Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Pastat

Kevättalven kattaus ja täydellinen lihapullapasta

Jonnekin jatkuvaan sateeseen piiloutuva, orastava kevättunnelma vaatii pastellia ja sesongin parhaat antimet pöytään. Valitsin suosikkini Le Creusetin mallistosta ja katoin niillä kevättalven päivällisen. Täydellinen lihapullapasta hurmasi kaikenikäiset ruokavieraat.

Yhteistyössä Le Creuset

lihapullapasta le creuset

Tänä vuonna helmikuu on paiskonut avokäsin räntää ja vettä molemmille poskille, mutta silti jaksan edelleen uskoa sen olevan kuukausista jaloin. Kyllä se vielä kevääksi kääntyy. Enää ei tarvitse tarpoa pilkkopimeässä töihin ja kotiin, viikonloppuisin päivä tuntuu mukavan pitkältä. Ulkona ei ehkä tunnu keväältä, mutta juuri siksi halusin vähän kevättunnelmaa laskiaisen päivällispöytään.

Olen ihastunut Le Creusetin helmikuussa lanseerattuun uutuusväriin, utuiseen harmaaseen (Mist Gray). Kun yhdistää sen  kermansävyyn ja sekoittaa mukaan hiukan pastelleja, kokonaisuudesta syntyy sopivan keväinen. Valitsin myös teille arvottavaksi neljä kuvan minipataa harmaana (tarkemmat ohjeet postauksen lopussa).

le creuset minipadat

90-vuotiaan ranskalaisklassikon hienous on paitsi laadussa – sen tuntee käsivarsissaan kun nostelee patoja pöytään – myös mielettömän rikkaassa väripaletissa. Siinä missä minä katoin pöytään pastellisen keväistä, rakensivat Mari ja Liisa Kivistöön viime syksynä sadonkorjuukattauksen kaikissa sateenkaaren väreissä. Esimerkiksi ikonista klassikkopataa on tarjolla Skandinavian mallistossa kaikkiaan 12 värissä (maailmalla värejä hengästyttävät 24). Yhä edelleen tietenkin myös siinä ensimmäisessä ja alkuperäisessä, oranssinpunaisena. Padat valmistetaan Ranskassa samassa valimossa, jossa ensimmäinenkin tuli ulos hiekkamuotistaan.

Suurin vaikeus on valinnanvaikeus. Värien lisäksi nimittäin myös kokoja on valita asti. Uusi löytö minulle oli laakea ja matala buffetpata, jossa tarjosin kuuden hengen lihapullapastan. Pata olisi omiaan suurempiinkin juhliin – se olisi nimittäin vetänyt melkein toisen mokoman tarpeen vaatiessa.

kevättalven-menuAlkuun piilotin lajitelman antipasteja minipatoihin, väliruoaksi jaoimme padallisen simpukoita terästettynä mm. chilillä ja korianterilla, pääruoaksi lapsiystävällistä lihapullapastaa ja aterian päättivät köyhät ritarit veriappelsiinisalaatilla.

Lihapullapasta on petollisen yksinkertainen, mutta lopputulos on täydellinen. Yksinkertaisissa lihapullissa on käsittämättömän pehmeä rakenne, joka syntyy reilusti määrästä kuivaa leipää ja raastettua pecorinoa sekä vedestä. Rakenne on aivan poikkeuksellinen. Sitä ei kokeilematta usko. Reseptin perusta on Genius recipes -kirjasta, johon on koottu nerokkaan yksinkertaisia reseptejä. Monet niistä löytyvät myös Food52-verkkolehden sivuilta. Ja kyllä tomaattikastikkeseen roiskaistaan ihan kunnon kimpale voita. Ei ehkä terveysruokaa, mutta herkullisen täyteläistä pyhäruokaa. Pullat on maustettu klassisen lapsiystävällisesti, mutta ne eivät muuta kaipaa. Joskus vähemmän on enemmän.

Ja sitten vielä se arvonta: Kerro kommenteissa, mitä sinä kattaisit minipadoissa kevättalven juhlapöytään 20.2.2016 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan neljä minipataa kevään uutuusvärissä (Mist gray). Palkinnon arvo on 120 euroa ja se postitetaan vain Suomeen. Palkinto arvotaan kaikkien Facebookissa, blogissa ja Instagramissa arvontaan osallistuneiden kesken.

Muokattu: Hip, hip hurraa ja onnea voittajalle. Blogin kaikkien aikojen suosituimmassa arvonnassa random.org toimi onnettarena ja poimi voittajaksi nimimerkki Ramonan. Voittajaan on oltu yhteydessä, ellei hän ilmoittaudu, arvonta uusitaan. 

