Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Perinteistä Kotiruokaa

Jäähyväiskirje vai lomaviesti – äidin perunasalaatti

Kun aloin kirjoittaa tätä joulun alla, en tiennyt, onko kyseessä jäähyväiskirje vai lomaviesti. Kuukausien kypsyttelyn ja tauon jälkeen alkaa tuntua, että paino on kuitenkin jälkimmäisellä. Mutta aika näyttää, päättyykö kaikki äidin perunasalaattiin.

Olisi helppo piiloutua vauvavuoden taakse ja sanoa, että blogille ei ole ollut aikaa. Se olisi kuitenkin vain osatotuus. Paremminkin kyseessä on melkein kuuden vuoden henkinen tilinpäätös, syksyn ja talven kestänyt pohdinta siitä, mitä bloggaaminen merkitsee ja antaa minulle. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon ja olen saamapuolella.

Blogin myötä olen tutkinut ruokaan liittyviä trendejä ja ilmiöitä paljon laajemmin kuin olisin muutoin kenties tehnyt. Kiinnostavaa niissä on se, että ne kertovat yhteiskunnasta laajemminkin. Muutokset suomalaisessa ruokakulttuurissa ja -maailmassa ovat olleet nopeampia kuin useimmat meistä olisivat uskaltaneet ennustaa, meistä on tullut vaivihkaa ruokakansaa.

Eettisemmin ja ekologisemmin syövää ruokakansaa, joka haluaa syödä lähiruokaa, suosii sesonkeja ja satsaa laadukkaampiin raaka-aineisiin. Vielä jokunen vuosi se oli pienen piirin hifistelyä, nyt niin suosittua, että kaikki nämä ilmiöt näkyvät jokseenkin jokaisessa suomalaisessa marketissa. Satokausikalenterin kaltaiset hankkeet ovat lisänneet aiemmin vähämenekkisten sesonkikasvisten kuten kurpitsan myyntiä draamaattisesti. Keskon Ruokailmiöt -tutkimuksen mukaan 46 % aikoo ostaa enemmän pientuottajien ruokaa vuonna 2017. Vuonna 2016 pankin räjäyttivät kasvipohjaiset lihankorvikkeet, ehkäpä menestynein start up hiersi kauraa nyhtökauraksi ja vahvimmin kasvava ruokatrendi oli osapäivävegaanius. Viisi vuotta sitten en olisi laittanut lanttiakaan vetoa, että kasvisruoka kääntyy massojen mielihaluksi.

Kuusi vuotta sitten Helsinki oli ihan kiinnostava ravintolakaupunki, nyt ravintolakartta on laadukkaampi, monipuolisempi ja kansainvälisempi, mutta samalla rennompi kuin koskaan aiemmin. Makuelämyksistä on tullut arkipäivää – ja tämä kaikki useamman vuoden kestäneessä taantumassa. Edellisen laman antia olivat halvan kaljan juottolat, parissakymmenessä vuodessa kaivauduimme sivistyksen pariin, sillä kuluva taantuma synnytti roskapankkien sijaan oman rahan bistroja ja liudan edullisemman pään autenttisia etnisiä. Kauppakeskuksissakaan ei riitä enää perusmättö, seuraavaksi ennustan, että yhä useampi lähiöravintola tekee kasvojen kohotuksen ruokapuolella. Orastava nousukausi todennäköisesti kasvattaa entisestään kulutusta kodin seinien ulkopuolella.

Samaan aikaan ruokamaailmaan on tullut myös vastenmielisiä ilmiöitä, jotka ovat saaneet minut pohtimaan, haluanko olla mukana ruokkimassa niitä. Kun ruoasta tulee liian suuri osa elämää, lipsahdetaan epäterveen puolelle. Täydellisen terveellisen ruokavalion rakentaminen, täyskiellot, oman elämän hallinta ruoan kautta, mutta yhtä lailla jatkuva täydellisen aterian metsästys ovat enemmänkin indikaattoreita siitä, että ruoka on saanut liian hallitsevan roolin elämässä. Suorittamisen puolelle mennään välillä sekä täydellisen aterian että optimaalisen ruokavalion tavoittelemisessa, ruoasta ja sen terveysvaikutuksista on tullut klikkiotsikkokamaa. Hyväosaisen länsimaalaisen näkökulmasta kyseessä on kuitenkin ”vain” ruoka.

