Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Piknik

Suut mustana – grillattu laku-sitruunakakku

Yhteistyössä Crème Bonjour
Crème Bonjourin syksyn uutuusmaku lakritsi on tiukasti ruokatrendien ytimessä. Uutuustuorejuustosta leivottu laku-sitruunakakku sai vauhtiraidat grillistä.  Olkoon makumaailma kunnianosoitus sitruunalakulle, lapsuuden suosikkituliaiselle ruotsinlaivalta.

Laku-sitruunakakku

Puolella pohjolaa on suu mustana: Lakritsi on trendimaku, joka on kaikkien huulilla. Ensin se rantautui ravintoloiden listoille sekä makealle että suolaiselle osastolle ja sieltä laajasti kauppojen hyllyille. Lakritsilla maustetaan kaikkea jogurteista sipseihin. Nyt siis myös tuorejuustoa. Lakufriikki kiittää. Välimme ovat niin läheiset, että pakkasin purkillisen parasta mahdollista lajia myös sairaalakassiini. Kiiluvin silmin odotin hetkeä, kun yhdeksän kuukauden tauon jälkeen sain korkata purkin.

Suosiossa ovat erityisesti vahvanmakuiset lakut, jotka kääräistään pienissä erissä graafisiin pakkauksiin. Nostellaan mustanpuhuvissa purkeissa ja laatikoissa herkkukauppojen tiskeille, joista ne myydään kymmenkertaisella hinnalla laaritavaraan nähden. Jos ennen hifisteltiin suklaalla, nyt vuorossa on laku. Siitä kertoo muun muassa se, että oman lakumerkkinsä on lanseerannut myös Tomi Björck. Ilmiö on saanut Ruotsissa sellaiset mittasuhteet, että sille irvailtiin jopa Solsidanissa.

Crème Bonjourin lakritsituorejuusto on mustanpuhuvaa ja vahvanmakuista. Juustokuorrutteen sijaan vatkasin purkillisen tuorejuustoa laku-sitruunakakun taikinaan. Lakufriikkien lempijuusto mehevöittää kakun ja antaa makuun vienon vivahteen lakritsaa. Kakku maistuu myös sellaisenaan ilman kermavaahtoa ja marjoja, mutta vadelma raikastaa kakkua juuri sopivasti ja on oiva makupari sekä lakulle että sitruunalle. Todellinen lakritsinystävä voi sekoittaa myös kermavaahdon joukkoon lakritsituorejuustoa, mutta suolaisenlakritsinen vaahto jakaa varmasti mielipiteitä.
lakritsi-sitruunakakku

Laku-sitruunakakku vaati monta kierrosta, neljäs kerta todensanoi. Halusin kakkuun mehevän rakenteen, jossa purkillisesta juustoa on oikeasti hyötyä paitsi maussa myös rakenteessa. Ja tässä se nyt on: Mehevä kakku, joka kannattaa jäähdyttää vuoassaan ja kumota varovasti. Uunista nostettaessa kakku on löysähkö, mutta kiinteytyy jäähtyessään juuri sopivaksi.

Tänä kesänä grillaus on ollut tavallistakin enemmän framilla – tulisilla hiilillä valmistetaan ihan kaikkea, myös jälkiruokia. Siksi grillasin vauhtiraidat myös kakkuun ennen grillikauden päättymistä. Grilliraidat voi paistaa grillissä tai grillipannussa. Muutaman päivän vanhakin kakkuviipale saa uuden elämän grillin tai pannun kautta, eikä samana päivänä leivottu kakku välttämättä kaipaa grillaamista.

Toinen Crème Bonjourin syksyn uutuusmaku on kuningatar, josta Jotain Maukasta -blogissa pyöräytettiin kuningatarjuustokakku. Pian saatte vielä Kokit ja Potit -blogin reseptin samasta mausta.

Laku-sitruunakakku

noin litran vetoinen leipävuoka

175 g voita
2 dl sokeria
1 luomusitruunan kuori
3 kananmunaa
200 g Créme Bonjour Lakritsi -tuorejuustoa
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

lisäksi kermavaahtoa ja tuoreita marjoja
voita ja korppujauhoja (tai leivinpaperia) vuokaan

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka tai vuoraa se leivinpaperilla.

2. Kuutioi voi kulhoon ja anna sen pehmentyä huoneenlämpöiseksi. Lisää sokeri ja vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

3. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan.

4. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja raastettu sitruunankuori.

5. Sekoita leivinjauho vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi jauhot taikinan sekaan.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Jos kakku uhkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla.

7. Anna kakun jäähtyä vuoassaan mielellään ritilän päällä. Poista kakku vuoasta vasta, kun se on jäähtynyt. Kakku kiinteytyy jäähtyessään.

8. Leikkaa jäähtynyt kakku viipaleiksi ja tarjoa sellaisenaan kermavaahdon ja marjojen kanssa tai grillaa kakkusiivuihin raidat molemminpuolin. Käännä varovasti, ettei kakkuviipale hajoa.

 

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa.

Ottaa kaaliin – Varhaiskaali-fetaslaw

Vaatimaton varhaiskaali jää pöhinässä parsan ja raparperin jälkeen, vaikka se vähintään yhtä harvinaista herkkua. Kotimaista varhaislajiketta saa vain noin kuukauden verran – ja se hetki on juuri nyt. Poimi mehevä kerä koriin ja valmista juhannukseksi nopea ja maukas varhaiskaali-fetaslaw. Erityisen maukasta se on kalan kaverina. 

