Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Perinteistä Kotiruokaa

Aamiainen vuoteessa – Köyhät ritarit ja veriappelsiinisalaatti

Aamiainen vuoteessa. Teoriassa ihanaa, käytännössä arvostan pöytää, istuvaa asentoa ja aamun Hesaria. Niin proosallista. 

köyhät ritarit ja veriappelsiinisalaatti suolaa ja hunajaa

Köyhät ritarit veriappelsiinisalaatin kera ovat sesonkiresepti parhaimmillaan. Vielä muutaman viikon ennättää nauttia, ennenkuin yölämpötilat veriappelsiinin kasvualueilla nousevat liian korkeiksi ja sesonkihedelmän kasvukausi on ohi. Muutama vuosi sitten melko tuntemattomasta hedelmästä on tullut niin suosittu, että jopa lajeista maukkaimmaksi arvioitua Taroccoa on alkanut saada lähikaupastammekin. Suomesta saatavat lajikkeet ovat Moro ja Tarocco, Moro on näistä kahdesta aavistuksen happamampi, mutta molemmat ovat herkullisia.

Kun etsit mehukasta appelsiinia, pyri löytämään pieni ja ohutkuorinen, joka on kokoonsa nähden painava. Paksu kuori kätkee sisäänsä yleensä kuivan ja puisevan hedelmän. Sama sääntö pätee valintaan appelsiinilajikkeesta riippumatta, myös perinteisten appelsiinien valinnassa pienten ja painavien suosiminen auttaa löytämään mehukkaimmat.

Granaattiomenan kohdalla kypsyydestä ja mehukkuudesta kertoo tumma väri myös kuoressa. Vaaleanhailakat kannattaa jättää kauppaan, kuoren väri on suoraan verrannollinen kypsyyteen. Syvän tummanpunaiset yksilöt ovat pienen etsimisen arvoisia. Vähän rupinen kuorikaan ei ole vielä merkki siitä, että hedelmä olisi pilalla. Mieluummin rupinen kuin hailakka.

Köyhät ritarit valmistan aina pullasta ja karamellisoin pinnan kevyesti ruskealla sokerilla. Hiukan kirpeä appelsiinisalaatti ja turkkilaisella jogurtilla taitettu kermavaahto raikastavat makeat ritarit.

PS Muistathan vielä hetken käynnissä olevan Le Creuset -arvonnan. Mukaan ehtii 20.2.2016 saakka.

Köyhät ritarit

kahdelle / neljälle (munamaidosta riittää useammallekin viipaleelle)

4 siivua muutaman päivän vanhaa pullaa
2 dl (täys)maitoa tai kerman ja maidon sekoitusta
1 kananmuna
1/2 rkl sokeria
ripaus vaniljaa

paistamiseen voita ja ruskeaa sokeria

Veriappelsiinisalaatti

3 veriappelsiinia
1 rkl sokeria
ripaus vaniljaa
1 dl granaattiomenan siemeniä

1. Valmista ensin veriappelsiinisalaatti: Purista kattilaan yhden veriappelsiinin mehu. Sekoita mehun joukkoon sokeri ja ripaus vaniljaa. Keitä sen aikaa, että rakenne muuttuu hiukan siirappimaiseksi.

2. Leikkaa kahdesta muusta veriappelsiinista ensin kannat pois ja leikkaa sen jälkeen niistä kuori pois siten, ettei hedelmälihan päälle ei jää valkoista kuorta. Viipaloi appelsiinit ja nosta ne kulhoon. Lisää sekaan granaattiomenan siemenet ja kaada päälle hiukan jäähtynyt veriappelsiinimehusta keitetty siirappi. Nosta kylmään maustumaan.

3. Paista köyhät ritarit: Vatkaa sekaisin sokeri, kananmuna, vanilja ja maito (tai kerma ja maito). Kaada seos laakeaan astiaan.

