäähtyä. Tiiviissä pussissa tai kulhossa jäähdyttäminen irrottaa paprikasta kuoren.

5. Sillä aikaa kun paprikat paahtuvat ja jäähtyvät, kuutioi tomaatti ja kurkku. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuutioi myös jäähtyneet paprikat.

6. Sekoita kulhossa kaikki ainekset, myös punasipuli ja kastike sekä tuoreet yrtit. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.

7. Anna maustua kylmässä hetki ennen tarjoamista.

*****

I urge myself to try new tastes, pick up the ingredients I have never tried before and have yet another round if the first one is not quite a success. Would I not encourage myself to do it, I would easily stick to my old favourites.

Had I always taken the easy option, my initial revulsion to cilantro might not have evolved to an addiction. But rounds of Asian and Mexican flavours have reshaped my perception of that slightly soapy herb. Science backs me up on this. It has been proven that every new experience enlarges the set of patterns in our brains and affects how we perceive different flavours. You start liking foods you first considered as unpleasant as you keep encountering them and give them a try after another. 

I have been enlarging my set of patterns with cilantro and my affection to it has reached the point that a Middle Eastern influenced chickpea salad gets a fistful of cilantro alongside with flat-leaf parsley, sumac, chilli flakes and cumin to spice it up.

Piknik purkissa!

Kevään ensimmäisessä piknikmenussa kaikki on purkissa. Niin suolaiset kuin makeatkin. Rinnalle oikein hyvä leipä. Edes erillisiä astoita ei tarvita, kun kakun voi lusikoida suoraan purkista. 

piknik-purkissa

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa. Tein heidän tuotteistaan kesäisen piknikmenun – vaikka kesä vielä hiukan antaakin odottaa itseään.  Etelässä piknikkausi alkaa perinteisesti vapusta – eikä siihen ole enää montaa viikkoa. Tulisikohan kesä nopeammin, jos sen lavastaa? Rakensin pihalle kesäisen tunnelman, ehkä se auttaa.

Kevät on koetellut tänä vuonna tavallista enemmän. Ensin lupaus tulevasta keväästä ja sitten päälle takatalvi. Mutta nyt aurinkoa, vihdoin! En välittänyt kovista varjoista kuvissa, en vähän vilakasta tuulesta. Ulos oli päästävä, kun saimme nauttia ensimmäisestä aurinkoisesta lauantaista miesmuistiin. Pihalle, pihalle. Hetkeksi omenapuun alle. Jos tarkasti katsoo, jossain jo vihertääkin, myös pihamme vallanneen sammalvuoteen ulkopuolella. Ensimmäiset sinivuokot ja krookukset kukkivat jo. Vaikka tulihan se takatalvi taas – ulkona sataa jalkarättejä juuri nyt. Rankaisuna liiasta optimismista.

Piknikin suolaiseen purkkiin ladoin hyvään oliiviöljyyn marinoitumaan kerroksittain tuorejuusto-fetapalloja ja paahdettuja kasviksia. Kesäkurpitsaa, paprikaa ja kirsikkatomaatteja. Juustopallo on pehmeän levitettävä. Se sipaistaan leivälle ja päälle nostellaan kasviksia. Melkein kuin ateria yhdestä purkista.

Crème Bonjourin tuorejuustoista valitsin juustopalloihin yhden suosikeistani, kreikkalaisen valkosipulin. Halusin palloihin tuhdisti valkosipulia, joten lisäsin vielä yhden kynnen. Puolet pallosta on maustamatonta fetaa, jolle tuore valkosipuli antaa sopivasti potkua.

marinoidut juustopallot

Useampikin purkillinen tätä herkkua on muutoin edullista valmistaa, mutta hyvään oliiviöljyyn kannattaa vähän panostaa. Mitä sitten on hyvä oliiviöljy?, kysyi kälyni. Se on juuri sellaista, mistä itse pidät. Mikä maistuu suussa hyvältä sellaisenaan, maistuu hyvältä myös tässä purkissa. Jos emmit hyllyllä, pidä ainakin huoli, että valitset neitsytoliiviöljyä. Kalleintakaan ei kannata valita – tähän ruokaa lutrataan öljyä urakalla ja aika suuri osa jää siitä purkin pohjalle.

Joka kesä meillä on joku vierasruoka, jota tarjotaan monille vieraille kesän mittaan. Viime vuonna se oli salaatti halloumista ja paahdetuista varhaisperunoista, sitä edeltävänä kesänä avokado-porkkanasalaatti ja tabbouleh. Tässä purkissa oli kaikki ainekset tämän kesän vierasvaraksi, viimeisiä juustopalloja ja kasviksia jaettiin kristillisellä tasajaolla maistiaissa.

Makea purkki on limejuustokakku purkitettuna. Purkkiversiossa on parikin etua perinteiseen kakkuun nähden. Ensinnäkin siihen ei tarvita ollenkaan liivatetta, joten rakenne säilyy varmasti ilmavana ja kuohkeana. Toiseksi sen valmistaminen ei ole samalla tavalla aikakriittistä kuin liivatteen kanssa pelatessa. Voit toki valmistaa sen hyvissä ajoin, mutta se ei ole välttämätöntä, koska kakun hyytymistä ei tarvitse odotella. Ohjeen sokerimäärä on liukuva – minusta limen happamuus on ihanaa ja siksi laitan sokeria vain puolisen desiä. Jos ruokaseurasi on makeaan taipuvainen, 3/4 desilitraa sokeria taitaa olla tarpeen.

limejuustokakku purkissa
Voit koristella purkit melkein millä tahansa kauden marjoista tai hedelmistä, valitse mansikan sijaan vaikka mustikka tai mango kanssa. Tiedän – ihan vielä ei ole mansikkasesonki, mutta espanjalaiset syvänpunaiset marjat yllättivät minut positiivisesti. Niissä oli kunnon mansikkainen maku.