Myös blogimaailma on muuttunut ja samalla moni minulle rakkaista blogeista on hiljennyt. Vajaa vuosikymmen sitten hommaa leimasi yhteisöllisyys. Yhteisen pöydän ääressä istuttiin joko virtuaalisesti tai fyysisesti. Viime vuosina yleistynyt päivätyön tavoittelu on tuonut blogimaailmaan lieveilmiöitä, jotka ovat vieraannuttaneet minua bloggaamisesta. Kun harrastustoiminta ammattimaistuu, häviää hommasta pahimmillaan kokonaan roso ja blogin oma ääni. Kotikutoiset ruokapäiväkirjat ovat vuosien varrella keskimäärin muuttuneet huomiohakuisemmaksi ja päämäärätietoisemmaksi henkilöbrändin rakentamiseksi. Mietin välillä, olenko vain vanhoja haikaava jäänne maailmassa, jossa ruoan sijaan keskustellaan täydellisen Instagram-tilin rakentamisesta tai listasijoituksista, kommentoidaan innostumisen sijaan oman näkyvyyden maksimoimiseksi. Kuitenkin juuri aitoudessa on blogien voima.

Kaupallisuuden lisääntyminen on korostanut entisestään läpinäkyvyyden merkitystä. Myös lahjahevosta on syytä katsoa suuhun. Jos haluaa mediaksi median rinnalle, tarvitaan täydellistä avoimuutta esimerkiksi siitä, kuka lounaan on maksanut.  Blogimaailmassa nousevana teemana on, että tällä halutaan elää ja siksi asioita halutaan korvaus. Ja niin työstä kuuluukin, jos sellaista bloggaamisesta haluaa tehdä. Mutta enemmän soisi keskustelua siitä, mikä on bloggaajan arvokkain valuutta. Se on lukijoiden luottamus ja ylenpalttinen kaupallisuus on omiaan verottamaan sitä ihan kaikkien blogien osalta. Vastavoimia ovat aitous, avoimuus ja rehellisyys. Vaikuttimien täytyy olla täysin selviä.

Vielä ennen joulua olin alkamassa kypsyä päätökseen, että tämä on nyt tässä. Olin niin kyllästynyt ja negatiivinen, että en jaksanut edes adventtikalenterin neljättä luukkua tehdä. Ajattelin, että on parempi lopettaa, kun on vielä kivaa – vaikka en ollut ihan varma, oliko edes kivaa. Tässä kevään mittaan olen tajunnut, että tämä on naisen oma huone, johon vain minulla on avaimet. Ja voin tehdä juuri sellaisen kuin itse haluan, omilla ehdoillani.

Mitä kauemmin olen ollut kirjoittamatta, kuvaamatta ja lukematta, sitä enemmän pohdintoihin on alkanut sekoittua haikeutta. Mieleen nousee yhä enemmän ajatuksia siitä, mistä haluan vielä kirjoittaa. Tapasin blogin kautta saamiani ystäviä ja muistin taas, mikä tässä hommassa on parhaimmillaan parasta. Jakaminen ja innostuminen. Sanomisen tarve ja kuvaamisen halu. Vähitellen ne alkavat taas nostaa päätään ja teen ehkä hitaan ja varovaisen paluun tauolta. Blogissa ja ruoanlaitossa olen palaamassa perusasioiden äärelle, yksinkertaista ruokaa rakkaudesta lajiin. Sellaista kuin tämä äidin perunasalaatti, joka on säilynyt muuttumattomana vapusta toiseen lapsuuden juhlapöydästä omaan ruokapöytään.

Ennen joulua päätin karsia blogista kaiken, mihin liittyy deadlinejä, pakkoa tai velvoitteita kenellekään. Jatkan vain, jos halu kasvaa riittävän suureksi. Vieläkään en tiedä, kummalle puolelle vaaka alkaa kallistua, mutta tuntui hyvältä istua hetki tämän tekstin äärellä ja kirjoittaa. Niin hyvältä, että tätä kirjoittaessani poltin innostuksissani perunasalaatin perunat pohjaan. Ehkä se on merkki.