4. Leikkaa pullasta tukevia siivuja ja liota niitä hetki molemmilta puolilta muna-maitoseoksessa.

5. Laita paistinpannu kuumenemaan ja ripottele sille ohut kerros ruskeaa sokeria. Kun sokeri on sulanut, lisää pannulle nokare voita, sekoita sokerin kanssa ja paista köyhät ritarit molemmin puolin kullanruskeiksi.

6. Tarjoa ritarit appelsiinisalaatin ja jogurtilla kevennetyn kermavaahdon kanssa.

Keittiönostalgiaa – kaura-omenapaistos

Muutama vuosi sitten hifisteltiin, intoiltiin superfoodeista ja maailmalta haettiin vaikutteita niin innokkaasti, että tutut maut olivat vähän sivussa. Nyt ollaan trendeissä otettu askel kohti kotoisuutta, tuttuja makuja, mukana myös annos nostalgiaa. Mummolan ja lapsuuden makuja. Sellaisia klassikoita kuin kaura-omenapaistos. 

kaura-omenapaistos

Tyypillisesti taloudellisessa taantumassa aletaan katsoa taaksepäin, palataan perusasioiden äärelle ja tankataan annos nostalgiaa.  Kesäkeitto, kaalilaatikko, pannukakku, vispipuuro. Viime aikoina olen saanut eniten palautetta blogin tutuista ja kotoisista mauista. Vaikka nautin makumatkaamisesta ja kaapeissani löytyy sulassa sovussa miriniä, maapähkinäöljyä, wasabia ja kaikki kotoisat mausteet, iloitsen siitä, että osaamme taas arvostaa omia ruokaperinteitämme, tavallista kotiruokaa. Juurevaa ja maanläheistä.

Trendeissä ollaan palattu kohti aitoutta ja sama kehitys näkyy myös ruokamaailmassa. Toivottavasti viime vuosien ylenmääräinen syömisen suorittaminen alkaa kääntyä kohti tavallisuutta. Hyvä ruoka on nautinnollinen osa elämää, mutta hyvin ja terveellisesti syöminen ei ole elämäntehtävä, eikä ruokavalio määritä ihmistä. Ehkä juuri ylenmääräinen ruokapuhe kääntyy vastareaktiona paluuksi aikoihin, kun ruoka oli vain ruokaa. Ei täydellisesti optimoitua, terveysvaikutteista ravintoa, eikä toisaalta myöskään väline itsensä brändäämiseen.

Klassinen omenapaistos on juuri sellaista ruokaa, hyvää sukupolvesta toiseen. Ihan tavallista, mutta juuri siksi niin hyvää. Lisäksi myös niin helppoa valmistaa, että jokainen onnistuu varmasti ja ainekset saa pienimmästäkin lähikaupasta.

Kaura-omenapaistos

kahdelle

2-3 (kotimaista) keskikokoista omenaa
sokeria
kanelia

Kaura-mantelimuru

50 g voita
1/2 dl fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl manteleita (tai muita pähkinöitä)

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen
Pese (ja kuori) omenat, poista siemenkodat ja lohko omenat. Kotimaisia ei tarvitse kuoria, mutta monille paistos on mieluisampi ilman kuoria.

2. Lado omenat pieneen uunivuokaan kerroksittain ja ripottele väliin vähän sokeria ja reilusti kanelia.

3. Rouhi mantelit rouheeksi, laita kaikki kaura-mantelimurun ainekset kulhoon ja nypi ne sekaisin. Murustele taikina omenalohkojen päälle.

