Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Piirakat

Kaalimaan vartijana – kaalipiirakka

Varhaiskaalipiirakka
En ole ilmeisesti ollut tarpeeksi pelottava kaalimaan vartija, sillä citykanit olivat tehneet selvää kukkakaalin taimestani. Lohdutukseksi paistoin kaalipiirakan varhaiskaalista. Sen jälkeen viritin kaniaidat viljelylaatikoitteni ympärille, puput pysyköön poissa palstaltani.

Kun olin Saksassa au pairina, samalla kielikurssilla kanssani oli venäläinen Valentina, joka paistoi maukasta kaalipiirakkaa. Se oli venäläistyyppinen, ilmeisesti hiivaleipätaikinaan leivottu piirakka, jota parempaa en ole sittemmin saanut. Voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Valentina oli miehensä työn perässä Saksaan muuttanut kemian tohtori, joka täytti päivänsä kielikurssilla ja lastenhoidolla, kun he rakensivat vauraampaa tulevaisuutta lännessä. Neuvostoliitto oli hajonnut muutamia vuosia aikaisemmin ja koko itä-länsiasetelma oli muuttunut merkittävästi aika lyhyen ajan sisällä. Tämä näkyi kielikurssillamme, samoin kuin kurdikysymys ja Bosnian sota. Samalle kurssille ei mahtunut turkkilaisia ja kurdeja. Maailmanpolitiikka näytti aika erilaiselta lähietäisyydeltä katsottuna. Kielikouluni oli tosin yksityinen ja sen vuoksi opiskelijakunta oli Volkhochschuleen nähden valikoidumpaa: Akateemisten siirtolaisten puolisoja, saksalaisten kanssa naimisiin menneitä rouvia ja Saksaan yrittäjäksi halajavia.

Kaalipiirakan lisäksi muistan Valentinasta hänen suorapuheisuutensa. Oma osuuteni Suomi-kuvan rakentamiseen oli palautteen perusteella surkea. Valentina nimittäin totesi kerran kaikkien meidän skandinaavien olevan kauhean tylsiä ja tosikkoja, kun taas venäläiset vastapainoksi ovat kekseliäitä ja iloluontoisia. En tiedä, perustuiko mielipide laajempaan otokseen vai olimmeko me kurssin muutamat skandit (syy on siis osittain myös ruotsalaisten kurssikavereitteni) pohjana tälle johtopäätökselle. Sen voisi kääntää myös muotoon, että olemme järkeviä ja käytännöllisiä. Paljon miellyttävämpi mielikuva kuin totinen tylsimys.

Kaalipiirakka syntyi tällä kertaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Treenasin muutaman kierroksen ja opin läksyni. Ensinnäkin täytettä on huomattavasti helpompi käsitellä, kun valuttaa siitä ylimääräisen nesteen pois. Toisekseen taikinalevy kannattaa kaulita niin, että reunat menevät reilusti täytteen yli. Silloin saattaa onnistua leipomaan irvistelemättömän piirakan, joka ei vuoda. Kokeilin myös erilaisia versiota kuoresta ja omaan makuuni paras oli kermaviili-voitaikina, jonka ohjeen löysin Maku-lehdestä. Voit tehdä taikinan myös kermaviilin sijaan rahkasta.

Täytteen osalta on ymmärtääkseni ainakin kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä voissa hauduttaminen riittää ja mausteeksi tarvitaan vain suolaa. Itse olen siirapin ja yrttien kannattaja eli vaikka haluankin, että varhaiskaalin hieno maku jää pääosaan, lisään joukkoon myös siirappia ja timjamia tai meiramia. Maltillisesti tosin.

Kaalipiirakka varhaiskaalista

Taikina

200 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl kermaviiliä

Täyte

1 pienehkö varhaiskaali (noin 700 g kaalia)
1-2 sipulia
75 g voita
3 rkl siirappia
pari oksaa tuoretta timjamia/kuivattua tai tuoretta meiramia
suolaa

1. Aloita tekemällä taikina. Nypi jauhot, suola ja sokeri voin joukkoon tasaiseksi massaksi. Lisää kermaviili ja sekoita palloksi. Laita jääkaappiin vetäytymään useammaksi tunniksi.

2. Silppua sipuli ja varhaiskaali. Sulata voi suuressa kattilassa. Pyörittele kaalia ja sipulia voisulassa ja anna hautua noin tunti.

3. Mausta ja anna hautua vielä puolisen tuntia.

4. Ota liedeltä, valuta ylimääräinen neste ja anna jäähtyä ennen leipomista.

5. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi.  Laita täyte keskelle, käännä reunat keskelle sulje huolellisesti eli nypi saumat kiinni huolella. Sulje myös päädyt. Voitele munalla ja pistä haarukalla piirakkaan muutama reikä.

6. Paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia. Anna vetäytyä.

Jos tarkasti katsoo, tuhotussa kukkakaalissa voi melkein nähdä hampaanjäljet. Luulenpa, että jollain on nyt maha pullollaan. On nimittäin ollut pienelle kanille syötävää, jos vertaa viereiseen ruusukaaliin. Pupuparat eivät tienneet, kenen kasveihin kajosivat. Toivottavasti verkkoni ovat kanin kestäviä, tänään niitä pyöri tilusten liepeillä taas kokonainen pesue. New Yorkissa citykanalat ovat lukemani mukaan trendien aallonharjalla, minä voisin harkita citykettulaa.

Hävikin Molokin kita – piirakka

Hävikin vähentäjän pelastus on piirakka, todellinen hävikin Molokin kita, joka kelpuuttaa sisuksiinsa nahistuneemmatkin tykötarpeet.

Olin hamstrannut ilman selkeää suunnitelmaa kaupasta pussin monessa paikassa vuolaasti kehuttua Västerbottensjuustoa. Virhe. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, heräteostokset kannattaisi jättää kauppaan. Tuo juustopussi pyöri jääkaapissamme viikko kaupalla. Tässä kuussa olen pysytellyt tiukasti suunnitelmassa, enkä ole ostanut ostoslistan ulkopuolelta lakua tai vadelmarasiaa suurempia asioita. Ne syön samantien, eivätkä ne ehdi hävikkiuhan alle. Tällä päättäväisellä järjestelmällisyydellä on ollut selkeä vaikutus hävikkiin: kolmen viikon jälkeen hävikki on jäänyt alle kiloon. Normaalihävikkimme on varmasti ollut huikean paljon suurempi, koska ainakin minun kaltaiseltani huolettomalta huldalta, joka kokkaa mielihalujen mukaaan, tällainen systemaattisuus on edellyttänyt hiukan ponnistelua ja vaivannäköä.

Harha-askeljuusto oli saatava käyttöön. Kaivelin jääkaapista esille kasan hävikkirajaa lähestyviä tarveaineita: Tomaatteja, parsaa, purjoa, ranskankermaa ja jämäpalan juustoa. Ne päätyivät kahteen erilaiseen pieneen piirakkaan. Toiseen laitoin täytteeksi miniluumutomaatteja, purjoa ja lisäksi vielä pekonia. Toiseen parsaa ja pecorinoa. Tässä piilee piirakan tehokkuus hävikin Molokin kitana, siihen sopii oikeastaan lähes kaikki, mitä jääkaapista löytyy ja lopputulema palkitsee poikkeuksetta. Reseptiä voi soveltaa ihan huoletta: Juustolla kuorrutettuna kaikki maistuu hyvältä.

Hävikistä herkuksi -vinkki: Reseptit kannattaa ottaa vain suuntaa-antavasti. Kun pitää perusasiat reseptin mukaisina, soveltaminen oman jääkaapin sisällön mukaan ei pilaa lopputulemaa.

Västerbottensjuusto ei ole turhaan kerännyt kehuja. Siinä on sopivan syvä ja vahva maku piirakkaan. Poimin sen ostoskoriin toistekin, mutta en enää heräteostoksena.

Jaan tässä piirakan perusohjeen, sovella sitä oman jääkaappisi sisällön mukaan. Ohjeen määrillä syntyy yksi suurempi tai neljä pientä piirasta.

Hävikkipiirakka

Pohja

75 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
3 rkl kylmää vettä
1/4 tl suolaa

Täyte

2 dl nestettä (esim. kermaa, maitoa, ranskankermaa, smetanaa tai niiden sekoitusta. Noin puolet nesteestä kannattaa olla ranskankermaa juoksevampaa)
2 kananmunaa
150-200 g juustoa raasteena (sekoitin  itse Västerbottensjuustoa, täyteläisen Polarin palan ja toiseen piirakkaan myös pecorinoa. Homejuusto, vuohenjuusto – kaikki käy. Valitse kuitenkin rasvainen ja mieluiten kohtuullisen voimakas juusto)
noin 100-150 g erilaisia täytteitä. Täytteiden painot vaihtelevat sen verran, että ihan yksiselitteistä tämä ei ole. Täytä siis oman maun mukaan. Jos käytät purjoa tai sipulia, ne kannattaa kuullottaa ensin.
suolaa
mustapippuria
yrttejä (esim. ruohosipulia, basilikaa tai timjamia. Moni muukin sopii täytteistä riippuen)

1. Voitele piirakkavuoka ja laita uuni 200 asteeseen.

2. Tee pohjataikina. Nypi vehnäjauhot ja suola voin joukkoon. Lisää vesi.

3. Painele taikina piirakkavuokaan ja kypsennä pohjaa uunissa halutessasi noin 10 minuuttia.

4. Valmista täyte. Laita ensin muut aineet piirakkapohjan päälle ja kaada lopuksi päälle yrteillä, pippurilla ja suolalla maustettu neste, johon on vatkattu joukkoon munat ja sekoitettu juustoraaste.

5. Paista 20-30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin ruskea ja täyte on hyytynyt. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, peitä piiras vaikka leivinpaperilla.

Pssst… Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.