Kolmen sipulin perinteinen perunasalaatti

neljälle

noin 600 g kiinteitä perunoita (paino kuorineen)
1 omena
reilu 5 cm purjon valkoista osaa
1 pieni sipuli
2-3 maustekurkkua

Kastike

3 reilua rkl majoneesia
3 reilua rkl ranskankermaa
1-2 rkl omenaviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
2-3 tl dijonsinappia
ripaus valkopippuria
ripaus suolaa
muutama ruokalusikallinen tuoretta ruohosipulia

1. Kuori perunat ja höyrytä tai keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä haaleiksi.

2. Hienonna sillä välin sipuli ja purjo. Leikkaa maustekurkut ja omena pienehköiksi kuutioiksi.

3. Leikkaa haaleat perunat kuutioiksi ja sekoita kaikki ainesosat kulhossa.

4. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja maista, että kastike on aavistuksen hapokas ja sinappinen. Koska itse salaatti on aika mietoa, kastikkeessa pitää olla paljaaltaan vähän tiukka maku, se tasoittuu, kun sekoitat sen salaatin joukkoon.

5. Sekoita kastike muiden ainesten joukkoon ja nosta perunasalaatti kylmään maustumaan mielellään useammaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

6. Koristele ennen tarjoilua silputulla ruohosipulilla (tai ruohosipulin kukilla).

Hoi futismammat ja -isät – Rocky road -mokkapalat

Ei sillä, että fudisjoukkueen kanttiinissa tai partiolaisten myyjäisissä mitään kisaa käytäisiin. Oletan, että on kuitenkin iso plussa, jos omat leipomukset käyvät kaupaksi siitä rivistä. Astetta rouheammat rocky road -mokkapalat käyvät.

rocky road -mokkapalat

Kun julkaisin kuvan miehen synttärikakuksi leipomistani mokkapaloista sosiaalisessa mediassa, puoli sukua oli kohta oven takana jonossa. Kaikki meni. Mies suojeli kakkunsa viimeisiä paloja ahnailta sormiltani. Joten unohda ne nonparellit – tai kookoshiutaleet, joilla äitini pilasi lapsuuteni mokkapalat. Hitti syntyy yksinkertaisella reseptillä: Tuplasatsi kuorrutetta ja kourakaupalla tilpehöörejä.

Löysin idean alunperin Hesarin sivuilta ja valitsin täytteet melko uskollisesti reseptin mukaan, mutta kaava on helposti muokattavissa. Jotain suolaista, jotain rapeaa ja jotain makeaa. Pop corneja, suolatikkupretzeleitä, suolapähkinöitä, pähkinöitä, lakuja, toffeekastiketta, digestivejä, vaahtokarkkeja tai melkein mitä tahansa keksihyllystä. Astetta fiinimmän version saa, kun sirottelee päälle pistaaseja, kuivattuja vadelmia ja lempikeksejään. Lastensynttäreille voisin rakentaa mokkapalabuffetin, jossa jokainen voi tehdä juuri sellaiset palat kuin itse haluaa.  Toimii myös aikuisille.

Rocky road -mokkapalat

noin 20*30-senttiseen vuokaan

2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua voita
1 1/2 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)

KUORRUTUS

4 rkl sulatettua voita
8 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
4 rkl kaakaota (sokeroimatonta)
6 dl tomusokeria

Pinnalle

vajaa pussillinen suolapähkinöitä
pieniä vaahtokarkkeja
noin 6-7 Domino-keksiä

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Suojaa uunivuoka leivinpaperilla.

2. Sulata voi. Sekoita kulhossa jauhojen joukkoon leivinjauhe ja kaakaojauhe.

2. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri ja kananmunat toisessa kulhossa sähkövatkaimella jämäkäksi vaahdoksi. Olet vatkannut riittävän kauan, kun voit piirtää taikinalla taikinan pinnalle esimerkiksi kahdeksikon ja se pysyy näkyvissä koko piirtämisen ajan. Pyöräytä vähän taikinaa vatkaimiin ja piirrä valuvalla taikinalla kuvio.

3. Lisää voi-sokerivaahdon joukkoon voi puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen.

4. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen. Sekoita varovasti ja vain sen verran kuin on välttämätöntä, että kaikki ainekset ovat tasaisesti taikinan joukossa.

5. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia.

6. Anna jäähtyä ennen kuorrutteen levittämistä.

7. Keitä vahva kahvi ja sulata voi.

8. Sekoita kulhossa keskenään sulatettu voi, kahvi ja kaakaojauhe. Lisää siivilän läpi muutamassa erässä tomusokeri. Levitä kuorrutus lämpimänä hiukan jäähtyneen taikinalevyn päälle.