4. Nosta paistos uuniin ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes omenalohkot ovat kypsiä ja muru on saanut värejä.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Kiistakapula – Kesäkeitto

Kesäkeitto jakaa perheitä. Syytän hienon keiton maineen pilaamisesta koulukeittiöitä kautta maan. Pakastevihanneksista keitetyllä ylikypsällä kammotuksella ei ole mitään tekemistä kesäkeiton kanssa. Tuoreista kauden kasviksista valmistettuna keitto on herrojen herkkua.

kesäkeitto

Meidän parisuhteessamme kesäkeittorintamalinja kulkee keskellä. Onneksi lapsuudenperheessä ymmärretään hyvän päälle. Kattilallinen ei silti synny ilman kinastelua. Kuoritaanko perunat, kermaa vai maitoa, suurustetaanko, saako soppaan laittaa tilliä. Olemme äitini kanssa kaikissa näissä asioissa eri leireissä. Yhtä mieltä on kuitenkin helppo olla siitä, että paras keitto syntyy tuoreista kasviksista, jotka jätetään napakoiksi.

Sain erävoiton: Äitini tunnusti, että keitin harvinaisen maukkaan keiton – edes oksa tilliä ei sitä pilannut. En kuori kesäperunoita, pesen ne vain huolellisesti, kypsennän kasvikset kasvisliemessä napakoiksi ja lorautan lopuksi keittoon kermaa, enkä missään tapauksessa suurusta keittoa. Kesäkeittoon ei vehnäjauhoja sotketa.

Vaikka muutoin valmistammekin erilaisen sopan, yhtä äidiltä opittua kikkaa käytän minäkin: Kuullotan aluksi kesäsipulit liemessä kypsentämisen sijaan. Kasvislimi ja sipuleiden kuullottaminen antavat makua liemeen. Toisin kuin koulunkeitossa, jossa liemi maistui vain lämpimältä maidolta.

Kesäkeittoa voi fiinistellä keittämällä jokaisen raaka-aineen erikseen ja nostamalla ne sen jälkeen jääveteen odottamaan keiton kokoamista ja loppukuumennusta. Erinomaisen keiton keittää kuitenkin myös laittamalla kaikki samaan kattilaan, kunhan on tarkkana kypsymisaikojen kanssa.

Hienon keiton maine on pilattu koulukeittiöiden ylikypsillä pakastevihanneskammotuksilla. Ylikypsät, löysät kasvikset eivät maistu yhtään sen paremmilta, vaikka ne laittaisi itse kattilaan – tuoreet toki pakastettuja versioita paremmilta. Kypsyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsymisen vaikuttaa, minkäkokoisia kasvispalat ovat. Alla olevat kypsennysajat pätevät reiluhkoille kesäkasvispaloille.

Kesäkeitto

kolmelle

1-2 kesäsipulia
5 kesäperunaa
3 porkkanaa
1/2 kukkakaali
1/2 litraa herneitä
loraus rypsiöljyä
3/4 l kasvislientä
1 – 1 1/2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa
yrttejä (esim. tilliä, kesäsipulin varsia tai persiljaa)

1. Silppua sipulin vaalea osa, jätä vihreä osa talteen ja mausta sillä lopuksi keitto.

2. Pese perunat ja porkkanat huolellisesti. Pilko ne reiluiksi suupaloiksi, silvo herneet ja leikkaa kukkakaalista pienehköjä nuppuja.

3. Kuumenna tilkka öljyä kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia.

4. Lisää kattilaan kasvisliemi, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä noin 8 minuuttia tai kunnes ne ovat puoliksi kypsiä.

5. Lisää kattilaan porkkanat, keitä minuutti, lisää kukkakaalin nuput ja keitä kolme minuuttia, lisää herneet ja keitä vielä minuutti.

6. Lisää kattilaan kerma, mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla, kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle kesäsipulin vihreät varret ja yrttejä.

*****

School cafeterias across the nation are to blame for a controversy caused by a humble vegetable soup, which now divides families. Frozen vegetables overcooked in milk taste just as disgusting as they sound. That is the way the soup has been prepared in school kitchens over generations. This miserable concoction has nothing to do with the real thing. 

As a direct translation, summer soup, precisely captures, the traditional Finnish soup is in all its simplicity about embracing and celebrating the very first baby vegetables of the season. They are gently boiled al dente in a tasty vegetable broth, the soup is then finished with a generous amount of heavy cream and fresh herbs. Simple yet delicate.