Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Pastat

Ihan pilkulleen – pasta carbonara

20.11.2015 18:58 \ 8 kommenttia \

Pasta carbonara, miilunpolttajan pasta. Klassikko, sellaisena kuin se meillä aina syödään. Kun mies kokkaa, ei improvisoida.
spaghetti carbonaraMiehet eivät osaa näyttelijä Elina Knihtilän mukaan improvisoida keittiössä. Hän perustaa johtopäätöksen omaan mieheensä. Ehkä kahdesta ei ole vielä teoriaksi, mutta sama pätee meillä: Kun mies kokkaa, mennään pilkulleen ohjeen mukaan. Niinpä meillä syödään miehen bravuuri pasta carbonara aina samanlaisena.

Keittokirjamme sivu (kiitos Sikke Sumari), jossa on spaghetti carbonaran ohje, on täynnä rasvatahroja. Roiskeiden perusteella sitä on kokattu usein. Sen meillä tekeekin useimmiten mies. Minä laitan veden kiehumaan ja keitän pastan. Juon ehkä lasillisen viiniä siinä sivussa.

Jokainen carbonarasta kirjoittava väittää lähes poikkeuksetta oman versionsa olevan se ainoa oikea: Näin kaikki sen Italiassakin kokkaavat. Todellisuudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa carbonaraa, vaikka puristit muuta väittävät. Jopa Italiassa joukkoon saatetaan lorauttaa vähän kermaa. Osa käyttää keltuaisia, osa koko munan. Usein keltuainen nostetaan annoksen päälle ja sekoitetaan pastan joukkoon vasta lautasella. Hyvä pancetta ei ole pahitteeksi, mutta pekonikin käy. Makunsa kullakin.

Miehen versiossa pastan joukkoon sekoitetaan koko muna, öljy saa hiukan makua valkosipulista ja joukkoon raastetaan reippaasti parmesania ja pecorinoa. Tällä simppeleistä simppeleimmällä versiolla osallistun bloggaajien marraskuun ruokahaasteeseen, jossa aiheena on pasta. Toivottavasti muutkin ehtivät mukaan, pastanrakastaja halajaa uusia suosikkeja.

MUOKATTU: Innostuin hinkkaamaan täydellistä versiota carbonarasta. Meidän carbonaramme on sittemmin saanut hiukan uuden muodon. Tsekkaa resepti täydelliseen carbonaraan.

Pasta carbonara

kahdelle

200 g spaghettia tai muuta pastaa

1 valkosipulin kynsi
reilu loraus oliiviöljyä
60-80 g pancettaa tai pekonia
1 kananmuna
yhteensä noin 60 g parmesania ja pecorinoa (tai pelkästään parmesania)
(suolaa)
mustapippuria myllystä

1. Laita pastavesi kiehumaan, kun vesi kiehuu lisää kattilaan reilusti suolaa ja pasta. Keitä pasta kypsäksi.

2. Valmista veden kiehumisen ja pastan kypsymisen aikana kastike: Poista valkosipulin kynnestä kuori, pilko pancetta tai pekoni pieniksi kuutioiksi ja raasta juusto. Sekoita juusto ja kananmuna tasaiseksi tahnaksi.

3. Kaada pannulle reilu loraus öljyä ja lisää valkosipulin kynsi. Kuumenna maltillisella lämmöllä ja anna paistua hetki (älä päästä ruskistumaan), jotta öljyä saa makua. Poista valkosipulin kynsi.

4. Lisää pannulle pekoni ja paista rapeaksi.

5. Ota noin desi pastan keitinvettä sivuun, kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle. Lisää kananmuna-juustoseos, rouhi päälle reilusti mustapippuria (ja hiukan suolaa. Huomioi, että varsinkin pecorino on todella suolaista). Lisää joukkoon tarvittaessa pastan keitinvettä ja sekoita kaikki tasaiseksi.