9. Sirottele samantien kuorrutuksen päälle suolapähkinät, vaahtokarkit ja reiluiksi paloiksi rouhitut Domino-keksit. Painele kevyesti, jotta ne tarttuvat kuorrutukseen.

Mitä nuoret ja naiset edellä – kotitekoiset kalapuikot

Eettisyys ja vastuullisuus leimataan edelleen helposti viherpiipertäjien puuhasteluksi. Esimerkiksi kalakaupassa vastuullisuudesta on kuitenkin tullut arkipäivää läpi tuotantoketjun ja Suomen suurin pizzaketju hakee kasvua maailmaa parantamalla.

kalapuikot suolaajahunajaa

Ruokakeskustelu on viime aikoina keskittynyt hintaan ja halpuuttamiseen. Halpaketjun markkinaosuuden kasvu kertoo, että hinta on yhä suurelle osalle suomalaisista kuluttajista merkityksellinen päätöskriteeri – julkisen keskustelun mukaan lähes ainoa fiksun kuluttajan valintakriteeri. Samaan aikaan kuitenkin monet pienet merkit kertovat, että vastuullisuudesta voi jo oikeasti olla merkitystä liiketoiminnalle – se ohjaa valintojamme enemmän kuin uskoisikaan. Lidlkin alkoi todenteolla kasvaa vasta, kun se alkoi kehittää toimintaansa myös muutoin kuin hinta edellä. Edelleen sen kotimaisuusaste on kuitenkin suurista ketjuista selkeästi alhaisin.

Kun kymmenisen vuotta sitten tutkittiin vastuullista kuluttamista, johtopäätös oli, ettei yksittäinen kuluttaja aidosti muuta toimintaansa maailman pelastamiseksi, koska oman roolin merkitys tuntuu niin mitättömältä kokonaisuudessa. ”Muut saastuttavat kuitenkin”. Viimeaikaisissakin tutkimuksissa on todettu, ettei vastuullisuus ohjaa vielä yhtä paljon ostopäätöksiä kuin se vaikuttaa mielikuviin.

Suunta on kuitenkin muuttumassa: 56 % naisista ja melkein puolet suomalaisista on viestintätoimisto Milttonin maaliskuisen vastuullisuuskyselyn mukaan jättänyt vastuuttomasti tuotetun tuotteen tai palvelun ostoskoristaan. Kokonaisuudessaan naiset ovat valmiimpia tekemään vastuullisia valintoja, yhä useammin se vaikuttaa heidän kohdallaan esimerkiksi työpaikan valintaan.

”Jos haluaa palvella milleniaaleja (1980-2000 syntyneitä), tarvitaan läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä”. Virkistävää puhetta Kotipizzan toimitusjohtajalta Tommi Tervaselta alalla, jossa suurin osa kilpailijoista kilpailee hinnalla ja painaa sekä kustannukset että katteen minimiin. Samaan aikaan Kotipizza sanoo haluavansa nostaa raaka-aineidensa vastuullisuutta, panostaa lähiruokaan ja hankkii jo nyt 62 % raaka-aineistaan Suomesta – pelkästään Lapinlahdelta miljoona kiloa juustoa vuodessa. Tosin pizzataikina tulee edelleen Hollannista. Ananasta Suomesta ei saa jatkossakaan, mutta toivottavasti viikoittainen kontillinen taikinaa tulee vielä kotimaasta. Ketju hankkii pääosan raaka-aineista ilman välikäsiä, koska se mahdollistaa tavarantoimittajien toimintatapojen valvonnan.

Yrityksen alan keskiarvoa parempi 20 % vertailukelpoisen myynnin kasvu viime vuonna puhuu sen puolesta, että laadulla ja vastuullisuudella on väliä – jopa alalla, joka on tunnettu luokattomista viiden euron lätyistään ja jota säännöllisesti epäillään harmaasta taloudesta. Strategian muutoksen järkevyydelle löytyy tukea myös maailmalta: Nopeiten kasvava kategoria ravintolamaailmassa on ns. fast casual, usein näiden ravintoloiden toimintaperiaatteissa korostuvat myös kestävyys ja vastuullisuus.