Lihapullapasta – lihapullia tomaattikastikkeessa

noin kahdeksalle muun aterian tukevuudesta riippuen

3 1/2 dl kuivaa leipää karkeaksi korppujauhoksi ajettuna
3 dl haaleaa vettä
2 kananmunaa
noin 800 g nauta-sikajauhelihaa
100 g pecorinoa raastettuna
2 valkosipulin kynttä
noin 1 1/2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa varsineen

Tomaattikastike

2 prk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
100 g voita
1 iso sipuli (tai 2 keskikokoista)
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria

päälle tuoretta lehtipersiljaa ja parmesania raastettuna
lisäksi pastaa noin 100 g / ruokailija

1. Aja kuiva leipä karkeaksi rouheeksi esimerkiksi sauvasekoittimen myllyllä. Jos et omista sellaista, leikkaa leipä mahdollisimman pieniksi palasiksi veitsellä.

2. Laita leivänmuru kulhoon ja kaada päälle haalea vesi. Anna turvota sen aikaa, että vesi on imeytynyt.

3. Lisää raastettu juusto ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää jauheliha, silputtu valkosipuli ja lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita massa tasaiseksi ja paista pannulla pieni pala koe-eränä. Lisää mausteita tarvittaessa.

4. Pyöritä lihapulliksi ja paista useammassa erässä paistinpannulla pulliin hyvä paistopinta. Pullien ei tarvitse olla kypsiä, ne haudutetaan kypsiksi tomaattikastikkeessa. Nosta paistetut pullat hetkeksi sivuun odottamaan.

5. Silppua kastiketta varten sipuli ja valkosipulin kynnet. Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, keitä keskilämmöllä noin 10 minuuttia.

6. Lisää kastikkeen sekaan lihapullat, laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla noin 45 minuuttia. Jos kastike on kovin ohutta, keitä viimeinen vartti ilman kantta. Kastikkeesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla paksua.

7. Keitä kastikkeen hautuessa pasta paketin ohjeen mukaan ja sekoita kypsän pastan joukkoon lihapullat ja kastike. Silppua pinnalle reilusti tuoretta lehtipersiljaa ja raasta parmesania. Älä hukuta pastaa kastikkeeseen ja pulliin vaan säästä mieluummin vaikka osa seuraavaksi päiväksi. Kastiketta saa olla reilusti, mutta myös pastan pitää maistua.

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Le Creusetin kanssa. Kattauksessa on käytetty minipatoja (sävy Mist gray), kivikeramiikkalautasia (sävy Creme), 20-senttistä pataa (sävy Creme), buffetpataa (sävy Creme) ja kuohuviinilaseja. Tarkempia tietoja tuotteista löydät Le Creusetin sähköisestä katalogista.

Höyryävä kulhollinen pakkaspäiviin – Pelmenit

Pelmenit ovat näpertelyä vaativaa ruokaa. Niitä kannattaa tehdä hiukan suurempi annos kerralla, ne sietävät nimittäin hyvin pakastamista. Pakastimesta noukittuna ne muuttuvat maukaaksi arjen pikaruoaksi. Höyryävä kulhollinen pakastimesta pöytään alle kymmenessä minuutissa

pelmenit

Laskin juuri passistani melkein kymmenen viisumia Venäjälle viimeisen kolmen vuoden aikana. Olen ottanut kymmenien vuosien välinpitämättömyyden takaisin korkojen kera – lähinnä työmatkailemalla Pietariin. Minkäänlaista otetta en kaupungista kuitenkaan ole saanut, niin pintapuoliseksi silmäys auton takapenkiltä jää. Olen kuullut, että Pietariin joko rakastuu tai sitä inhoaa. Me emme ole vielä tunneväleissä.

Ihan liian harvoin saan myöskään perinteistä venäläistä ruokaa. Jos vietän kaupungissa yön yritän saada lämmittävän kulhollisen pelmeneitä tai borssikeittoa. Kun Nevalta tuulee oikein raa’asti, on helppo ymmärtää venäläisten (miesten) mieltymys yhdistää soppakulhoon tujaus vodkaa.

Pelmenit ovat venäläinen versio pastanyyteistä – sukua kiinalaisille dumplingeille, puolalaisille pirogeille ja italialaisille ravioleille. Idea on kaikissa sama, pastataikinan sisään kääritään herkullinen täyte. Pelmenien tapauksessa täyte on suolainen, usein lihaa. Johtunee niiden alkuperäisestä tehtävästä tuoreiden raaka-aineiden säilöjänä Siperian pitkää ja hyytävää talvea varten. Tuore liha pyöritettiin taikinan sisään ja pakastettiin. Se oli aikaa ennen valintamyymälöitä.