6. Nosta lautasille, raasta päälle juustoa ja rouhi kevyesti mustapippuria.

Kategoriat: helpot ja nopeat, ihan klassikkokamaa, italialainen, kananmuna, pastat, ruoka \ Tagit: , , \ 8 kommenttia

Kuin hyvä ystävä – rapupasta aglio et olio

27.08.2015 19:44 \ 2 kommenttia \

Saanko esitellä: Pasta, vanha ystäväni. Ystävä, josta en hevin luovu.

rapupasta aglio et olio et peperoncino

Jos mietin hetkellisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota jossain mielenhäiriössä, ajatusta ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkälle, kun alan tuntea suunnatonta luopumisen tuskaa. Pastasta, leivästä. Eero Ritala totesi viimeisessä Olivia-lehden numerossa, että pastasta luopuminen tuntuisi kuin luopumiselta hyvästä ystävästä. Omalla kohdallani ulotan saman hyvään leipään. Ja kukapa sitä ystäviään hylkäisi.

Aglio et olio et peperoncino syntyy ruokakomeron perustarvikkeista. Ylevämpi viikonloppuversio ei tarvitse lisäksi kuin jättikatkarapuja, rukolaa ja pienen tujauksen korianterinsiemeniä. Välillä lisään pannulle myös muutaman kirsikkatomaatin, ne paistuvat mehukkaiksi mausteöljyssä.

Jättirapupasta aglio et olio

kahdelle

200 g pastaa

3 valkosipulin kynttä
reilu loraus oliiviöljyä
vajaa 1 tl kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1 tl korianterin siemeniä
6-8 raakoja jättikatkaravun pyrstöä
pari rkl lehtipersiljaa silputtuna
nippu tuoretta rucolaa

1. Kuumenna pastavesi kiehuvaksi. Mausta suolalla. Laita pasta kiehumaan ja keitä al dente pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Veden kuumentuessa silppua valkosipuli pieneksi.

3. Kun pastan keittoajasta on jäljellä noin neljä minuuttia, kuumenna reilusti öljyä pannulla, lisää chilihiutaleet, korianterin siemenet ja silputtu valkosipuli. Kuullota niitä hetki, lisää pannulle jättikatkaravut ja paista nopeasti molemminpuolin kypsäksi.

4. Valuta pastasta vesi ja kaada se pannulle. Heitä sekaan lehtipersilja ja rucola. Sekoita hyvin, jotta saat kaikki maut pannulta pastan joukkoon. Lisää tarvittaessa loraus öljyä.

*****

Ditching pasta from my regimen would feel almost like abandoning an old friend. So no gluten-free or low carb diets for me, but a big bowl of pasta, please. 

Kategoriat: äyriäiset, helpot ja nopeat, pastat, ruoka \ Tagit: , , , \ 2 kommenttia

Ruokapalapeli – savulohi-fenkolipasta

09.08.2015 10:06 \ 8 kommenttia \

Keskiviikkoisin paljastuu meidän loppuviikon ruokalistamme. Silloin koukkaan sato-osuuteni Kaupunkilaisten oman pellon viikottaisesta sadosta. 

savulohi-fenkolipasta

Pussin sisällön paljastuttua alkaa kotoinen versio Kokkisodasta – tosin ilman vastustajaa. Miten hyödyntää koko kassillinen mahdollisimman herkullisesti. Kaikkea on käytettävä, mitään ei saa jäädä yli. Loppuviikon ruokalista on vähän kuin palapeli. Jos käytän nyt fenkolin, mitä tekisin huomenna perunoista. Mikä säilyy pidempään, mikä pitää käyttää heti. Olisi sääli, jos hyvät raaka-aineet päätyisivät hävikkiin. Pääosin olen toistaiseksi saanut sisällön kulutettua, yrtit ovat välillä vähän kinkisiä. Ne eivät leikattuina kestä kovin montaa päivää jääkaapissa. Kohti loppukesää kassi vain pullistuu.

Viimeisimmässä sadonjaossa kassiin oli pakattu mm. kilo uusia perunoita, pieni napakka kesäkurpitsa, pinaattia, basilikaa, salaattikerä, kyssäkaali, lanttua, nippu sipulia ja fenkoli. Siinä riittää kahdelle syömistä. Tältä näyttää tämän viikon ruokapalapeli:

Savulohi-fenkolipasta (fenkoli ja pari sipulia) – resepti alla

****
Pinaatti-perunamunakas ja vihreä fetasalaatti (pinaattia,uusia perunoita, salaattikerä, pari sipulia)

****
Broileri-kesäkurpitsapihvit ja tomaattibulgur (kesäkurpitsa, sipuli ja basilika)

Lisäksi ehdimme syödä jo perunoita kalan kanssa, lantun ja kyssäkaalin palastelin iltapalaksi. Ennen seuraavaa sadonjakoa vihanneslaatikot on koluttu tyhjäksi. Alkuviikkoon jää enää perunoita, jotka säilyvät kyllä.