Vain neljässä vuodessa suomalaisista on tullut myös yksi vastuullisimpia kalankuluttajia maailmassa. Osin meidän kuluttajien ansiosta mutta vielä suurempi vaikutus on sillä, että kauppa ja tuotanto ovat alkaneet toimia koko tuotantoketjun läpi poikkeuksellisen vastuullisesti ja sitoutuneet laajalti välttämään uhanalaisia lajeja. Olemme edelleen kasvatetun norjalaisen lohen ja tonnikalan suurkuluttajia, silti 62 % Suomessa myydystä kalasta on WWF:n kalaoppaassaan suosittelemia ns. vihreällä merkittyjä lajeja ja vain 2 % vältettäväksi listattuja lajikkeita. Muutos on ollut nopea: Esimerkiksi uhanalaista niilinahventa tuotiin Suomeen WWF:n mukaan vuosina 2004–2011 keskimäärin lähes 850 000 kiloa. Viime vuonna määrä oli pudonnut vajaaseen 600 kiloon.

Näihin lukuihin ei päästä pelkästään viherpiipertäjien tai Punavuoren ja lähialueiden puna-viherkuplassa elävien valinnoilla, niin kalankulutuksessa kuin pizzassakin on kyse massojen ostopäätöksistä. Etunenässä ovat nuoret ja naiset, mutta yhä useampi meistä on valmis tekemään vastuullisempia valintoja. Mikä ilahduttavinta, päätöksillämme on merkitystä: Esimerkiksi uhanalaisen Itämeren lohen kanta on lähtenyt kalastusrajoitusten ja suojelun avulla elpymään. Ehkä näemme vielä päivän, että laji pelastuu ja kanta on kestävällä tasolla.

*****

Kalaa on siis helppo syödä kestävästi, vaihtoehtoja on runsaasti. Kalapuikkojen ohje on muokattu uudesta Glorian Ruoka  & Viini 100 parasta reseptiä -kirjasta.  Sopiva annoskoko on noin 200 g kalaa / henkilö. Tarjoa vaikkapa perunamuussin ja tartarkastikkeen kera.

vinkkiVoit valita kalapuikkojen raaka-aineeksi melkein minkä tahansa vaalean kalan. Turskan ohella esimerkiksi kuhan tai hauen (pyydä kauppiasta poistamaan y-ruoto). Monista kalalajeista saa sekä kestävästi kalastettuja että vältettäviä yksilöitä, koska kalakantojen tila on usein niin paikallinen. Niin myös kalapuikoissa käyttämäni turskan kohdalla. Yksittäisten alueiden muistaminen on työlästä, varmin tunnus kestävästi kalastetusta turskasta on MSC-merkintä. WWF:n kalaoppaasta löytyy tarkempaa tietoa, minkä alueen turskaa suosia ja minkä välttää.

vinkki


Parasta kalapuikkojen kuorrutukseen on japanilainen korppujauho eli panko, joka on rakenteeltaan korppujauhoa suurirakeisempaa ja kevyempää. Se antaa kalalle ihanan rapean, mutta kevyen pinnan. Jos et löydä pankoa, voit jauhaa kuivasta leivästä korppujauhoa tai käyttää tavallisia korppujauhoja.

Kalapuikot

kolmelle

noin 600 g vaaleaa kalaa esim. turskaa, haukea tai kuhaa (noin 200 g/hlö)
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
2 dl pankojauhoja
1/2 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria
muutama ruokalusikallinen silputtua tilliä ja ruohosipulia
öljyä paistamiseen

1. Poista kalasta ruodot ja leikkaa se sopiviksi paloiksi. Mausta palat suolalla ja valkopippurilla (voit sekoittaa suolan ja valkopippurin myös vehnäjauhoihin).

2. Riko kananmunat ja kaada ne lautaselle. Levitä toiselle lautaselle vehnäjauho. Sekoita pankojauhojen joukkoon yrtit ja levitä seos kolmannelle lautaselle.

3. Pyörittele kalapalat pala kerrallaan vehnäjauhoissa (karista ylimääräinen jauho pois), sen jälkeen kananmunassa (valuta jälleen ylimääräinen pois) ja lopuksi pankon ja yrttien seoksessa.

4. Paista rapeaksi, kypsäksi ja kullanruskeaksi öljyssä keskilämmöllä noin pari-kolme minuuttia puoleltaan riippuen kalapalojen paksuudesta.

Lähteet: HS, Yle, WWF