Pelmenit on helppo pakastaa myös kotona. Valmista siis iso annos, pakasta osa ja pelasta arki keittämällä kattilallinen suoraan pakastimesta. Pelmenejä ei tarvitse sulattaa ennen keittämistä, mutta keittoaikaa kannattaa pidentää hiukan.

pelmenit1

pelmenit1-2

Valmistan pelmenit mieluiten pastajauhoista, taikinasta tulee helposti käsiteltävä. Tyypillisesti pelmeneissä käytetään nesteenä kananmunaa ja vettä. Olen poiminut Mama Gastro -blogista jogurtin käyttämisen nesteenä veden sijaan. Molemmat toimivat hyvin, jogurtti tekee taikinasta mukavan pehmeää. Jos käytät mieluummin vettä, sopiva suhde on hiukan eri kuin alla olevassa reseptissä.

pelmenit1-3

pelmenit1-4

Reseptissä on täytettä reilunlaisesti. Jos pääset ostamaan jauhelihan palvelutiskiltä, noin 300 grammaa on riittävästi. Oheisen ohjeen täytteestä riittää lähes puolitoistakertaiseen annokseen – riippuen tietenkin minkä kokoisia ja kuinka täysiä pelmenejä teet. Liian ahne ei kannata täytteen kanssa olla, jotta pelmenin saa suljettua tiiviisti.

Pelmenit kypsennetään useimmiten lihaliemessä. Kypsiin pelmeneihin voi myös paistaa rapean paistopinnan. Venäjällä annokseen valutetaan usein hiukan voita ja rinnalla tarjotaan reilu nokare smetanaa. Satsaa hyvää lihaliemeen, kun aineksia on vähän, niillä on todella väliä. Pelmeneihin ei muutoin montaa euroa saa kulumaan, joten voit hyvällä omatunnolla pistää muutaman euron enemmän hyvään lihaliemeen. Makuero on niiden eurojen arvoinen.

Pelmenit

reilu 40 kpl

Taikina

5 dl vehnäjauhoja (mielellään pastajauhoja)
1 tl suolaa
2 kananmunaa
noin 1 1/2 dl turkkilaista jogurttia

Täyte

400 g sika-nautajauhelihaa
1 iso sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
noin 1 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
noin 1-2 tl kuivaa meiramia (tai timjamia)
öljyä sipulin kuullottamiseen

lisäksi hyvää lihalientä keittämiseen, smetanaa ja persiljaa tarjoiluun

1. Valmista ensin taikina. Laita kulhoon lähes kaikki vehnäjauhot (jätä noin 1/2 dl sivuun), sekoita jauhojen joukkoon suola, lisää kananmunat ja aluksi noin 1 dl jogurttia. Vaivaa taikinaksi. Jos taikina on kuivaa, lisää jogurttia tarpeen mukaan. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Laita loput jauhot työpöydälle, nosta taikinapallo niiden päälle ja vaivaa työpöydän päällä loput jauhot taikinaan. Vaivaa taikinaa työpöydällä, kunnes se on kimmoisa pallo.

2. Kääri taikinapallo tuorekelmuun ja nosta se jääkaappiin lepäämään noin puoleksi tunniksi.

3. Taikinan levätessä valmista täyte. Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna paistinpannu ja lisää siihen öljyä ja sipulisilppu. Kuullota matalalla lämmöllä rauhassa reilu viisi minuuttia. Kuullottaminen makeuttaa ja pehmentää sipulin ja antaa siten hyvää makua täytteeseen. Lisää silputtu valkosipuli ja kuullota vielä muutama minuutti. Nosta sivuun ja anna jäähtyä.

4. Sekoita kaikki täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Paista pieni pala jauhelihamassaa paistinpannulla ja maista mausteet. Koska täytteessä on possua, sitä ei voi maistaa raakana. Lisää mausteita tarvittaessa.

5. Kauli taikina muutamassa erässä jauhotetulla työpöydällä ohueksi levyksi. Paina taikinalevystä esimerkiksi juomalasilla pyöreitä kiekkoja. Nosta kunkin kiekon keskelle noin teelusikallinen täytettä, kostuta puolet kiekon reunasta vedellä, taita taikinareunan toinen reuna kostutetun reunan päälle ja painele reuna kiinni tiiviisti. Käännä vielä kulmat keskelle (ks. kuva) ja kiinnitä ne yhteen vedellä.

6. Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi ja keitä pelmejä noin 7-8 minuuttia kiehuvassa liemessä.

7. Tarjoa lihaliemessä smetanan ja persiljan kanssa. Kypsät pelmenit voi myös paistaa, jolloin niihin tulee maukas, rapea paistopinta.

HUOM. Pelmenit kestävät oikein hyvin pakastamista. Laita ne pakastimeen ensin tasaisen alustan päällä siten, että ne ovat irti toisistaan. Kun ne ovat jäätyneet, siirrä ne pakastepusseihin. Kun jäädytät ne ensin irrallaan, pelmenit eivät tartu toisiinsa pakastimessa.

Ihan pilkulleen – pasta carbonara

Pasta carbonara, miilunpolttajan pasta. Klassikko, sellaisena kuin se meillä aina syödään. Kun mies kokkaa, ei improvisoida.
spaghetti carbonaraMiehet eivät osaa näyttelijä Elina Knihtilän mukaan improvisoida keittiössä. Hän perustaa johtopäätöksen omaan mieheensä. Ehkä kahdesta ei ole vielä teoriaksi, mutta sama pätee meillä: Kun mies kokkaa, mennään pilkulleen ohjeen mukaan. Niinpä meillä syödään miehen bravuuri pasta carbonara aina samanlaisena.

Keittokirjamme sivu (kiitos Sikke Sumari), jossa on spaghetti carbonaran ohje, on täynnä rasvatahroja. Roiskeiden perusteella sitä on kokattu usein. Sen meillä tekeekin useimmiten mies. Minä laitan veden kiehumaan ja keitän pastan. Juon ehkä lasillisen viiniä siinä sivussa.

Jokainen carbonarasta kirjoittava väittää lähes poikkeuksetta oman versionsa olevan se ainoa oikea: Näin kaikki sen Italiassakin kokkaavat. Todellisuudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa carbonaraa, vaikka puristit muuta väittävät. Jopa Italiassa joukkoon saatetaan lorauttaa vähän kermaa. Osa käyttää keltuaisia, osa koko munan. Usein keltuainen nostetaan annoksen päälle ja sekoitetaan pastan joukkoon vasta lautasella. Hyvä pancetta ei ole pahitteeksi, mutta pekonikin käy. Makunsa kullakin.

Miehen versiossa pastan joukkoon sekoitetaan koko muna, öljy saa hiukan makua valkosipulista ja joukkoon raastetaan reippaasti parmesania ja pecorinoa. Tällä simppeleistä simppeleimmällä versiolla osallistun bloggaajien marraskuun ruokahaasteeseen, jossa aiheena on pasta. Toivottavasti muutkin ehtivät mukaan, pastanrakastaja halajaa uusia suosikkeja.

MUOKATTU: Innostuin hinkkaamaan täydellistä versiota carbonarasta. Meidän carbonaramme on sittemmin saanut hiukan uuden muodon. Tsekkaa resepti täydelliseen carbonaraan.

Pasta carbonara

kahdelle

200 g spaghettia tai muuta pastaa

1 valkosipulin kynsi
reilu loraus oliiviöljyä
60-80 g pancettaa tai pekonia
1 kananmuna
yhteensä noin 60 g parmesania ja pecorinoa (tai pelkästään parmesania)
(suolaa)
mustapippuria myllystä

1. Laita pastavesi kiehumaan, kun vesi kiehuu lisää kattilaan reilusti suolaa ja pasta. Keitä pasta kypsäksi.

2. Valmista veden kiehumisen ja pastan kypsymisen aikana kastike: Poista valkosipulin kynnestä kuori, pilko pancetta tai pekoni pieniksi kuutioiksi ja raasta juusto. Sekoita juusto ja kananmuna tasaiseksi tahnaksi.

3. Kaada pannulle reilu loraus öljyä ja lisää valkosipulin kynsi. Kuumenna maltillisella lämmöllä ja anna paistua hetki (älä päästä ruskistumaan), jotta öljyä saa makua. Poista valkosipulin kynsi.

4. Lisää pannulle pekoni ja paista rapeaksi.

5. Ota noin desi pastan keitinvettä sivuun, kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle. Lisää kananmuna-juustoseos, rouhi päälle reilusti mustapippuria (ja hiukan suolaa. Huomioi, että varsinkin pecorino on todella suolaista). Lisää joukkoon tarvittaessa pastan keitinvettä ja sekoita kaikki tasaiseksi.

6. Nosta lautasille, raasta päälle juustoa ja rouhi kevyesti mustapippuria.