Satopussin fenkoli huusi tarttumaan itseensä ensimmäisenä. Kuvankaunis yksilö, mukana melkein puoli metriä vartta, joka kaupassa myytävistä vihanneksista on aina napsaistu pois. Pidän fenkolista eniten lempeäksi haudutettuna. Raakana se on makuuni helposti turhan ärjyä ja peittää muut maut alleen. Varressa ja tillimäisissä hapsuissa fenkolin maku on hennompi ja ne kannattaa hyödyntää ruoanvalmistamisessa.

Tein nopean savulohi-fenkolipastan. Kuullotin ensin sipulin ja fenkolin mukulan rauhassa makupohjaksi, jotta fenkoli pehmenee kunnolla. Kermaisia pastoja teen aika harvoin, mutta kylmäsavulohelle kerma on hyvä kaveri. Joskin se myös helposti pyöristää maut vähän mitäänsanomattomiksi. Siksi kastikkeen nesteestä puolet on viiniä ja kastikkeeseen kannattaa rouhia ihan reilulla kädellä mustapippuria ja silputa yrttejä.

Tarkoituksena oli laittaa mukaan myös pinaatti, mutta nenä kiinni pannun huumaavissa tuoksuissa unohdin pinaatit pöydälle kauniseen nippuun. Huomenna niistä syntyy lounasmunakas, jonka rinnalle teen tämän kesän lempisalaatin.

Savulohi-fenkolipasta

kahdelle

noin 160-200 g pastaa (esimerkiksi spagettia tai linguinea)

1-2 kesäsipulia
1 pieni fenkoli
öljyä
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
1 tl raastettua luomusitruunan kuorta
noin 100 g kylmäsavulohta
fenkolin varsia (jos ei ole, laita enemmän tilliä)
tuoretta tilliä
mustapippuria
suolaa

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kastikkeen valmistaminen kestää noin 12 minuuttia eli ajoita pasta sen mukaisesti.

2. Silppua kesäsipuli ja fenkoli, raasta sitruunankuori ja silppua tilli ja fenkolin varsi.

3. Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sipulia ja fenkolia viitisen minuuttia.

4. Mittaa pannulle viiniä ja nosta lämpötilaa, kiehuta kovalla lämmöllä muutama minuutti.

5. Lisää kerma ja sitruunankuori. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää lohi. Keitä vajaa viisi minuuttia keskilämmöllä.

6. Mausta mustapippurilla, suolalla (maista ensin kala on jo itsessään suolaista) ja tuoreilla yrteillä.

7. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa heti.

*****

Every Wednesday I have my own private Ready Steady Cook episode. No opponents, though. Just me – and a bag full of vegetables from our co-op field in Korso. For a two a bag of vegetables is a bountiful portion, but then again it urges to add more vegetables to our daily regimen. 

The most beautiful Florence fennel with a small, young bulb and fresh and bright feathery leaves lured me to grab it first out of all those beauties in my bag. When eaten raw fennel has a bit too assertive flavour to my taste, but it can be tamed down by sautéing it as I did in a simple pasta dish with summer onions, fennel and cold smoked salmon. 

*****

Kaupunkilaisten omaa peltoa pyörittävän ruokaosuuskunnan taustalla on halu tuottaa puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tietää. Ruokaosuuskunnalla on oma pelto Vantaan Korsossa, jonka hoidosta vastaavat pääasiassa ammattilaiset. Lisäksi jäsenet tekevät vuosittain talkootyötä kymmenen tuntia. Tutustu ruokaosuuskunnan toimintaan heidän verkkosivuillaan. Sieltä löydät tarkemmat tiedot liittymisestä, tämän vuoden viljelykasveista, jakelusta ja kaikista käytännön kysymyksistä. 

Kategoriat: helpot ja nopeat, italialainen, kalaruoat, pastat, ruoka \ Tagit: , , , \ 8 kommenttia