Varhaiskaali-fetaslaw

Kaalikausi ottaa varaslähdön jo hyvissä ajoin keväällä Unkarissa kasvatetuilla kaaleilla, kotimainen tulee myyntiin yleensä kesäkuussa ja kausi kestää heinäkuun alkupuolelle. Kautta on mahdotonta venyttää, sillä kaalit alkavat halkeilla pellolle, jos niitä ei kerätä ajallaan. Se on nyt tai ei koskaan – tai ei ainakaan ennen ensi kesää.

Varhaiskaali on miedompaa ja mehevämpää kuin muut kaalit, koska kasvuaika on vain kaksi kuukautta. Löyhästi kiertyvät lehdet on helppo vaikkapa repiä salaattiin, raastaa niitä ei kannata, korkeintaan pilkkoa krouvisti.

Kaali, tilli ja feta on kolmikko, joka kannattaa yhdistää samalle lautaselle. Coleslaw tarjotaan usein grillatun lihan ja hampurilaisten kanssa, varhaiskaali-fetaslaw on omia suosikkejani savustetun kalan kaverina.

Varhaiskaali-fetaslaw

neljälle-kuudelle

noin 600 g varhaiskaalia
noin 1 dl silputtua tilliä
200 g kermaviiliä
1 tl dijonsinappia
2 rkl sitruunamehua
noin 1/2 tl suolaa
ripaus valkopippuria
noin 150 g vahvaa kreikkalaista fetaa

1. Suikaloi varhaiskaali ja silppua tilli.

2. Sekoita kermaviilin joukkoon dijonsinappi, sitruunamehu, suola ja valkopippuri. Maista ja lisää tarvittaessa sinappia, sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria. Feta on melko suolaista, joten kastikkeen ei tarvitse olla.

3. Sekoita varhaiskaali, tilli ja kermaviilikastike. Levitä slaw laakealle tarjoiluastialle ja murusta päälle fetajuusto. Koristele tillillä.

Kymmenen minuutin elämänmuutos – Raparperipiirakka

Tarvitseeko viittäkymmentä erilaista raparperipiirakkareseptiä, jos joka vuosi leipoo korkeintaan kaksi? Pari erinomaista riittää, tässä on niistä toinen.

raparperipiirakka

On varmaan kohtuutonta arvioida tarvetta kirjalle, jota ei ole edes lukenut. Sormeni oli jo lähes tilaa-painikkeella tavarapaljouden ahdistaessa. Ikäänkuin Konmarissa olisi joku elämää suurempi viisaus.  Kunnes tajusin, etten tarvitse kirjaa. Olen aina tiennyt, että turhan hamstraaminen lähinnä tukkii mielen, eikä minulla ollut pienintäkään aikomusta alkaa ripustella lakanoita roikkumaan henkareihin. Olen sitäpaitsi niin hyvä vähentämään tavaraa, että taloudessa asuva mies lähes istuu tavaroidensa päällä, kun raivauspuuskani iskee. Siihen ei Konmaria tarvita.

Raivokkaiden puuskien välillä olen äärimmäisen hyvä aiheuttamaan kaaosta, vähän kuin puolihuolimattomasti se leviää ympärilleni. Samaan aikaan sisäinen minimalistini ja äärisiistin äidin kasvatti ahdistuu kaikesta irtotavarasta ja pienimmästäkin epäjärjestyksestä. Vielä tavallista enemmän se ahdistaa, kun viettää suuren osan päivästään kotona.

Siksi tein alkuvuodesta pienen päätöksen – kymmenen minuutin askeleen kohti parannusta. Jokaisen päivän päätteeksi järjestän kotiamme kymmenen minuuttia. Niissä minuuteissa ehtii hämmentävän paljon – päivän jäljet järjestykseen. Kun minuutteja kertyy päivä toisensa jälkeen, meillä on nykyään oikeastaan koko ajan perusjärjestys. Ei täydellisen putsplank, mutta riittävän siistiä, että olen (melkein) alkanut kestää jopa yllätysvieraita.

Olen taas karsinut ja vähentänyt – olen niin pitkällä, että puuska on yltänyt jo melkein pyhimpään. Kirjoihin ja lehtiin. Kannoin niitä läjäpäin kierrätykseen, mutta erityisesti lehtipinoissa on vielä karsimisen varaa. Ollaan ydinkysymyksen äärellä: Tarvitseeko ihminen lukemattomia raparperipiirakkareseptejä, kun vuodessa piirakoita syntyy korkeintaan kaksi. Viime vuodesta alkaen tämä on ollut niistä toinen: Aloitan raparperikauden joko tällä Helsingin Sanomista löytyneellä piirakalla tai britakakulla. Piirakka on tuhti ja mehevä ja se säilyy hyvänä useamman päivän.  Olen hiukan vähentänyt muruseoksen sokerin määrää, koska minusta alkuperäinen oli turhan makea.

Raparperipiirakka

Muruseos

100 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

Piirakka

2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
100 g suolaista voita
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
600 g raparperia paloina

1. Suojaa noin 25*35-senttinen vuoka leivinpaperilla. Kuumenna uuni 160 asteeseen (kiertoilma). Jos et käytä kiertoilmaa, nosta lämpötilaa noin 20 asteella.

2. Tee ensin muruseos. Nypi kaikki ainekset kulhossa nopeasti kokkareiseksi seokseksi. Nosta pakastimeen odottamaan siksi aikaa, kun valmistat piirakan muutoin.

3. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

4. Kiehauta kattilassa maito, kerma ja voi niin, että voi sulaa. Kaada nauhana kananmuna-sokerivaahdon joukkoon samalla vatkaten.

5. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi jauhot taikinaan. Sekoita varovasti nostellen.

6. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun vuokaan. Ripottele päälle ensin raparperit ja niiden päälle reilu kerros muruseosta.

7. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsää.