Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Perinteistä Kotiruokaa

Kaalimaan vartijana – kaalipiirakka

Varhaiskaalipiirakka
En ole ilmeisesti ollut tarpeeksi pelottava kaalimaan vartija, sillä citykanit olivat tehneet selvää kukkakaalin taimestani. Lohdutukseksi paistoin kaalipiirakan varhaiskaalista. Sen jälkeen viritin kaniaidat viljelylaatikoitteni ympärille, puput pysyköön poissa palstaltani.

Kun olin Saksassa au pairina, samalla kielikurssilla kanssani oli venäläinen Valentina, joka paistoi maukasta kaalipiirakkaa. Se oli venäläistyyppinen, ilmeisesti hiivaleipätaikinaan leivottu piirakka, jota parempaa en ole sittemmin saanut. Voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Valentina oli miehensä työn perässä Saksaan muuttanut kemian tohtori, joka täytti päivänsä kielikurssilla ja lastenhoidolla, kun he rakensivat vauraampaa tulevaisuutta lännessä. Neuvostoliitto oli hajonnut muutamia vuosia aikaisemmin ja koko itä-länsiasetelma oli muuttunut merkittävästi aika lyhyen ajan sisällä. Tämä näkyi kielikurssillamme, samoin kuin kurdikysymys ja Bosnian sota. Samalle kurssille ei mahtunut turkkilaisia ja kurdeja. Maailmanpolitiikka näytti aika erilaiselta lähietäisyydeltä katsottuna. Kielikouluni oli tosin yksityinen ja sen vuoksi opiskelijakunta oli Volkhochschuleen nähden valikoidumpaa: Akateemisten siirtolaisten puolisoja, saksalaisten kanssa naimisiin menneitä rouvia ja Saksaan yrittäjäksi halajavia.

Kaalipiirakan lisäksi muistan Valentinasta hänen suorapuheisuutensa. Oma osuuteni Suomi-kuvan rakentamiseen oli palautteen perusteella surkea. Valentina nimittäin totesi kerran kaikkien meidän skandinaavien olevan kauhean tylsiä ja tosikkoja, kun taas venäläiset vastapainoksi ovat kekseliäitä ja iloluontoisia. En tiedä, perustuiko mielipide laajempaan otokseen vai olimmeko me kurssin muutamat skandit (syy on siis osittain myös ruotsalaisten kurssikavereitteni) pohjana tälle johtopäätökselle. Sen voisi kääntää myös muotoon, että olemme järkeviä ja käytännöllisiä. Paljon miellyttävämpi mielikuva kuin totinen tylsimys.

Kaalipiirakka syntyi tällä kertaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Treenasin muutaman kierroksen ja opin läksyni. Ensinnäkin täytettä on huomattavasti helpompi käsitellä, kun valuttaa siitä ylimääräisen nesteen pois. Toisekseen taikinalevy kannattaa kaulita niin, että reunat menevät reilusti täytteen yli. Silloin saattaa onnistua leipomaan irvistelemättömän piirakan, joka ei vuoda. Kokeilin myös erilaisia versiota kuoresta ja omaan makuuni paras oli kermaviili-voitaikina, jonka ohjeen löysin Maku-lehdestä. Voit tehdä taikinan myös kermaviilin sijaan rahkasta.

Täytteen osalta on ymmärtääkseni ainakin kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä voissa hauduttaminen riittää ja mausteeksi tarvitaan vain suolaa. Itse olen siirapin ja yrttien kannattaja eli vaikka haluankin, että varhaiskaalin hieno maku jää pääosaan, lisään joukkoon myös siirappia ja timjamia tai meiramia. Maltillisesti tosin.

Kaalipiirakka varhaiskaalista

Taikina

200 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl kermaviiliä

Täyte

1 pienehkö varhaiskaali (noin 700 g kaalia)
1-2 sipulia
75 g voita
3 rkl siirappia
pari oksaa tuoretta timjamia/kuivattua tai tuoretta meiramia
suolaa

1. Aloita tekemällä taikina. Nypi jauhot, suola ja sokeri voin joukkoon tasaiseksi massaksi. Lisää kermaviili ja sekoita palloksi. Laita jääkaappiin vetäytymään useammaksi tunniksi.

2. Silppua sipuli ja varhaiskaali. Sulata voi suuressa kattilassa. Pyörittele kaalia ja sipulia voisulassa ja anna hautua noin tunti.

3. Mausta ja anna hautua vielä puolisen tuntia.

4. Ota liedeltä, valuta ylimääräinen neste ja anna jäähtyä ennen leipomista.

5. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi.  Laita täyte keskelle, käännä reunat keskelle sulje huolellisesti eli nypi saumat kiinni huolella. Sulje myös päädyt. Voitele munalla ja pistä haarukalla piirakkaan muutama reikä.

6. Paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia. Anna vetäytyä.

Jos tarkasti katsoo, tuhotussa kukkakaalissa voi melkein nähdä hampaanjäljet. Luulenpa, että jollain on nyt maha pullollaan. On nimittäin ollut pienelle kanille syötävää, jos vertaa viereiseen ruusukaaliin. Pupuparat eivät tienneet, kenen kasveihin kajosivat. Toivottavasti verkkoni ovat kanin kestäviä, tänään niitä pyöri tilusten liepeillä taas kokonainen pesue. New Yorkissa citykanalat ovat lukemani mukaan trendien aallonharjalla, minä voisin harkita citykettulaa.

Ruutuhyppyjä ja makaronilaatikko

Makaronilaatikko
Pullan leipomisen, ruutuhyppelyn ja katuliitutaiteilun jälkeen maistuu makaronilaatikko.

Kummityttöni oli kylässä ja kävimme läpi elämän perusasiat.

– Miksi sinä kuvaat pullia, kysyy ihana Sara kohta 4 v.
– Minä tykkään kovasti valokuvaamisesta, vastaan.

Palaamme asiaan tunnin päästä kuvaushetkestä.

– Jos sinä kerran tykkäät niin paljon valokuvaamisesta, kannattaisiko sinun kokeilla leikkimistä? Voisit tykätä siitä vielä enemmän.

Pettämätön logiikka ja vastaanpanemattomat argumentit tällä nokkelalla melkein nelivuotiaalla. Hyvä syy hypätä vielä pari kierrosta ruutua ja piirtää valtava maisema katuliiduilla.

Sen jälkeen maistui makaronilaatikko. Ketsupilla tietenkin.

Tämä on perusresepti, johon olen perinyt lapsuudenkodistani juustokuorrutuksen. Laitakokki lisää puolestaan oman annokseensa murusteltua sinihomejuustoa ennen paistamista. Puolivälissä menee raja ja toisen puolta ei sorkita.

Makaronilaatikko

400 g naudan jauhelihaa
vajaa 1 pss makaronia
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 kananmunaa
noin 3 dl maitoa
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
chilijauhetta
öljyä (paistamiseen ja vuoan voiteluun)

150 g juustoraastetta

1. Voitele vuoka.

2. Laita makaronien keitinvesi kiehumaan, lisää makaronit kiehuvaan veteen ja keitä pussin ohjeen mukaisesti kypsiksi. Älä päästä yhtään yli, mieluummin hiukan ali, ettei laatikosta tule mössöä.

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia öljyssä, lisää jauheliha ja valkosipuli ja ruskista jauheliha. Mausta. Kun sekoitat mausteet jauhelihaan, saat ne helposti tasaisesti koko laatikkoon. Toinen vaihtoehto on maustaa munamaito.

4. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää maito. Lisää ensin vain osa maidosta.

5. Sekoita makaronit ja jauheliha. Maista, että mausteet ovat kohdallaan. Kaada seos vuokaan ja kaada munamaito päälle. Lisää tarvittaessa maitoa. Vuoassa on oikea määrä nestettä, kun nesteen pinta tulee näkyviin, kun kallistat hiukan vuokaa.Maidon määrä reseptissä on arvio, aloita siis pienemmällä määrällä ja lisää tarvittaessa.

6. Paista 175-200 asteessa noin tunti. Noin vajaa kymmenen minuuttia ennen paistoajan loppumista, ota vuoka uunista ja ripottele juusto pinnalle. Paista kunnes pinta on saanut sopivasti väriä.