Purkit kylmälaukkuun ja piknikille! Koska molemmissa purkeissa on käytetty maitotuotteita, jotka pilaantuvat herkästi, nämä piknikherkut kannattaa pakata kylmälaukkuun ja säilyttää jääkaapissa ennen pakkaamista.

Tuorejuusto-fetapallot ja paahdetut kasvikset yrttiöljyssä

3 purkillista (á 3 desilitraa), kolmelle-kuudelle riippuen kuinka paljon sinulla muuta tarjolla

100 g Crème Bonjour -tuorejuustoa, Kreikkalainen valkosipuli
100 g vahvaa fetaa
1 valkosipulin kynsi
1 oksa rosmariinia
muutama oksa timjamia
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
mustapippuria

2 keskikokoista paprikaa
noin 10 kirsikkatomaattia
1/2 kesäkurpitsa
3 oksaa rosmariinia
nippu timjamin oksia
3 valkosipulin kynttä
yhden sitruunan kuori

vajaa pullo oliiviöljyä
3 rkl valkoviinietikkaa

lisäksi hyvää leipää

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Halkaise paprikat kahteen osaan, poista siemenet, valkoiset osat ja kanta. Nosta paprikat kuoripuoli ylöspäin uunipellille ja paahda kuumassa uunissa ylätasolla, kunnes kuori on mustunut ja kupruilee.

3. Nosta paprikat tiiviiseen pussiin ja sulje pussi tiukasti. Pussiin muodostuva höyry auttaa irrottamaan kuoren. Anna jäähtyä pussissa kädenlämpöiseksi.

4. Viipaloi kesäkurpitsa noin puolen sentin siivuiksi. Sivele palat molemminpuolin oliiviöljyllä ja paista kuumalla parilapannulla grilliraidat kesäkurpitsoihin. Älä kypsennä niitä, vaan jätä napakaksi. Nosta jäähtymään.

5. Silppua yksi valkosipulin kynsi mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna purkissa feta haarukalla ja sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi tahnaksi. Sekoita joukkoon yrtit ja valkosipuli. Pyöritä tahna pienehköiksi palloiksi (noin 12 juustopalloa). Nosta jääkaappiin odottamaan.

6. Poista paprikoista kuoret ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi.

7. Kokoa purkit, nostele jokaiseen purkkiin melko tiiviisti kerroksittain kasviksia ja juustopalloja. Laita kuhunkin purkkiin reilu siivu sitruunankuorta, 1 oksa rosmariinia, muutama oksa timjamia ja kevyesti rikottu valkosipulin kynsi. Sitruunan kuoresta saat hyvän siivun vaikkapa kuorimaveitsellä. Vältä leikkaamasta mukaan valkoista osaa. Rouhi kevyesti mustapippuria purkkeihin.

8. Laita jokaiseen purkkiin ruokalusikallinen valkoviinietikkaa ja täytä oliiviöljyllä. Kääntele kevyesti ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään muutamaksi tunniksi.

9. Tarjoa hyvän leivän kanssa. Juustopallo levitetään leivän päälle ja juuston päälle nostellaan marinoituja kasviksia.

10. Purkki säilyy muutaman päivän jääkaapissa.

 

Limejuustokakku purkissa

neljä noin 2 desilitran purkillista

Pohja

50 g digestivekeksejä tai kaurakeksejä
25 g voita
lusikankärjellinen inkivääriä

Täyte

1 1/2 dl kuohukermaa
200 g Crème Bonjour maustamatonta tuorejuustoa
1 limen mehu ja kuori raastettuna
lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta tai 1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 – 3/4 dl sokeria

lisäksi marjoja tai hedelmiä

1. Hienonna keksit pieneksi muruksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä. Lisää pehmeä voi ja aja tasaiseksi.

2. Painele pohjataikina purkkien pohjalle mahdollisimman ohueksi kerrokseksi ja nosta jääkaappiin odottamaan.

3. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Raasta seokseen limen kuori ja purista mehu. Maista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria.

4. Levitä seos varovaisesti purkkeihin ja painele se tiiviisti pohjan päälle. Pyyhi reunat puhtaaksi kevyesti kostutetulla paperilla. Nosta kylmään.

5. Koristele marjoilla tai hedelmillä, ennen kuin pakkaat purkit mukaan.

 

******

This spring has been uncommonly sneaky. First a promise of spring, a lovely sunny day and just when you start to believe that the summer is just around the corner, you get a penalty for an overoptimism – the recurring wintry weather. So on the first sunshiny and warm Saturday in (my) living memory I kind of staged the summer. Packed a picnic in jars and sat for a (little) while under our apple tree spotting signs of spring. Crocuses and hepaticas. It is coming — the summer – I am not losing my faith – quite yet. 

Two sorts of cheesy jars. One reinvention of a wheel, lime cheesecake in a jar. The other one, a salty bite, marinated roasted vegetables and soft cream cheese balls spread on an artisan bread,  got me from the first bite. The last chunks of veggies and cheese balls needed to be divided one by one, both of us wanted a share alike. 

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa.